Lue keskustelun säännöt.
Arvelen että monen "luonnostaan hoikan" salaisuus on se että korvaavat paljon "oikeaa ruokaa" herkuilla
02.06.2017 |
Antavat itsensä syödä kaikkea kivaa ja fiiliksen mukaan ja jos joskus jää ateria välistä niin ei se niin justiinsa.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hoikka vaan paremminkin normaalipainoinen, mutta koskaan en ole syömisiäni kytännyt. Olen syönyt aina paljon vihanneksia ja hedelmiä, ja roskaruoka ja perinteisesti herkuiksi mielletyt eivät ole kuuluneet jokapäiväiseen ruokavalioon. Mutta silloin kun niitä syön, en syö tavallisen ruoan päälle, vaan juuri noin että se leivos korvaa aterian.
Viime syksynä kuitenkin jostain ilmestyi yhtäkkiä 5 kiloa, vaikka ainoa elämänmuutos oli suuri suru ja shokki. Mielestäni söin kuten ennenkin. Ja nuo kilot eivät nyt ole lähteneet mihinkään, vaikka joulusta asti on mennyt paremmin ja olen aktiivisesti yrittänyt laihduttaa. Salaatti tulee jo korvista mutta muutosta ei tapahdu.
Tästä syystä olen tarkkaillut ensimmäistä kertaa elämässäni hoikkien ystävieni ruokailuja ja eivät he kyllä tosiaan syö paljon mitään. Lounaaksi jugurtti. Ei välipalaa. Illalla salaatti. En tiedä mitä sitten aamuisin tai muuten "salassa" syövät.
No, en voi muuta kuin jatkaa. Enemmän proteiinia, enemmän rasvaa, enemmän liikuntaa. Vähemmän hiilareita, vähemmän prosessoitua. Mutta nälkää en halua nähdä, en edes hoikkuuden vuoksi.
Minulle on käynyt sama. Ehkä suoliston bakteerikanta vaihtuu hyvästä huonoksi stressin vuoksi tai kortisoli ja adrenaliini pitävät huolen rasvan varastoinnista.
Juu, jotenkin sen täytyy liittyä tähän. Kolmisen viikkoa vain itkin melkein koko valveillaoloajan. Täytyyhän sen vaikuttaa myös fyysisesti koko kroppaan. Vaikea vain ymmärtää miksi nyt en laihdu kun menee jo paremmin ja tarkkailen syömisiä. Mutta ehkä keho tarvii vielä aikaa toipua. Vaikea sanoa.
Mulle on käynyt aivan sama! Koin traumaattisen eron ja 2kk meni n. 3-4h yöunilla ja loputtomalla itkemisellä terapian lomassa. Lihoin, vaikka en syönyt kuin mandariineja ja kaurapuuroa, lopulta en mitään kun kaapista loppui tavarat Enkä jaksanut mennä edes kauppaan. Vasta nyt 2 vuotta tapahtumien jälkeen äitini sanoi vieraillessani pitkästä aikaa, että näytän yhtä hoikalta kuin ennen noita tapahtumia. En ole laihiksella, eli ehkä keho on nyt palautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hoikka vaan paremminkin normaalipainoinen, mutta koskaan en ole syömisiäni kytännyt. Olen syönyt aina paljon vihanneksia ja hedelmiä, ja roskaruoka ja perinteisesti herkuiksi mielletyt eivät ole kuuluneet jokapäiväiseen ruokavalioon. Mutta silloin kun niitä syön, en syö tavallisen ruoan päälle, vaan juuri noin että se leivos korvaa aterian.
Viime syksynä kuitenkin jostain ilmestyi yhtäkkiä 5 kiloa, vaikka ainoa elämänmuutos oli suuri suru ja shokki. Mielestäni söin kuten ennenkin. Ja nuo kilot eivät nyt ole lähteneet mihinkään, vaikka joulusta asti on mennyt paremmin ja olen aktiivisesti yrittänyt laihduttaa. Salaatti tulee jo korvista mutta muutosta ei tapahdu.
