HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Minäkin olisin mennyt mieluummin koiran synttäreille kuin kaverin.

Ei tarvitse esittää mitään syitä.

Riittää, kun ilmoittaa, ettei ole tulossa.

Soitin anopille ja pyysin lapsemme 2-vuotis synttäreille. Kertoi, ettei heillä ole rahaa tulla. Vastasin kohteliaasti, että ei pyydetty rahaa, vaan lapsenlapsen synttäreille. Siitä eteenpäin vietettiin lapsen synttärit ilman isovanhempia (omat vanhempani olivat jo menehyneet). Samaiset isovanhemmat kävivät kyllä toisen lapsenlapsen synttäreillä (mieheni ja hänen exän lapsen) , mutta mieheni ex olikin "suuren talon tytär".

Vierailija kirjoitti:

nhohhhoh kirjoitti:

Äiti sanoi ettei voi tulla (esikois)poikansa häihin, koska hänellä on heinätyöt kesken. Kyseinen poika on ainoa, joka perheen lapsista meni naimisiin ja joka pitää äitiin yhteyttä.

Tää on jo paha.

Minun vanhempani eivät tulleet vihkiäisiini. Äitini kertoi, että isä oli kännissä, eikä hän voinut jättää isää yksin kotiin. Olen lapsista nuorimmainem, eli viimeinen, joka meni naimisiin. En ole katkera, mutta kuitenkin........

"Äiti sai pentuja ja minun piti olla hukuttamassa niitä."

Kyse ei tässä tapauksissa ollut juhlista, vaan toisesta tapahtumasta, johon kaveri oli ilmaissut kiinnostuksensa. Hän perui osallistumisensa, koska hänen miesystävänsä ei päässyt mukaan. Jos ko. mies ei päässyt, niin hän ei ollut kiinnostunut lähtemään kanssani edes kahville. Lienee selvää, että ystävyys välillämme on päättynyt.

Olen vieläkin katkera siitä, että hyvä ystäväni skippasi häämme. Laittoi tekstaria hääpäivänämme ja syynä oli "meillä on nyt vähän huono olo, ei jakseta lähteä häihisi, vietä hauska päivä". Kun sitten jälkeenpäin kyselin mites viikonloppu meni, ootko kunnossa, niin kyseli mitä tarkoitan. 

Kaveri venkslaili sovittua tapaamista mutta sitten lupautui kuitenkin tulemaan. Ihan viime tingassa samana aamuna tuli sitten "vatsatauti". Mielestäni suhtauduin tuohon venkoiluunkin ihan asiallisesti. Ilmoitin että tulee vain jos todella haluaa ja sairastumiseen toivotin paranemisia. Mutta en minä tyhmä ole. Tällaisilla ihmisillä on vaikeuksia sanoa suoraan mitä haluavat. Minä toivoisin etteivät edes sopisi menoja sellaisen kanssa jota eivät oikeasti haluakaan nähdä. Näitä ohareita nimittäin tuli useammankin kerran ja jopa ihan suoraan välillä myönsi että toinen kaveri olikin pyytänyt jonnekin, "haittaako jos siirretään?". Mitäpä luulette haittaako? Tähän varmaan kuuluu heidän mielestään vastata ei ollenkaan, pidä hauskaa. Tein kyllä johtopäätökseni hänen käytöksestään ja annoin yhteydenottojen lopulta olla. Harmittaa kun ei tiedä missä se ongelma oli.

Päällekkäiset menot. Niin, ei tullut mieleen paria viikkoa aikaisemmin?

Olosi kiv, kun ilmoitettaisi, että ei tule juhliin. Syytä ei tarvitse kertoa. Mutta on ikävää, kun kutsutaan, eikä vastata yhtään mitään.

Minulle suututtiin kun en osallistunut läheisen sukulaisen hautajaisiin. Tosin kukaan ei viitsinyt kertoa että sukulainen oli kuollut. Olin kuitenkin kuulema kieltäytynyt kutsusta (vaikka en ollut saanut kutsua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oma syy on ollut "en ole nukkunut, en jaksa". Uniongelmaisena sanon suoraan, jos joku ei ymmärrä niin ei voi mitään. En lähde silmät ristissä minnekään nuokkumaan.

