Lue keskustelun säännöt.
miksi aborttioikeudesta on tullut aborttivelvollisuus?
30.05.2017 |
Tuntuu, että osan mielestä abortti on suorastaan velvollisuus tietyissä tilanteissa. Esim jos nainen tulee raskaaksi vaikkapa köyhänä opiskelija, ihan sumeilematta suosittelaan aborttia tai jos lapsia on jos ns liikaa (hirveä sanamuoto) niin joo aborttiin vain, koska naisella on suorastaan velvollisuus varmistaa, että lapsi syntyy vasta silloin kun ollaan vakaassa parisuhteessa ja rahaa riittävästi. Tai sitten jos joku haluaa raiskaustilanteessa jatkaa raskautta, niin sitäkin pidetään "hulluna". Tai jos lapsi on vammainen. Ymmärtäkää jo, että abortti EI IKINÄ ole yhdenkää naisen velvollisuus.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas. Naisten tulee kuunnella miestä lastentekoon liittyvissä päätöksissä ja miettiä kokonaistilanteen kannalta järkevin ratkaisu.
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.
Siinä vaiheessa kun nainen on jo raskaana, on aika liian myöhäistä alkaa keskustelaan miehen kanssa mistään päätöksistä.
Samalla lailla kun leivässä kasvaa hometta, niin on myöhäistä heittää sitä roskikseen?
Vertaatko nyt ihan tosissasi raskaana olevia naisia homeisiin leipiin ja heidän lapsiaan homeeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole velvollisuus, mutta joissain tilanteissa pitäisi olla.
Tarkoitin tällä esim. tilannetta, jossa on täysin selvää että lapsi tulee kuolemaan hiljaa kituen nopeasti syntymän jälkeen. Silloin lapsen synnyttäminen on suoranaista sadismia.
Väkivallaton keino olisi tuossa tilanteessa esim. se että lapsen annettaisiin elää kohdussa sen aikaa kun elää ja jos eläisi vielä syntymän jälkeenkin niin aloitettaisiin kivunlievitys heti kun lapsi olisi saatu synnytyskanavasta ulos.
Abortti ei nimittäin todellakaan ole lapsellekaan mikään ihana ja armollinen kokemus vaikka olisi kuinka sairas koska lapsi voi syntyä myöhäisillä viikoilla elävänä ja jopa yrittää hetken aikaa saada henkeä kehittymättömillä keuhkoillaan. Siinä sitten saisi hoitohenkilökunta ihmetellä kun lapsi joka oli tarkoitus päästää tuskistaan sätkisi paniikissa pöydällä ja kuolisi kakoen.
Sellaista kivunlievitystä ei ole olemassakaan joka varmasti tuossa tilanteessa auttaisi. Edes morfiini ei pysty kaikkeen. Ei abortti ole tietenkään kaunis tapahtuma, koskaan. Mutta on valittava kahdesta pahasta vähemmän paha. Lapsi voi kitua pahoin myös jo kohdussa, se ei suojaa lasta kaikelta kärsimykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas. Naisten tulee kuunnella miestä lastentekoon liittyvissä päätöksissä ja miettiä kokonaistilanteen kannalta järkevin ratkaisu.
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.
Siinä vaiheessa kun nainen on jo raskaana, on aika liian myöhäistä alkaa keskustelaan miehen kanssa mistään päätöksistä.
Samalla lailla kun leivässä kasvaa hometta, niin on myöhäistä heittää sitä roskikseen?
Vertaatko nyt ihan tosissasi raskaana olevia naisia homeisiin leipiin ja heidän lapsiaan homeeseen?
Tunnetasolla tai uskonnollisesti asia on toki erilainen, mutta muuten juuri ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole velvollisuus, mutta joissain tilanteissa pitäisi olla.
Tarkoitin tällä esim. tilannetta, jossa on täysin selvää että lapsi tulee kuolemaan hiljaa kituen nopeasti syntymän jälkeen. Silloin lapsen synnyttäminen on suoranaista sadismia.
Eli olet valmis leikkimään Jumalaa ja viemään äidiltä lapsen ennen aikojaan?
Jumala on antanut meille älyn, aivot ja tieteen ja niitä saa myös käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin vammaisiin kohdistuneet asenteet ovat hyvin kovia ja ne äidit jotka eivät halua abortoida vammaista lastaan ovat näköjään jotain yleisiä sylkykuppeja joille voi sanoa mitä vaan. Kuten syyllistää lapsen vammasta (vaikka kyseessä ei olisi mikään itseaiheutettu FAS tms. vaan vaikka down joka johtuu pelkistä kromosomeista). Surullista.
