Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa pikkulapsen tunnekylmyyden/psykopaattiset piirteet?
31.05.2017 |
Ex-mieheni on ilmeisesti (valkokaulus-)psykopaatti, samoin kuin äitinsäkin. Molemmat ovat epäempaattisia, kylmiä ja tunteettomia. Tunteita he ilmaisevat vain pinnallisesti ja opitusti. Exäni on tunnustanut, että teeskentelee, jotta saisi lisää rahaa ja valtaa ja siinä hän on kieltämättä onnistunutkin. Hän on tehnyt hirveitäkin asioita, mutta ei tunne mistään tunnontuskia. Hänen äitinsä on siis vastaavanlainen.
Olen nyt huomannut kauhukseni, että tyttäressäni (3-vuotias) on vastaavia piirteitä, vaikka itse olen yrittänyt aina opettaa olemaan lempeä ja hellä sekä pyytämään anteeksi jne. Tytär on kuitenkin väkivaltainen (kuten exäni), eikä halua pyytää anteeksi. Hän ei myöskään tunne mitään tunnontuskiakaan. Hän ei hoivaa nukkeja tai pehmoleluja, vaan heittelee ja retuuttaa niitä ja hyppii niiden päällä sekä puhuu päiden katkaisemisesta ja nuiden kiusaamisesta virne naamallaan.
Mitä mä voin tehdä? Onko lapsestani kasvamassa paykopaatti ja voinko ehkäistä sitä vielä jotenkin? Esikoislapsi on selvästi empaattisempi, vaikka on viettänyt isänsä ja mummonsa kanssa enemmänkin aikaa, mutta se herkkyys tulee hänelle jotenkin luonnostaan. Tytär on eri maata. :/ Apua tarvitsisin.
Kommentit (140)
Nro 1 vielä lisää: kolmevuotiaana ihminen on väkivaltaisimmillaan. Ole aikuinen ja yritä olla näkemättä exää lapsessa. Rankkaa se varmasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 1 vielä lisää: kolmevuotiaana ihminen on väkivaltaisimmillaan. Ole aikuinen ja yritä olla näkemättä exää lapsessa. Rankkaa se varmasti on.
Olet oikeassa. Täytyy yrittää olla kannustava ja opastaa oikeille poluille. Kieltämättä vertaan häntä esikoiseen ja itseeni. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään puhua tappamisesta ja väkivallasta samaan tapaan ja halin niitä pehmoleluja lähinnä ja työntelin nukenrattaissa. Olisi silti kiintoisaa tietää vielä, miten voisin kannustaa empaattisuutta erityisen voimakkaasti kuopuksen kohdalla. Joitain "niksejä" olen keksinyt itse, mutta välillä tuntuu hieman haastavalta.
^siis verrata itseeni, kun olin itsekin lapsi :)
Esikoisen käyttäytyminen voi johtua myös kateudesta kuopusta kohtaan. Hän kanavoi aggressioitaan kurittamalla pehmoleluja. Ei kannata takertua asiaan liikaa, menee aikanaan ohi.
Toki hyviä tapoja ja toisen kunnioitusta kannattaa vaatia sekä keskustella, miksei väkivalta ole hyvä ratkaisu. Empatiaa voi myös opettaa eri tilanteissa sillä "Miltäköhän susta tuntuisi, jos kaveri tekisi sinulle näin?" -periaatteella.
Eikös lemmikkieläinten kiduttaminen ja tappaminen ole jo aika varma merkki. Toivottavasti siis lapsesi ei ajaudu tekemään mitään sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakasta lastasi niin paljon, että epätoivottu käytös loppuu? Jos ei lopu niin hae ammattiapua.
Ai niin, sekin vielä, että kuopus osaa manipuloida ja valehdella taitavasti, vaikka en ole ainakaan sellaista hänelle koskaan opettanut, enkä itse osaa sellaista edes aikuisenakaan. Se tunnekylmyys ja väkivaltaisuus on vain pelottavaa, vaikka se osittain liittyy ikäänkin. Mutta siis exäni on vastaavanlainen aikuisenakin: valehtelee aina ja ns. silmää räpäyttämättä, jos se valehtelu jotenkin hyödyttää häntä. Lisäksi exäni on aikuisenakin väkivaltainen. Ihan hämmentävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mm. siitä jos se lapsi pahoinpitelee pikkusisarustaan siksi että pikkusisarus ei nauranut silloin kun olisi muka pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Eikös lemmikkieläinten kiduttaminen ja tappaminen ole jo aika varma merkki. Toivottavasti siis lapsesi ei ajaudu tekemään mitään sellaista.
