Kertokaa tarinoita k-päisistä naapureista!

Kiusaaja, joka tahallisesti tekee haittaa, ja nauttii siitä on huonompi kuin bilettäjät, joille voi puhua, ilman, että he vain oppivat siitä tietämään miten pahemmin kiusata, tai juopot, muun päihteen käyttäjät, jotka todennäköisesti pelkäävät häätöä ja haluavat olla hiljaa.

Jos kiusaaja värvää hovin yhden kimppuun, niin pahuus on semmoista, mihin kukaan ei usko. Että joku sen sijaan että retkeilisi jälkeläistensä kanssa, tai käyttää ajan siihen, että yrittää saada mahdollisimman paljon haittaa ja meteliä naapurille olemalla yhteydessä muiden naapureiden kanssa ja kommunikoimalla tavoilla, että yhdelle tulee haittaa kaikista, kenen kanssa tämä naapuri on tekemisissä tai hänen "bestikset". Kyllä, on ihmisiä, joilla vielä aikuisena on normaalia pyörittää piirejä, juorukerhoja.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja, joka tahallisesti tekee haittaa, ja nauttii siitä on huonompi kuin bilettäjät, joille voi puhua, ilman, että he vain oppivat siitä tietämään miten pahemmin kiusata, tai juopot, muun päihteen käyttäjät, jotka todennäköisesti pelkäävät häätöä ja haluavat olla hiljaa.

Jos kiusaaja värvää hovin yhden kimppuun, niin pahuus on semmoista, mihin kukaan ei usko. Että joku sen sijaan että retkeilisi jälkeläistensä kanssa, tai käyttää ajan siihen, että yrittää saada mahdollisimman paljon haittaa ja meteliä naapurille olemalla yhteydessä muiden naapureiden kanssa ja kommunikoimalla tavoilla, että yhdelle tulee haittaa kaikista, kenen kanssa tämä naapuri on tekemisissä tai hänen "bestikset". Kyllä, on ihmisiä, joilla vielä aikuisena on normaalia pyörittää piirejä, juorukerhoja.

Täh??

Ex-naapuri kirjoitti:

Seinänaapuriin muutti nuoripari. Vähän ajan päästä huomasin, että tämä nuoripari kulutti vapaa-aikaansa kyttäämällä muita naapureita ja erityisesti minua - olinhan heidän seinänaapurinsa. Aluksi huomasin heidän kyttäävän minua ovisilmästään, kun lähdin ulos asunnostani. Ovisilmä vilkkui ahkerasti kun lähdin asunnostani tai tulin sinne. Sitten alkoivat yhtäaikaiset tulemiset porraskäytävään eli kun lähdin esim. lähikauppaan, jompi kumpi pariskunnasta tuli asunnostaan porraskäytävään välittömästi sen jälkeen kun itse olin lähetenyt asunnostani. Heidän kasvoillaan oli aina häpeilemättömän utelias  ilme, kun he tervehtivät minua. Mainittakoon, että heidän asuntonsa oli läpitalon huoneisto, jonka ikkunoista he saattoivat seurata muiden asukkaiden liikkeitä.

Reilun kuukauden päästä he myös aloittivat metelöinnin käytävässä huoneistoni oven takana ja huoneistossaan. Joka kerta oveni ohi kulkiessaan nämä naapurit "osuivat vahingossa" joko postiluukkuuni tai muuten vain oveeni. Puhumattakaan siitä, että he tuntuivat pitävän pitkähköjä palavereja oveni takana. Heidän huoneistossaan myös ravasi silloin tällöin aamuöisin porukaa, joka aloitti kovaäänisen juttelemisen ja hetkittäisen niinikään kovaäänisen musiikin soittamisen. Tämä porukka  myös juoksi puolen tunnin välein tupakalla nuoren parin parvekkeella, joka on makuuhuoneeni seinän takana. 

