Lue keskustelun säännöt.
Arvelen että monen "luonnostaan hoikan" salaisuus on se että korvaavat paljon "oikeaa ruokaa" herkuilla
02.06.2017 |
Antavat itsensä syödä kaikkea kivaa ja fiiliksen mukaan ja jos joskus jää ateria välistä niin ei se niin justiinsa.
Kommentit (79)
Oikeasti hoikat ihmiset tunnistavat nälän ja syövät nälkäänsä, eikä tavan tai kellonajan vuoksi. Jos on syönyt jotain olisi kyseessä herkku tai terveellinen ylimääräinen annos, niin tietenkin nälkä siirtyy.
Kyse ei siis ole ruoan korvaamisesta herkuilla, vaan vain nälkään syömisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, mun salaisuus on paljon terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, vähän herkkuja sekä liikunnallinen elämäntapa.
Olin aina luonnostani hoikka, (juuri mallia laihat kädet ja jalat mutta turvonnut maha) kunnes asuin yhden sairaalloisen lihavan naisen kanssa. Seura oikeasti tekee kaltaisekseen, mutta onneksi olen vain pyöreämpi en sairaalloisen lihava. Ne hoikat jotka tunnen syö selkeästi vähemmän ja/tai harvemmin ja jotkut korvaa aterian syömällä ison suklaakeksin tai jotain muuta herkkua.
En ole hoikka vaan paremminkin normaalipainoinen, mutta koskaan en ole syömisiäni kytännyt. Olen syönyt aina paljon vihanneksia ja hedelmiä, ja roskaruoka ja perinteisesti herkuiksi mielletyt eivät ole kuuluneet jokapäiväiseen ruokavalioon. Mutta silloin kun niitä syön, en syö tavallisen ruoan päälle, vaan juuri noin että se leivos korvaa aterian.
Viime syksynä kuitenkin jostain ilmestyi yhtäkkiä 5 kiloa, vaikka ainoa elämänmuutos oli suuri suru ja shokki. Mielestäni söin kuten ennenkin. Ja nuo kilot eivät nyt ole lähteneet mihinkään, vaikka joulusta asti on mennyt paremmin ja olen aktiivisesti yrittänyt laihduttaa. Salaatti tulee jo korvista mutta muutosta ei tapahdu.
Tästä syystä olen tarkkaillut ensimmäistä kertaa elämässäni hoikkien ystävieni ruokailuja ja eivät he kyllä tosiaan syö paljon mitään. Lounaaksi jugurtti. Ei välipalaa. Illalla salaatti. En tiedä mitä sitten aamuisin tai muuten "salassa" syövät.
No, en voi muuta kuin jatkaa. Enemmän proteiinia, enemmän rasvaa, enemmän liikuntaa. Vähemmän hiilareita, vähemmän prosessoitua. Mutta nälkää en halua nähdä, en edes hoikkuuden vuoksi.
Tuntemani hoikka nainen syö erittäin pieniä annoksia eli vähän ja keiton kanssa saatta olla riisikakkuja lisäksi hän liikkuu tosi paljon.Siinä se salaisuus,vähäinen nautitun energian määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman hoikkuuteni takana on varmastikin maltilliset annoskoot. Vihaan ähkyn tunnetta, joten syön vain sen verran, että vatsa on täynnä. Ravintolassa todella harvoin esim pystyn syömään ateriaa lähellekään loppuun.
Herkkujakin menee samalla periaatteella. Suklaata menee rivi, ei levy, kerralla. Samoiten vähän mietin, mitä herkkua valitsen. Kahvilassa pulla on esim paljon kevyempi vaihtoehto kuin kakku, munkki, viineri tms.
Minä olen "luonnostaan hoikka" ja mun salaisuuteni on se, että syön vain silloin kun on nälkä ja herkkuja syön harvoin ja silloinkin kohtuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla toisinpäin. Ainakin mitä ruoka- ja kahvitunnilla katselee noita lihavanpia työkavereita. Ei syödä missään välissä mitään kunnollista, pakkohan heidän on kotona vetää hirveät annokset ruokaa tai herkkuja koska ei tuollaisessa painossa muuten pysyttäisi.