Meillä ei (onneksi pienten lasten vuoksi, muuten olisi ok) ole lemmikkejä. Mutta exäni oli lapsena tappanut huvikseen lintuja ym. villieläimiä. :( Olin jo kihloissa, kun kuulin siitä. Jos olisin kuullut siitä seurustelun alkuaikoina, olisin jättänyt ko. miehen jo tuolloin.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opeta hänelle empatiaa olemalla myös itse empaattinen häntä kohtaan. Jos hänellä on kiukkuinen olo ja hän purkaa sitä aggressiivisesti, älä vaan ryhdy moittimaan häntä hirveäksi. Se vain pahentaa tilannetta. Kerro hänelle että ymmärrät että hänestä tuntuu pahalta jne. Ole rauhallinen. Älä ikinä lastesi kuullen vertaa heidän temperamenttejaan keskenään äläkä tuomitse toisen temperamenttipiirteitä ja ylistä toisen. Sinun tapasi kokea ei ole parempi kuin hänen tapansa kokea. Kolmevuotias ei ole psykopaatti.
Yleisesti voi sanoa, että jos lapsi puhuu nuken pään katkaisemisesta, hänellä on jostain syystä paha olo sillä hetkellä. On sinun tehtäväsi selvittää, miksi. Kokeeko hän nuken uhkana? Ehkä odotettuna esikuvana, jollaiseksi hän ei itse halua tulla? Kokeeko hän että hänelle tuputetaan jotain tiettyä? Ehkä hoivajuttuja, vaikka hän ei halua olla hoivaaja? Muistan tämän tapaisen omasta lapsuudestani. Kokeeko hän jäävänsä syrjään tai että häntä ei kuunnella tai että hän ei saa tarpeeksi huomiota? Onko hän vihainen jostain ihan muusta ja purkaa sen tavallaan kostona nukkeen että ärsyyntyisit? Selvitä, mutta älä tuomitse lasta.
Vierailija kirjoitti:
mm. siitä jos se lapsi pahoinpitelee pikkusisarustaan siksi että pikkusisarus ei nauranut silloin kun olisi muka pitänyt.
Siis meillä se nuorempi tyttö on se epäempaattisempi. Vuotta vanhempi esikoispoika on paljon herkempi ja empaattisempi ollut aina. Mutta kuopus tosiaan esim. tarttuu veljeään hiuksista, jos poika esim. vitsailee jotain tytölle epämieluisaa. Lasten kanssa saa olla erotuomarina ja vahtia heitä taukoamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opeta hänelle empatiaa olemalla myös itse empaattinen häntä kohtaan. Jos hänellä on kiukkuinen olo ja hän purkaa sitä aggressiivisesti, älä vaan ryhdy moittimaan häntä hirveäksi. Se vain pahentaa tilannetta. Kerro hänelle että ymmärrät että hänestä tuntuu pahalta jne. Ole rauhallinen. Älä ikinä lastesi kuullen vertaa heidän temperamenttejaan keskenään äläkä tuomitse toisen temperamenttipiirteitä ja ylistä toisen. Sinun tapasi kokea ei ole parempi kuin hänen tapansa kokea. Kolmevuotias ei ole psykopaatti.
Yleisesti voi sanoa, että jos lapsi puhuu nuken pään katkaisemisesta, hänellä on jostain syystä paha olo sillä hetkellä. On sinun tehtäväsi selvittää, miksi. Kokeeko hän nuken uhkana? Ehkä odotettuna esikuvana, jollaiseksi hän ei itse halua tulla? Kokeeko hän että hänelle tuputetaan jotain tiettyä? Ehkä hoivajuttuja, vaikka hän ei halua olla hoivaaja? Muistan tämän tapaisen omasta lapsuudestani. Kokeeko hän jäävänsä syrjään tai että häntä ei kuunnella tai että hän ei saa tarpeeksi huomiota? Onko hän vihainen jostain ihan muusta ja purkaa sen tavallaan kostona nukkeen että ärsyyntyisit? Selvitä, mutta älä tuomitse lasta.
Joskus hän kieltämättä puhuu niitä hirveitä juttuja juuri manipuloidakseen, ts. tietää, että harmistun niistä. Yritän kyllä ignoroidakin niitä typeriä juttuja ja sen sijaan kiinnittaa huomiota vain positiiviseen käytökseen, mutta toki niistäkin pitää välillä mainita.
