Lue keskustelun säännöt.
raskauden jatkaminen raiskauksen jälkeen
30.05.2017 |
Onko kukaan jatkanut raskautta raiskauksen jälkeen? Oletteko olleet avioliitossa/parisuhteessa miehen kanssa (siis ei sen raiskaajan vaan toisen miehen kanssa)? Miten mies on suhtautaunut raskauden jatkamiseen?
Kommentit (92)
Vaikken enää uskokaan jumalaan, niin joskus ajattelin näin, että jos jumala on niin paha että antaa minulle tapahtua raiskauksen ja tulen raskaaksi niin vähintä mitä voin takaisin antaa on tappaa sen paskiaisen kakara ja yläkerran ukko maistakoon omaa lääkettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö jälkiehkäisy toiminut?
Tekisin kyllä abortin ihan ehdottomasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paska tilanne ja kuulostaa varmaan julmalta, mutta miehenä suhtautuisin niin negatiivisesti raskauden jatkamiseen, että lähtisin pois suhteesta välittömästi naisen päätöksen jälkeen.
Jättäisit siis puolisosi yksin ehkä hänen elämänsä hirvittävimmän asian kanssa? Entä myötä- ja vastoinkäymisissä?
En vain pysty ymmärtämään ihmistä, joka alistuu tuollaiselle väkivallalle niin kokonaisvaltaisesti, että ei edes yritä pyyhkiä sen jälkiä pois, vaan haluaa maailmaan pysyvän muiston siitä ja samalla vaatii omaa miestään elättämään kyseisen muiston. Tulee lähinnä olo, että nainen pitää sitä raiskaajamiestä parempana isänä kuin minua ja minun mieheyteni mitätöidään totaalisesti.
Voi herranjestas. Vaimo on raiskattu ja sinä olisit vain huolissasi mieheydestäsi. Taidat olla täysin empatiakyvytön ihmisp*rse.
Ja sitten vielä "nainen pitää raiskaajamiestä parempana isänä kuin minua". Oletko persoonallisuushäiriöinen vai muuten vaan huonoitsetuntoinen? Osaatko ollenkaan ajatella asiaa muusta kuin omasta näkökulmastasi. Jos yhtään mietit mitä nyt tuli kirjoitettua, niin tajuat varmaan miten sairaalta tuo lause kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne olisi kaikinpuolin mahdollisimman paska. Täällä joku mies on antanut miesnäkökulmaa ja miehenä totean että näin se tulisi menemään lähes jokaisen miehen kanssa. Lähes kaikki, minä myös, lähtisi pois jos nainen päättäisi pitää raiskaajan lapsen. Ei, asia ei ole moraalisesti "oikein" tai ylvästä eikä tilanteesta pois lähdettäisi ylpeänä tai muunkaanlaisella "pidä tunkkis" asenteella. Siitä lähdettäisiin itkien ja nyrkkiä puristellen ja päädyttäisiin varmaan pullon pohjalle joksikin aikaa.
Ajatus naisesi raiskaajan lapsen kasvattamisesta vain on liikaa suurimmalle osasta miehistä. Itsessään tuo äskeinen toteamus ei ole millään, ei sitten millään tavalla shokeeraavaa. Tuo on perustietoa kaikille, mutta asia menee enemmän tunteisiin kun tunnetaan sympatiaa ja surua raiskattua kohtaan (kuten pitääkin). Mutta ne tunteet siinä eivät muuta tosiasioita lopulta, ainakaan suurimman osan kanssa.
Jos tilanne olisi se että kumpikaan meistä ei halunnut lapsia, mutta sitten raiskaaja pakottaa lapsen maailmaan, niin vaikka rakastaisin kumppaniani niin en olisi yhtään sen valmiimpi lapsen tuloon enkä varsinkaan toisen miehen lapseen. "Etkö sitten rakasta naistasi?". Rakastan, mutta rakastan itseäni vielä juuri sen hipun verran enemmän että en edes sen naisen vuoksi kykenisi laittamaan itseäni tuohon asemaan, ja jos asiat olisi käännetty nurinpäin, niin en odottaisi häntäkään jäämään.