Kyllä tuo sillä tavalla pitää paikkansa, että 250 gramman karkkipussi saattaa korvata minulla lounaan, päivällisen ja välipalan. Eli aamupala, iltapala ja pussi karkkia. Ei herkkuja syömällä välttämättä liho, jos ei sen karkkipussin jälkeen "pakota" itseään tottumuksesta syömään "kunnon ruokaa", vaikka ei oikein ole nälkä. Itseltä ainakin sokerimättö vie ruokahalun tehokkaasti ja alkaa jo ällöttää ajatuskin päivällisestä, joten en pakota ylimääräistä ruokaa kurkustani alas. Enkä ole kuollut keripukkiin tai anemiaan, vaikka välillä en jaksakaan syödä kotiruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni on luonnostaan hoikka ja hänen salaisuutensa on todella paha kilpirauhasen liikatoiminta. Leikkaus edessä...
Vierailija kirjoitti:
En ole hoikka vaan paremminkin normaalipainoinen, mutta koskaan en ole syömisiäni kytännyt. Olen syönyt aina paljon vihanneksia ja hedelmiä, ja roskaruoka ja perinteisesti herkuiksi mielletyt eivät ole kuuluneet jokapäiväiseen ruokavalioon. Mutta silloin kun niitä syön, en syö tavallisen ruoan päälle, vaan juuri noin että se leivos korvaa aterian.
Viime syksynä kuitenkin jostain ilmestyi yhtäkkiä 5 kiloa, vaikka ainoa elämänmuutos oli suuri suru ja shokki. Mielestäni söin kuten ennenkin. Ja nuo kilot eivät nyt ole lähteneet mihinkään, vaikka joulusta asti on mennyt paremmin ja olen aktiivisesti yrittänyt laihduttaa. Salaatti tulee jo korvista mutta muutosta ei tapahdu.
Tästä syystä olen tarkkaillut ensimmäistä kertaa elämässäni hoikkien ystävieni ruokailuja ja eivät he kyllä tosiaan syö paljon mitään. Lounaaksi jugurtti. Ei välipalaa. Illalla salaatti. En tiedä mitä sitten aamuisin tai muuten "salassa" syövät.
No, en voi muuta kuin jatkaa. Enemmän proteiinia, enemmän rasvaa, enemmän liikuntaa. Vähemmän hiilareita, vähemmän prosessoitua. Mutta nälkää en halua nähdä, en edes hoikkuuden vuoksi.
Minulle on käynyt sama. Ehkä suoliston bakteerikanta vaihtuu hyvästä huonoksi stressin vuoksi tai kortisoli ja adrenaliini pitävät huolen rasvan varastoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 38v/172cm/62kg. 3 lasta.
Syön joka pv jonkun herkun iltapäivällä, esim jäätelön tai suklaapatukan. Munkkeja ja viinereitä vältän, koska ovat paljon isompi kaloripommi.
Syön säännöllisesti, aamupalalla kupin kahvia ja 2 leipää kinkulla ja paprikalla. Iltapala voi olla samanlainen. Koitan pääruualla syödä kohtuudella perunaa/makaroonia, mutta aina salaattia iso kasa tai edes yksi tomaatti. Noin kerran viikkoon syön pitsaa tai hampurilaisaterian. Ravintolassa otan aina suklaakakkujälkkärin.
5 krt viikossa käyn 1 h 15 min lenkillä, josta juoksen noin 1/4 matkasta
, loput kävelen reippaasti. En ikinä jätä lenkkiä tekemättä, tai no, jos olen kipeä (harvoin) sekä ehkä pari kertaa vuodessa väsymyksen tms takia.
Oletan, että olen hoikka tämän 20 v jatkuneen lenkkeilyintoni takia. Ainahan sen tekosyyn voisi keksiä, mutta mä en... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hoikka vaan paremminkin normaalipainoinen, mutta koskaan en ole syömisiäni kytännyt. Olen syönyt aina paljon vihanneksia ja hedelmiä, ja roskaruoka ja perinteisesti herkuiksi mielletyt eivät ole kuuluneet jokapäiväiseen ruokavalioon. Mutta silloin kun niitä syön, en syö tavallisen ruoan päälle, vaan juuri noin että se leivos korvaa aterian.