Tästä syystä olen tarkkaillut ensimmäistä kertaa elämässäni hoikkien ystävieni ruokailuja ja eivät he kyllä tosiaan syö paljon mitään. Lounaaksi jugurtti. Ei välipalaa. Illalla salaatti. En tiedä mitä sitten aamuisin tai muuten "salassa" syövät.
No, en voi muuta kuin jatkaa. Enemmän proteiinia, enemmän rasvaa, enemmän liikuntaa. Vähemmän hiilareita, vähemmän prosessoitua. Mutta nälkää en halua nähdä, en edes hoikkuuden vuoksi.
Minulle on käynyt sama. Ehkä suoliston bakteerikanta vaihtuu hyvästä huonoksi stressin vuoksi tai kortisoli ja adrenaliini pitävät huolen rasvan varastoinnista.
Juu, jotenkin sen täytyy liittyä tähän. Kolmisen viikkoa vain itkin melkein koko valveillaoloajan. Täytyyhän sen vaikuttaa myös fyysisesti koko kroppaan. Vaikea vain ymmärtää miksi nyt en laihdu kun menee jo paremmin ja tarkkailen syömisiä. Mutta ehkä keho tarvii vielä aikaa toipua. Vaikea sanoa.
Mulle on käynyt aivan sama! Koin traumaattisen eron ja 2kk meni n. 3-4h yöunilla ja loputtomalla itkemisellä terapian lomassa. Lihoin, vaikka en syönyt kuin mandariineja ja kaurapuuroa, lopulta en mitään kun kaapista loppui tavarat Enkä jaksanut mennä edes kauppaan. Vasta nyt 2 vuotta tapahtumien jälkeen äitini sanoi vieraillessani pitkästä aikaa, että näytän yhtä hoikalta kuin ennen noita tapahtumia. En ole laihiksella, eli ehkä keho on nyt palautunut.
Jep, tuntuu oudolta että mitään ahmimista eikä muuttunutta ruokailua ollut, päinvastoin vähemmän tuli syötyä. Ja silti tässä lyhyessä varressa on elämäni ensimmäistä kertaa nuo ylimääräiset kilot. Kyllä se ärsyttää, sen verran pinnallinen olen itseni suhteen. Mutta jatkan tosiaan hissukseen, nautin elämästä, yritän unohtaa tuon traumani (mikä on vaikeaa koska fyysinen muisto jäi) ja eiköhän tässä pikkuhiljaa päästä entiseen.
En ole hoikka, vaan enemmänkin lihaksikas ja päällä ehkä 8kg ylimääräistä rasvaa. Olen laihtunut vuoden aikana 10kg urheilemalla, syömällä arkena vähän kevyemmin ja mättämällä roskaruokaa kahdesti viikonlopun aikana. Ennen laihtumista välttelin ruokahimojani loppuun asti. Kun "luovutin" alkoikin tapahtua.
Ja veriarvot ja verenpaine ihanteelliset, ennen kuin joku alkaa nipottaa. Näitä voi silloin tällöin seurata, jotta tietää missä mennään.
Mun hoikkuuteen on syynä se että olen laiska syömään. Näläntunne ei häiritse minua ja juon paljon vettä, teetä ja kahvia.
Syön ihan tavallista ruokaa. Aamuisin olen huono syömään, jos saa olla kotona aamun rauhassa niin syön kaksi leipää kananmunalla ja vaikka avokadolla. Jos huvittaa syön vähän jugurttia hedelmillä ja juon kahvia ja vettä. Lounaan syön harvoin, mutta kun syön on se tavallista ruokaa.
Välipalaksi on aikalailla samaa kuin aamupalaksi mutta vähemmän. Päivällisen syön aika myöhään, puoli 8 aikoihin.
Jos tekee mieli niin leivon tai ostan karkkia, sipsiä tai mitä haluan. En juurikaan tarkkaile syömisiäni. Minulla on hyvä olo, tiedän mitä voin syödä ja kuinka paljon. Joskus syön enemmän ja joskus vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti hoikat ihmiset tunnistavat nälän ja syövät nälkäänsä, eikä tavan tai kellonajan vuoksi. Jos on syönyt jotain olisi kyseessä herkku tai terveellinen ylimääräinen annos, niin tietenkin nälkä siirtyy.
