Miksi te ihmiset EROATTE?!

jos ei ole lapsia, niin erotkoot aikuiset ihmiset vaikka 100 kertaa. Mutta kun on lapsia pitänyt tehdä, niin silloin pitäisi miettiä vähän muitakin kuin itseään ja omaa pahaa oloaan.



ap

Toki nyt on helppo sanoa, sen myönnän ennenkuin joku hihhuli tulee huutelemaan.



On helppo sanoa, koska parisuhde toimii loistavasti. On ihana mies, joka aivan aikuisten oikeasti huomioi myös minut. Kysyy mun vointia ja jaksamista ja pitää minusta huolta siinä missä minäkin pidän huolta lapsestamme, kodista, miehestä ja vielä kahdesta osa-aikaisesta työstä.



Olen myös huolestuneena katsonut ja seurannut kun niin kamalan monet eroavat. Tottahan se on niinkin, että jotkut suhteet eivät voi toimia. Ei kaikilla voi käydä niin hyvä tuuri, että rinnalle löytyy SE ihminen, jonka kanssa vaan synkkaa. On kemiaa. Sähköä. Sama aaltopituus. Samat kiinnostuksen kohteet...



Ja lapsia käy toki sääliksi, mutta lopultahan se on niin, että parempi eronneiden vanhempien kanssa (jos se yhtälö toimii!) kuin riitoja täynnä olevassa kodissa.



Se on kyllä sanottava, että niitä minä en ymmärrä alkuunkaan jotka eroavat kun " ei enää kiinnosta" tai " on kyllästynyt" ... Tottakai se arki astuu joskus kuvioihin ja silloin täytyy vaan ITSE jaksaa elää sitä. Sellaiset erot ovat asia erikseen, joihin liittyy väkivaltaa, alkoholismia tai muuta kamalaa.

Joka tapauksessa suurin osa avioituvista pareista _ei_ eroa. Lopuistakin pitää laskea se, että usein vain toinen osapuoli haluaa erota, eivät molemmat...

että voi olla tilateita joissa toinen puolisoista haluaa pelastaa suhteen, toinen ei. Jatka siinä sitten..

että miksi ei huolehdita suhteesta ja tehdä töitä sen eteen?! Miksi riidellään? Miksi? Jos tuntuu, että ollaan enää vain kuin kämppikset, niin miksi ei voida elää niin? Miksi aiheuttaa lapsille se tuska? En ymmärrä!



ap

Kulissiavioliitto ja riitainen liitto .... miksi ihmeessä ihmiset eivät pistä asioitaan kuntoon? Milloinkaan ei ole ollut saatavilla yhtä paljon apua ja tukea kuin tänään. Kun ei ole pakosti riippuvainen kenestäkään, ei viitsitä nähdä vaivaa. Sitten pistetetään lapset pomppimaan kahden kodin väliä. Sehähän se on hauskaa. Hyppisitte itse eri kodeissa ja antaisitte lapsennen asua omassaan, vanhemmat vaan vuorottelisivat, jos eivät kerran saman katon alle sovi. Todella itsekästä on eroaminen. Lapset kärsivät siitä. Miettisitte vähän.

Just joo, eroamaan vaan. Riitaisuushan on vakio johon ihminen ei itse voi vaikuttaa...

Itse olin 28 ja tiukille otti vanhempien verinen ero :( Säälittää niin, ettei enää ole lapsillani mummolaa, lapset eivät näe isovanhempiaan, ei ole mökkiä jossa olla suvun kanssa. Vieraita ihmisiä on vaikea ottaa elämäänsä enää. Olen miettinyt ihan samaa, että varmasti pienillä lapsilla on todella vaikeaa. Minä sentäs pystyn käsittelemään asiaa. Eniten suututtaa se, että eronneilla on asenne, että kyllä se lapsi pärjää, ei sille jää trumoja. Olisi edes sellainen asenne, että heitä vituttaisi ero. Mutta ei, ei yhtään osata oikeasti käydä läpi lapsen kannalta henkistä prosessia. Ei tajuta miten se voi vaikuttaa, että jo elämän ensi metreillä läheiset ihmiset kaikkoavat ympäriltä, jättävät, hylkäävät. Sitä se on lapsen mielestä. On tosi itsekästä kieltää se. Ihmetellään vielä ja ääneen valitetaan, miten lapsi oireilee. Mikähän sillä on, kun se pissaa sänkyynsä, tuhrii housunsa, kiusaa muita jne. Sälittää!!!



Sori tää paatos, mutta olen nähnyt niiiiin monta tavallisten ei väkivaltaisten, ei alkoholistien eroja. Nuoret koulutetut ihmiset lähtevät etsimän itseään.



Hyväksyn eron aivan täysin idioottimaisissa suhteissa, joita ei olisi koskaan pitänyt syntyäkään.

Vierailija:

jos ei ole lapsia, niin erotkoot aikuiset ihmiset vaikka 100 kertaa. Mutta kun on lapsia pitänyt tehdä, niin silloin pitäisi miettiä vähän muitakin kuin itseään ja omaa pahaa oloaan.

ap

Väljähtänyttä suhdetta on mahdollista elvyttää tulehtuneessakin tilanteessa. Kokemusta tästä on ja nykyään olemme onnemme kukkuloilla. Vuosi sitten mietimme vakavasti eroa ja nyt en voisi kuvitellakaan moista.

Vierailija:

Uskon kuitenkin myös siihen, että ennen oli paljon enemmän ns. kulissiliittoja kun ei uskallettu erota.

Aivan varmasti oli! Mutta ehkäpä siinä sivussa tuli myös muutama liittokin pelastettua, kun ei voinut liian helposti heittää hanskoja naulaan. Piti todella tehdä töitä liiton eteen, jos halusi elää siedettävää elämää.

