Lue keskustelun säännöt.
raskauden jatkaminen raiskauksen jälkeen
30.05.2017 |
Onko kukaan jatkanut raskautta raiskauksen jälkeen? Oletteko olleet avioliitossa/parisuhteessa miehen kanssa (siis ei sen raiskaajan vaan toisen miehen kanssa)? Miten mies on suhtautaunut raskauden jatkamiseen?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paska tilanne ja kuulostaa varmaan julmalta, mutta miehenä suhtautuisin niin negatiivisesti raskauden jatkamiseen, että lähtisin pois suhteesta välittömästi naisen päätöksen jälkeen.
Jättäisit siis puolisosi yksin ehkä hänen elämänsä hirvittävimmän asian kanssa? Entä myötä- ja vastoinkäymisissä?
En vain pysty ymmärtämään ihmistä, joka alistuu tuollaiselle väkivallalle niin kokonaisvaltaisesti, että ei edes yritä pyyhkiä sen jälkiä pois, vaan haluaa maailmaan pysyvän muiston siitä ja samalla vaatii omaa miestään elättämään kyseisen muiston. Tulee lähinnä olo, että nainen pitää sitä raiskaajamiestä parempana isänä kuin minua ja minun mieheyteni mitätöidään totaalisesti.
Nainenhan on luultavasti kauhuissaan ja ahdistunut siitä, että joutuu kantamaan raiskaajan lasta sisällään. Kuitenkin jos nainen ei vain kykene tekemään aborttia vaikka ei haluaisikaan olla raskaana? Abortti ei ole mikään pikkujuttu. Silloin kun nainen jatkaa raskautta raiskauksen jälkeen niin, naisen pitäisi saada olla "heikko" ja saada tukea mieheltään.
Itse en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, joka vaatisi minua tekemään abortin suhteen jatkumisen edellytyksenä tai joka ei olisi kanssani myötä- ja vastoinkäymisissä. Kukaan nainen tuskin pitää raiskaajaa parempana isänä lapselleen, mutta kun raskaus on jo alkanut, niin ei sitä ole helppo keskeyttää.
Ilman muuta olen missä vain vastoinkäymisissä naisen tukena, mutta en silloin, kun nainen tekee itse valinnan, joka mitätöi hänen kumppaninsa täysin. Työntelen naista vaikka 50 vuotta pyörätuolissa autokolarin jälkeen. Se olisi ylivoimaisesti helpompi sietää kuin naiseni raiskaajan lapsen kasvattaminen.
Eihän se ole naisen päätös, että on tullut yhdynnästä raskaaksi. Eikä nainen mitätöi kumppaniaan pitämällä lapsensa. Mies mitätöi naisen täysin jos vaatii naista tappamaan lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paska tilanne ja kuulostaa varmaan julmalta, mutta miehenä suhtautuisin niin negatiivisesti raskauden jatkamiseen, että lähtisin pois suhteesta välittömästi naisen päätöksen jälkeen.
Jättäisit siis puolisosi yksin ehkä hänen elämänsä hirvittävimmän asian kanssa? Entä myötä- ja vastoinkäymisissä?
En vain pysty ymmärtämään ihmistä, joka alistuu tuollaiselle väkivallalle niin kokonaisvaltaisesti, että ei edes yritä pyyhkiä sen jälkiä pois, vaan haluaa maailmaan pysyvän muiston siitä ja samalla vaatii omaa miestään elättämään kyseisen muiston. Tulee lähinnä olo, että nainen pitää sitä raiskaajamiestä parempana isänä kuin minua ja minun mieheyteni mitätöidään totaalisesti.
Nainenhan on luultavasti kauhuissaan ja ahdistunut siitä, että joutuu kantamaan raiskaajan lasta sisällään. Kuitenkin jos nainen ei vain kykene tekemään aborttia vaikka ei haluaisikaan olla raskaana? Abortti ei ole mikään pikkujuttu. Silloin kun nainen jatkaa raskautta raiskauksen jälkeen niin, naisen pitäisi saada olla "heikko" ja saada tukea mieheltään.