Mutta eihän miehen kuuluisi ottaa tuollaista roolia perheessä, että jos jotain pahaa sattuu, niin hän on se joka katoaa. Miehen kuuluisi olla perheen selkäranka, tapahtui mitä tapahtui. On aika hirvittävä juttu, että miehellä ja naisella on keskenään esim muutama lapsi, sitten vaimo raiskataan ulkopuolisen toimesta ja tulee raskaaksi ja ei pysty moraalisista syistä aborttiin ja mies hylkää vaimonsa ja perheensä. Vain jonkun "oman mieheyden yms" takia. En pysty ymmärtämään, miksei mies pysty sitoutumaan. Miehen kuuluisi aina laittaa vaimonsa ja perheensä tarpeet itsensä edelle ja olla perheen moraalisena selkärankana. Jos miehen kuuluu rakastaa vaimoaan kuten itseänsä, niin miten ihmeessä mies voi jättää raiskatun naisen ja tämän lapsen oman onnensa nojaan?
En kertakaikkiaan ymmärrä tätä miesten valitusta. Nainenhan siinä tilanteessa on kaikkein kovimmilla.
Hän joutuu joko
a) tappamaan lapsensa , ehkä jopa sen takia, ettei mies lähde, kantamaan siitä surua ja syyllisyyttä lopun elämää
b) jatkamaan raskautta mahdollisesti yksin ja oppia rakastamaan raiskaajan lasta.
Miehen osa olisi vain olla läsnä ja tukea, mutta kun sekin on liikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Mielestäni tilanne riippuu myös muusta tilanteesta. Onko lapsia yritetty jo hankkia tms. Abortti aiheuttaa aina riskin vähentää raskauden mahdollisuuksia joten jos nainen ei tuliskaan koskaan raskaaksi uudelleen voisi hän syyttää miestä lopun ikäänsä siitä että "pakotti" tämän aborttiin. Epäilen että myös se pakotettu abortti saattaisi kaataa suhteen oman miehen kanssa ja aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia naiselle. Ymmärrän myös miehen näkökulman, mutta tilanne olisi tosi vaikea eikä niin helppo kuin mies sen olettaa hoituvan noin vain pis päiväjärjestyksestä. Myös operaatio itsessään voi olla naiselle järkyttävä, syyllisyyden ym häpeän lisäksi.
Nykyään alkuvaiheen abortit tehdään lääkkeellisesti, eikä se tuleviin raskauksiin vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei tietenkään jatketa raskautta, joka on saanut alkunsa raiskauksesta!
Vastuutonta saattaa tähän maailmaan raiskaajan geenejä kantava lapsi.Hemmetin itsekäs olet, jos jatkat. Hyi olkoon.
Ei asia ole noin yksinkertainen. Kuitenkin lapsen geeneistä puolet äidin ja moni nainen ei vain kykene tekemään aborttia.
Samat sanat! Ja lasta voi suojella, jottei koskaan saa tietää alkuperäänsä. Tässä tapauksessa ei valehtelu ole mikään synti. Ja ihmiselämän voi antaa myös niin, että lapsi saa hyvän kodin ja rakastavat vanhemmat adoptiossa, jos ei pysty äiti lapselleen olemaan.
Asiaa voi myös käsitellä psykoterapiassa raskausaikana niin, että lapsen äiti ja hänen kumppaninsa kykenisivät olemaan vanhempia syntyvälle lapselle.
Totta kai voi, ja pitääkin, mutta terapeutitkaan eivät ole ihmeiden tekijöitä. Ja vaikka aluksi kaikki näyttäisi hyvältä, voi jatkossa kuitenkin tulla vaikka mitä vastaan. Silloin asia lapsen kannalta voi olla jo pelastamattomissa, riippuu tietty tapauksesta ja asianomaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paska tilanne ja kuulostaa varmaan julmalta, mutta miehenä suhtautuisin niin negatiivisesti raskauden jatkamiseen, että lähtisin pois suhteesta välittömästi naisen päätöksen jälkeen.
