Koirasta luopuminen. Milloin kannattaa oikeasti tunnustaa osaamattomuutensa ja luopua koirasta?

Lenkillä koira rähisee ja hyökkii vieraita koiria kohti. Tietenkään en ole kokeillut, mitä tekisi jos pääsisi vieraan koiran lähelle. Kotona murisee ja näyttelee hampaitaan niin uhkaavasti, ettei kukaan uskalla lähestyä sitä, vaan miun pitää pitää koiraa joko kiinni hihnassa tai laittaa toiseen huoneeseen. Siltikään vieraat tai edes perheenjäseneni eivät mielellään tule luokseni koiran takia. Hihnakäyttäytymisen vielä jotenkin kestäisin, mutta tuo käytös vieraita kohtaan tuntuu tosi ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Toki sen ymmärtääkin, että ihmiset pelkää isoa uhkaavalta vaikuttavaa koiraa.

ap

Ota yhteyttä koirankouluttajaan. Ammattilainen osaa arvioida tilanteen ja neuvoa kuinka tilannetta kannattaa lähteä korjaamaan.  Mikäli olet epävarma yhteisestä tulevaisuudesta koirasi kanssa, kouluttaja osaa myös arvioida onko koirallesi parasta vaihtaa kotia vai mahdollisesti viedä piikille.

Vierailija kirjoitti:

Lenkillä koira rähisee ja hyökkii vieraita koiria kohti. Tietenkään en ole kokeillut, mitä tekisi jos pääsisi vieraan koiran lähelle. Kotona murisee ja näyttelee hampaitaan niin uhkaavasti, ettei kukaan uskalla lähestyä sitä, vaan miun pitää pitää koiraa joko kiinni hihnassa tai laittaa toiseen huoneeseen. Siltikään vieraat tai edes perheenjäseneni eivät mielellään tule luokseni koiran takia. Hihnakäyttäytymisen vielä jotenkin kestäisin, mutta tuo käytös vieraita kohtaan tuntuu tosi ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Toki sen ymmärtääkin, että ihmiset pelkää isoa uhkaavalta vaikuttavaa koiraa.

ap

Niin ei varmaan kannataka lähestyä kun murisee ja näyttelee hampaita, idea lienee juurikin pitää toiset loitolla. Pyydä vieraita vippaamaan sille makkara.

Oon jutellut tilanteesta yhden tutun koiraihmisen kanssa ja hän sanoi vaikuttavan siltä, etten osaa olla johtaja koiralle, joten koira kokee asiakseen puolustaa minua ja meidän kotia. Koira, joka luottaa omistajaansa johtajana, ei koe tarvetta sellaiseen. Luonnollisesti myös tottumattomuus on syynä tähän tuon sairasteluni takia, koska koira ei ole tottunut muihin ihmisiin ja koiriin ja siksi kokee ne uhaksi. Olisi tärkeää tehdä vieraat koiralle kivaksi asiaksi, mutta milläs teet, kun kaikki välttelee sitä eikä todellakaan uskalla antaa sille kädestä mitään makupaloja.

Ehkä muutenkin olen niin arka ja säälittävä ihmisenä, ettei minusta ole vakuuttavaksi johtajaksi edes koiralle.

ap

Miten koira suhtautuu jos otat lenkille mukaan jonkun kaverisi joka ei mitenkään huomioisi koiraa, ei edes katsoisi sitä päin? Muriseeko koira silti?

Tuohon remmirähjäykseen on paljon neuvoja olemassa, tärkeintä on että olet itse rauhallinen ja johdonmukainen. Koirankouluttaja osaisi kädestä pitäen opastaa miten toimia.

Voi siul on kyl nyt ongelma. Onneksi itselläni on tosi pieni koira niin ongelmatkin on paljon pienemmät. Pientä koiraa ei nimittäin yleensä kukaan oikein pelkää vaikka vähän murisikin ja hampaita näyttäisi. On melkein huvittava kun oikein isottelee. Harmi jos sulle ei kukaan uskalla tulla  jos koira on pelottava. Meidän pikkupiskiä ei kukaan pelkää vaikka vähän isotteleekin vieraille. Tosin vähän hermoja se kysyy ja aikaakin kun uuden ihmisen hyväksymiseen menee aina vähän aikaa mutta hyvin on nuo vieraat sen ymmärtäneet. Hieman kyllä naurattaa tuo koiran sosialistaminen. Ei kaikkien koirien täydy mielestäni olla ihan wuh wuh ja hypätä häntä heiluen vieraan syliin. Se on sitten eri asia jos ihan oikeasti aggressiivinen on ja meinaa esim. purra tai räyhää jokaiselle vastaantulijalle.