Synnyttäjän ikä myös vaikuttaa downriskiin huomattavasti.
Oletko valmis myymään asuntosi, jotta down-lapsesi saa hoitoa?
Miksi myisin asuntoni kun verorahoitteisen julkisen terveydenhuollon ansiosta lapsi saisi hoitoa ilman että minun pitäisi maksaa siitä suuria summia?
Eli toisin sanottuna pistät toiset maksamaan a) mahdolliset omista hedelmöityshoidoistasi johtuvan vammaisuuden ja b) omasta päätöksestäsi johtuvan kuluerän.
Näin meillä Suomessa. Ei syyllistetä ketään juu.
Uskontoni kieltää hedelmöityshoidot joten en hankkisi niitä ikinä. Ja lapsen vammaisuus ei olisi oma valinta koska kromosomivirheisiin ei voi itse vaikuttaa.
Kuluerästä en kantaisi syyllisyyttä koska mielestäni veroja maksetaan juuri siksi että jokaisella olisi oikeus kohtuuhintaiseen terveydenhuoltoon vammaisuudesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole velvollisuus, mutta joissain tilanteissa pitäisi olla.
Tarkoitin tällä esim. tilannetta, jossa on täysin selvää että lapsi tulee kuolemaan hiljaa kituen nopeasti syntymän jälkeen. Silloin lapsen synnyttäminen on suoranaista sadismia.
Väkivallaton keino olisi tuossa tilanteessa esim. se että lapsen annettaisiin elää kohdussa sen aikaa kun elää ja jos eläisi vielä syntymän jälkeenkin niin aloitettaisiin kivunlievitys heti kun lapsi olisi saatu synnytyskanavasta ulos.
Abortti ei nimittäin todellakaan ole lapsellekaan mikään ihana ja armollinen kokemus vaikka olisi kuinka sairas koska lapsi voi syntyä myöhäisillä viikoilla elävänä ja jopa yrittää hetken aikaa saada henkeä kehittymättömillä keuhkoillaan. Siinä sitten saisi hoitohenkilökunta ihmetellä kun lapsi joka oli tarkoitus päästää tuskistaan sätkisi paniikissa pöydällä ja kuolisi kakoen.Sellaista kivunlievitystä ei ole olemassakaan joka varmasti tuossa tilanteessa auttaisi. Edes morfiini ei pysty kaikkeen. Ei abortti ole tietenkään kaunis tapahtuma, koskaan. Mutta on valittava kahdesta pahasta vähemmän paha. Lapsi voi kitua pahoin myös jo kohdussa, se ei suojaa lasta kaikelta kärsimykseltä.
Jos pitää valita lapsen synnyttämisen ja kohtuun tappamisen väliltä niin silloin synnyttäminen olisi ehdottomasti kahdesta pahasta pienempi. Ihmisten tappaminen kärsimyksen estämiseksi tai vähentämiseksi ei ole koskaan ollut kestävä ratkaisu yhtään mihinkään ongelmaan joten miksi se olisi tähänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin tein lapsia.
Lapsia ei voi tehdä, koska
a) jokainen yhdyntä sisältää riskin raskaudesta, joten raskaaksi voi tulla, vaikka ei lasta tekemällä tekisikään
b) vaikka todella yrittäisi lasta, niin lasta ei välttämättä saa
Vastaus ap:n kysymykseen:
siksi koska naisten hedelmällisyys on nykyään jotenkin kielletty asia jota yritetään kahlita ja hallita keinolla millä hyvänsä (vähän niin kuin naisten seksuaalisuutta joskus 100v sitten). Yleinen mielipide tuntuu olevan se että naisten velvollisuus on tyydyttää miesten seksuaaliset tarpeet tulematta raskaaksi muutoin kun silloin kun lapsen saamista oikein yrittämällä yritetään. Koska mikään ehkäisyväline ei ole täysin varma niin yhtälö on mahdoton: naisia tulee raskaaksi myös silloin kun seksin ainoa tarkoitus on ollut vain pelkästään miehen halujen tyydyttäminen ja silloin abortti nähdään kätevänä keinona "korjata vahinko" eli hankkitua "seksin haittatuotteesta" eli lapsesta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole velvollisuus, mutta joissain tilanteissa pitäisi olla.
Tarkoitin tällä esim. tilannetta, jossa on täysin selvää että lapsi tulee kuolemaan hiljaa kituen nopeasti syntymän jälkeen. Silloin lapsen synnyttäminen on suoranaista sadismia.
