Mitä mieltä taiteilijoista?

Must tuntuu et tässä mennään vähän asuinalueen ja skenen mukaan, Kallio, Vallila, Alppila -akseli on täynnä "taiteilijoita" vaikka osalla jengistä on ekonomin tutkinto, toisilla lvi-asentajan, ja kolmannella kuvataiteilijan. Ei se ammatti määrittele enää, vaa jonkinlainen asenne elämään. Samanhenkisen tykkää toistensa seurasta ja se ei liene mikään yllätys. Peräseinäjoella näitä tyyppejä on vähemmän ja nekin muuttaa aikanaan omiensa luo. Samanlaisia kuplia on vaikka kuinka, ei vain taidepiirit.

Tiedän yhden jonka lasken oikeaksi taiteilijaksi, oltiin nuorempana kavereita, nyt hän ilmeisesti opiskelee kuvataideakatemiassa. Tykkään hänestä tosi paljon, luova ja  käytännöllinen ihminen. Iloinen  ainakin silloin :D taitava, monipuolinen. Ei hän minusta tuonut mitenkään keikaroivasti itseään esille, ehkä satunnaisesti  ja silloinkin jotenkin huumorilla ja aina muut huomioonottaen. Empaattinen.

Sitten tiedän toisenkin jolla on kova hinku minun mielestäni olla jotain suurta, ja varmaan siinä onnistuukin. Tuo jonkin kuvaus isosta ja hauraasta egosta on käynyt tämän ihmisen kohdalla mielessä.

Meitä on moneen lähtöön. Muusikon tiedän myös, mielestäni herkkä, sarkasmiin taipuvainen vaikka yrittää kai hillitä itseään, hauska :D

t. wannabetaiteilija

Minäkään en usko, että koulutus tekee kenestäkään taiteilijaa (vaikka itsekin olen taidekoulun kasvatteja).

Se on se intohimo luoda.

meikäläinen löysi vaimon reilut kymmenen vuotta sitten avio pedistä paikallisen "taiteilijan" kanssa. tuli entinen vaimo ja kuvanveistäjälle nokkaan ja ehkä uutta inspiraatiota patsailleen

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en usko, että koulutus tekee kenestäkään taiteilijaa (vaikka itsekin olen taidekoulun kasvatteja).

Se on se intohimo luoda.

Riippuu vähän miten taiteilijan määrittelee. Jotkut taiteiljat pitävät itseään käsityöläisinä.

Haluaisin myös tutustua taiteilijoihin, en vain tiedä missä sitä voisi? Nämä myytin mukaiset ryyppäävät ja itseään kehuskelevat tyypit eivät kyllä kiinnosta, mutta ammattimaisesti suhtautuvat kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin myös tutustua taiteilijoihin, en vain tiedä missä sitä voisi? Nämä myytin mukaiset ryyppäävät ja itseään kehuskelevat tyypit eivät kyllä kiinnosta, mutta ammattimaisesti suhtautuvat kyllä.

Varmaankin kannattaa mennä itse paikkoihin jossa sitä taidetta tehdään?  Jonnekin kurssille vaikka jos et opiskelemaan? Elämäkerrat?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin myös tutustua taiteilijoihin, en vain tiedä missä sitä voisi? Nämä myytin mukaiset ryyppäävät ja itseään kehuskelevat tyypit eivät kyllä kiinnosta, mutta ammattimaisesti suhtautuvat kyllä.

Taiteilijat voidaan kai jakaa eri kategorioihin. 1. ne, jotka tekevät omaa juttuaan, mutta eivät saa teoksiaan esille muuta kuin kahviloihin ja kirjastoihin, koska ei ole koulutusta ja "asemaa". 2. ne, joilla on koulutus ja pyrkivät verkostoitumaan ja saamaan lisää kontakteja ja näyttelyjä isoihin gallerioihin ja 3. ne jotka ovat koulutettuja, mutta eivät ryyppää ja näin jäävät taiteen kentällä vähemmille kontakteille ja vähemmille näyttelyille. Se on kuitenkin aika pieni piiri Suomessa niin helppo yleistää. Itse olen muusikko ja tunnen tämän kuvataidemaailman melko hyvin kun tyttöystävä on kuvataideakatemiassa.