Vierailija kirjoitti:

Oon jutellut tilanteesta yhden tutun koiraihmisen kanssa ja hän sanoi vaikuttavan siltä, etten osaa olla johtaja koiralle, joten koira kokee asiakseen puolustaa minua ja meidän kotia. Koira, joka luottaa omistajaansa johtajana, ei koe tarvetta sellaiseen. Luonnollisesti myös tottumattomuus on syynä tähän tuon sairasteluni takia, koska koira ei ole tottunut muihin ihmisiin ja koiriin ja siksi kokee ne uhaksi. Olisi tärkeää tehdä vieraat koiralle kivaksi asiaksi, mutta milläs teet, kun kaikki välttelee sitä eikä todellakaan uskalla antaa sille kädestä mitään makupaloja.

Ehkä muutenkin olen niin arka ja säälittävä ihmisenä, ettei minusta ole vakuuttavaksi johtajaksi edes koiralle.

ap

Voi olla, mutta toisaalta johtajakeskeisyydestä ollaan hiljalleen luopumassa, sillä tiedetään että koira pyrkii kodin johtajaksi todellisuudessa vain harvoin. Koirasi pelkää vieraita..

Onko iso koira? Itselläni on chihu, joka pelkäsi kaikkia. Mutta, koska koira on pieni, ihmiset tulivat silti. Nyt kolmen pitkän vuoden jälkeen koira ei  välitä vieraista. Remmissä pelko rähjää, mutta se on mielestäni ok lähtötilanteeseen nähden. 

Vierailija kirjoitti:

Oon jutellut tilanteesta yhden tutun koiraihmisen kanssa ja hän sanoi vaikuttavan siltä, etten osaa olla johtaja koiralle, joten koira kokee asiakseen puolustaa minua ja meidän kotia. Koira, joka luottaa omistajaansa johtajana, ei koe tarvetta sellaiseen. Luonnollisesti myös tottumattomuus on syynä tähän tuon sairasteluni takia, koska koira ei ole tottunut muihin ihmisiin ja koiriin ja siksi kokee ne uhaksi. Olisi tärkeää tehdä vieraat koiralle kivaksi asiaksi, mutta milläs teet, kun kaikki välttelee sitä eikä todellakaan uskalla antaa sille kädestä mitään makupaloja.

Ehkä muutenkin olen niin arka ja säälittävä ihmisenä, ettei minusta ole vakuuttavaksi johtajaksi edes koiralle.

ap

Alat vaa harjotella...

Kesällä kiva tapa kouluttaa on mennä istuskelemaan sellaiselle penkille (kaupan liepeillä, puistossa...) jossa ohi kulkee ihmisiä ja välillä koiriakin. Siinä se vähitellen tottuu.

Eli koira on pidetty täysin eristyksissä muista lajitovereistaan ja muista ihmisistä kuin omistajastaan. No ei tuo kyllä mikään ihme ole, että koira kokee olonsa epävarmaksi kun "perheen" ulkopuolisia kohtaa.

Johtajuusteoria on ihan humpuukia. Koiran kanssa pitää olla selvät rajat kyllä ja osata kertoa koiralle mitä siltä haluat, selkeästi.

Mullakin on koira joka minulle tullessaan murisi vieraille ja sai pari kertaa näykkäistyäkin, nykyään ei murise, tosin jos ei ole aikaa tutustella, laitan koiran suosiolla eri huoneeseen kuin missä vieraat ovat. Tiukka pitää olla, mutta ei liian tiukka. Uuteen kotiin en tätä koiraa laittaisi, kyllä se on lopetus jos siitä luopua pitää, alkaa kyllä jo vanhuuskin tulla, ollut minulla jo 9 vuotta.

Ennen sitä penkillä istuskelua kannattaa tehdä kunnon lenkki, niin koirakin rentoutuu helpommin. Ole rauhallinen, mutta huolehdi ettei koira varmasti yllä keneenkään kiinni. Vähän loitommallakin voi oleskella. Samoin koirapuiston liepeillä.