Väkivallaton keino olisi tuossa tilanteessa esim. se että lapsen annettaisiin elää kohdussa sen aikaa kun elää ja jos eläisi vielä syntymän jälkeenkin niin aloitettaisiin kivunlievitys heti kun lapsi olisi saatu synnytyskanavasta ulos.
Abortti ei nimittäin todellakaan ole lapsellekaan mikään ihana ja armollinen kokemus vaikka olisi kuinka sairas koska lapsi voi syntyä myöhäisillä viikoilla elävänä ja jopa yrittää hetken aikaa saada henkeä kehittymättömillä keuhkoillaan. Siinä sitten saisi hoitohenkilökunta ihmetellä kun lapsi joka oli tarkoitus päästää tuskistaan sätkisi paniikissa pöydällä ja kuolisi kakoen.Sellaista kivunlievitystä ei ole olemassakaan joka varmasti tuossa tilanteessa auttaisi. Edes morfiini ei pysty kaikkeen. Ei abortti ole tietenkään kaunis tapahtuma, koskaan. Mutta on valittava kahdesta pahasta vähemmän paha. Lapsi voi kitua pahoin myös jo kohdussa, se ei suojaa lasta kaikelta kärsimykseltä.
Jos pitää valita lapsen synnyttämisen ja kohtuun tappamisen väliltä niin silloin synnyttäminen olisi ehdottomasti kahdesta pahasta pienempi. Ihmisten tappaminen kärsimyksen estämiseksi tai vähentämiseksi ei ole koskaan ollut kestävä ratkaisu yhtään mihinkään ongelmaan joten miksi se olisi tähänkään.
No itse kyllä valitsin lapselleni kuoleman, ennen kuin lapseni pystyi tuntemaan kipua. Pidin sitä paljon parempana ratkaisuna lapseni kannalta, kuin kuolla hitaasti liian hauraiden luiden jatkuvaan katkeiluun kohdussa, massiiviseen luiden rusentumiseen synnytyksessä tai pian synnytyksen jälkeen. Mutta sinähän olisit parempi ihminen, koska et suostuisi keskeytykseen lapsen kärsimyksen estämiseksi, ettet vaan joutuisi ikuiseen kadotukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin vammaisiin kohdistuneet asenteet ovat hyvin kovia ja ne äidit jotka eivät halua abortoida vammaista lastaan ovat näköjään jotain yleisiä sylkykuppeja joille voi sanoa mitä vaan. Kuten syyllistää lapsen vammasta (vaikka kyseessä ei olisi mikään itseaiheutettu FAS tms. vaan vaikka down joka johtuu pelkistä kromosomeista). Surullista.
Synnyttäjän ikä myös vaikuttaa downriskiin huomattavasti.
Oletko valmis myymään asuntosi, jotta down-lapsesi saa hoitoa?
Oletko valmis tappamaan down-lapsesi, jotta voisit asua nykyisessä asunnossasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole velvollisuus, mutta joissain tilanteissa pitäisi olla.
Tarkoitin tällä esim. tilannetta, jossa on täysin selvää että lapsi tulee kuolemaan hiljaa kituen nopeasti syntymän jälkeen. Silloin lapsen synnyttäminen on suoranaista sadismia.
Väkivallaton keino olisi tuossa tilanteessa esim. se että lapsen annettaisiin elää kohdussa sen aikaa kun elää ja jos eläisi vielä syntymän jälkeenkin niin aloitettaisiin kivunlievitys heti kun lapsi olisi saatu synnytyskanavasta ulos.
Abortti ei nimittäin todellakaan ole lapsellekaan mikään ihana ja armollinen kokemus vaikka olisi kuinka sairas koska lapsi voi syntyä myöhäisillä viikoilla elävänä ja jopa yrittää hetken aikaa saada henkeä kehittymättömillä keuhkoillaan. Siinä sitten saisi hoitohenkilökunta ihmetellä kun lapsi joka oli tarkoitus päästää tuskistaan sätkisi paniikissa pöydällä ja kuolisi kakoen.Sellaista kivunlievitystä ei ole olemassakaan joka varmasti tuossa tilanteessa auttaisi. Edes morfiini ei pysty kaikkeen. Ei abortti ole tietenkään kaunis tapahtuma, koskaan. Mutta on valittava kahdesta pahasta vähemmän paha. Lapsi voi kitua pahoin myös jo kohdussa, se ei suojaa lasta kaikelta kärsimykseltä.