Kuopus heijastaa tunteissaan ja tekemisissään sitä, miten turvattomaksi tai epäempaattiseksi hän kokee ympäristönsä. Kohdellaanko häntä samalla viivalla kun sisarustaan vai näkyykö rakkauden antaminen enenmmän esikoista kohtaan? Lapsi kyllä näkee ja vaistoo eriarvoisen kohtelun. Lapsi on kuin peili, josta vanhemmat näkevät kasvatustuloksensa. Älä syytä lasta, ei hän psykopaatti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen käyttäytyminen voi johtua myös kateudesta kuopusta kohtaan. Hän kanavoi aggressioitaan kurittamalla pehmoleluja. Ei kannata takertua asiaan liikaa, menee aikanaan ohi.
Toki hyviä tapoja ja toisen kunnioitusta kannattaa vaatia sekä keskustella, miksei väkivalta ole hyvä ratkaisu. Empatiaa voi myös opettaa eri tilanteissa sillä "Miltäköhän susta tuntuisi, jos kaveri tekisi sinulle näin?" -periaatteella.
Jaa anteeksi, meni esikoiset ja kuopukset sekaisin. Eikös muuten psykopaatteja kasva siten, että on kylmä ja rakkaudeton lapsuus? Eli ole erilainen äiti kuin miehesi äiti on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mm. siitä jos se lapsi pahoinpitelee pikkusisarustaan siksi että pikkusisarus ei nauranut silloin kun olisi muka pitänyt.
Siis meillä se nuorempi tyttö on se epäempaattisempi. Vuotta vanhempi esikoispoika on paljon herkempi ja empaattisempi ollut aina. Mutta kuopus tosiaan esim. tarttuu veljeään hiuksista, jos poika esim. vitsailee jotain tytölle epämieluisaa. Lasten kanssa saa olla erotuomarina ja vahtia heitä taukoamatta.
Lakkaa näkemästä lapsesi hirviönä ja pyhimyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, sekin vielä, että kuopus osaa manipuloida ja valehdella taitavasti, vaikka en ole ainakaan sellaista hänelle koskaan opettanut, enkä itse osaa sellaista edes aikuisenakaan. Se tunnekylmyys ja väkivaltaisuus on vain pelottavaa, vaikka se osittain liittyy ikäänkin. Mutta siis exäni on vastaavanlainen aikuisenakin: valehtelee aina ja ns. silmää räpäyttämättä, jos se valehtelu jotenkin hyödyttää häntä. Lisäksi exäni on aikuisenakin väkivaltainen. Ihan hämmentävää.
Onko lapsilla eri isät?
Ehkä hän on tyttö jota kiinnostaa autot. Älä osts nukkeja jos hän ei niillä halua leikkiä.
Varalta olisin kyllä perheneuvolaan yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, sekin vielä, että kuopus osaa manipuloida ja valehdella taitavasti, vaikka en ole ainakaan sellaista hänelle koskaan opettanut, enkä itse osaa sellaista edes aikuisenakaan. Se tunnekylmyys ja väkivaltaisuus on vain pelottavaa, vaikka se osittain liittyy ikäänkin. Mutta siis exäni on vastaavanlainen aikuisenakin: valehtelee aina ja ns. silmää räpäyttämättä, jos se valehtelu jotenkin hyödyttää häntä. Lisäksi exäni on aikuisenakin väkivaltainen. Ihan hämmentävää.
Onko lapsilla eri isät?
Ei ole, vaan sama isä. Itse olen ollut aina empaattinen ja herkkä ja ilmeisesti esikoinen on perinyt niitä luonteenpiirteitä multa. Kuopus on puolestaan samantyyppinen temperamentiltaan ja luonteeltaan kuin isänsä .
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on tyttö jota kiinnostaa autot. Älä osts nukkeja jos hän ei niillä halua leikkiä.
Varalta olisin kyllä perheneuvolaan yhteydessä.
Joo, nuket eivät kiinnosta häntä pätkääkään. Mutta itsekin leikin pienenä enemmän autoilla, mutta olin empaattinenkin ja leikin pehmoleluillakin "kiltisti".
Toiset meistä ovat luonnostaan empaattisempia kuin toiset, mutta yksikään pikkulapsi ei ole sisäsyntyisesti empaattinen. Eikä myöskään menetetty tapaus.
Tältä palstalta luin joskus hienon puheenvuoron henkilöltä, jolla oman käsityksensä mukaan oli geneettinen taipumus psykopatiaan, mutta joka oli kuitenkin kasvanut kunnon ihmiseksi, kiitos vanhempiensa. Hänen pointtinsa oli lyhykäisyydessään: älä demonisoi lasta. Ole reilu ja rakastava, puutu pyllyilyyn ja manipulointiin, mutta älä vaadi tai odota mitään tunteita. Moraali voi kasvaa myös järjen ja mallioppimisen pohjalta.