Itse en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, joka vaatisi minua tekemään abortin suhteen jatkumisen edellytyksenä tai joka ei olisi kanssani myötä- ja vastoinkäymisissä. Kukaan nainen tuskin pitää raiskaajaa parempana isänä lapselleen, mutta kun raskaus on jo alkanut, niin ei sitä ole helppo keskeyttää.
Ilman muuta olen missä vain vastoinkäymisissä naisen tukena, mutta en silloin, kun nainen tekee itse valinnan, joka mitätöi hänen kumppaninsa täysin. Työntelen naista vaikka 50 vuotta pyörätuolissa autokolarin jälkeen. Se olisi ylivoimaisesti helpompi sietää kuin naiseni raiskaajan lapsen kasvattaminen.
Eihän se ole naisen päätös, että on tullut yhdynnästä raskaaksi. Eikä nainen mitätöi kumppaniaan pitämällä lapsensa. Mies mitätöi naisen täysin jos vaatii naista tappamaan lapsensa.
Totta kai mitätöi. Nainen haluaa pitää muiston toisesta miehestä ja haluaa, että hänen virallinen kumppaninsa kasvattaa ja maksaa tämän toisen miehen lapsen. Ettekö ollenkaan ymmärrä tätä miehen perspektiivistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paska tilanne ja kuulostaa varmaan julmalta, mutta miehenä suhtautuisin niin negatiivisesti raskauden jatkamiseen, että lähtisin pois suhteesta välittömästi naisen päätöksen jälkeen.
Jättäisit siis puolisosi yksin ehkä hänen elämänsä hirvittävimmän asian kanssa? Entä myötä- ja vastoinkäymisissä?
En vain pysty ymmärtämään ihmistä, joka alistuu tuollaiselle väkivallalle niin kokonaisvaltaisesti, että ei edes yritä pyyhkiä sen jälkiä pois, vaan haluaa maailmaan pysyvän muiston siitä ja samalla vaatii omaa miestään elättämään kyseisen muiston. Tulee lähinnä olo, että nainen pitää sitä raiskaajamiestä parempana isänä kuin minua ja minun mieheyteni mitätöidään totaalisesti.
Nainenhan on luultavasti kauhuissaan ja ahdistunut siitä, että joutuu kantamaan raiskaajan lasta sisällään. Kuitenkin jos nainen ei vain kykene tekemään aborttia vaikka ei haluaisikaan olla raskaana? Abortti ei ole mikään pikkujuttu. Silloin kun nainen jatkaa raskautta raiskauksen jälkeen niin, naisen pitäisi saada olla "heikko" ja saada tukea mieheltään.
Itse en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, joka vaatisi minua tekemään abortin suhteen jatkumisen edellytyksenä tai joka ei olisi kanssani myötä- ja vastoinkäymisissä. Kukaan nainen tuskin pitää raiskaajaa parempana isänä lapselleen, mutta kun raskaus on jo alkanut, niin ei sitä ole helppo keskeyttää.
Ilman muuta olen missä vain vastoinkäymisissä naisen tukena, mutta en silloin, kun nainen tekee itse valinnan, joka mitätöi hänen kumppaninsa täysin. Työntelen naista vaikka 50 vuotta pyörätuolissa autokolarin jälkeen. Se olisi ylivoimaisesti helpompi sietää kuin naiseni raiskaajan lapsen kasvattaminen.
Eihän se ole naisen päätös, että on tullut yhdynnästä raskaaksi. Eikä nainen mitätöi kumppaniaan pitämällä lapsensa. Mies mitätöi naisen täysin jos vaatii naista tappamaan lapsensa.
Totta kai mitätöi. Nainen haluaa pitää muiston toisesta miehestä ja haluaa, että hänen virallinen kumppaninsa kasvattaa ja maksaa tämän toisen miehen lapsen. Ettekö ollenkaan ymmärrä tätä miehen perspektiivistä?