Jättäisit siis puolisosi yksin ehkä hänen elämänsä hirvittävimmän asian kanssa? Entä myötä- ja vastoinkäymisissä?
En vain pysty ymmärtämään ihmistä, joka alistuu tuollaiselle väkivallalle niin kokonaisvaltaisesti, että ei edes yritä pyyhkiä sen jälkiä pois, vaan haluaa maailmaan pysyvän muiston siitä ja samalla vaatii omaa miestään elättämään kyseisen muiston. Tulee lähinnä olo, että nainen pitää sitä raiskaajamiestä parempana isänä kuin minua ja minun mieheyteni mitätöidään totaalisesti.
Nainenhan on luultavasti kauhuissaan ja ahdistunut siitä, että joutuu kantamaan raiskaajan lasta sisällään. Kuitenkin jos nainen ei vain kykene tekemään aborttia vaikka ei haluaisikaan olla raskaana? Abortti ei ole mikään pikkujuttu. Silloin kun nainen jatkaa raskautta raiskauksen jälkeen niin, naisen pitäisi saada olla "heikko" ja saada tukea mieheltään.
Itse en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, joka vaatisi minua tekemään abortin suhteen jatkumisen edellytyksenä tai joka ei olisi kanssani myötä- ja vastoinkäymisissä. Kukaan nainen tuskin pitää raiskaajaa parempana isänä lapselleen, mutta kun raskaus on jo alkanut, niin ei sitä ole helppo keskeyttää.
Jos nainen ei kykene aborttiin, niin vaikea kuvitella että kykenisi kaikkeen siihen, mitä tuolla tavalla alkunsa saaneen lapsen onnistunut vanhemmuus vaatii.
Eli kelpaavuus vanhemmaksi pitää todistaa abortilla? Mahtava logiikka :D
Kyllähän jo se, ettei kykene aborttiin, kertoo ehdottomasta rakkaudesta omaa vauvaa kohtaan. Vaikka vauva olisikin saatu aikaiseksi väkivallalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei tietenkään jatketa raskautta, joka on saanut alkunsa raiskauksesta!
Vastuutonta saattaa tähän maailmaan raiskaajan geenejä kantava lapsi.Hemmetin itsekäs olet, jos jatkat. Hyi olkoon.
Ei asia ole noin yksinkertainen. Kuitenkin lapsen geeneistä puolet äidin ja moni nainen ei vain kykene tekemään aborttia.
Samat sanat! Ja lasta voi suojella, jottei koskaan saa tietää alkuperäänsä. Tässä tapauksessa ei valehtelu ole mikään synti. Ja ihmiselämän voi antaa myös niin, että lapsi saa hyvän kodin ja rakastavat vanhemmat adoptiossa, jos ei pysty äiti lapselleen olemaan.
Asiaa voi myös käsitellä psykoterapiassa raskausaikana niin, että lapsen äiti ja hänen kumppaninsa kykenisivät olemaan vanhempia syntyvälle lapselle.
Totta kai voi, ja pitääkin, mutta terapeutitkaan eivät ole ihmeiden tekijöitä. Ja vaikka aluksi kaikki näyttäisi hyvältä, voi jatkossa kuitenkin tulla vaikka mitä vastaan. Silloin asia lapsen kannalta voi olla jo pelastamattomissa, riippuu tietty tapauksesta ja asianomaisista.
Ei se, että on raiskattu, tee kenestäkään huonoa tai kykenemätöntä äitiä. Äiti voi rakastaa lastaan, vaikka tämä olisi raiskauksen seurausta. Ei ole ulkopuolisen asia tulla sanomaan, mitä kukin nainen kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Mielestäni tilanne riippuu myös muusta tilanteesta. Onko lapsia yritetty jo hankkia tms. Abortti aiheuttaa aina riskin vähentää raskauden mahdollisuuksia joten jos nainen ei tuliskaan koskaan raskaaksi uudelleen voisi hän syyttää miestä lopun ikäänsä siitä että "pakotti" tämän aborttiin. Epäilen että myös se pakotettu abortti saattaisi kaataa suhteen oman miehen kanssa ja aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia naiselle. Ymmärrän myös miehen näkökulman, mutta tilanne olisi tosi vaikea eikä niin helppo kuin mies sen olettaa hoituvan noin vain pis päiväjärjestyksestä. Myös operaatio itsessään voi olla naiselle järkyttävä, syyllisyyden ym häpeän lisäksi.
