Arvelen että monen "luonnostaan hoikan" salaisuus on se että korvaavat paljon "oikeaa ruokaa" herkuilla

Minä uskon, että johtuu siitä, että kun joku luontaisesti hoikka sanoo "syövänsä mitä sattuu", niin se ei tarkoita sitä, että hän söisi monta karkkipussia päivässä, hodareita kerralla 3-4 jne.

Kun hoikka sanoo syövänsä joka päivä karkkia, hän syö 5 karkkia/päivä, kun hoikka sanoi että söi hotdoggia, hän söi yhden hotdogin jne. Lihavan kohdalla toisinsanoen ne määrät eli kalorimäärät on ihan omaa luokkaansa, vaikka ruokavalio periaatteessa koostuu samoista aineksista, niin se syöntimäärä vain on aivan erilainen.

Terveisin: 30kg ylipainoinen.

Kun hoikka sanoo syövänsä leipää aamupalaksi, hän syö 2 leipää, kun lihava syö 4 leipää ja vielä "jotain kivaa" päälle.

Siitä miksi lihava päätyy syömään enemmän kuin hoikka voidaankin sitten keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Semmosta sisäänrakennettua säätelyä se on. Ainakin ite oon koko ajan tietoinen syömistäni kilokalorimääristä ja sen mukaan syön tai olen syömättä. Herkkuja päivittäin enkä oikeastaan koskaan syö varsinaista aamupalaa tai lounasta. En myöskään omista autoa ja kuljen kaikkialle jalan. Harrastan kuntosalilla käyntiä 3 x vko lihas kun kuluttaa enemmän kuin läski.

Tiedän ettei ne kilot vahingossa kellekään kerry. Toiset ei vaan ymmärrä, ettei mitä vaan voi syödä jos aktiivisuus päivän aikana on lähellä nollaa. pl. sairaudet.

Liikunnalla on aika vähän merkitystä.

T: 30kg lihava, aktiivisesa työssä +  50+km/viikko kävelyä.

Olen normaalipainoinen ja en kyttää syömisiä. Mitä on tullut töissä seurattua ihmisiä niin ero niihin on, että mä syön kunnon aamiaisen ja lounaan. Ei mulle sit enää välttämättä maistu pulla yms. Mitä iltapäivällä on monesti tarjolla. Enkä napostele jatkuvasti.Illalla sit kunnon ruoka vielä. Sen olen huomannut, että mun syömisiä kommentoidaan, että miten sä nyt voit syödä noin paljon jne. Ei oteta huomioon, että yhdessä munkissa voi olla kaloreita lähes saman verran ku mun ateriassa. Syön lautasmallin mukaan. Ei niis kasviksissa niin paljoa ole kaloreita, vaikka niitä vetäisi paljon.

Jos taas herkuttelen niin seuraavana päivänä tekee mieli syödä kevyemmin -->kropan säätely toimii.

Vierailija kirjoitti:

Sen olen kyllä huomannut, että tuntemani kakkuharrastajat ovat laidastaan hoikkia. Samoin muutenkin ne, jotka leipovat paljon ja tuovat niitä työpaikan kahvitunnille, ovat yleensä hoikkia.

En tiedä, onko kysymyksessä ehkä sosiaalinen paine: ylipainoisen ei ole sopivaa näyttää olevansa kiinnostunut vaikka kakuista. Toisaalta taas tuntemani parhaat ammattikokit ovat pyöreähköjä, näin lievästi yleistäen.

Itse olen luonnostani melko hoikka, syön isohkoja annoksia oikeaa ruokaa enkä pidä makeasta.

Ne kakkuharrastajat eivät muuten koskaan itse syö niitä tuomiaan kakkuja. Eivätkä välttämättä muidenkaan tekemiä, kyselevät vain tekotapaa ja raaka-aineita. 

Söin eilen 600 grammaa suklaata ja yhden ahvenen. Ihan vain siksi että suklaan kilohinta oli tarjouksessa 4,90 kg ja ahven maksaa 29,90 kg....

Voisi miettiä kannattaako pitää suklaan hinta korkeampana ja tukea sillä erotuksella ahvenen hinnan alentamista. Itse söisin mieluummin 600 grammaa ahventa ja yhden suklaan mutta siihen ei ole varaa.

Tietenkään tavallista isoa ruoka-annosta ei tule syötyä herkun tai muun "ylimääräisen syömisen" jälkeen, koska silloin ei ole nälkä ja nälkäänhän ne ateriat syödään. Jos työkaveri on tuonut töihin kakkua, se kakkupala on lounaani tai sitten syön lounasaikana esimerkiksi jonkun hedelmän. Miksi pitäisi syödä normaalikokoinen runsas ateria, jos tietää että on syönyt tai tulee kohta syömään jotain ylimääräistä?