Viime syksynä kuitenkin jostain ilmestyi yhtäkkiä 5 kiloa, vaikka ainoa elämänmuutos oli suuri suru ja shokki. Mielestäni söin kuten ennenkin. Ja nuo kilot eivät nyt ole lähteneet mihinkään, vaikka joulusta asti on mennyt paremmin ja olen aktiivisesti yrittänyt laihduttaa. Salaatti tulee jo korvista mutta muutosta ei tapahdu.
Tästä syystä olen tarkkaillut ensimmäistä kertaa elämässäni hoikkien ystävieni ruokailuja ja eivät he kyllä tosiaan syö paljon mitään. Lounaaksi jugurtti. Ei välipalaa. Illalla salaatti. En tiedä mitä sitten aamuisin tai muuten "salassa" syövät.
No, en voi muuta kuin jatkaa. Enemmän proteiinia, enemmän rasvaa, enemmän liikuntaa. Vähemmän hiilareita, vähemmän prosessoitua. Mutta nälkää en halua nähdä, en edes hoikkuuden vuoksi.
Minulle on käynyt sama. Ehkä suoliston bakteerikanta vaihtuu hyvästä huonoksi stressin vuoksi tai kortisoli ja adrenaliini pitävät huolen rasvan varastoinnista.
Juu, jotenkin sen täytyy liittyä tähän. Kolmisen viikkoa vain itkin melkein koko valveillaoloajan. Täytyyhän sen vaikuttaa myös fyysisesti koko kroppaan. Vaikea vain ymmärtää miksi nyt en laihdu kun menee jo paremmin ja tarkkailen syömisiä. Mutta ehkä keho tarvii vielä aikaa toipua. Vaikea sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta sisäänrakennettua säätelyä se on. Ainakin ite oon koko ajan tietoinen syömistäni kilokalorimääristä ja sen mukaan syön tai olen syömättä. Herkkuja päivittäin enkä oikeastaan koskaan syö varsinaista aamupalaa tai lounasta. En myöskään omista autoa ja kuljen kaikkialle jalan. Harrastan kuntosalilla käyntiä 3 x vko lihas kun kuluttaa enemmän kuin läski.
Tiedän ettei ne kilot vahingossa kellekään kerry. Toiset ei vaan ymmärrä, ettei mitä vaan voi syödä jos aktiivisuus päivän aikana on lähellä nollaa. pl. sairaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hoikka vaan paremminkin normaalipainoinen, mutta koskaan en ole syömisiäni kytännyt. Olen syönyt aina paljon vihanneksia ja hedelmiä, ja roskaruoka ja perinteisesti herkuiksi mielletyt eivät ole kuuluneet jokapäiväiseen ruokavalioon. Mutta silloin kun niitä syön, en syö tavallisen ruoan päälle, vaan juuri noin että se leivos korvaa aterian.
Viime syksynä kuitenkin jostain ilmestyi yhtäkkiä 5 kiloa, vaikka ainoa elämänmuutos oli suuri suru ja shokki. Mielestäni söin kuten ennenkin. Ja nuo kilot eivät nyt ole lähteneet mihinkään, vaikka joulusta asti on mennyt paremmin ja olen aktiivisesti yrittänyt laihduttaa. Salaatti tulee jo korvista mutta muutosta ei tapahdu.
Tästä syystä olen tarkkaillut ensimmäistä kertaa elämässäni hoikkien ystävieni ruokailuja ja eivät he kyllä tosiaan syö paljon mitään. Lounaaksi jugurtti. Ei välipalaa. Illalla salaatti. En tiedä mitä sitten aamuisin tai muuten "salassa" syövät.
No, en voi muuta kuin jatkaa. Enemmän proteiinia, enemmän rasvaa, enemmän liikuntaa. Vähemmän hiilareita, vähemmän prosessoitua. Mutta nälkää en halua nähdä, en edes hoikkuuden vuoksi.