Nykyään alkuvaiheen abortit tehdään lääkkeellisesti, eikä se tuleviin raskauksiin vaikuta.
Kyllä voi vaikuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei tietenkään jatketa raskautta, joka on saanut alkunsa raiskauksesta!
Vastuutonta saattaa tähän maailmaan raiskaajan geenejä kantava lapsi.Hemmetin itsekäs olet, jos jatkat. Hyi olkoon.
Ei asia ole noin yksinkertainen. Kuitenkin lapsen geeneistä puolet äidin ja moni nainen ei vain kykene tekemään aborttia.
Samat sanat! Ja lasta voi suojella, jottei koskaan saa tietää alkuperäänsä. Tässä tapauksessa ei valehtelu ole mikään synti. Ja ihmiselämän voi antaa myös niin, että lapsi saa hyvän kodin ja rakastavat vanhemmat adoptiossa, jos ei pysty äiti lapselleen olemaan.
Asiaa voi myös käsitellä psykoterapiassa raskausaikana niin, että lapsen äiti ja hänen kumppaninsa kykenisivät olemaan vanhempia syntyvälle lapselle.
Totta kai voi, ja pitääkin, mutta terapeutitkaan eivät ole ihmeiden tekijöitä. Ja vaikka aluksi kaikki näyttäisi hyvältä, voi jatkossa kuitenkin tulla vaikka mitä vastaan. Silloin asia lapsen kannalta voi olla jo pelastamattomissa, riippuu tietty tapauksesta ja asianomaisista.
Ei se, että on raiskattu, tee kenestäkään huonoa tai kykenemätöntä äitiä. Äiti voi rakastaa lastaan, vaikka tämä olisi raiskauksen seurausta. Ei ole ulkopuolisen asia tulla sanomaan, mitä kukin nainen kestää.
No en näin väittänytkään tai ajattele. Ihmisellä, meillä kaikilla, on mielenterveys. Joku on heikompi, toinen vahvempi. Ei se terapeutti tulekaan sanomaan, mitä tulee tehdä, vaan antaa uutta perspektiä asioihin ja osaa auttaa raiskatun päätösten teossa, vaikka sitten vain kuuntelemalla. Ei kukaan myöskään esim. sano parille, että "Erotkaa", vaan keskustelu ja asioiden näkeminen eri näkökulmista on se juttu.
Kenestäkään ei tule yhtään huonompi äiti raiskauksen tuloksena, mutta se, pystyykö oikeasti elämään asian kanssa, ja aikuisikään lapsensa saattamaan, on aika vaikea ja rankka juttu. Onneksi on aikaa pohtia, ennen mahdollista keskeytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kertakaikkiaan ymmärrä tätä miesten valitusta. Nainenhan siinä tilanteessa on kaikkein kovimmilla.
Hän joutuu joko
a) tappamaan lapsensa , ehkä jopa sen takia, ettei mies lähde, kantamaan siitä surua ja syyllisyyttä lopun elämää
b) jatkamaan raskautta mahdollisesti yksin ja oppia rakastamaan raiskaajan lasta.
Miehen osa olisi vain olla läsnä ja tukea, mutta kun sekin on liikaa!