Jossakin vaiheessa heidän kyttäämisensä ja metelöimisensä alkoi vituttaa, ja aloin soittaa tuntikausia klassista musiikkia siten, että siirsin kaiuttimet makuuhuoneeni seinän viereen, siis lähimmäksi heidän olohuonettaan. Itseäni klassinen musiikki ei häritse, vaan itseasissa kuuntelen sitä mielelläni. Aluksi nuoripari kuulosti naureskelevan musiikille, mutta melko pian, jo reilun viikon jälkeen, seinän takaa alkoi kuulua kiroilua ym.  äänekkäitä tunteenpurkauksia aina kun soitin musiikkia. Huipennus tässä suhteessa tapahtui eräänä lauantaiaamuna, kun classic radiosta tuli yli tunnin mittainen huilukonsertti. Kun soolohuilisti aloitti soolonsa pitkällä korkealla sävelellä, seinän takaa kuului miehen kovaääninen aargh-huuto, jota säesti kiroilu ja tavaroiden paiskomisen ääni. Hieman myöhemmin heidän huoneistonsa ovi avautui ja pariskunta kuului lähtevän ulos. Pamauttivat vielä huoneistonsa oven mielenosoituksellisen kovaäänisesti kiinni. Taisipa tämä nuorimies lyödä huoneistoni ovea nyrkillään kerran tai pari ohi mennessään.  Tästä lauantaiaamusta reilun kuukauden päästä nuoripari muutti pois asunnosta.

Suosittelen tätä väkivallatonta ja kultturellia menetelmää muillekin. Toimii.

Hahaa, tulee väkisinkin Kellopeliappelsiini mieleen :D

Asuin ennen opiskelija-asuntolassa, ja sielläkin oli naapurina jos jonkinlaista hiihtäjää. Suurin osa ihan mukavia, mutta myös muutama uskomaton tapaus. Meillä oli yhteinen keittiö ja kylppäri, ja joku ei siivonnut jälkiään IKINÄ - mutta kukaan ei tietenkään asiasta keskustellessa ilmoittautunut syylliseksi.

Eräs jätkä epäili aina minua kovaan ääneen sotkijaksi, koska olin uusin asukas, mutta siivosin kyllä aina jälkeni. Sama tyyppi urkki häpeämättömästi miesasioitani; mm. pelmahti ulos huoneestaan aina, kun mulla oli joku säätö käymässä. Tai sitten kuikuili huoneeni lähettyvillä. Epämiellyttävä jätkä muutenkin.

Taloa tärisyttävistä bileistä ja äänekkäistä sekstailuista en jaksa edes mainita, ne oli tuolla arkipäivää (ja -yötä).

Ihan mukavia naapurit pääosin ovat, mut vähitellen alkanut ärsyttää ekassa kerroksessa asuessa uteliaat ihmiset jotka näkee oikeesti vaivaa rämpiessään tuota rinnettä ylös päästäkseen töllistelemään sekä meidän parvekkeelle että ikkunoista sisälle. Ikkunat on on ulkoa lähmitty. Ikkunalaudoilla alkoi näkyä kevään myötä näpinjälkiä ja makuuhuoneen ikkunassa rasvainen otsan ja sormenjäljet. Koosta ja korkeudesta päätellen jonkun 8-12v. tenavan tekosia ja niitähän tuossa riittää maleksimassa. Joskus oon saattanut kysyä kun ryhmässä parveilevat kuin jotkut maissilapset tuossa olkkarin ikkunan edessä että mikä hukassa. Jatkavat yhä monttu auki tölläämistä tai sitten painelevat karkuun suoraan. En haluaisi kulkua kieltää eikä haittaa kunhan eivät jää töllistelemään, mutta miten saa menemän jakeluun että haluamme olla omassa rauhassa kerralla ja riittävän selkeästi? Laitettiin vähän näkösuojaa ritilän muodossa, mutta se on tuntunut innostavan vain enemmän. Nykyään joutuvat näkemään isomman vaivat tihrustellessaan sen läpi. Jos asuisin yksin, tuskin haittaisi niin paljoa, mutta säikyttelevät lapsia kyttäämisellään. Pari ipanaa selvästi ovat valittaneet kotonaan ettei naapuria miellytä ikkunasta tuijottelu ja ovat nykyään alkaneet tulla vanhempineen tuijottelemaan ja syynäilemään. Tietävät ja näkevät varmasti että ollaan kotona ja tietoisia tästä, mutta haluavat ilmeisesti ajaa jotain agendaa sillä että on oikeus kyylätä mitä haluaa. Viimeeksi kun menin ikkunaan katsomaan kysyvästi, nainen kaivoi kännykkänsä ja alkoi räpsiä kuvia. Mua ei ole vuosien saatossa haitannut oikeastaan mitkään asiat, enkä ole ikinä valittanut mihinkään suuntaan naapureista, mutta "jostain kumman syystä" tää suoraan kotiin kyylääminen pistää ärsyttämään. Itsellä ei tulisi mieleenkään ikinä tuijotella ikkunoista vaikka olisivat kadun vieressä ja verhot auki. Kyllähän silmät niihin ruutuihin väksin osuu joskus, mutta eri asia menetkö siihen viereen selvittämään mitä siellä tapahtuu.