Minulle on käynyt sama. Ehkä suoliston bakteerikanta vaihtuu hyvästä huonoksi stressin vuoksi tai kortisoli ja adrenaliini pitävät huolen rasvan varastoinnista.
Juu, jotenkin sen täytyy liittyä tähän. Kolmisen viikkoa vain itkin melkein koko valveillaoloajan. Täytyyhän sen vaikuttaa myös fyysisesti koko kroppaan. Vaikea vain ymmärtää miksi nyt en laihdu kun menee jo paremmin ja tarkkailen syömisiä. Mutta ehkä keho tarvii vielä aikaa toipua. Vaikea sanoa.
Toipuminen ottaa aikansa. Ja jos suolibakteerit vaihtuivat, pitäisi saada kohennettua terveempää kantaa ja vähennettyä huonoa.
Mä taas ajattelen aivan päinvastoin: luonnostaan hoikille eivät maistui sokeriset, rasvaiset tai suolaiset "herkut". Roskaruokaa ja mättämistä pidetään usein jotenkin ihmiselle luontaisena ja niistä pidättäytymistä isona asiana ja vaivana. Niin ei ole.
Aina hoikkana olen huomannut että monet lääkeaineet lihottaa, jos ottaa säännöllisesti jotain, kannattaa tarkistaa mitä sivuvaikutukset voi olla.
Eri ruuat ylläpitää eri bakteereja ruuansulatuksessa, joten kyllä se osittain vaikuttaa laihana pysymiseen, mutta enemmän tuntuu vaikuttavan se, mitä ruuansulatusnesteitä keho pystyy tuottamaan.
Moni laiha ei syö paljon siksi, että mahahappoa ei kunnolla erity, jolloin ruoka sulaa hitaasti, seisoo mahassa pitkään ja pitää mahan kauan "kylläisenä" tai oikeammin kyllä ähkynä. Moni alkaa kasvissyöjäksi, kun huomaa että proteiinit lihassa ym sulaa hitaasti ja huonosti.
Helpottaahan se laihana pysymistä, jos keho ei millään saa ruuasta kaloreita irti. Mutta onko se hyvä juttu terveyden kannalta.
Hyvinhän se kontrolloi syömistä, jos siitä tulee aina paha tunne mahaan, ja oma olo on parempi kun ei tunge mahaansa juuri mitään. Toisen silmillä se näyttää valtavalta itsekurilta, vaikkei se vaadi itsekuria lainkaan.
Ja jos ruuansulatusnesteitä erittyy huonosti, niin eipä sokeristakaan saa kaloreita irti, joten voi syödä mitä vain, kun ei ne kuitenkaan kunnolla imeydy. Mutta sitten ei ole vararavintoa, jos joku sairaus kuihduttaa, kun keho on pysyvästi aliravittu, eikä ole mitään mitä käyttää toipilasaikana - jolloin ruoka taas imeytyy entistä huonommin. Että ei se välttämättä ole terve ja toivottu olotila olla hoikka ja voida syödä mitä vain.
Mä olen myös luonnostaan hoikka, ja mun salaisuus on yksinkertaisesti pienemmät ateriakoot. Mun vatsalaukku ei ole tottunut ottamaan vastaan hirveitä ruokamääriä kerralla, ja jos yritän syödä yhtä paljon kuin pulskat kaverini, mulle tulee mahaan ihan järkyttävän huono olo.
Mun ainakin on, siis 21-vuotiaanaolon jälkeen. Ja oon nyt 44. Sairastin anoreksiaa (en vakavaa) ja pääsin siitä eroon mm. yhtenä konstina, että annoin itselleni luvan korvata ruokaa vaikkapa teellä ja leivoksella. Koska halusin syödä herkkuja, mutta niistä lihoo. Ei liho, jos ei ylipäätään syö liikaa. Mieluummin herkkuja (suolainen ja rasvainen plus leivokset) kuin perunaa ja juustoleipä.
Mulla se salaisuus taisi olla aineenvaihdunta. Näin kolmenkympin jälkeen ei pysykään kilot poissa ihan vaan ajattelemalla vaan alkaa kerääntyä mahan seudulle ylimääräistä, jos syö mitä sattuu.