Kyse ei siis ole ruoan korvaamisesta herkuilla, vaan vain nälkään syömisestä.
TÄMÄ!! En ymmärrä höpötystä 3 tunnin välein syömisestä ja välipalat vielä siihen! Ei varmasti laihdu tällä metodilla.
Et tietenkään ymmärrä, koska sinulla ei ole syömiseen liittyviä ongelmia.
Itse en voi luottaa nälänätunteeseen, koska minulla tulee nälkä muustakin syystä kuin siksi, että kehoni tarvitsee ravintoa. Saatan olla nälkäinen vaikka olisin juuri syönytkin, esim. omena ei vaikuta mitenkään siihen että olen nälkäinen, kylläisyydentunnetta en tunne ennenkuin olen aivan ähkyssä lisäksi nälkä tulee myös tilanteissa missä olen tottunut syömään esim. töistä lähtiessä tulee nälkä, vaikka olisin juuri syönyt, koska olen tottunut syömään kun pääsen kotiin.
Joten siksi pitää opetella keinotekoinen aterirytymi eli se, että syö 3 tunnin välein (ei mitään välipaloja päälle, vaan osa 3 tunnin välein syötävistä "aterioista" on niitä välipaloja). Kun kehon viesteihin ei voi luottaa, niin ei jää muuta vaihtoehtoa. Vaikka kyllä minä vastapainoksi voin olla vaikka 9 tuntia syömättä, siitä vain seuraa hallitsematon ahmiminen sitten ja varmasti moninkertainen määrä kaloreita siihen nähden, kuin jos syön tasaisesti 3 tunnin välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti hoikat ihmiset tunnistavat nälän ja syövät nälkäänsä, eikä tavan tai kellonajan vuoksi. Jos on syönyt jotain olisi kyseessä herkku tai terveellinen ylimääräinen annos, niin tietenkin nälkä siirtyy.
Kyse ei siis ole ruoan korvaamisesta herkuilla, vaan vain nälkään syömisestä.
TÄMÄ!! En ymmärrä höpötystä 3 tunnin välein syömisestä ja välipalat vielä siihen! Ei varmasti laihdu tällä metodilla.
Et tietenkään ymmärrä, koska sinulla ei ole syömiseen liittyviä ongelmia.
Itse en voi luottaa nälänätunteeseen, koska minulla tulee nälkä muustakin syystä kuin siksi, että kehoni tarvitsee ravintoa. Saatan olla nälkäinen vaikka olisin juuri syönytkin, esim. omena ei vaikuta mitenkään siihen että olen nälkäinen, kylläisyydentunnetta en tunne ennenkuin olen aivan ähkyssä lisäksi nälkä tulee myös tilanteissa missä olen tottunut syömään esim. töistä lähtiessä tulee nälkä, vaikka olisin juuri syönyt, koska olen tottunut syömään kun pääsen kotiin.
Joten siksi pitää opetella keinotekoinen aterirytymi eli se, että syö 3 tunnin välein (ei mitään välipaloja päälle, vaan osa 3 tunnin välein syötävistä "aterioista" on niitä välipaloja). Kun kehon viesteihin ei voi luottaa, niin ei jää muuta vaihtoehtoa. Vaikka kyllä minä vastapainoksi voin olla vaikka 9 tuntia syömättä, siitä vain seuraa hallitsematon ahmiminen sitten ja varmasti moninkertainen määrä kaloreita siihen nähden, kuin jos syön tasaisesti 3 tunnin välein.
Kehon viesteihin voi luottaa aivan täysin. Jos sua nälättää kaiken aikaa, niin keho viestii, että ruokasi on jotenkin pielessä.
Voisiko olla niin, että "luonnostaan hoikat" syövät vähemmän kaloreita ja kuluttavat enemmän kuin pullukat? Ihan ilman mitään vippaskonsteja saati epäterveellisiä syitä?