Jos pitää valita lapsen synnyttämisen ja kohtuun tappamisen väliltä niin silloin synnyttäminen olisi ehdottomasti kahdesta pahasta pienempi. Ihmisten tappaminen kärsimyksen estämiseksi tai vähentämiseksi ei ole koskaan ollut kestävä ratkaisu yhtään mihinkään ongelmaan joten miksi se olisi tähänkään.
No itse kyllä valitsin lapselleni kuoleman, ennen kuin lapseni pystyi tuntemaan kipua. Pidin sitä paljon parempana ratkaisuna lapseni kannalta, kuin kuolla hitaasti liian hauraiden luiden jatkuvaan katkeiluun kohdussa, massiiviseen luiden rusentumiseen synnytyksessä tai pian synnytyksen jälkeen. Mutta sinähän olisit parempi ihminen, koska et suostuisi keskeytykseen lapsen kärsimyksen estämiseksi, ettet vaan joutuisi ikuiseen kadotukseen.
Miksi luulet, että iankaikkisuus on syy olla tekemättä vääriä asioita tässä elämässä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole velvollisuus, mutta joissain tilanteissa pitäisi olla.
Tarkoitin tällä esim. tilannetta, jossa on täysin selvää että lapsi tulee kuolemaan hiljaa kituen nopeasti syntymän jälkeen. Silloin lapsen synnyttäminen on suoranaista sadismia.
Väkivallaton keino olisi tuossa tilanteessa esim. se että lapsen annettaisiin elää kohdussa sen aikaa kun elää ja jos eläisi vielä syntymän jälkeenkin niin aloitettaisiin kivunlievitys heti kun lapsi olisi saatu synnytyskanavasta ulos.
Abortti ei nimittäin todellakaan ole lapsellekaan mikään ihana ja armollinen kokemus vaikka olisi kuinka sairas koska lapsi voi syntyä myöhäisillä viikoilla elävänä ja jopa yrittää hetken aikaa saada henkeä kehittymättömillä keuhkoillaan. Siinä sitten saisi hoitohenkilökunta ihmetellä kun lapsi joka oli tarkoitus päästää tuskistaan sätkisi paniikissa pöydällä ja kuolisi kakoen.Sellaista kivunlievitystä ei ole olemassakaan joka varmasti tuossa tilanteessa auttaisi. Edes morfiini ei pysty kaikkeen. Ei abortti ole tietenkään kaunis tapahtuma, koskaan. Mutta on valittava kahdesta pahasta vähemmän paha. Lapsi voi kitua pahoin myös jo kohdussa, se ei suojaa lasta kaikelta kärsimykseltä.
Jos pitää valita lapsen synnyttämisen ja kohtuun tappamisen väliltä niin silloin synnyttäminen olisi ehdottomasti kahdesta pahasta pienempi. Ihmisten tappaminen kärsimyksen estämiseksi tai vähentämiseksi ei ole koskaan ollut kestävä ratkaisu yhtään mihinkään ongelmaan joten miksi se olisi tähänkään.
No itse kyllä valitsin lapselleni kuoleman, ennen kuin lapseni pystyi tuntemaan kipua. Pidin sitä paljon parempana ratkaisuna lapseni kannalta, kuin kuolla hitaasti liian hauraiden luiden jatkuvaan katkeiluun kohdussa, massiiviseen luiden rusentumiseen synnytyksessä tai pian synnytyksen jälkeen. Mutta sinähän olisit parempi ihminen, koska et suostuisi keskeytykseen lapsen kärsimyksen estämiseksi, ettet vaan joutuisi ikuiseen kadotukseen.
Miksi luulet, että iankaikkisuus on syy olla tekemättä vääriä asioita tässä elämässä??
Jos lapsen kärsimyksen maksimointi on sinusta oikea tapa toimia, niin oletan sen johtuvan uskonnollisesta vakaumuksesta ja tuomion pelosta. Jos näin ei ole, on kyseessä sitten vain raaka sadismi omaa lasta kohden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ei ole myöskään velvollisuus olla raskausaikaa päihteettömänä sen jälkeen kun on päättänyt lapsensa synnyttää. Välillä tuntuu, että joku ajokortti äitiyteen olisi hyvä. Mutta näillä laeilla nyt mennään.
Miten ihmeessä se ajokortti voitaisiin toteuttaa, eli siis kieltäisit ihmisiltä yhdynnän tai pakottaisit ihmisiä aborttiin??