Mitäs jos nainen ei opi rakastamaan raiskaajan lasta, vaan tuhoaa perheensä (myös lapsen) elämän siksi ettei uskalla tehdä aborttia vaikka mieli tekisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Mielestäni tilanne riippuu myös muusta tilanteesta. Onko lapsia yritetty jo hankkia tms. Abortti aiheuttaa aina riskin vähentää raskauden mahdollisuuksia joten jos nainen ei tuliskaan koskaan raskaaksi uudelleen voisi hän syyttää miestä lopun ikäänsä siitä että "pakotti" tämän aborttiin. Epäilen että myös se pakotettu abortti saattaisi kaataa suhteen oman miehen kanssa ja aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia naiselle. Ymmärrän myös miehen näkökulman, mutta tilanne olisi tosi vaikea eikä niin helppo kuin mies sen olettaa hoituvan noin vain pis päiväjärjestyksestä. Myös operaatio itsessään voi olla naiselle järkyttävä, syyllisyyden ym häpeän lisäksi.
Nykyään alkuvaiheen abortit tehdään lääkkeellisesti, eikä se tuleviin raskauksiin vaikuta.
Kyllä voi vaikuttaa
Millä mekanismilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paska tilanne ja kuulostaa varmaan julmalta, mutta miehenä suhtautuisin niin negatiivisesti raskauden jatkamiseen, että lähtisin pois suhteesta välittömästi naisen päätöksen jälkeen.
Jättäisit siis puolisosi yksin ehkä hänen elämänsä hirvittävimmän asian kanssa? Entä myötä- ja vastoinkäymisissä?
En vain pysty ymmärtämään ihmistä, joka alistuu tuollaiselle väkivallalle niin kokonaisvaltaisesti, että ei edes yritä pyyhkiä sen jälkiä pois, vaan haluaa maailmaan pysyvän muiston siitä ja samalla vaatii omaa miestään elättämään kyseisen muiston. Tulee lähinnä olo, että nainen pitää sitä raiskaajamiestä parempana isänä kuin minua ja minun mieheyteni mitätöidään totaalisesti.
Nainenhan on luultavasti kauhuissaan ja ahdistunut siitä, että joutuu kantamaan raiskaajan lasta sisällään. Kuitenkin jos nainen ei vain kykene tekemään aborttia vaikka ei haluaisikaan olla raskaana? Abortti ei ole mikään pikkujuttu. Silloin kun nainen jatkaa raskautta raiskauksen jälkeen niin, naisen pitäisi saada olla "heikko" ja saada tukea mieheltään.
Itse en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, joka vaatisi minua tekemään abortin suhteen jatkumisen edellytyksenä tai joka ei olisi kanssani myötä- ja vastoinkäymisissä. Kukaan nainen tuskin pitää raiskaajaa parempana isänä lapselleen, mutta kun raskaus on jo alkanut, niin ei sitä ole helppo keskeyttää.
Jos nainen ei kykene aborttiin, niin vaikea kuvitella että kykenisi kaikkeen siihen, mitä tuolla tavalla alkunsa saaneen lapsen onnistunut vanhemmuus vaatii.
Eli kelpaavuus vanhemmaksi pitää todistaa abortilla? Mahtava logiikka :D
Kyllähän jo se, ettei kykene aborttiin, kertoo ehdottomasta rakkaudesta omaa vauvaa kohtaan. Vaikka vauva olisikin saatu aikaiseksi väkivallalla.
Ihan yhtä lailla se voi kertoa jumalan pelosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertakaikkiaan ymmärrä tätä miesten valitusta. Nainenhan siinä tilanteessa on kaikkein kovimmilla.
Hän joutuu joko
a) tappamaan lapsensa , ehkä jopa sen takia, ettei mies lähde, kantamaan siitä surua ja syyllisyyttä lopun elämää
b) jatkamaan raskautta mahdollisesti yksin ja oppia rakastamaan raiskaajan lasta.
Miehen osa olisi vain olla läsnä ja tukea, mutta kun sekin on liikaa!
Mitäs jos nainen ei opi rakastamaan raiskaajan lasta, vaan tuhoaa perheensä (myös lapsen) elämän siksi ettei uskalla tehdä aborttia vaikka mieli tekisi?
Jos ei tee mieli tehdä aborttia?? Ei kaikilla tee mieli tehdä aborttia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertakaikkiaan ymmärrä tätä miesten valitusta. Nainenhan siinä tilanteessa on kaikkein kovimmilla.