Olen hoikka ja syön nälkääni. Tosin saatan jättää näläntunteen huomiotta, jos tiedän että vaikka tunnin päästä syön - jos olen sopinut meneväni ystävän kanssa päivälliselle, ei ole mitään järkeä syödä kotona edes sitä banaania (puhumattakaan voileivästä) "nälkäänsä" tuntia aiemmin.

Mun hoikkuuteni salaisuus on ollut aina kunnolla syöminen, erityisesti aamiainen ja lounas on tärkeitä. Viikossa on yksi herkkupäivä, jolloin saan syödä mitä haluan miten paljon huvittaa. En syö päivittäin makeaa, en napostele välipaloja jatkuvasti.

Olen kiinnittänyt huomiota monien työpaikan naisten tapaan syödä aina jotain makeaa kahvin kanssa. Yksi ylipainoinen on kertonut myös korvaavansa aterioita jäätelöllä, suklaapatukoilla yms.

Minun hoikkuuteni salaisuus on se, että syön silloin kun on  oikeasti nälkä ja sen verran, että vatsa tulee täyteen eikä ole ähky. Toiset tuntuvat vetävän rahkaa tai banaania heti pieneenkin nälkään. Minä taas yleensä en, vaan odotan kunnon nälkää jolloin syön myös kunnon aterian. Herkkuja syön silloin kun tekee mieli, mutta aina kohtuudella. En yksinkertaisesti pysty syömään kokonaista karkkipussia kerralla, vaan muutaman karkin ja sitten pussi kaappiin. En koskaan korvaa herkuilla aterioita. Annoskoot ovat minulla varmaan pienempiä kuin monilla muilla. Ravintoloissa en yleensä jaksa syödä annosta loppuun. 

Juuri päinvastoin. Suurin osa hoikista syö kunnon ateriat terveellistä, monipuolista ja hyvänmakuista ruokaa. Herkkujakin kohtuudella, mutta lisäainepaskoihin ei ole kehitetty riippuvuutta. Ei tule sairaita ahmimiskohtauksia.

Elämä on kevyttä ja helppoa eikä tarvitse vaivata päätään painon kyttäämisellä.

Vierailija kirjoitti:

Sen olen kyllä huomannut, että tuntemani kakkuharrastajat ovat laidastaan hoikkia. Samoin muutenkin ne, jotka leipovat paljon ja tuovat niitä työpaikan kahvitunnille, ovat yleensä hoikkia.

En tiedä, onko kysymyksessä ehkä sosiaalinen paine: ylipainoisen ei ole sopivaa näyttää olevansa kiinnostunut vaikka kakuista. Toisaalta taas tuntemani parhaat ammattikokit ovat pyöreähköjä, näin lievästi yleistäen.

Itse olen luonnostani melko hoikka, syön isohkoja annoksia oikeaa ruokaa enkä pidä makeasta.

Yleensä tällainen ihminen nauttii lihottaessaan muita ihmisiä. Hän näyttäytyy ystävällisenä koska tarjoilee kakkua mutta ainoa tavoite on saada muut ympärillä lihomaan. Siskoni on tuollainen lihottaja ja hänellä on päähänpinttymä olla laihempi kuin kukaan muu. Sitten hän yrittää ohjailla keskusteluja sellaiseen suuntaan jotta muut ylistäisivät hänen hoikkuuttaan.

Syön vain kun on nälkä, en kellon mukaan. Lopetan ennen ähkyä. Joskus korvaan aterioita nesteillä. Jos olen syönyt herkkuja, ei ruoka maistu samalla tavalla.

Tulee luonnostaan, en laskelmoi. Geeneillä varmasti osaa asiaa, koska koko perheeni on hoikkaa mallia.

162 cm ja 52 kg.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti hoikat ihmiset tunnistavat nälän ja syövät nälkäänsä, eikä tavan tai kellonajan vuoksi. Jos on syönyt jotain olisi kyseessä herkku tai terveellinen ylimääräinen annos, niin tietenkin nälkä siirtyy.

Kyse ei siis ole ruoan korvaamisesta herkuilla, vaan vain nälkään syömisestä.

TÄMÄ!! En ymmärrä höpötystä 3 tunnin välein syömisestä ja välipalat vielä siihen! Ei varmasti laihdu tällä metodilla.

Olen 163/45, hoikkuuteni salaisuus on se, etten pysty syömään isoja määriä kerrallaan ja syön ruokani hitaasti. Syön kaikkea mitä mieli tekee, mutta hoikkuus johtunee siitä että useimmiten ei tee mieli mitään. Leivon paljon työkseni, mutta määrällisesti syön herkkuja ehkä kourallisen päivässä jos sitäkään. Aamuisin ei mene ruoka alas (ihmettelen näitä 4-5 palaa leipää ja kulhollinen puuroa -tyyppejä, itse saan juuri ja juuri kupin kahvia ja pienen palan leipää nieltyä). Tahtoisin pystyä syömään enemmän, koska vaikka en tunne nälkää, huomaan syömättömyyden vasta kun alkaa väsyttää ja ärsyttää ja kun keskittymiskyky takkuaa.