Meidän naapurin omakotitalon piha on kuin kaatopaikka. Pihalla lojuu yksi kilvetön auto, autonrenkaita, maalitynnyreitä, rakennusjätettä, puutarhakalusteiden raatoja jne. Nurmikkoa he eivät leikkaa ollenkaan ja loppukesästä pihassa kasvaa polven mittaista heinää. Voikukat ovat vallanneet heidän pihan, josta ne leviävät meidän pihalle. Olemme varovasti kyselleet aikovatko siistiä pihaansa. Ehdotin jopa yhteisen roskalavan tilaamista. Naapuri vaan totesi, että heillä on taloremontti kesken. Viisi vuotta piha on ollut stand by.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin nuoripari ei rasvaa vessan ovea. Elävät öisin ja käyvät 20 kertaa yössä paskalla ja aina kuuluu vessan oven skriiiiiiiiii. Eikö ne itse tajua?

Missä asut? Olenkohan minä naapurisi? :D

Vierailija kirjoitti:

Ihan mukavia naapurit pääosin ovat, mut vähitellen alkanut ärsyttää ekassa kerroksessa asuessa uteliaat ihmiset jotka näkee oikeesti vaivaa rämpiessään tuota rinnettä ylös päästäkseen töllistelemään sekä meidän parvekkeelle että ikkunoista sisälle. Ikkunat on on ulkoa lähmitty. Ikkunalaudoilla alkoi näkyä kevään myötä näpinjälkiä ja makuuhuoneen ikkunassa rasvainen otsan ja sormenjäljet. Koosta ja korkeudesta päätellen jonkun 8-12v. tenavan tekosia ja niitähän tuossa riittää maleksimassa. Joskus oon saattanut kysyä kun ryhmässä parveilevat kuin jotkut maissilapset tuossa olkkarin ikkunan edessä että mikä hukassa. Jatkavat yhä monttu auki tölläämistä tai sitten painelevat karkuun suoraan. En haluaisi kulkua kieltää eikä haittaa kunhan eivät jää töllistelemään, mutta miten saa menemän jakeluun että haluamme olla omassa rauhassa kerralla ja riittävän selkeästi? Laitettiin vähän näkösuojaa ritilän muodossa, mutta se on tuntunut innostavan vain enemmän. Nykyään joutuvat näkemään isomman vaivat tihrustellessaan sen läpi. Jos asuisin yksin, tuskin haittaisi niin paljoa, mutta säikyttelevät lapsia kyttäämisellään. Pari ipanaa selvästi ovat valittaneet kotonaan ettei naapuria miellytä ikkunasta tuijottelu ja ovat nykyään alkaneet tulla vanhempineen tuijottelemaan ja syynäilemään. Tietävät ja näkevät varmasti että ollaan kotona ja tietoisia tästä, mutta haluavat ilmeisesti ajaa jotain agendaa sillä että on oikeus kyylätä mitä haluaa. Viimeeksi kun menin ikkunaan katsomaan kysyvästi, nainen kaivoi kännykkänsä ja alkoi räpsiä kuvia. Mua ei ole vuosien saatossa haitannut oikeastaan mitkään asiat, enkä ole ikinä valittanut mihinkään suuntaan naapureista, mutta "jostain kumman syystä" tää suoraan kotiin kyylääminen pistää ärsyttämään. Itsellä ei tulisi mieleenkään ikinä tuijotella ikkunoista vaikka olisivat kadun vieressä ja verhot auki. Kyllähän silmät niihin ruutuihin väksin osuu joskus, mutta eri asia menetkö siihen viereen selvittämään mitä siellä tapahtuu.