Jos ihminen päättää, ettei hän halua aborttia, hänet voisi minun puolestani laittaa paikkaan, jossa pistetään väkisin korkki kiinni.
Miten korkki liittyy tähän asiaan? Ei kaikki abortista kieltäytyjät ole alkoholisteja tai narkkeja.
Itse olen ateisti, korkeakouluopiskelija ja hyvin vähän päihteitä käyttävä. Olen kuitenkin aina ollut lapsirakas ja myöskin ihmisoikeuksien puolustaja. Puolustan myös aborttioikeutta kovaan ääneen.
Silti olin ehkä 12 kun jo tiesin että aborttia en ikinä kykenisi itse tekemään. En syyllistä muita sen tekemisestä, mutta itse en sitä tekisi. Erityisopettajan opinnoissa törmäsin tosin sellaisiin vammaisuuden asteisiin (teoriaopinnoissa, en vammaisiin lapsiin) että itsekään en ihan millaista tahansa lasta haluaisi synnyttää. Mutta noin yleisesti voin sanoa että aborttia en tule elämässäni tekemään.
Tällä hetkellä elämäntilanteeni olisi vahingollekin ihan ok, tosin isättömänä lapsi saattaisi joutua elämään koska aivan varmasti saisin kuulla painostusta aborttiin jos näin kävisi. Mutta en sosiaalisista tai taloudellisista syistä edes harkitsisi aborttia missään elämän tilanteessa.
(Ja jos joku nillittää viimeisestä kappaleesta niin feministinä olen pitänyt ääntä myös "isän abortista", eli isä saisi luopua velvollisuuksistaan lasta kohtaan mikäli haluaisi abortin mutta äiti ei)
Vierailija kirjoitti:
Vastaus ap:n kysymykseen:
siksi koska naisten hedelmällisyys on nykyään jotenkin kielletty asia jota yritetään kahlita ja hallita keinolla millä hyvänsä (vähän niin kuin naisten seksuaalisuutta joskus 100v sitten). Yleinen mielipide tuntuu olevan se että naisten velvollisuus on tyydyttää miesten seksuaaliset tarpeet tulematta raskaaksi muutoin kun silloin kun lapsen saamista oikein yrittämällä yritetään. Koska mikään ehkäisyväline ei ole täysin varma niin yhtälö on mahdoton: naisia tulee raskaaksi myös silloin kun seksin ainoa tarkoitus on ollut vain pelkästään miehen halujen tyydyttäminen ja silloin abortti nähdään kätevänä keinona "korjata vahinko" eli hankkitua "seksin haittatuotteesta" eli lapsesta eroon.
Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin 1994, sen jälkeen naisella ei ole missään olosuhteissa ollut velvollisuutta tyydyttää miestään. Jos joku jumalaltaan tai kumppaniltaan sellaisen tyydyttämiskäskyn saa, se ei ole mikään asia-argumentti.
Eihän se velvollisuus ole. Ei tietenkään. Jokainen raskaaksi päätynyt nainen saa nimenomaan päättää itse pitääkö lapsen.
Mutta monet ehdottavat tätä ratkaisuksi tietyissä tilanteissa, koska pystyvät objektiivisesti ulkoa päin katsomalla näkemään, että joko lapsella tai vanhemmalla tai molemmilla tulee olemaan edessä tosi rankat ajat, jos lapsi pidetään. Monet eivät myöskään pidä tilanteesta, jossa tietentahtoen "saatetaan" joku elämään tukien varassa. Tästä voi vääntää kättä loputtomiin mitä varten tuet on olemassa ja kuka niitä ansaitsee, mutta moni tosiaan on sitä mieltä, että lapsien hankintaan tulisi käyttää samaa logiikkaa kuin lemmikkien ja kalliiden harrastuksien kanssa: niihin ryhdytään sitten kuin itsellä on varaa ne kustantaa.
Sitten taas on sellaisia seikkoja kuten synnynnäiset sairaudet. Tämä on jokaisen omalta kohdaltaan punnittava, mutta monen mielestä osoittaisi rakkautta laskea irti, jos on ilmiselvää, että lapsen elämä tulee olemaan alusta loppuun asti paljon haasteellisempaa/kivuliaampaa/lyhyempää kuin terveellä lapsella.
Raiskaustilanteissa usein suositellaan aborttia, koska monella on se ajatus, että se lapsi olisi sitten elävä jokapäiväinen muistutus siitä raiskauksesta, joten pahimmassa tapauksessa tämä voi estää äitiä muodostamasta tunnesidettä lapseen, tai äiti voi jopa sairastua vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja katkeroitua lapsensa olemassaoloon.