Otan tuosta neuvosta vaarin mennä koiran kanssa istuskelemaan keskustan vilinään. Kiitos vinkistä.

ap

Voi se olla aluksi vähän rauhallisempikin paikka, kunhan siellä kuitenkin jonkun verran väkeä liikkuu.

No ei tuo kyllä kovin pahalta kuulosta. 

Pidä koiralla kuonokoppaa kun joku tulee kyläilemään? Ei pääse sitten ainakaan puremaan. Ja sillä tavalla antaa koiran ensin tottua ihmisiin, kuonokopan kanssa. Anna vieraalle vaikka makupaloja, joka antaa niitä koiralle, niin koira huomaakin että täähän onkin jees tyyppi..

Mulla on valkoinenpaimenkoira, täytti vasta 6vuotta. Se pelkää myös vieraita ihmisiä ja vieraita koiria. Murisee, mutta ei ole näykännyt ketään. Tottuu ihmisiin ja toisiin koiriin todella hitaasti. Vaatii siis aikaa. 

Lenkillä opetan sitä makupalojen avulla ja se osaakin sen hyvin. Lenkillä se ei murise ihmisille, mutta jos joku vieras ihminen tulisi käymään kylässä, niin se haukkuisi ja murisisi.

Pennusta asti tuokin mulla on ollut ja hyvin sen kanssa oon kaikesta huolimatta pärjännyt. 

Ei koirien ole pakko tulla kaikkien kanssa toimeen ja olla yltiösosiaalisia, tokihan se helpottaa elämää enemmän, jos koira on hyvin sosiaalistettu.

Mutta se, että koira on arka ja pelkää vieraita ihmisiä ja koiria, ei tarkoita että koira pitäisi lopettaa sen vuoksi. Ei se tarkoita, että koira olisi jotenkin hullu. Arkuus voi olla perinnöllistä (heikko hermorakenne) tai just johtua siitä, ettei ole pentu aikana tarpeeksi sosiaalistettu.

Oma koirani on pehmeä luonteeltaan, sellainen säikky ja arka. Se vain tarkoittaa sitä, että koiran kanssa pitää olla kärsivällisyyttä ja tälläinen koira tarvitsee paljon positiivisia kokemuksia ja todella paljon sosiaalistamista.

Vilkas paikka on parempi, ainakin oman koiran kohdalla esim. keskustassa ei ala niin herkästi vahtimaan kun ihmisiä nyt vain on joka puolella, mutta jossain metsän keskellä esim. laavulla taas helpommin haukkuu ja murisee jos joku vieras siihen laavulle tulee myöskin.

Muista ap kuitenkin ettet stressaa koiraa liikaa! Eli ei joka päivä sinne vilinään, varsinkin jos koira ahdistuu siellä.

Vierailija kirjoitti:

No ei tuo kyllä kovin pahalta kuulosta. 

Pidä koiralla kuonokoppaa kun joku tulee kyläilemään? Ei pääse sitten ainakaan puremaan. Ja sillä tavalla antaa koiran ensin tottua ihmisiin, kuonokopan kanssa. Anna vieraalle vaikka makupaloja, joka antaa niitä koiralle, niin koira huomaakin että täähän onkin jees tyyppi..

Mulla on valkoinenpaimenkoira, täytti vasta 6vuotta. Se pelkää myös vieraita ihmisiä ja vieraita koiria. Murisee, mutta ei ole näykännyt ketään. Tottuu ihmisiin ja toisiin koiriin todella hitaasti. Vaatii siis aikaa. 

Lenkillä opetan sitä makupalojen avulla ja se osaakin sen hyvin. Lenkillä se ei murise ihmisille, mutta jos joku vieras ihminen tulisi käymään kylässä, niin se haukkuisi ja murisisi.

Pennusta asti tuokin mulla on ollut ja hyvin sen kanssa oon kaikesta huolimatta pärjännyt. 

Ei koirien ole pakko tulla kaikkien kanssa toimeen ja olla yltiösosiaalisia, tokihan se helpottaa elämää enemmän, jos koira on hyvin sosiaalistettu.

Mutta se, että koira on arka ja pelkää vieraita ihmisiä ja koiria, ei tarkoita että koira pitäisi lopettaa sen vuoksi. Ei se tarkoita, että koira olisi jotenkin hullu. Arkuus voi olla perinnöllistä (heikko hermorakenne) tai just johtua siitä, ettei ole pentu aikana tarpeeksi sosiaalistettu.