Toisaalta taas, kyllä niitä kulissiliitoissa eläneitä vanhempia naisia on ihan hirveä määrä. Miltä tuntuu itsestä tai lapsista asua kodissa, jossa on melkeinpä vankina?

Mutta joka tapauksessa tuntuu, että nykyään mennään jo naimisiinkin " voihan sitä aina erota, jos ei onnaa" -ajatus takaraivossa. Ja silloin ovat lähtökohdat aika heikot!

2

Hyvään ja tasapainoiseen avioliittoon tarvitaan kaksi.

Oman empiirisen tutkimuksen mukaan tuntuu siltä, että naiset yrittävät hakea apua, pyytää miehiä mukaan terapiaan (missä käyvät jo yksinään) ym. ja lopulta kun nainen ei enää jaksa, niin miehellä herää epäilys että onkohan tässä avioliitossa joku pielessä...

Vierailija:

Väljähtänyttä suhdetta on mahdollista elvyttää tulehtuneessakin tilanteessa. Kokemusta tästä on ja nykyään olemme onnemme kukkuloilla. Vuosi sitten mietimme vakavasti eroa ja nyt en voisi kuvitellakaan moista.

Ihmiset eivät jaksa kohdata vaikeuksiaan, vaan lähtevät liian herkästi pois ahdistavasta suhteesta ensimmäisen tilaisuuden tullen. TYÖTÄ, TYÖTÄ se onnistuminen vaatii!! Hyvä te, jaksoitte uurastaa ja se palkitaan! :D

2

Vierailija:

Hyvään ja tasapainoiseen avioliittoon tarvitaan kaksi.

Oman empiirisen tutkimuksen mukaan tuntuu siltä, että naiset yrittävät hakea apua, pyytää miehiä mukaan terapiaan (missä käyvät jo yksinään) ym. ja lopulta kun nainen ei enää jaksa, niin miehellä herää epäilys että onkohan tässä avioliitossa joku pielessä...

Kun liiton haluaa pelastaa vain toinen/toinen ei edes näe mitään vikaa täysin tulehtuneessa suhteessa.

Silloin on hyvin vaikeaa saada liittoa toimimaan. Vuosienkin työn jälkeen voi homma olla aivan samassa pisteessä, mistä liikkeelle lähdettiin...

2

kaikki tuntemani naiset joko yrittää puhua miestä ympäri perheterapiaan tai sitten on luovuttaneet ja käy siellä yksin... useammalle kuin yhdelle miehelle on tullut täytenä yllätyksenä kun vaimo sanoo että no nyt en jaksa enää, haluan eron. Että häh, oliko se muka tosissaan kun sanoi pitkän aikaa että pitäis tehdä jotain tai tää loppuu. Miehet menee ja painaa omia juttujaan, työtään harrastuksiaan, kaljalle, ja ottaa vaimon ihan itsestään selvänä. Ainahan naiset on kodin ja lapset hoitaneet, mihin siinä miehiä tarvitaan.

Nykyajan naisten vain ei ole enää pakko koko ikäänsä alistua. Ei ole sattumaa se tutkimus että kun naisten koulutus lisääntyy (lue: on oma työ ja siis omaa rahaa, mahdollisuus elättää itse itsensä ja lapsensa) niin erot lisääntyy.

Mutta kyllä minäkin olen taipuvainen uskomaan, että ei jakseta yrittää tarpeeksi (tarkoitan niissä liitoissa joissa ei ole alkoholismia ja/tai väkivaltaa). Ja kyllähän väistämättä jaksamiseen heijastuu ympäristönkin paineet; työstressi on kovempaa, lasten kasvattaminen työläämpää, on niskassa asuntolainaa, autolainaa, opintolainaa ym. Kaikkea vain ei jaksa.

Joten jos syyllistämisen sijaan yritettäisiin rohkaista ja tukea...



t. ei-eronnut, juuri avoliittoon astunut :)

ainoat syyt eroon ovat:PERTTÄMINEN, VÄKIVALTA JA LYÖMINEN, SEKÄ SE ETTÄ TOISTA IHMISTÄ ALISTETAAN JA EI KUNNIOITETA!!!



noita ei edes pidä antaa anteeksi, vaan noissa tilanteissa ero ainoa oikea ratkaisu, muut asiat on selvitettävissä.

Yksinkin voi muuttaa suhdetta parempaan kuntoon. Kun toinen muuttuu, muuttuu se toinenkin. Siinä tarvitaan vaan itsekuria, rakkautta, empatiaa, ymmärrystä, avointa mieltä, itsehillintää, älyä, sinnikkyyttä, itsetuntoa, itsearvostusta, hellyyttä ja ennenkaikkea tahtoa. Mutta monesti se naisenkin tahtotila on itsekkyyttä täynnä. Minä minä minä ja minä ja minä haluan sitä ja tätä ja sinä sitten et koskaan blaablaa!!

" Jos suhde on kaverillinen, miksei jatketa niin...?"



Ehkä OMAN onnen takia. Se on kuitenkin lapsenkin etu, että on onnellinen.... Voi yök, jos mun tarvi exää vielä katsella, kun koko ihminen yökötti vuosia jo suhteessa. Tuskin olis ollut lapsenkaan etu jatkaa... Nyt on avioliitto joka ei hajoa koskaan...

ukko tippui juuri liitonpäiviltä ja mä oisin valmis antaan sen kiertoon. Jos pian ei tapahdu jotain niin annankin, mies se on joka perheen elättää ja jos ei siihen pysty niin tervemenoo!