Hän joutuu joko
a) tappamaan lapsensa , ehkä jopa sen takia, ettei mies lähde, kantamaan siitä surua ja syyllisyyttä lopun elämää
b) jatkamaan raskautta mahdollisesti yksin ja oppia rakastamaan raiskaajan lasta.
Miehen osa olisi vain olla läsnä ja tukea, mutta kun sekin on liikaa!
Mitäs jos nainen ei opi rakastamaan raiskaajan lasta, vaan tuhoaa perheensä (myös lapsen) elämän siksi ettei uskalla tehdä aborttia vaikka mieli tekisi?
Jos ei tee mieli tehdä aborttia?? Ei kaikilla tee mieli tehdä aborttia...
Niin, mielitekojen perusteellahan nykyään erotaankin, niin miksi ei pidettäisi lasta... Mutta kyllä soisin ihmisten miettivän omia resurssejaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Mielestäni tilanne riippuu myös muusta tilanteesta. Onko lapsia yritetty jo hankkia tms. Abortti aiheuttaa aina riskin vähentää raskauden mahdollisuuksia joten jos nainen ei tuliskaan koskaan raskaaksi uudelleen voisi hän syyttää miestä lopun ikäänsä siitä että "pakotti" tämän aborttiin. Epäilen että myös se pakotettu abortti saattaisi kaataa suhteen oman miehen kanssa ja aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia naiselle. Ymmärrän myös miehen näkökulman, mutta tilanne olisi tosi vaikea eikä niin helppo kuin mies sen olettaa hoituvan noin vain pis päiväjärjestyksestä. Myös operaatio itsessään voi olla naiselle järkyttävä, syyllisyyden ym häpeän lisäksi.
Nykyään alkuvaiheen abortit tehdään lääkkeellisesti, eikä se tuleviin raskauksiin vaikuta.
Kyllä voi vaikuttaa
Millä mekanismilla?
Tulehan vastaamaan, sinä joka pakenit aloittamaan uuden keskustelun.
Vierailija kirjoitti:
Minun isoäitini on saanut alkunsa raiskauksesta ja kyllä se on aiheuttanut paljon turhaa kärsimystä monessa sukupolvessa.
Miten hänen lapsenlapsensa ovat kärsineet tästä?
Vierailija kirjoitti:
Minä jatkoin raskautta vaikka olin vasta 13. Raskaus huomattiin vasta viikolla 14 ja mut todettiin niin terveeksi, että pystyin jatkamaan raskauden loppuun. Lapsi kasvoi mun siskona, koska 13-vuotias raiskauksen uhri ei ole ihan äitimateriaalia tai kykenevä huoltajaksi. Nyt kun hän on kasvanut teiniksi ja ollaan tosi läheisiä kerroin hänelle kaiken. Oli järkyttynyt mutta ymmärsi kyllä miksi oli salattu tämä asia ja kokee minut edelleen ihmisenä jolle voi kertoa nekin asiat mitä vanhemmillemme ei voi.
Vaikka 13-vuotias todettaisiin fyysisesti terveeksi synnyttämään, ei hän sitä missään tapauksessa psyykkisesti ole. Miksi aikuiset eivät päätyneet raskauden keskeytykseen?!
Hmm.. Mielestäni tilanne riippuu myös muusta tilanteesta. Onko lapsia yritetty jo hankkia tms. Abortti aiheuttaa aina riskin vähentää raskauden mahdollisuuksia joten jos nainen ei tuliskaan koskaan raskaaksi uudelleen voisi hän syyttää miestä lopun ikäänsä siitä että "pakotti" tämän aborttiin. Epäilen että myös se pakotettu abortti saattaisi kaataa suhteen oman miehen kanssa ja aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia naiselle. Ymmärrän myös miehen näkökulman, mutta tilanne olisi tosi vaikea eikä niin helppo kuin mies sen olettaa hoituvan noin vain pis päiväjärjestyksestä. Myös operaatio itsessään voi olla naiselle järkyttävä, syyllisyyden ym häpeän lisäksi.