Oma koirani on pehmeä luonteeltaan, sellainen säikky ja arka. Se vain tarkoittaa sitä, että koiran kanssa pitää olla kärsivällisyyttä ja tälläinen koira tarvitsee paljon positiivisia kokemuksia ja todella paljon sosiaalistamista.

 

Valkoisten paimenkoirien rotuominaisuus, että on huonot hermot. Tiedän useita ja kaikki on enemmän tai vähemmän arkoja, yhtä poikkeusta lukunootamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tuo kyllä kovin pahalta kuulosta. 

Pidä koiralla kuonokoppaa kun joku tulee kyläilemään? Ei pääse sitten ainakaan puremaan. Ja sillä tavalla antaa koiran ensin tottua ihmisiin, kuonokopan kanssa. Anna vieraalle vaikka makupaloja, joka antaa niitä koiralle, niin koira huomaakin että täähän onkin jees tyyppi..

Mulla on valkoinenpaimenkoira, täytti vasta 6vuotta. Se pelkää myös vieraita ihmisiä ja vieraita koiria. Murisee, mutta ei ole näykännyt ketään. Tottuu ihmisiin ja toisiin koiriin todella hitaasti. Vaatii siis aikaa. 

Lenkillä opetan sitä makupalojen avulla ja se osaakin sen hyvin. Lenkillä se ei murise ihmisille, mutta jos joku vieras ihminen tulisi käymään kylässä, niin se haukkuisi ja murisisi.

Pennusta asti tuokin mulla on ollut ja hyvin sen kanssa oon kaikesta huolimatta pärjännyt. 

Ei koirien ole pakko tulla kaikkien kanssa toimeen ja olla yltiösosiaalisia, tokihan se helpottaa elämää enemmän, jos koira on hyvin sosiaalistettu.

Mutta se, että koira on arka ja pelkää vieraita ihmisiä ja koiria, ei tarkoita että koira pitäisi lopettaa sen vuoksi. Ei se tarkoita, että koira olisi jotenkin hullu. Arkuus voi olla perinnöllistä (heikko hermorakenne) tai just johtua siitä, ettei ole pentu aikana tarpeeksi sosiaalistettu.

Oma koirani on pehmeä luonteeltaan, sellainen säikky ja arka. Se vain tarkoittaa sitä, että koiran kanssa pitää olla kärsivällisyyttä ja tälläinen koira tarvitsee paljon positiivisia kokemuksia ja todella paljon sosiaalistamista.

 

Valkoisten paimenkoirien rotuominaisuus, että on huonot hermot. Tiedän useita ja kaikki on enemmän tai vähemmän arkoja, yhtä poikkeusta lukunootamatta.

Ei ole mikään rotuominaisuus. Valkoinenpaimenkoira ei saa olla arka, eikä aggressiivinen. Tokihan tässä rodussa esiintyy arkoja koiria jonkin verran, mutta en nyt menisi sanomaan että arkuus on tämän rodun ominaisuus.

Tuo että tämän rodun rotuominaisuus olisi, että omistaa huonot hermot, kuulostaa siltä, että on ihan normaalia, hyväksyttävää, että tämä rotu olisi heikkohermoinen yleisesti ottaen. Ei ole, eikä saa olla.

 

"Eloisa ja tasapainoinen luonne, tarkkaavainen ja helposti koulutettava, palvelualtis. Ystävällinen ja vaatimaton. Isäntäänsä 

kiintynyt ja sosiaalinen, minkä ansiosta sopeutuu erinomaisesti erilaisiin tilanteisiin. Ei koskaan pelokas eikä aiheettomasti vihainen. Iloinen ja oppivainen työ- ja 

harrastuskoira, joka soveltuu koulutettavaksi erilaisiin tehtäviin. "

En ole tuo ylempi kirjoittaja, mutta meilläkin lapsuuden kodissa oli valkkareita, eikä kukaan niistä ollut arka, aggressiivinen, eikä heikkohermoinen. Äitini kasvatti pienimuotoisesti valkkareita aikoinaan.

Ja niitä valkkareita, jotka sattuvat olemaan heikkohermoisia, ei saisi käyttää jalostuksessa, koska se heikkohermoisuus periytyy helposti jälkeläisille. No, arankin koiran kanssa voi elää. Vaikka eihän se kiva piirre koirassa ole.