Mun uniongelmainen kaveri ei enää saa kutsuja ollenkaan. Ihan turha kutsua, kun aina peruu "huonoon yöhön" vedoten tulemisensa juhlapäivän aamuna. Töistä hän ei ole kuitenkaan koskaan uniongelmien vuoksi pois, joten en usko että huonounisuus iskee aina just silloin kun minulla on juhlat. Muiden järjestämiin juhliin uniongelmat eivät vaikuta, vaan niihin pääsee paikalle.

Minunkin luokseni toki pääsee paikalle jos juhlat on riittävän mielenkiintoiset. Kerran kävi niin, että kysyttiin  häntä minun ja mieheni seuraksi meille ihan muuten vaan. Oli mielellään tulossa, mutta meilletulopäivän aamuna alkoi se vanha tuttu "nukuin vähän huonosti, mutta yritän nukkua päikkärit ja tulla paikalle kuitenkin". Sitten arvuuttelua päivän mittaan, välillä ei juurikaan väsytä, nähdään illalla, ja tunnin päästä viestiä että ei tiedä tuleeko sittenkään kun niin väsyttää. 

Soitti sitten viiden aikaan, kun kuudelta hänet oli kutsuttu, että ei kyllä pääse paikalle ku on niin väsynyt ettei millään jaksa, että sori, katsotaan ensi kerralla. Sanoin ettei haittaa, meille tulikin juuri tänne markku ja pekka, että kyllä meillä seuraa on, että hän lepäilköön rauhassa, katsotaan toisella kertaa sitten. Puhelimessa syvä hiljaisuus, ja joo-vastaus. Puolen tunnin päästä kysely viestitse onko muita tullut paikalle markun ja pekan lisäksi. En enää vastannut mitään. Myöhemmin laitoin yhteiskuvan meistä, markusta ja pekasta, ja vielä kahdesta mukaan liittyneestä kaverista instaan, ja tämän jälkeen alkoi tältä univelkaiselta tulemaan soittoa, joihin en vastannut, ja viestiä että hän voisi sittenkin tulla kun ei enää oikeastaan väsytäkään.

En vastannut koko iltana enää hänelle mitään.

Unettomuuden vuoksi ei välttämättä saa sairaslomaa, ja muutenkin ainakin omasta mielestäni töiden hoitaminen on tärkeämpää kuin jotkut kissanristiäiset. Toisekseen väsymys tulee sykleissä, yhdessä hetkessä meinaa nukahtaa pystyyn ja seuraavassa on taas ihan pirteä. Kolmanneksi mitä enemmän paineita nukkua hyvin, esim seuraavan päivän juhlien takia, sitä vaikeampi on saada unta.

Olen niin onnellinen, kun olen vasta vanhoilla päivilläni tajunnut, ettei tarvitse kertoa syytä sille, ettei halua juhliin. Ihan vaan riittää, että "en pääse tulemaan". Ennen varmaan keksin tyhmiä tekosyitä, kun ei huvittanut lähteä.

En oikein tajua tota, että pitää esittää tekosyy. Ja mistä kutsuja tietää onko se tekosyy vai ei? Ei juhliin tuleminen ole mikään velvoite. Eikä missään nimessä siitä pidä sellaista tehdä. Vaikka tietenkin, jos kutsun esittäjällä on heikko itsetunto, niin hän helposti ottaa kieltäytymisen henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmisillä voi olla mitä vain syitä olla tulematta juhliin, ja ne syyt eivät kuulu kutsun esittäjälle millään tapaa. On kohteliasta, sekä oikeaa toisen arvostusta, kun antaa toisen kieltäytyä, eikä ala syitä miettimään, tai ainakaan kyselemään. Eikä etenkään loukkaannu kieltäytymisestä.