Mitä ihmettä?! Ihan sekopäistä että aikuisetkin tulevat vartavasten töllistelemään. Kai tuosta voi tehdä rikosilmoituksen?

 Meillä naapurin lapsukaiset juosta jytistelee pitkin päivää edestakaisin kodissaan ja raahaa huonekaluja paikasta toiseen. En kyllä ymmärrä mihin tuollainen toiminta liittyy.

Ulkona, milloin vanhemmat joutuu ne viemään kun lähtevät autolla jonnekin, näitä hellanduudeliksia toista taluttaa aiti ja toista isä kädestä kiinni pitäen, eikä ensimmäistäkään juoksuaskelta kyllä oteta.  No hyvä, ettei kuitenkaan sylissä kanneta :)

Itse muutin 17-vuotiaana omilleni kerrostaloon. Ei tullut mieleenkään pitää melua tai pippaloita ja elin ihan normaalia elämää häiriköimättä muita. Eli kaikki nuoret eivät metelöi vaikka muuttavat pois nuorena.

Myöhemmin muutin soluasuntoon ja siellä tapasin hirviönaapurin. Bileitä pidettiin joka viikonloppu ja viikollakin. Monesti heräsin keskellä yötä siihen, että alakerran naapuri huudatti musiikkia täysillä arkipäivänä klo 3-5 aamulla. Monesti mentiin toisten naapureiden kanssa valittamaan ovelle ja myös poliiseja soitettiin muutamaan otteeseen hiljentämään melua. Mikään ei toiminut. Sotkivat pihan ja oksentelivat kännissä maahan (joutui oikeasti katsomaan mihin astuu kun asfaltti täynnä oksennusta). Valituksia tehtiin naapureiden kanssa vuoronperään kaupungille (oli kaupungin opiskelija-asuntoja). Kaiken metelöinnin ja sikailun tämä sankari selitti sillä että on asunut omakotitalossa koko ikänsä ja ei ole joutunut olemaan hiljaa. Justjoo niin minäkin asuin omakotitalossa perheeni kanssa ennen kuin muutin omilleni ja silti ei kertaakaan tullut mieleen sikailla ja huudattaa musiikkia hiljaisuuden jälkeen ja meluta kamalasti.

Opiskelija-asuntolassa kun asui, oli jollakin aina bileet. Osa pidettiin vielä ihan teemalla käytäväbileet, eli ovet auki ja sai ravata kämpästä toiseen. Itse jos valitti, että pitää lukea tenttiin, voisitteko olla hiljempaa, tuli perusteluna: tämä on opiskelijakämppä. bileet kuuluu elämään.

Omistusrivitalossa seinänaapuri möi kannabista. Teki yötyötä muuten niin oli päivät aikaa kaupantekoon.

