Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä taiteilijoista?
02.06.2017 |
Siis ihan nykypäivän taiteilijoista, ei historian. Haluaisin tavata, mutta ei niitä täällä pienessä kaupungissa näy...
Kommentit (83)
Kyllä perusduunarin tulot kalpenevat jos taiteilija on edes 'keskinkertainen'. Itse tienaan noin 3000 käteen kuussa ja puolisoni, kuvataiteilija keskimäärin puolitoista kertaa tuon myynneistä, joskus paljon enemmän. Apurahat päälle, mutta niitä saa harvoin.
Kaikki taitelijat eivät siis elä nälkärajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä onko tää keskustelu enään millään lailla hengissä.. anyway.. muut kutsuu mua taiteilijaksi, itellä meni kauan aikaa että kehtasin kutsua itteäni taiteilijaks kun aina aattelin olevani niin huono.. Nykyään teen tosi paljon taidetta ja oon huomannu että on ihmisiä jotka mielistelee ilmasen taiteen perässä :( osaan erottaa sellaset ihmiset nykyään.. Oon ekstrovertti ja tosi yksinäinen.. somesta kaikki näkee vaan hienoa mahtavaa taidetta ja livenä moni jännittää mulle puhumista ja haluaa vaan äkkiä pois tilanteesta.. ja se jotenki saa mut niin maihin koska tykkään ihmisitä ja niiden tarinoista mutta harvoin pääsee siihen levelille..
Miksi minulle sattuu Aina Taiteellinen itseäni nuorempi mies joka aina vaan osoittautuu Henkisti Hyväksikäyttäjä KSI?🤬😢
JOO Ovat Kovia valehtelemaan ja ryyppäämään on kokemusta tällaisesta miehestä! 🤬😭 Mua käytti hyväksi henkisesti tällänen mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JOO Ovat Kovia valehtelemaan ja ryyppäämään on kokemusta tällaisesta miehestä! 🤬😭 Mua käytti hyväksi henkisesti tällänen mies!
Olikohan kyseessä ns. elämäntaiteilija?
moni taiteilija on kirjallisuutta ja musiikkia harrastava intrivertti joka maalaa tauluja kotonaan. tuntemani taiteilijat ovat kotoilijoita. tutustua voi taiteilija järjestöis ja yhdistyksis, niihin voi liittyä myös kannatusjäseneksi. kirjastois ja museoiden avajaisis kans käy taiteilijoita. juttelemaan vaan rohkeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muusikot on taiteilijoita. Samoin näyttelijät. Varmasti kaikki itserakkaita ylimielisiä ihmisiä.
Inhottava sävy ap n halveksivissa viesteissä. Hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ime munaas turha tyyppi. Olet varmaan hidas ja tyhmä. Sun tekstit on hirveitä.
Oot ulalla. Puheesi on hämäriä ja huomaa ettet tunne ainuttakaan. Halveksi vaik itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On taiteilijoita ja ”taiteilijoita”.itse pidän taiteilijoina ihmisiä,jotka oikeasti osaavat maalata jotain.Kuten vaikka kaunis merimaisema.
Kuin näitä jotka lätkäisevät sikinsokin jtn värejä kankaalle ja tulos näyttää oksennukselta.
Se sitten on olevinaan taidetta!Juuso karhukin maalaa paremmin.
Huvittavin teos,jonka näin sisustuslehdessä oli nimeltään valkoista valkoisella.
Oli valkoinen taulupohja,joka oli maalattu valkoisella.Ja maksanut maltaita:D
Moni taiteilija on tosi taidokas markkinoija ja yrittäjä, kova kilpailemaan ja tavoittelemaan voittoa. Moni taiteilija on myös tosi huono kilpailija ja jättää yrittämisen väliin, silloin voi pysyä koko elämänsä ”aloittelevana”. Taide on tosi outo bisneksen muoto, ja erikoisinta siitä tekee sen, että vain harvat (usein tosin menestyksekkäimmät) tekevät sitä menestyäkseen taloudellisesti. On mielenkiintoista seurata mikä kaikki määritellään taiteeksi (ja miksi?), ja miten melko tarkkarajainenkin määritelmä elää ja muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin harvaa taiteilijaa voi edes sanoa oikeasti taiteilijaksi, joka osaa ja jolla on visiota. Rääppijöitä ja itsetärkeitä mitään osaamattomia egomaanisia baskeripäitä kyllä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Gallerioissa näkee teoksia, jotka ovat sellaista sekasotkua, että sellaisen tuhertaisi hetkessä itsekin ilman mitään taiteellista lahjakkuutta. Silloin tulee mietittyä, että tekeekö taiteilijat näitä teoksia pilailumielessä, vai ovatko he oikeasti niin sekaisin, että ottavat tuon touhun tosissaan.
Tämä ajatus itselläkin käynyt joskus mielessä, mutta sitten olen nopeasti tajunnut, että ei mulla olisi luovuutta keksiä ideoita, ja tehdä kuvia jotka merkitsevät jotain. Vaikka siis teknisesti ehkä onnistuisin samannäköisen tekeleen saamaan aikaan.