Olisko kellään offtopicina mitään poppakonstia ruokahalun herättämiselle? Tasaisesti väkisin ruuan tunkeminen kurkusta alas ei kiinnosta.

Minulta kysytään usein "hoikkuuteni salaisuutta."

A.)Liikun melkein päivittäin ja

b.)välttelen herkkuja.

c.) en stressaa ja ajattele liikaa syömisiäni.

Oikeastaan mitä vähemmän olen "yrittänyt pitää itseni kuosissa" ja miettinyt syömisiäni,sitä enemmän olen hoikistunut. On se jännä ...

"Ei ole mitään rakettitiedettä tämä homma."

T. 54kg/172cm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen "luonnostaan hoikka". 168/48.

Aamupalalla yleensä ruisleipää n. 4-5 palaa voin, juuston, kurkun/tomaatin/kanamunan kanssa. Kuppi teetä ja toinen kahvia. Lisäksi kaura- tai neljänviljanpuuroa kulhollinen, jos jäi nälkä tai jos tiedän ettei päivällä ole mahdollista syödä. JOS syön lounaan (en läheskään aina), se voi olla joko iso lautasellinen fetasalaattia pähkinöineen tai sitten joku keitto tai mikä nyt milloinkin. Mutta napa taas täyteen. Iltapäivällä kahvin kanssa jogurttia ja mysliä ja hedelmiä tai pullaa/marjapiirakkaa/marjapuuroa/pannaria/mitä nyt sattuu olemaan. Illalla yleensä "kunnon" lämmin ruoka, aina en jaksa syödä jos menee myöhään ja väsyttää, ja jos on tullut päivän aikana syötyä jotain. Jos ei, niin silloin syön kuin hevonen.

Syön myös aterioiden välillä suklaata, karkkia, keksejä. En välttämättä joka päivä, mutta jos kaapissa sattuu olemaan ja jos tekee mieli. Eli aika usein.

Kyllä allekirjoitan aloituksen väitteen ainakin omalta kohdaltani siinä, että herkuilla tulee korvattua osa aterioista.

Kuulostaa aivan älyttömän epäterveelliseltä. Tarkoitan sitä, että kasvikset, marjat (en laske marjapiirakkaa nyt tähän), vihannekset, salaatit, vihreät, kala, munat, pähkinät, hyvät öljyt puuttuvat täysin ja vedetään einestä ja höttöhiilaria kaksin käsin.

Luetunymmärtäminen?

Tuossahan juuri kerroin, että syön salaattia pähkinöineen, aamupalalla myös sitä kananmunaa kurkun ja tomaatin kera. Missään en maininnut, että söisin eineksiä. Enkä sitä, etten käyttäisi kasviöljyjä paljon juurikin salaateissa ja ruuanlaitossa yleensäkin. En syö kalaa enkä lihaa, mutta kasviksia, papuja, linssejä ja sieniä sitäkin enemmän. Mutta liikaa proteiiniakaan ei tarvitse.

Se toki pitää paikkaansa, että syön paljon ja usein hiilihydraattipitoista ruokaa (tai niitä herkkuja), koska koen saavani niistä polttoainetta paremmin kuin proteiinista. Ja mikä tärkeintä: keho toimii :-)

Jaa,en syö kahvileipää ja karkkia vain jouluisin.Aamupalaa en oke syönyt ikinä koska hiilarit auheuttaa tunnin päästä huutavan nälän.Hiilarit pitäisi syödä illalla jotta nukuttaa.Alkoa en käytä enkä juuri liiku

Samat mitat 21 vuotta 60/171.

Nuorena oli lievä pullukka ongelma,kun meni olutta ja lonkeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti hoikat ihmiset tunnistavat nälän ja syövät nälkäänsä, eikä tavan tai kellonajan vuoksi. Jos on syönyt jotain olisi kyseessä herkku tai terveellinen ylimääräinen annos, niin tietenkin nälkä siirtyy.

Kyse ei siis ole ruoan korvaamisesta herkuilla, vaan vain nälkään syömisestä.

TÄMÄ!! En ymmärrä höpötystä 3 tunnin välein syömisestä ja välipalat vielä siihen! Ei varmasti laihdu tällä metodilla.

Jos syö jotakin n.3h välein niin siihen sisältyy myös välipalat. Se voi olla esim. hedelmä. Olet ymmärtänyt väärin.

Näin se on ainakin omalla kohdallani. Herkkuja tulee vedettyä toisinaan ja niillä ruokahalu lykkääntyy. Illalla vähän jotain pientä iltapalaa. Jos joku ruoka jää välistä, niin ei sillä ole niin väliä. 

Hoikkana pysyy varmasti monenlaisella ruokavaliolla, yhdistävä tekijä on lähinnä syömisten riittävän alhainen energiamäärä. Varmasti kyllä paljon tällaisia herkuilla eläjiä etenkin hoikasta nuorisosta löytyy.