Se, mitä nuo abortin ehdottelijat yrittävät luultavasti sanoa on se, että muista tarkastella asiaa objektiivisesti, ja miettiä myös miten sinä ja lapsi pärjäisitte esim. viiden vuoden päästä, ja onko lapsen hankinta tilanteessa tosiaan se molempien etu. Voi kuulostaa kamalan kylmältä ajattelulta, mutta joissain tilanteissa raskauden jatkaminen loppuun asti on vain iso riski, vaikkei välitöntä hengenvaaraa äidillä tai lapsella olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole velvollisuus, mutta joissain tilanteissa pitäisi olla.
Tarkoitin tällä esim. tilannetta, jossa on täysin selvää että lapsi tulee kuolemaan hiljaa kituen nopeasti syntymän jälkeen. Silloin lapsen synnyttäminen on suoranaista sadismia.
Väkivallaton keino olisi tuossa tilanteessa esim. se että lapsen annettaisiin elää kohdussa sen aikaa kun elää ja jos eläisi vielä syntymän jälkeenkin niin aloitettaisiin kivunlievitys heti kun lapsi olisi saatu synnytyskanavasta ulos.
Abortti ei nimittäin todellakaan ole lapsellekaan mikään ihana ja armollinen kokemus vaikka olisi kuinka sairas koska lapsi voi syntyä myöhäisillä viikoilla elävänä ja jopa yrittää hetken aikaa saada henkeä kehittymättömillä keuhkoillaan. Siinä sitten saisi hoitohenkilökunta ihmetellä kun lapsi joka oli tarkoitus päästää tuskistaan sätkisi paniikissa pöydällä ja kuolisi kakoen.Sellaista kivunlievitystä ei ole olemassakaan joka varmasti tuossa tilanteessa auttaisi. Edes morfiini ei pysty kaikkeen. Ei abortti ole tietenkään kaunis tapahtuma, koskaan. Mutta on valittava kahdesta pahasta vähemmän paha. Lapsi voi kitua pahoin myös jo kohdussa, se ei suojaa lasta kaikelta kärsimykseltä.
Jos pitää valita lapsen synnyttämisen ja kohtuun tappamisen väliltä niin silloin synnyttäminen olisi ehdottomasti kahdesta pahasta pienempi. Ihmisten tappaminen kärsimyksen estämiseksi tai vähentämiseksi ei ole koskaan ollut kestävä ratkaisu yhtään mihinkään ongelmaan joten miksi se olisi tähänkään.
No itse kyllä valitsin lapselleni kuoleman, ennen kuin lapseni pystyi tuntemaan kipua. Pidin sitä paljon parempana ratkaisuna lapseni kannalta, kuin kuolla hitaasti liian hauraiden luiden jatkuvaan katkeiluun kohdussa, massiiviseen luiden rusentumiseen synnytyksessä tai pian synnytyksen jälkeen. Mutta sinähän olisit parempi ihminen, koska et suostuisi keskeytykseen lapsen kärsimyksen estämiseksi, ettet vaan joutuisi ikuiseen kadotukseen.
Miksi luulet, että iankaikkisuus on syy olla tekemättä vääriä asioita tässä elämässä??
Jos lapsen kärsimyksen maksimointi on sinusta oikea tapa toimia, niin oletan sen johtuvan uskonnollisesta vakaumuksesta ja tuomion pelosta. Jos näin ei ole, on kyseessä sitten vain raaka sadismi omaa lasta kohden.
En ole tuo jolle vastasit, mutta vaikka olen ihan agnostikko (ja vela), niin tiedän, että uskonnollista vakaumusta on muunkinlaista kuin tuomion pelon motivoimaa.
Minulla on ollut vaikeastikin vammaisia ystäviä, osa on ollut erittäin elämänhaluisia ja kiitollisia siitä, ettei aborttiin ole päädytty. Toiset taas ihan toista mieltä. Toisen ihmisen kärsimystä on muiden aika mahdoton arvioida. Joku Downin syndroomaa "poteva" voi elää onnellisempaa elämää kuin me ns. normaalit.