Jotkut vain eivät syö niin paljoa että kerryttäisivät vararavintoa. Ja se tapahtuu luonnostaan. Ei tarvita herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun normaalipainon syynä on se, että en ikinä jätä ateriaa väliin. Syön kunnolla aamulla, lounaalla, iltapäivällä välipalan, ja vielä päivällisen ja iltapalankin. Karkkia tai pullaa joskus jälkkäriksi pala tai kaksi, mutta mitään mättöä ei ikinä.
Nämä pohdinnat ovat niitä epätoivoisia yrityksiä selittää, kuinka joku ei oikeasti voi olla hoikka ilman kärsimystä tai jotain vippaskonsteja. Ap:lle ja muille epäluuloisille tiedoksi, että hoikkana ihmisenä näen hyvin nopeasti ihmisten elämäntavoista ja ruokatottumuksista mistä kummasta johtuvat ne liikakilot. Ne johtuvat epäterveellisistä tottumuksista.
Tietysti joskus taustalla on myös sairaus, mutta useimmilla syynä a) jo lapsena opittu kieroutunut suhtautuminen ruokaan (tähän liittyy mm. annoskokojen liian suuri koko, kun on joko pakotettu tai muuten vain opeteltu ahtamaan vatsa ylitäyteen) ja epäliikunnallinen elämä tai b) nuoruusiässä valloilleen päästetty lohtumässäys.
Ruuan ei pidä olla koko elämän sisältö. Useilla ylipainoisilla elämä pyörii kohtuuttoman paljon ruuan ympärillä. Aina haaveillaan ruuasta tai puhutaan siitä, valmistetaan, suunnitellaan sitä jne. Tämä liittyy suoraan lohtusyömiseen, eli käytännössä ruoka tuottaa epäterveellisen paljon mielihyvää ihmiselle. Minäkin nautin hyvästä ruuasta, mutta ei minulla ole jatkuvasti nälkä tai kova ruokahalu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti hoikat ihmiset tunnistavat nälän ja syövät nälkäänsä, eikä tavan tai kellonajan vuoksi. Jos on syönyt jotain olisi kyseessä herkku tai terveellinen ylimääräinen annos, niin tietenkin nälkä siirtyy.
Kyse ei siis ole ruoan korvaamisesta herkuilla, vaan vain nälkään syömisestä.
TÄMÄ!! En ymmärrä höpötystä 3 tunnin välein syömisestä ja välipalat vielä siihen! Ei varmasti laihdu tällä metodilla.
Et tietenkään ymmärrä, koska sinulla ei ole syömiseen liittyviä ongelmia.
Itse en voi luottaa nälänätunteeseen, koska minulla tulee nälkä muustakin syystä kuin siksi, että kehoni tarvitsee ravintoa. Saatan olla nälkäinen vaikka olisin juuri syönytkin, esim. omena ei vaikuta mitenkään siihen että olen nälkäinen, kylläisyydentunnetta en tunne ennenkuin olen aivan ähkyssä lisäksi nälkä tulee myös tilanteissa missä olen tottunut syömään esim. töistä lähtiessä tulee nälkä, vaikka olisin juuri syönyt, koska olen tottunut syömään kun pääsen kotiin.
Joten siksi pitää opetella keinotekoinen aterirytymi eli se, että syö 3 tunnin välein (ei mitään välipaloja päälle, vaan osa 3 tunnin välein syötävistä "aterioista" on niitä välipaloja). Kun kehon viesteihin ei voi luottaa, niin ei jää muuta vaihtoehtoa. Vaikka kyllä minä vastapainoksi voin olla vaikka 9 tuntia syömättä, siitä vain seuraa hallitsematon ahmiminen sitten ja varmasti moninkertainen määrä kaloreita siihen nähden, kuin jos syön tasaisesti 3 tunnin välein.
Kehon viesteihin voi luottaa aivan täysin. Jos sua nälättää kaiken aikaa, niin keho viestii, että ruokasi on jotenkin pielessä.