Mene mihin tahansa isompaan kaupunkiin viikonloppuiltana ja jätä sedula paikat väliin ja mene johonkin "vaihtoehto" paikkaan. Siellä varmaan tulee joku juttusille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin myös tutustua taiteilijoihin, en vain tiedä missä sitä voisi? Nämä myytin mukaiset ryyppäävät ja itseään kehuskelevat tyypit eivät kyllä kiinnosta, mutta ammattimaisesti suhtautuvat kyllä.

Varmaankin kannattaa mennä itse paikkoihin jossa sitä taidetta tehdään?  Jonnekin kurssille vaikka jos et opiskelemaan? Elämäkerrat?

Kursseilla useimmat ovat harrastelijoita, paitsi opettaja, jotka pitävät yleensä opettajamaista etäisyyttä. Taidekoulusta ei jäänyt yhtään kontakteja. :/

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin myös tutustua taiteilijoihin, en vain tiedä missä sitä voisi? Nämä myytin mukaiset ryyppäävät ja itseään kehuskelevat tyypit eivät kyllä kiinnosta, mutta ammattimaisesti suhtautuvat kyllä.

Näyttelyn avajaiset. Gallerioihin on ilmainen pääsy ja avajaisina on taiteilija paikalla ja naposteltavaa ja ehkä viiniä tai skumppaa. Siinä voi sitten bongata taiteilijan ja kehaista teoksia ja tehdä tuttavuutta. Avaisten jälkeen on aina jatkot ja siellä on sitten "epävirallisempi" meininki ja voi oikeasti tutustua kunnolla

Esim minä olen taiteellinen sielu. Näen kauneutta sellaisissa asioissa mitkä menee muilta ohi. En jaksa keskittyä pikkuseikkoihin koska kokonaisuus ratkaisee. Olen tukahduttanut taiteellisuuteni käytäntöön koska ikinä ei historiassa kaikki jotka haluaisivat olla taiteilijoita, saaneet siitä elantoaan. Vain poikkeukselliset lahjakkuudet ovat voineet toteuttaa itseään hallitsijoiden tai muiden rikkaiden rahoittaessa elämää. On hullua luulla että kaikki jotka tahtovat, voisivat elää taidetta tekemällä. Ja on utopistista olettaa että taide jonka toinen luokittelee kirjaimellisesti roskaläjäksi, voisi olla sellaista"työtä" jolla pitäisi elää. Sanotaan, keisarilla on uudet vaatteet jotka vain viisaat ja kyvykkäät näkevät. Tämä taitaa koskea monesti taidetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin myös tutustua taiteilijoihin, en vain tiedä missä sitä voisi? Nämä myytin mukaiset ryyppäävät ja itseään kehuskelevat tyypit eivät kyllä kiinnosta, mutta ammattimaisesti suhtautuvat kyllä.

Näyttelyn avajaiset. Gallerioihin on ilmainen pääsy ja avajaisina on taiteilija paikalla ja naposteltavaa ja ehkä viiniä tai skumppaa. Siinä voi sitten bongata taiteilijan ja kehaista teoksia ja tehdä tuttavuutta. Avaisten jälkeen on aina jatkot ja siellä on sitten "epävirallisempi" meininki ja voi oikeasti tutustua kunnolla

Muuten hyvä ehdotus, mutta olen liian introvertti moiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Esim minä olen taiteellinen sielu. Näen kauneutta sellaisissa asioissa mitkä menee muilta ohi. En jaksa keskittyä pikkuseikkoihin koska kokonaisuus ratkaisee. Olen tukahduttanut taiteellisuuteni käytäntöön koska ikinä ei historiassa kaikki jotka haluaisivat olla taiteilijoita, saaneet siitä elantoaan. Vain poikkeukselliset lahjakkuudet ovat voineet toteuttaa itseään hallitsijoiden tai muiden rikkaiden rahoittaessa elämää. On hullua luulla että kaikki jotka tahtovat, voisivat elää taidetta tekemällä. Ja on utopistista olettaa että taide jonka toinen luokittelee kirjaimellisesti roskaläjäksi, voisi olla sellaista"työtä" jolla pitäisi elää. Sanotaan, keisarilla on uudet vaatteet jotka vain viisaat ja kyvykkäät näkevät. Tämä taitaa koskea monesti taidetta.

Lahjakkuus on aina vaatinut työtä

Taide on keskittynyttä luovuutta, joka syntyy minuuden kokonaisuuden itseilmaisusta. Se yhdistää kontrolloidusti tiedostetun ja tiedostamattoman. Se vaatii aina taitoa, tahtoa ja sydäntä. Kokonaan.