Kerrostalossa asukas sanoi että meiltä kyttää aina joku ikkunasta kun hän menee pihalla. Kysyin että mistä hän sen tietää. Sanoi että näkeehän hän a ina jonkun ikkunassa. Sanoin että se on meidän ikkuna ja me katsomme siitä ulos niin paljon kuin haluamme mutta minkä vuoksi hän tuijottaa pihalla kulkiessaan aina meidän ikkunaan? Puna levisi vähitellen naapurin naamassa eikä saanut mitään sanotuksi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo onneksi entinen, mutta jonkun muun riesa, naapuriperhe onnistui 2 aikuisen ja 2 teinin voimalla pitämään ääntä yötä päivää. Nurmikko piti leikata 3 kertaa viikossa, piski haukkui pihassa aamuvarhaisesta yömyöhään. Parhaimmillaan pihassa oli 4 autoa, joilla tietysti ajeltiin enemmän ja vähemmän tärkeitä menoja ympäri vuorokauden ja ovia piti aina paukuttaa kovasti. Vanhemmat lähtivät joskus kesällä aamulla töihin tietysti eri aikoihin parisen tuntia myöhemmin kun teinipoika ja teinilikka olivat kotiutuneet aamuyöllä omilta reissuiltaa, eri aikaan tietysti hekin. Tässä vain pieni osa niiden edesottamuksista, niistä voisi kirjoittaa lyhyen romaanin. Kun lopen kyllästyneenä koiran pätkimiin yöuniin sanoin asiasta hienon perheen rouvalle, tämä lensi melkein silmille ja ilmoitti vielä, että ei hänelläkin mitään ihanne naapureita ole, hänen on ollut vaikea tottua kestämään, kun naapurien pyykkinaruilla kuivuvat pyykit näkyvät HEIDÄN pihalle.

Repesin :DDDD

Meikäläisen naapurissa asuvalla nuorella naisella (24-vuotias) on varmaan jotain mielenterveysongelmia kun hän jatkuvasti huutaa puhelimessa omia asioitaan niin että kaikki naapurit kuulevat ne. Ja ne ovat myös aika henkilökohtaisia asioita (sukulaisistaan, sairauksistaan ja käyttämistään lääkkeistä lähtien kaikki asiat kertoo...). Ja hän huutaa asiansa vielä niin, että vaikuttaisi ihan siltä kuin hänellä olisi meneillään joku paniikkikohtaus. Ja sitten häneltä pääsee sellaisia hysteerisiltä kuulostavia naurunpurskahduksia.

Välillä hän saattaa huutaa asioitaan jopa kolmekin tuntia yhteen menoon niin kovalla äänellä että tuntuu kuin hän huutaisi minun keittiössäni eikä omassaan. Ja välillä koko rappukäytäväkin kaikuu hänen huudostaan. Mielessäni on käynyt, että hän taitaa myös olla jotenkin kehitysvammainen vaikka omien sanojensa mukaan ei ole kun kerran kuulin hänen sanovan jollekin puhelimessa siihen tyyliin että häntä ei oikeastaan haittaa vaikka muut kuulevat mitä hän huutelee.

Hänelle on asiasta huomautettu pari kertaa asukkaiden toimesta ja isännöitsijäkin on ollut yhteydessä kerran. Isännöitsijälle hän lupasi, että hillitsee ääntään, mutta näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Touhua on jatkunut jo lähes kolme vuotta. Alkuun huutoa kuului vain satunnaisesti, korkeintaan parina päivänä viikossa, mutta viimeisen puolen vuoden aikana touhu on muuttunut päivittäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on näitä, jotka käyvät monta kertaa päivässä suihkussa, myös talvella. Silti sinne jäädään asumaan pitkäksi aikaa. Ei mikään viiden minuutin perusnopea. Ilman mitään iho- tai erityisiä hikiongelmia. Hygienianeurootikkoja ovat.

Kyse myös sairaudesta joka ei näy päällepäin ja helpotetaan oloa veden avulla. Mitä sellaisesta tuollaiset tajuaisikaan.

Kun joskys onollut hirviönaapurit tuntuvat normaalisti juhlivat naapurit ihanilta.

Huomaan, että sellainen normaali juhlien nen harvakseltaan ei häiritse kun taustalla maanista häiriköintiä.

