Kouluprojekti! Ryhmäläiseni eivät ymmärrä intoverttiutta! :(

Introvertit on huippuja. Itse häiritsee kaltaisesi omaa ääntään rakastavat hälisijät. Kovin ekstroverteille kannattaa sanoa joskus turpa kiinni.

Tiedän tunteen.. Meillä on vielä painoitetaan todella paljon presiksiin, mihin en vain kykene, koska olen niin ujo ja tästä saan jatkuvasti haukkuja. :(

Ryhmätyöt vie energiaa aivan tuhottomasti..

Mun mielestä pahin ongelma ap:n tilanteessa on kohtuuttoman pitkät työpäivät. Jos opiskelunne on ns. normaalia päiväopiskelua, on minusta väärin olettaa, että kukaan pääsee ryhmän tapaamisiin virka-ajan ulkopuolella. Opiskeluun kuuluu tietysti aina välillä iltaisin työskentelyä esim. tenttiin lukiessa, mutta jatkuvat klo 21 asti kestävät päivät eivät ole normaaleja tai hyväksi. Ap:n ulkomaalaisilla opiskelutovereilla on tietysti jossain määrin erilainen elämäntilanne, sillä heillä ei välttämättä ole opintojen ohella muuta elämää Suomessa, kun taas suomalaisilla opiskelijoilla on todennäköisemmin esim. töitä ja perhettä, jotka vaativat läsnäoloa. Myöskin ulkomailla voi olla erilainen opiskelukulttuuri. Olen kuullut, että esimerkiksi englantilaisissa yliopistoissa monet jatko-opiskelijat jäävät hengaamaan yliopistolle iltaisin, jotta vaikuttaisivat ahkerilta ja omistautuneilta.

Vinkkini ap:lle on olla suostumatta hengaamaan ryhmäläisten kanssa iltamyöhään. Poltat vielä itsesi loppuun. Älä myöskään kuvittele olevasi pätkääkään huonompi kuin ryhmäläisesi. Heillä kuulostaa olevan kova pätemisen tarve, eivätkä he ole osanneet ottaa sinua huomioon tavalla, jonka olisit ansainnut.

Olisi ihan kiva tietää oletteko Suomessa vai missä maassa. Maan kulttuuri vaikuttaa aika paljon esim. työpäivien pituuteen.

Kuulosta tutulta ja ymmärrän, että ahdistaa.

Kannattaa kuitenkin ajatella, että sinnittelet tämän kurssin (ei kai se enää kauaa kestä?) Ja sen jälkeen sun ei enää ikinä tarvitse nähdä moisia juntteja.

Olet tehnyt parhaasi, kun olet yrittänyt päästä porukkaan mukaan. Mutta heitä ei selvästikään kiinnosta, vaan ovat suorastaan sulkeneet sinut porukasta ulos. Sanomattakin selvää ettei se tietystikään ole sinun vikasi, vaan heidän. Siispä ei kannata tuhlata enegiaa hyväksynnän hakemiseen enempää, koska he ovat luonteensa jo näyttäneet. Se olisi heidän tehtävä olla suopeimpia sinua kohtaan. Tollanen: "miksi olet niin hiljainen" ja vielä useampaan kertaan on todella törkeää. Siinä ikään kuin jo kyseenalaistetaan jo luonnettasikin. Eri asia jos et olisi tehnyt mitään ryhmätyön eteen. Itse varmaan tilanteesssasi ottaisin opettajaan yhteyttä ja kertoisin jo valmiiksi tilanteen, jos käy esim. niin että nämä muut olisivat antamassa sulle huonoa arvosanaa. Yritä kestää hammasta purren. Myöskin noi työajat ovat aika käsittämättömiä ja luulisi, että niistä voisi joustaa.

Kuulostaa painajaismaiselta! Hyi helkkari. Miksi ihmeessä siellä koululla pitää notkua yöhön asti? Minuakin kiinnostaa, mikä kumma tuollainen kouluprojekti oikein voi olla. Kuulostaa siltä, että muut opiskelijat ovat jenkkejä, jotka eivät ole eläessään törmänneet introverttiin eivätkä voi ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Kauanko tuo projekti vielä kestää? Jos ei enää kauaa, niin yritä sinnitellä! Jos on joku pitkäkestoisempi työ, niin koita ottaa asia puheeksi vaikka kurssin opettajan kanssa? Miksi heille on niin tärkeää, että kaikki ryhmässä ovat suunnilleen ylimpiä ystäviä, eikö pääasia ole että työ tulee kuitenkin hoidettua? 

Mullakin introverttina oli kyllä suuria vaikeuksia välillä opiskellessa, kun tuntuu että koko koulu oli suunniteltu ekstroverttien ehdoilla ja edellytettiin jatkuvaa presentoimista ja muutenkin olisi pitänyt olla hirveästi äänessä. Itsetuntoni lytättiin siellä todella huolella, sain jatkuvasti negatiivista palautetta hiljaisuudestani ja "sosiaalisten taitojen puutteesta" eli siitä että minun oli vaikea olla äänessä isossa ryhmässä. Olisi pitänyt osallistua keskusteluun ja esittää mielipiteitä ja kommentteja milloin mihinkin. Sairastuin paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöön tuona aikana. Vasta nyt vuosia valmistumiseni jälkeen olen oppinut ajattelemaan, että olen ihan ok tällaisena kuin olen ja minullekin on tilaa tässä maailmassa. Töitäkin olen saanut omalta alaltani, vaikka koulussa olin ihmisenä niin perustavanlaatuisesti vääränlainen.

