Pienet asiat, joista vanhempasi jaksaa vihoitella vielä vuosien jälkeen
Jaksaako äitisi tai isäsi yhä muistuttaa, kuinka mokasit lomamatkalla/koulussa vuosia sitten? Jäikö joku asia vanhemmillasi ärsyttämään pitkäksi aikaa? Kuuletko yhä pikkujutuista, joista on jo aikaa? Kerätään tähän ketjuun näitä kokemuksia. Peukku ylös = pienestäpä jaksaa valittaa vielä vuosien jälkeen, peukku alas = valittaisin kyllä itsekin
Ap aloittaa: rippijuhlani järjestettiin elokuun alussa, äiti täytti pyöreitä lokakuun lopussa. Äitini valitti seuraavan vuosikymmenen, kuinka ei kehdannut järjestää omia synttäreitään lokakuussa, kun minulle osui rippijuhlat tuolle elokuulle. Kun täytti seuraavan kerran pyöreitä kymmenen vuotta myöhemmin, kehotin oikein lämpimästi järjestämään juhlat itselleen ettei harmittaisi.
Kommentit (9)
Riideltiin kerran ulkomaanmatkalla vuosia sitten
Vierailija kirjoitti:
Kun erehdyin aikuisena kritisoimaan lapsuuttani (perheväkivaltaa), sain pitkään kuulla kuinka liioittelin asiaa. Aika kultaa muistot näköjään. :(
Nämä ovat oikeasti aina vähän tulkinnan varaisia juttuja. Oma lapseni syytti minua fyysisestä kurittamisesta, hän on siis jo aikuinen. Ottaisin kritiikin vastaan, jos se olisi aiheellista.
Totuus on, että olen kyllä joskus pidellyt häntä tiukasti ja on siinä voinut kyllä itseään riuhtoessa satuttaa. Mutta kurittamista, hmm.
En tarkoita, että sinulla näin menee. Tarkoitan sitä, että ainakin lievemmissä tapauksissa lapsi helposti suurentelee asioita. Tyyliin, joskus huudetaan riidellessä -> aina huudetaan jne. Yhtä lailla tottakai vanhempi voi vähätellä tekojaan jälkikäteen, syyllisyydentunnossa ehkä, tai ihan vaan koska ei ole kokenut tilannetta samalla tavalla.
Toki on ihan selkeitäkin tapauksia, en nyt siis ollenkaan kyseenalaista sinun kokemustasi.
Vähän aiheen vierestä mut mutsi edelleen kantaa kaunaa faijalle, joka sattui sairastumaan kauheaan flunssaan kesken lapinmatkan. Faija makasi koko viikon sängyssä ja mutsia risoi, kun joutui yksin hiihtämään. Vieläkin jaksaa jauhaa tuosta joka kevät.
Sain ajokortin ja isäni antoi minun ajaa autollansa. (Meillä siis 3 autoa ja kaikki isäni nimissä). Syytti ja syyttää minua tänäkin päivänä siitä, kuinka rikoin auton kytkimen ajamalla sitä autoa ja ajoin sillä töihin ja takaisin 5 vuotta eli n. 40 tkm/vuosi Maksoin tietenkin korjauksen, mutta ostin sen jälkeen oman auton ja edelleenkään ei ole autosta kytkin menny ja 15 vuotta ajanu samalla autolla :D Voi olla, että kokemattomuuteni silloin rikkoi auton kytkimen, mutta eikö asian voisi jo unohtaa.
Toinen henkilö rikkoi huolimattomuudellaan halvan mukin, joka oli ainoa muisto äidin veljestä (veli oli antanut mukin äidille lahjaksi vuosia sitten)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun erehdyin aikuisena kritisoimaan lapsuuttani (perheväkivaltaa), sain pitkään kuulla kuinka liioittelin asiaa. Aika kultaa muistot näköjään. :(
Nämä ovat oikeasti aina vähän tulkinnan varaisia juttuja. Oma lapseni syytti minua fyysisestä kurittamisesta, hän on siis jo aikuinen. Ottaisin kritiikin vastaan, jos se olisi aiheellista.
Totuus on, että olen kyllä joskus pidellyt häntä tiukasti ja on siinä voinut kyllä itseään riuhtoessa satuttaa. Mutta kurittamista, hmm.
En tarkoita, että sinulla näin menee. Tarkoitan sitä, että ainakin lievemmissä tapauksissa lapsi helposti suurentelee asioita. Tyyliin, joskus huudetaan riidellessä -> aina huudetaan jne. Yhtä lailla tottakai vanhempi voi vähätellä tekojaan jälkikäteen, syyllisyydentunnossa ehkä, tai ihan vaan koska ei ole kokenut tilannetta samalla tavalla.
Toki on ihan selkeitäkin tapauksia, en nyt siis ollenkaan kyseenalaista sinun kokemustasi.
Todella järkyttävää on, kun vanhemmat käytännössä ovat pilanneet koko lapsuuden ja nuoruuden ja sitten vähättelevät sitä. Sitten ihmettelyä, kun aikuisena tekee vääriä valintoja ihmissuhteissa ja muutenkin.
Terapiassa käyntini on kuulemma loukkaus hänen äitiyttään kohtaan
Kun erehdyin aikuisena kritisoimaan lapsuuttani (perheväkivaltaa), sain pitkään kuulla kuinka liioittelin asiaa. Aika kultaa muistot näköjään. :(