En ole tuo, mutta ei niihin voi aina luottaa. Jos teen innolla jotain vähääkään fyysistä hommaa, niin nälkä ei olenkaan tule. Tuolla periaatteella voisin olla päiviä syömättä, koska keho ei kerro syömisen tarpeesta. Mutta kun syön "aikataulun" mukaan, niin tulee syötyä tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Antavat itsensä syödä kaikkea kivaa ja fiiliksen mukaan ja jos joskus jää ateria välistä niin ei se niin justiinsa.
Olet ihan metsässä. Jos ei syö, siis oikeaa ruokaa, ei pysy pystyssä. Makeita ei tee pahemmin edes mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella on itseasiassa se, että korvaavat ruokia (ja herkkuja) nesteillä, ja annokset ovat pieniä. Juovat kahvia, teetä limsaa tms. kovin paljon, ja sillä täyttyy huomaamatta vatsa, niin ei tee mieli syödä. Sitten kun syövät, niin annokset ovat pieniä. Tämä tuntuu itsestä paljolta, kun tuntuu, että koko ajan menee kurkusta alas jotain, ja vatsa tuntuu täydeltä. Joskin usein pelkkää nestettä. Jotkut heittävät tuohon aina kerran viikossa jonkun heseaterian, ja sanovat sitten, että eivät liho vaikka syövät roskaruokaa tämän tästä.
Enkä tarkoita tätä loukkauksena. Olin itse pitkään samanlainen. Toki joillain on oikeasti niin huikea ruuansulatus, että kaikki menee, mutta usein nämä henkilöt ovat niitä, jotka harrastavat aktiivista liikuntaa samalla, eli kuluttavat paljon keskivertoa enemmän.
Se huikea ruoansulatus on myytti joka puhkeaa sitten kun on riittävän monta vuotta syönyt kaikkea tuota paskaa mitä myydään kovalla mainostamisella ja näteissä paketeissa. Kun se paksusuoli on leikattu pois kun ei enää pysty käsittelemään raatoja ja pilaantuneiksi jalostettuja elintärvikkeitä.
Milloin te vittu ymmärrätte että ainoa kunnon ruoka on se jota ei ole pilattu teollisella käsittelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka, enkä allekirjoita avauksen väitettä. Itse en syö 'herkkuja' lähes koskaan, lähinnä kunnon ruokaa. Jälkiruoaksi marjoja ja hedelmiä. En kaipaa sokerisia ja epäterveellisiä ruokia..
Hedelmät on käytännössä sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se viesti ei tulekaan mahalta vaan mieleltä? Onhan ihmisiä, jotka ovat väsyneitä, mutta ei nukuta jne. Ahdistus saa tekemään ihmeellisiä asioita ja moni ehdollistetaan lapsena lohturuokaan.
Mulla oli aikoinaan koulussa tämmöinen "luonnollisesti hoikka" kaveri, kuka valitteli ja taivasteli, kun ei vaan kilot tartu kroppaan vaikka yrittää lihottaa itseään, ettei ois niin laiha. Kertoi kuinka syö paljon ja silti ei vaan mitään tapahdu. Todellisuudessa kun vierestä seurasi, söi ihan olemattomia määriä ruokaa. Ei koskaan syönyt koulussa mitään, joi pelkkiä energiajuomia vain. Koulun jälkeen jos vietettiin aikaa saattoi itse pyytää, että haetaanko kebabia kun on nälkä. Tilasi sitten annoksen ja söi siitä kourallisen närppien, koska annoksessa oli aina jotain väärin. Nakkeli lautasen reunalle puolet ruuasta aina jollain perusteella, miksi se ei kelvannut ja loput syömäkelpoisestakin jäi syömättä, kun "oli niin täynnä". En tiedä ymmärsikö hän itse ollenkaan, miten epäterveelliset hänen elämäntapansa olivat. Näiden lisäksi joi vielä pannutolkulla