I feel you.

Itse olen tehnyt jotakuinkin rauhan sen asian kanssa, että jotkut saattavat kokea minut ylimieliseksi introverttiuteni, hiljaisuuteni ja varautuneisuuteni takia, vaikka eihän se kivalta tunnu.

Olen todellakin saanut oman osani tuollaisesta töksäyttelystä, tosin ihan suomalaisilta: mieheni isovanhemmilta, vanhalta koulukaverilta, milloin keneltäkin... "Sinäpä olet aina niin kovin hiljainen!" "Älä ny oo hei tollanen, miks oot niin hiljaa??" Ja nämä yleensä porukan keskuudessa, kahden kesken osaan nimittäin olla paljon puheliaampi. Tulee muuten tosi kiva olo, kun muutenkin jännittää kanssakäymistä, ja sitten joku kohdistaa kaikkien huomion sinuun tuolla tavalla.

Kertaakaan elämässäni en ole tokaissut kenellekään: "Miksi olet niin hemmetin äänekäs?", vaikka joidenkin sosiaalinen koheltaminen hermoja raastaakin. Tosin useimmiten toisten puheliaisuus on vain mukavaa, sillä onhan se mukavaa, että porukassa saan olla kuuntelijan roolissa, mikä on minulle luontaisinta. Luulisi, että se vastakohtainen tyyppi olisi vastaavasti iloinen, että joku malttaa häntä kuunnellakin. :D

Vastailen kyllä kysymyksiin ja saatan heittää jopa kommenttia, jos aihe on sellainen, että osaan sanoa siitä jotain nopeasti eli keskustelun tahtiin. Vähintäänkin yritän näyttää ystävälliseltä sekä siltä, että kuuntelen. Mutta ei. Jostain syystä se häiritsee niin uskomattoman paljon joitakin ihmisiä, että en ole sanavalmis tyyppi enkä tykkää yhtään olla huomion keskipisteenä. Sitä eivät yhtäältä tiedä, että minä myös jännitän sosiaalisia tilanteita, mutta toisaalta taas tuollaisen ihmistyypin en usko sitä kykenevän ymmärtämäänkään.

Tsempit ap:lle, inhottava tilanne. Täällä on tullut muutamia ihan hölmöjä vastauksia, joiden kirjoittajat eivät selkeästikään ymmärrä tilannetta sinun kannaltasi, ignooraa ne ja yritä selvitä jotenkin projektistasi!

Uhh, tulipa ikäviä muistoja mieleen vaihdosta ja ryhmätyöprojekteista ylipäätään! Kulttuurierot voi osittain selittää, mutta käsittämätöntä ylimielisyyttä ihmisiltä olettaa että jos he voivat istua työn äärellä kellon ympäri, niin se ei ole kellekään muullekaan ongelma. Vihaan sitä kun yrittää vaan hoitaa jonkun projektin pois alta, mutta muiden (usein ekstroverttien) mielestä on ihan ok jauhaa välissä tunti p*skaa ja sitten kaksi tuntia fontista ja jonkun pilkun paikasta ja taustaväristä. Ehkä siihen vaikuttaa juuri se, että toisten mieli lepää siinä turhia jutellessa ja sitten he ovat taas valmiita töihin, introvertin taas ei. Nautin kyllä juttelusta kovastikin, mutta minulla se ei samalla tavalla "lataa akkuja", vaan siihen tarvitaan yksinoloa. Tietysti on mahdollista että töitä tehdään koko tuon 8-21 ajan, mutta en usko!

Pahin ryhmätyökokemus oli vaihdossa, kun yksi ryhmäläinen oli projektista aivan tajuttoman innostunut, ja tehtaili uusia hienoja analyyseja aiheesta vaikka sen 12h putkeen. Päivät venyivät älyttömän pitkiksi eikä tyyppi hyväksynyt mitään muiden tekemää. Lopulta me muut luovutimme ja hyväksyimme vain kaiken mitä tämä yksi ehdotti, mutta silti ei tullut valmista, aina kaikki tehtiin vain uusiksi ja uusiksi ja uusiksi. Hommaan kului sitten monta viikonloppua, ja monta hienoa kokemusta jäi väliin sen takia, esim. vaihtareille järjestettyjä retkiä. Ihan turhan työn takia. Sen kokemuksen jälkeen opin vihaamaan ryhmätyöperfektionisteja, jotka ei mitenkään pysty ymmärtämään että vaikka joku diipadaapa-presentaatio olisi heille kaikki kaikessa, samaa ei voi olettaa muilta.

Meni jo vähän OT, sori siitä :D mut luettuani ketjun aloin jo kauhulla odottaa mahdollisesti syksyllä alkavia uusia opintojani! Sitä ryhmätöiden määrää... kun ensimmäinen väistämätön vääntäminen tekstin asettelusta ja pilkun paikasta alkaa, hypin seinille!