Miksi te ihmiset EROATTE?!

Vierailija:

elää riitaisaas avioliitossa. Monen tutun kohdalla mietin, miksi he eivät eroa!

eikä eroihin enää haeta syyllistä

Mun sisko on eroomassa. Heillä on kaksi pientä lasta. Eron syynä se, että " ovat kuin kämppikset" . En voi antaa heille anteeksi sitä, että rikkovat lastensa kodin. Ja ovat liikkeellä juuri sillä asenteella että " mikään ei muutu" ja " ei lapset edes huomaa eroa" .



Ja taas viattomat lapset joutuvat kärsimään vain siksi että heidän vanhemmat kaipaavat seikkailuja ja rakastumisen huumaa!!

kerroin että meille esim. menee lääkekuihin kuussa vähintään 400e. Jokusanoi, että olen naurettava pariterapiani kanssa, miksi ei erota?



Ehkä emme ajatelleet niin helposti luovuttaa kuitenkaan..



Ero on hyväksyttyä JOS toinen on VÄKIVALTAINEN , SADISTI tai JUOPPO (kärjistetysti), muuten voisi melkein sanoa, että erot on itsekkäitä!yrityksen puutetta.

Naimisiin on menty enempi vähempi pakosta, maat ovat olleet vierekkäin tai on tultu raskaaksi tai muuten vaan ei ole ollut sopivaa olla yhdessä ilman että mennään vähintään kihloihin ja sitten pian naimisiin. Yhdessä asumista ennen avioliittoa ei ole päästy Suomessakaan kokeilemaan kuin vasta muutama vuosikymmen. Eli se siitä " tutustukaa toisiinne kunnolla" -neuvosta.



Uskoisin, että nykyisin erotaan entistä useammin, koska elämältä odotetaan enemmän. Omat vanhempani eivät ole eronneet, vaikka ovat tuskin puhuneet toisilleen sanaakaan viimeiseen kahteen vuosikymmeneen ja koko minun ikäni ovat nukkuneet eri puolilla taloa. Omien isovanhempieni liitoissa oli hyvinkin näkyvää henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa ja sotasukupolvelle tyypillistä miesten ylenmääräistä alkoholinkäyttöä. Molemmat mummoni loppuvuosinaan totesivat, että onneksi loppuu tämäkin paska aikanaan. Sekä omassa että vanhempieni perheissä kärsijöinä ovat olleet puolisoiden lisäksi myös lapset. Itse ainakin toivoin teininä, että vanhemmat eroaisivat, että kotonakin uskaltaisi hengittää.

Että mitään muuta syytä ei ole. Eikä tajuta että lapset kärsii. Ei osata edes ajatella heitä!



Minä tunnen tätä tyyppiä monta. Argg.

Avioliitto (ja avoliittikin) on KAHDEN kauppa. Siihen tarvitaan KAKSI. Minusta on hullua edes edellyttää toista pelastamaan suhde yksinään!



Toki on näitä naisia (ja miehiäkin) jotka hokevat minä-veisua, mutta ihan kaikkea ei voi senkään piikkiin laittaa.

Jos isä luo uraa ja käy kotona nukkumassa, niin nainen ei kai saisi inahtaakaan omista toiveistaan...

olemme kaikki tässä ketjussa sitä mieltä, että väkivaltaisessa suhteessa ei tule elää eikä alkoholistia sietää.

Mutta monelle on aika myöhäistä, kun vaimo vaan ottaa jä lähtee eikä miehelle jätetä edes yrittämisen mahdollisuutta. Tai toisinpäin.

Ei edes yritetä selvittää ongelmia! Ja mulla taas tutuissa ja lähellä 3 eroperhettä jossa vaan todettiin, että ei enää tykätä tai muuta naivia. Ja kaikissa pieniä lapsia!Ei edes terapiaa yritetty yhdessäkään!

Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta, viimeiset vuodet olen yrittänyt auttaa ja asioita selvittää. Nyt on vaan niin että en voi auttaa miestä enempää, kas kun hän itse auttaisi itseään niin muidenkin olisi helpompi.

Nyt sitten erotaan JA KAIKKENI OLEN TEHNYT!

Älkää tuomitko jos ette tunne.

ei siskoni tapauksessa ole mitään muita syitä!



29

Miksi ihmiset eroavat? Hyvä kysymys. Toisaalta taas joistain pareista ihmettelee, että miksi ne ei eroa, vaikka on toinen saa lähes henkensä puolesta pelätä väkivaltaa tai että talon herra onkin alkoholi.



Miksi erot ovat niin yleisiä, niin yksi aika hyvä syy on siihen, että naisten asema on parantunut ja lapsien lukumäärä on pienentynyt. Väitän kivenkovaan, että jos nyky-yhteiskunnassa on kyseessä vaikka 5-lapsen äiti, jolla on peruskoulutausta, niin miettii vaikka miehen petettyä aika monta kertaa enemmän eroa kuin vaikka yhden lapsen äiti, jolla on itsellään hyvä työ.



Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että suhteen eteen pitää tehdä töitä. Parisuhde on kuitenkin aina parisuhde ja yksin suhteen eteen ei voi tehdä töitä, joten jos toinen ei tee töitä, niin yksin suhteessa eläminen on hiukka vaikeaa. Itseltäni ymmärtämystä riittää jos eron syynä on esim. väkivalta (henkinen tai fyysinen väkivalta), alkoholismi, mielenterveysongelmat, pettäminen. Sen sijaan pienten lasten perheissä ei mielestäni pitäisi erota, jos kyseessä on " meillä ei ole yhteisiä harrastuksia" tai " kasvoimme jotenkin erilleen" . Jos perusarvot on kuitenkin taustalla samat, niin yhteisen tulevaisuuden rakentaminen varmaan ainakin ammattiavun avulla on mahdollinen.

Vanhemmille on tärkeää, että itse on onnellinen eikä kotona riidellä. Eroa selitellään sillä, että lapsillekin on parempi, että on kaksi toimivaa kotia, joissa ei kinata ja vanhemmat ovat onnellisia.

Työssäni lasten parissa olen huomannut, että ei lapsia satunnaiset vanhempien kinaamiset rasita. Ei edes suuri kriisi. Se kasvattaa lasta siihen, että vaikeuksista selvitään. Erolapset ovat siinä mielessä huonossa asemassa, että menettävät jo lapsena kyvyn uskoa aikuiseen ja siihen, että rakkaat ihmiset pysyvät ympärillä ja että vaikeuksista selvitään. Heille jää epäselväksi se, mikä on elämässä tärkeää. Tärkeää on, että äiti on onnellinen. Kyllähän lapsi sen ymmärtää, että se on tärkeää. Mutta erokuvioissa lapsi myös ymmärtää, että hänen onnensa ei ole niille ihmisille, jotihin hän luotti ollenkaan tärkeää. Äiti ja isä esittelevät heille uudet järjestelyt ja uuden kodin ja uusia vieraita ihmisiä. Osa lapsista sopeutuu, mutta tuskin kukaan tulee onnelliseksi. Mutta onneksi äiti on onnensa kukkuloilla. Kun eka perhesysteemi meni mönköön, heitetään se roskiin ja tehdään uusi. Jospa se onnistuisi.

Se on trauma aina! Ihminen joka ei pysty vielä käsitteellisesti ajattelemaan, ei osaa selvitä erosta.



Miksi en voikaan luottaa äitiin ja isään? Miksi äidin onni on tärkeämpi kuin minun onneni? Miksi minun pitää tutustua uusiin äiteihin ja isiin? Onko pakko ottaa lisää sisaruksia? Onko pakko jakaa huone outojen ihmisten kanssa?



Kun tulee riitaa, erotaan. Tällaisen käsittelytavan annatte lapsillenne. Lapsi kestää riitoja. Hänen on hyvä nähdä, että häntä ei hylätä. Jos riitoja ei selvitetä ja ero on ratkaisu, lapsi ei opi mallia, että asioita voisi jotenkin ratkaista.

Vierailija:

Se on trauma aina! Ihminen joka ei pysty vielä käsitteellisesti ajattelemaan, ei osaa selvitä erosta.

Miksi en voikaan luottaa äitiin ja isään? Miksi äidin onni on tärkeämpi kuin minun onneni? Miksi minun pitää tutustua uusiin äiteihin ja isiin? Onko pakko ottaa lisää sisaruksia? Onko pakko jakaa huone outojen ihmisten kanssa?

Kun tulee riitaa, erotaan. Tällaisen käsittelytavan annatte lapsillenne. Lapsi kestää riitoja. Hänen on hyvä nähdä, että häntä ei hylätä. Jos riitoja ei selvitetä ja ero on ratkaisu, lapsi ei opi mallia, että asioita voisi jotenkin ratkaista.

Hih, ei osunu...

Hyvin voi elää, vaikka olisi vähän sietokykyäkin. Lapsillasi on myös yksielämä ja ero lopettaa heidän lapsuutensa siihen paikkaan. Toivottavasti te eroajat edes ymmärrätte tuskanne ja onnenonkimisenne lomassa, että lapsi tarvitsee valtavasti tukea ja aineksia selvitäkseen oikeasti vanhempien erosta. Se, että lapsella näyttää menevän ok, ei kerro mitään siitä, kuinka hän todellisuudessa on selvinnyt tilanteesta, millaisia malleja hän on kehitellyt ja miten hän kokee maailman eron jälkeen.

Vierailija:

ukko tippui juuri liitonpäiviltä ja mä oisin valmis antaan sen kiertoon. Jos pian ei tapahdu jotain niin annankin, mies se on joka perheen elättää ja jos ei siihen pysty niin tervemenoo!

Täälläkin joku sätti lastaan joka ei oppinut oikein hyvin kuivaksi :(

ja siitä, että avioon astuessa ei ole ymmärretty koko avioliiton merkitystä. Täälläkin joku kirjoittaa, että miehellä on niin hankalaa, etten jaksa enää auttaa auttaisi itse itseään ja 14 vuotta oletu yhdessä. Muistaakseni se ei mennyt niin, että alamäessä yhdessä naureskellen eteenpäin, ylämäessä tuuppaa toinen menemään! Se ylämäki vaihe voi kestää joskus pitkäänkin.