Itse kerron miten asia on, jos joku sattuu kyselemään. Normaalisti vastaan vain, että valitettavasti en pääse tulemaan, jos en ole juhliin menossa. Yleensä se riittää. Välillä menen, välillä en. Jos kysytään, niin vastaan rehellisesti. "On muuta sovittua menoa." "En nyt just jaksa juhlia." Jne. Ja jaksa voi tarkoittaa oikeasti myös sitä, että ei halua. Ei kukaan aina halua lähteä juhliin. 

Jatkuva stondis

tikku sormessa

Entinen paras ystävä peruutti tulonsa, kun piti mennä ruokakauppaan.

Perjantaisin pitää käydä ruokakaupassa ja muisti tämän kertoa perjantaina.

Toisen kerran peruutti, kun piti sinä päivänä pestä villapaidat. Oli toukokuu. Oli kuulemma viimeinen hetki pestä.

Sitä vastasin jos ruokakauppa menee ohi meidän juhlien, sitten sun on pakko mennä ruokakauppaan. Tuli vastaus vielä kiitos ymmärryksestä

Yksi kaveriporukan tyyppi peruuttaa jatkuvasti yhteisiä tapaamisia "tuplabuukkausten" takia. Useimmiten hyvissä ajoin sovitaan tapaamisaika, joka sopii kaikille, ja tämän kyseisen tyypin kiireiden takia ajankohta siirtyy usein viikoilla eteenpäin. Sitten pari päivää ennen tapaamista ilmeneekin, että hänellä on jotakin muuta sovittuna siihen päälle.

Mulle olisi ihan se ja sama, jos tyyppi ihan vaan suoraan ilmoittaisi, ettei häntä huvita nähdä. Ärsyttää vaan pahimmillaan siirrellä omia menoja, jotta saataisiin tälle kyseiselle ihmiselle sopiva aika sovittua, ja sitten hän ei ilmestykään paikalle.

Yleensä tekosyitä käytetään kun aletaan tivaamaan eikä pelkkä ei käy. Ota nyt viiniä, lähde nyt baariin, tule nyt bileisiin/juhliin/johonkin, mikset tule/lähde jne.

dgdgd kirjoitti:

mielenkiintoinen ketju en kahlannut kaikkia läpi, mutta mietin onko kukaan tajunnut kuinka paljon Suomessa on ihmisiä joilla on sosiaalisten tilanteiden pelkoja?  

Ei tietenkään selitä kaikkia näitä juhlista kieltäytyjiä, osa ei vaan välitä normi etiketeistä, osalla talous kuralla jne., mutta ne kenellä on käytöstavat hallussaan, ei päihde ongelmia ja talous kunnossa, mutta eivät vaan osallistu juhliin, tämä saattaa olla selittävä tekijä. Käsittääkseni suomalaisessa geeniperimässä on paljon sosiaalisten tilanteiden pelkoja. Skumppalasi alkuun auttaa usein juuri tätä asiaa. 

Ihmisillä on myös erilainen tapa suhtautua kutsusta kieltäytyjiin. Toiset ottavat henkilökohtaisena loukkauksena ja toiset ovat tyytyväisiä, kun edes osa jää tulematta, kun on iso suku, ahtaat tilat tms. 

Korona-aikana olen huomannut paljon kommentteja siitä, kuinka hienoa on, kun ei tarvitse mennä kraiken maailman kissan ristiäisiin. Ja rehellisyyden nimissä olen yksi näistä. 

PItää vain hyväksyä, että kaikki ihmiset eivät tykkää juhlista. Aika monet tosin ovat tyytyväisiä jälkikäteen, kun jaksoivat kaivaa juhlakamppeet, ostaa lahjan ja vääntäytyä juhliin. 

Suomalaiset katsovat tv:stä amerikkalaista tapaa juhlia isosti ja innokkaasti kaikkea mahdollista ja ihmettelevät kun oman suvun kanssa tämä ei onnistu. Kulttuureissamme on eroja. Jopa Suomen eri maanosissa on eroja luonteenpiirteissä.

Ja monet on ihan introvertteja vaan. Seuraa ja juhlia ei jaksa.