Olen ihmetellyt samaa kuin aloittaja. Itse en halua biologisia lapsia, mutta en aborttiakaan. Koska mikään ehkäisyväline ei ole täysin varma ja ilman sivuvaikutuksia ja koska toisaalta yhdyntä ei ole minulle itselleni tärkeää, olen päättänyt pidättäytyä yhdynnästä. Motiivini ei ole mikään helvetinpelko. Toisaalta ymmärrän uskovaisia, joiden vakaumuksen mukaan avioliittoon kuuluu puolison seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen, ja jotka ottavat vastaan lapsia, jos niitä tulee - riippumatta siitä käytetäänkö jotakin ehkäisyä vai ei, ja myös riippumatta siitä, kuinka terve lapsi on. Ja tietenkin riippumatta siitä, tuntuuko lapsen tuleminen juuri nyt elämäntilanteeseen muuten sopivalta.
Jotenkin pohmimmiltaan ymmärrän vakaumuksen, että elämä myös lyhyenä ja "hyödyttömänä" on arvokas sinänsä. Jos siihen sisältyy kärsimystä, muiden velvollisuus on pyrkiä tätä kärsimystä lievittämään.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se velvollisuus ole. Ei tietenkään. Jokainen raskaaksi päätynyt nainen saa nimenomaan päättää itse pitääkö lapsen.
Mutta monet ehdottavat tätä ratkaisuksi tietyissä tilanteissa, koska pystyvät objektiivisesti ulkoa päin katsomalla näkemään, että joko lapsella tai vanhemmalla tai molemmilla tulee olemaan edessä tosi rankat ajat, jos lapsi pidetään. Monet eivät myöskään pidä tilanteesta, jossa tietentahtoen "saatetaan" joku elämään tukien varassa. Tästä voi vääntää kättä loputtomiin mitä varten tuet on olemassa ja kuka niitä ansaitsee, mutta moni tosiaan on sitä mieltä, että lapsien hankintaan tulisi käyttää samaa logiikkaa kuin lemmikkien ja kalliiden harrastuksien kanssa: niihin ryhdytään sitten kuin itsellä on varaa ne kustantaa.
Sitten taas on sellaisia seikkoja kuten synnynnäiset sairaudet. Tämä on jokaisen omalta kohdaltaan punnittava, mutta monen mielestä osoittaisi rakkautta laskea irti, jos on ilmiselvää, että lapsen elämä tulee olemaan alusta loppuun asti paljon haasteellisempaa/kivuliaampaa/lyhyempää kuin terveellä lapsella.
Raiskaustilanteissa usein suositellaan aborttia, koska monella on se ajatus, että se lapsi olisi sitten elävä jokapäiväinen muistutus siitä raiskauksesta, joten pahimmassa tapauksessa tämä voi estää äitiä muodostamasta tunnesidettä lapseen, tai äiti voi jopa sairastua vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja katkeroitua lapsensa olemassaoloon.
Se, mitä nuo abortin ehdottelijat yrittävät luultavasti sanoa on se, että muista tarkastella asiaa objektiivisesti, ja miettiä myös miten sinä ja lapsi pärjäisitte esim. viiden vuoden päästä, ja onko lapsen hankinta tilanteessa tosiaan se molempien etu. Voi kuulostaa kamalan kylmältä ajattelulta, mutta joissain tilanteissa raskauden jatkaminen loppuun asti on vain iso riski, vaikkei välitöntä hengenvaaraa äidillä tai lapsella olisikaan.
Tämä lauseesi tarkoittaa sitä, että vähävaraiset, opiskelijat, sairaat yms eivät voisi olla edes avioliitossa yhdynnässä kumppaninsa kanssa. Nimittäin yhdynnän luonnollinen seuraus on raskaus, sitä riskiä voi pienentää, muttei poistaa kokonaan. Niinpä kaikki jotka ovat yhdynnässä, ottavat riskin lapsen saamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole velvollisuus, mutta joissain tilanteissa pitäisi olla.
Tarkoitin tällä esim. tilannetta, jossa on täysin selvää että lapsi tulee kuolemaan hiljaa kituen nopeasti syntymän jälkeen. Silloin lapsen synnyttäminen on suoranaista sadismia.
Väkivallaton keino olisi tuossa tilanteessa esim. se että lapsen annettaisiin elää kohdussa sen aikaa kun elää ja jos eläisi vielä syntymän jälkeenkin niin aloitettaisiin kivunlievitys heti kun lapsi olisi saatu synnytyskanavasta ulos.