Taiteilija on ihminen, joka tekee taidetta elääkseen ja elääkseen. Taiteilijalla ei ole vaihtoehtoja tämän suhteen tai kaikki vaihtoehdot ovat hyvin, hyvin kurjia.

Ihmisenä taiteilija on viime kädessä... niin, ihminen kaikkine vikoineen ja hyvine ominaisuuksineen.

Sosiaalisesti taiteilija on obsessiivinen oman taiteensa suhteen ja se on etusijalla hänen elämässään silloinkin kun hän yrittää ettei se olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin myös tutustua taiteilijoihin, en vain tiedä missä sitä voisi? Nämä myytin mukaiset ryyppäävät ja itseään kehuskelevat tyypit eivät kyllä kiinnosta, mutta ammattimaisesti suhtautuvat kyllä.

Näyttelyn avajaiset. Gallerioihin on ilmainen pääsy ja avajaisina on taiteilija paikalla ja naposteltavaa ja ehkä viiniä tai skumppaa. Siinä voi sitten bongata taiteilijan ja kehaista teoksia ja tehdä tuttavuutta. Avaisten jälkeen on aina jatkot ja siellä on sitten "epävirallisempi" meininki ja voi oikeasti tutustua kunnolla

Muuten hyvä ehdotus, mutta olen liian introvertti moiseen. 

Semmoinen sanonta on olemassa, kun "ei ne sua kotoo tule hakemaan, sun pitää itse mennä sinne ja yrittää". Juu kuulostaa tylyltä, mutta elämä monesti on jos meinaa saada jotain aikaan

No jaa, pikkukaupungin tytöt näiden perään kuolaa kun ovat niin "cool". Homma taitaa juontaa juurensa aina sinne läkouluun aski, kun ollaan niin jakaantuneita eri porukoihin, jääkiekkoilijat, skeittarit, nörtit, taiteilijat ja toki tytöissä samankaltaista jakaantumista. Monesti pienemmissä kaupungeissa tuo "taiteilijaporukka" on kovin vähäistä ja siksi ovat niin kiinnostavia. 

No jaa, pikkukaupungin tytöt näiden perään kuolaa kun ovat niin "cool". Homma taitaa juontaa juurensa aina sinne yläkouluun asti, kun ollaan niin jakaantuneita eri porukoihin, jääkiekkoilijat, skeittarit, nörtit, taiteilijat ja toki tytöissä samankaltaista jakaantumista. Monesti pienemmissä kaupungeissa tuo "taiteilijaporukka" on kovin vähäistä ja siksi ovat niin kiinnostavia. 

Mun mies on muusikko. On vahva ja herkkä ihminen samassa paketissa. Herkkyys on toisinaan helvetin julmaa. Hän käpertyy helposti itseensä ja jättää mut ulkopuolelle. Ei päästä lähelle ollenkaan, ei puhu ei pukahda. Ei varsinaisesti pidä mykkäkouluakaan, mutta ns. oikeita asioita panttaa.

Mä olen oppinut antamaan hänelle aikaa. Hän alkaa puhua jossain vaiheessa ja siitä ei sitten tulekaan loppua heti. Se on mahtavaa parisuhdeaikaa. Vietetään paljon yhdessä ja jutellaan tuntikausia.

Vahvuus taas on sitä, että hän pitää paletin kasassa. Hän on se perheenpää ja tekee päätöksiä, hoitaa asioita, myös tuolloin herkkyys aikana.

Me tavallaan kompataan toinen toistamme. Ei masennukseen ole vaivuttu, tai peiton alle muhimaan viikkotolkulla, mutta sellaista kireenä ilmapiirinä, poissaolevuutena ilmenee.

Hassua sanoa, mutta mä olen nyt seurannut Vain Elämää sarjaa. Irinan Hiljaisuus avautui mulle aivan uudella tavalla. Sehän kertoo myös meidän tarinaa.

Toiset kokee, että urheilijat on kiinnostavia, toiset näkee taiteilijat kiinnostavina, toiset tykkää duunareista ja yhdet insinööreistä. Pitääkö sitä tulla tänne palstalle avautumaan? Neiti on hyvä ja menee ja etsii taiteilijan käsiinsä ja tutustuu, ei se sen kummempaa ole?