Oho, olipas silmiäavaava tuo yksi kommentti taiteilijapuolison sisäänpäinkääntyvistä jaksoista.
Olen ihmetellyt usein miksi oma elämäni menee niin syksleissä. JUST NYT älysin että se johtuu noista luomiskausista.
Ajoittainen turhautuminen siitä, ettei saa ilmaistua itseään aiheuttaa vetäytymisen omaan kuoreen. Olen siis taideopiskelija.
Mahdan olla kamalaa seuraa puolisolleni tuolloin 💧
Puhun nyt siis omasta kaveripiiristäni.
Oman kokemukseni mukaan feminiiniset taiteilijat ovat dramaattisempia ja epäilevät kykyjään eniten. He tuntevat huonoa omaatuntoa milloin mistäkin ja hyvin usein suorittavat tekemistään ja anteeksipyytelevät itseään mutta lopulta aina kukoistavat huoioidessaan ympäristöään ja käyttävät yhteisöä taiteensa pohjana.
Maskuliinisemmat taiteilijat ovat niitä itseensä vetäytyviä ja jörömpiä. Heidän taiteensa pohjautuu useimmiten itse koettuun ja on tavallaan henkilökohtaisempaa.
Tykkään kyllä taiteilijoista. Mutta oumaigaad jotkut rakastavat omaa ääntään!
Mikä taiteilija on niin kiinnostava?
Minä olen harrastelijataiteilija. Inhoan oikeita taiteilijoita, jotka nousevat jalustalle käytyään jonkun akateemisen koulun. Inhoan jaottelua oikeisiin taiteilijoihin ja harrastelijoihin. Minusta tuntuu, että ensimmäinen on ihmisenä onnistunut ja arvostuksensa ansainnut. Oikeiden taiteilijoiden mielestä vain he voivat kutsua itseään Taiteilijoiksi. Harrastelija taas on jotenkin säälittävä. Joutuu tekemään muita töitä, kun ei päässyt kuvataideakatemiaan.
Kävin kehystyttämässä yhden työni. Kehystäjä sanoi, että hän tekee kiilapuukehyksiä ammattilaistaiteilijoille. Oikein alleviivasi sanaa ”Ammattilais”.
Taidan siis olla kateellinen…
Mä olin nuorena aivan hulluna boheemeihin taiteilijoihin, suuri rakkauteni oli taidemaalari ja seurustelin myös muusikon kanssa. Sitten kasvoin aikuiseksi ja valitsin puolisokseni taviksen. Ihanaa kun arki toimii sujuvasti, puoliso on luotettava eikö katoa milloin mihinkin luovuuden tai vaarin syövereihin.
En kaipaa sitä taiteilijamieheni draamaa ja säätämistä vaikka meidän syvällisiä keskusteluja ja seksiä kaiholla joskus muistelenkin.
Olen nähnyt sekä kirjailija-, muusikko-, että kuvataiteilijapiirejä ja aika monenlaista viheltäjää kustakin porukasta löytyy. Negatiivinen yhteinen nimittäjä on se, että jokaisesta kolmesta ammattikunnasta löytyy paljon heitä, joille taiteen tekeminen on keino pönkittää omaa egoa. Mitään aitoa intohimoa ja rakkautta omaan lajiin ei tunnu löytyvän, toki ovat sarallaan teknisesti lahjakkaita mutta se lahjakkuus on valjastettu täyttämään omaa pätemisentarvetta.
Taiteilijapiirit eivät myöskään ole läheskään niin edistyksellisiä ja avaramielisiä kuin mitä annetaan usein ymmärtää. On ihan tavallista lytätä ja ylenkatsoa oman alan kollegaa, jos on sitä mieltä, että tämän teokset ovat liian "kaupallisia" tai "massatuotantoa". Lisäksi miespuoliset taiteilijat voivat olla järkyttävän ahdasmielisiä mitä parisuhteisiin tulee. Naisen tulee olla miehen muusa eikä hänellä saa olla omaa elämää, mielenkiinnonkohteita tai persoonallisuutta.
Toisaalta olen itsekin ollut nuorempana aika stereotyyppinen "olen niin paljon parempi kuin muut" -taiteilijanalku. Siinä mielessä oli hyvä, että taiteilijapiirejä tuli koluttua, jotta ruusuisimmat illuusiot ehtivät kadota. Samalla sain motivaatiota alkaa oikeasti kehittämään itseäni, sillä en halunnut tulla samanlaiseksi elitistiseksi ja narsistiseksi marisijaksi, kuin monet tapaamani alan ihmiset. Olen nykyään edelleen keskivertoa boheemimpi mutta nyt arvostan paljon enemmän taiteilijapiirien ulkopuolista elämää, mikä on paljon inspiroivampaa, monimuotoisempaa ja koskettavampaa kuin siellä elitistikuplassa vellominen.