Rivarinaapuri, joku vanhempi äijä, tuli kerran oven taakse huutamaan kun kävin suihkussa vähän kello 22 jälkeen, eli hiljasuuden aikana, että suihkussa ei saa käydä siihen aikaan. Tuli siis KESKEN suihkun, laski varmaan sen varaan että menen avaamaan alasti tms. Onneksi oli silloinen poikakaveri ovea avaamassa. Sille se sitten huusi pää punasena. Oli varmaan "kärsinyt" kauan satunnaisesta yöllisestä vedenkäytöstämme, muttei voinut sitten ystävällisesti tulla ilmoittamaan että se kuuluu heille. Meille ei naapureiden suihkuttelut aiheuttaneet mitään ääntä, vaikka itse olen hyvinkin meluherkkä. Kyselin isännöitsijältä vedenkäytöstä seuraavana päivänä, eikä siellä mitkään järjestyssäännöt kieltänyt suihkussakäyntiä yöaikaan. Isännöitsijä oli itsekin aivan tuohtunut naapurini käytöksestä. Sanoi että ensi kerralla kerrot sille ettei oveni taakse ole mitään asiaa.

Parasta oli että naapuri itsekin aiheutti minulle häiriötä, mm. kävi pihassani tonkimassa lupaa kysymättä, ja koiransa joka oli heidän pihallaan narussa, tuli aina pensasaidan läpi ja teki tarpeensa mansikoihini, muttei tuollaisesta tullut mieleenkään valittaa silloin. Muuttivat onneksi pois pian tapahtuneen jälkeen. Varmaan siksi että meillä käytettiin vettä.

Meni vuoden verran ennenkuin naapurin teinityttö ymmärsi miten kerrostalossa eletään. Joka ikinen yö asunto täyttyi nuorista ja siellä biletettiin aamuun asti. Rapussa juostiin huutaen ja hilluttiin tuuletusparvekkeella tupakalla (talossa tupakointikielto). Aamuisin rappu haisi ihan hirveälle ja oli täynnä tumppeja ja roskia. Valitusten jälkeen alkoivat viettää öitä muualla, jättäen eroahdistuksesta kärsivän koiran ulvomaan koko yöksi. Asunnossa ei oikeastaan koskaan ollut hiljaista. Joko kauhea teinilauma riehui siellä tai koira ulvoi yhtä soittoa.

Meillä oli kans alakerrassa kaks ketjupolttajaa, jotka tupakoivat siis parvekkeellaan. Kaikki ikkunani oli suoraan niiden parvekkeen yläpuolella eli savu tuli ikkunoista sisään. En voinut tuulettaa tai muuten pitää ikkunaa auki tai käyttää parveketta kuin kello 24-05 välisenä aikana. Oli ylen rattosaa 30 asteen helteillä. Muun ajan siellä tupakoitiin lakkaamatta, lukuunottamatta satunnaisia 3 minuutin taukoja. Jos avasin ikkunan, vähintään 3 minuutin kuluttua alkoi siis käry nousta sisään JOKA KERTA. Yleensä sitä ei tosin voinut edes avata kun joku oli jo valmiiksi röökillä. Asukkaat olivat aina kotona ja aina vähintään toinen parvekkeella. Heräsi kysymys miten ihmisellä voi olla varaa tupakoida niin paljon ollessaan selkeästi molemmat työttömiä, ellei sitten ole löytänyt työtä jota voi tehdä parvekkeelta käsin, syksyllä sateessakin, rööki kädessä. Muuttivat lopulta pois, nyt tilalla toinen röökaaja. Ei haittaa ollenkaan, nykyinen kun vaikuttaa olevan normaali tupakoitsija. Pari kertaa tullu savua sisään.

Pitää kissojaan vapaana vaikka eläinsuojelu käynyt ohjeistamassa. Poliisi ei ikävä kyllä tee mitään. Ollaan loukutettu ja hävitetty näitä sit useempia.

Kerrostalonaapurina keskustassa joskus lauma teinityttöjä jotka ravas kavereineen jatkuvasti yötäpäivää ja paisko ovea mennetullen. Heräsin siihen monta kertaa yössä. Naapurin mummo oli sitten valittanut isännöitsijälle ja syyttänyt minua asiasta. Kivakiittihei.