Abortti ei nimittäin todellakaan ole lapsellekaan mikään ihana ja armollinen kokemus vaikka olisi kuinka sairas koska lapsi voi syntyä myöhäisillä viikoilla elävänä ja jopa yrittää hetken aikaa saada henkeä kehittymättömillä keuhkoillaan. Siinä sitten saisi hoitohenkilökunta ihmetellä kun lapsi joka oli tarkoitus päästää tuskistaan sätkisi paniikissa pöydällä ja kuolisi kakoen.Sellaista kivunlievitystä ei ole olemassakaan joka varmasti tuossa tilanteessa auttaisi. Edes morfiini ei pysty kaikkeen. Ei abortti ole tietenkään kaunis tapahtuma, koskaan. Mutta on valittava kahdesta pahasta vähemmän paha. Lapsi voi kitua pahoin myös jo kohdussa, se ei suojaa lasta kaikelta kärsimykseltä.
Jos pitää valita lapsen synnyttämisen ja kohtuun tappamisen väliltä niin silloin synnyttäminen olisi ehdottomasti kahdesta pahasta pienempi. Ihmisten tappaminen kärsimyksen estämiseksi tai vähentämiseksi ei ole koskaan ollut kestävä ratkaisu yhtään mihinkään ongelmaan joten miksi se olisi tähänkään.
No itse kyllä valitsin lapselleni kuoleman, ennen kuin lapseni pystyi tuntemaan kipua. Pidin sitä paljon parempana ratkaisuna lapseni kannalta, kuin kuolla hitaasti liian hauraiden luiden jatkuvaan katkeiluun kohdussa, massiiviseen luiden rusentumiseen synnytyksessä tai pian synnytyksen jälkeen. Mutta sinähän olisit parempi ihminen, koska et suostuisi keskeytykseen lapsen kärsimyksen estämiseksi, ettet vaan joutuisi ikuiseen kadotukseen.
Miksi luulet, että iankaikkisuus on syy olla tekemättä vääriä asioita tässä elämässä??
Jos lapsen kärsimyksen maksimointi on sinusta oikea tapa toimia, niin oletan sen johtuvan uskonnollisesta vakaumuksesta ja tuomion pelosta. Jos näin ei ole, on kyseessä sitten vain raaka sadismi omaa lasta kohden.
En ole tuo jolle vastasit, mutta vaikka olen ihan agnostikko (ja vela), niin tiedän, että uskonnollista vakaumusta on muunkinlaista kuin tuomion pelon motivoimaa.
Minulla on ollut vaikeastikin vammaisia ystäviä, osa on ollut erittäin elämänhaluisia ja kiitollisia siitä, ettei aborttiin ole päädytty. Toiset taas ihan toista mieltä. Toisen ihmisen kärsimystä on muiden aika mahdoton arvioida. Joku Downin syndroomaa "poteva" voi elää onnellisempaa elämää kuin me ns. normaalit.
Olen ihmetellyt samaa kuin aloittaja. Itse en halua biologisia lapsia, mutta en aborttiakaan. Koska mikään ehkäisyväline ei ole täysin varma ja ilman sivuvaikutuksia ja koska toisaalta yhdyntä ei ole minulle itselleni tärkeää, olen päättänyt pidättäytyä yhdynnästä. Motiivini ei ole mikään helvetinpelko. Toisaalta ymmärrän uskovaisia, joiden vakaumuksen mukaan avioliittoon kuuluu puolison seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen, ja jotka ottavat vastaan lapsia, jos niitä tulee - riippumatta siitä käytetäänkö jotakin ehkäisyä vai ei, ja myös riippumatta siitä, kuinka terve lapsi on. Ja tietenkin riippumatta siitä, tuntuuko lapsen tuleminen juuri nyt elämäntilanteeseen muuten sopivalta.
Jotenkin pohmimmiltaan ymmärrän vakaumuksen, että elämä myös lyhyenä ja "hyödyttömänä" on arvokas sinänsä. Jos siihen sisältyy kärsimystä, muiden velvollisuus on pyrkiä tätä kärsimystä lievittämään.
Ei lapseni lyhyt elämä ollut arvoton, vaan niin arvokas, etten antanut hänen kärsiä, sillä sitä jokainen hetki kipuaistimuksen kehittymisen jälkeen olisi ollut kohdussa sekä sen mahdollisen enintään kahden elinpäivän aikana synnytyksen jälkeen.
Kipulääkitystä ei kohdussa olevalle vauvalle saa, enkä luota siihen, että vastasyntyneelle kuolevalle ehdittäisiin/osattaisiin antaa sopiva määrä kipulääkitystä.
Jos ihminen päättää, ettei hän halua aborttia, hänet voisi minun puolestani laittaa paikkaan, jossa pistetään väkisin korkki kiinni.