kahvia, poltti tupakkaa ja käytti kofeiinitabletteja aamupalan sijaan. Itseäni alkoi lähinnä ärsyttää se jokapäiväinen ruikutus siitä, ettei liho vaikka mukamas syö kuin hevonen ja jatkuva ruuan heittäminen roskikseen. Todellisuudessa kun kuitenkin syötiin kuin pikkulintu ja närpittiin vain ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikoinaan koulussa tämmöinen "luonnollisesti hoikka" kaveri, kuka valitteli ja taivasteli, kun ei vaan kilot tartu kroppaan vaikka yrittää lihottaa itseään, ettei ois niin laiha. Kertoi kuinka syö paljon ja silti ei vaan mitään tapahdu. Todellisuudessa kun vierestä seurasi, söi ihan olemattomia määriä ruokaa. Ei koskaan syönyt koulussa mitään, joi pelkkiä energiajuomia vain. Koulun jälkeen jos vietettiin aikaa saattoi itse pyytää, että haetaanko kebabia kun on nälkä. Tilasi sitten annoksen ja söi siitä kourallisen närppien, koska annoksessa oli aina jotain väärin. Nakkeli lautasen reunalle puolet ruuasta aina jollain perusteella, miksi se ei kelvannut ja loput syömäkelpoisestakin jäi syömättä, kun "oli niin täynnä". En tiedä ymmärsikö hän itse ollenkaan, miten epäterveelliset hänen elämäntapansa olivat. Näiden lisäksi joi vielä pannutolkulla kahvia, poltti tupakkaa ja käytti kofeiinitabletteja aamupalan sijaan. Itseäni alkoi lähinnä ärsyttää se jokapäiväinen ruikutus siitä, ettei liho vaikka mukamas syö kuin hevonen ja jatkuva ruuan heittäminen roskikseen. Todellisuudessa kun kuitenkin syötiin kuin pikkulintu ja närpittiin vain ruokaa.
Lisään vielä, että olimme siis yliopistossa tuolloin ja ihminen jo reilusti yli 20-vuotias tapahtumien aikaan.
Täällä yksi luonnostaan hoikka / alipainoinen
Isoin syy varmaan geenit. Äiti normaalipainoinen, isä suorastaan laiha. Molemmat sisarukset laihoja.
Lisäksi..
Lämmintä ruokaa syön yleensä vain yhden annoksen eli en santsaa.. koska vatsalaukkuun ei vaan mahdu.
Välillä korvaan aterioita herkuilla jos en jaksa kokata
Kävelen ja pyöräilen tosi paljon, en autoile ja julkisiakin käytän vaan vähän
Toisaalta raskasta liikuntaa harrastan harvoin
Ainoa tapa, jolla saan painoa pari kiloa ylöspäin on jatkuva alkoholin käyttö esim. kesällä, se sotkee aineenvaihdunnan ja turvottaa.
Ihminen voi pysyä keskimääräistä helpommin hoikkana. Toisin sanoen elimistö ei käytä hyväksi ravintoa tehokkaasti. Kansakielinen nimitys tälle on: Läpipasko.
Ihminen voi lihota vain sen verran mitä syö. Energiaa ei synny tyhjästä. Mikäli syöt 2000 kilokaloria niin saat maksimissaan 2000 kilokaloria.
En tietenkään tunne työpaikkani kakkuharrastajia niin hyvin. Mutta en kuitenkaan suoralta kädeltä ajattelisi heistä pahintakaan mahdollista, vaikka nuoruusvuosinani tunsin minäkin pari anorektikkoa, joissa oli feederin vikaa. Nuo työpaikan naiset ovat huoliteltuja, hoikkia ja aika kovia suorittajia, mutta varmaan tykkäävät myös aidosti leipomisesta, ja leivonnaisiahan tulee usein melkein samalla vaivalla tupla-annos. Samalla saa somessa vähän sädekehää, kun jakaa kuvan ja päästää työkaverit kehumaan.
Kun itse en välitä makeasta, tuntuvat kaikki kakkuohjeet niin isoilta, etten viitsi ikinä leipoa. Leivon mieluummin karjalanpiirakoita ja vedän itseni kipeäksi niistä.