Lapsi ei ole muisto.
Sori ohis, jatkakaa jankkausta.
Minä jatkoin raskautta vaikka olin vasta 13. Raskaus huomattiin vasta viikolla 14 ja mut todettiin niin terveeksi, että pystyin jatkamaan raskauden loppuun. Lapsi kasvoi mun siskona, koska 13-vuotias raiskauksen uhri ei ole ihan äitimateriaalia tai kykenevä huoltajaksi. Nyt kun hän on kasvanut teiniksi ja ollaan tosi läheisiä kerroin hänelle kaiken. Oli järkyttynyt mutta ymmärsi kyllä miksi oli salattu tämä asia ja kokee minut edelleen ihmisenä jolle voi kertoa nekin asiat mitä vanhemmillemme ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Minä jatkoin raskautta vaikka olin vasta 13. Raskaus huomattiin vasta viikolla 14 ja mut todettiin niin terveeksi, että pystyin jatkamaan raskauden loppuun. Lapsi kasvoi mun siskona, koska 13-vuotias raiskauksen uhri ei ole ihan äitimateriaalia tai kykenevä huoltajaksi. Nyt kun hän on kasvanut teiniksi ja ollaan tosi läheisiä kerroin hänelle kaiken. Oli järkyttynyt mutta ymmärsi kyllä miksi oli salattu tämä asia ja kokee minut edelleen ihmisenä jolle voi kertoa nekin asiat mitä vanhemmillemme ei voi.
Vanhemmillenne? Teilläkö on sama isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paska tilanne ja kuulostaa varmaan julmalta, mutta miehenä suhtautuisin niin negatiivisesti raskauden jatkamiseen, että lähtisin pois suhteesta välittömästi naisen päätöksen jälkeen.
Jättäisit siis puolisosi yksin ehkä hänen elämänsä hirvittävimmän asian kanssa? Entä myötä- ja vastoinkäymisissä?
En vain pysty ymmärtämään ihmistä, joka alistuu tuollaiselle väkivallalle niin kokonaisvaltaisesti, että ei edes yritä pyyhkiä sen jälkiä pois, vaan haluaa maailmaan pysyvän muiston siitä ja samalla vaatii omaa miestään elättämään kyseisen muiston. Tulee lähinnä olo, että nainen pitää sitä raiskaajamiestä parempana isänä kuin minua ja minun mieheyteni mitätöidään totaalisesti.
Nainenhan on luultavasti kauhuissaan ja ahdistunut siitä, että joutuu kantamaan raiskaajan lasta sisällään. Kuitenkin jos nainen ei vain kykene tekemään aborttia vaikka ei haluaisikaan olla raskaana? Abortti ei ole mikään pikkujuttu. Silloin kun nainen jatkaa raskautta raiskauksen jälkeen niin, naisen pitäisi saada olla "heikko" ja saada tukea mieheltään.
Itse en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, joka vaatisi minua tekemään abortin suhteen jatkumisen edellytyksenä tai joka ei olisi kanssani myötä- ja vastoinkäymisissä. Kukaan nainen tuskin pitää raiskaajaa parempana isänä lapselleen, mutta kun raskaus on jo alkanut, niin ei sitä ole helppo keskeyttää.
Ilman muuta olen missä vain vastoinkäymisissä naisen tukena, mutta en silloin, kun nainen tekee itse valinnan, joka mitätöi hänen kumppaninsa täysin. Työntelen naista vaikka 50 vuotta pyörätuolissa autokolarin jälkeen. Se olisi ylivoimaisesti helpompi sietää kuin naiseni raiskaajan lapsen kasvattaminen.
Eihän se ole naisen päätös, että on tullut yhdynnästä raskaaksi. Eikä nainen mitätöi kumppaniaan pitämällä lapsensa. Mies mitätöi naisen täysin jos vaatii naista tappamaan lapsensa.
Totta kai mitätöi. Nainen haluaa pitää muiston toisesta miehestä ja haluaa, että hänen virallinen kumppaninsa kasvattaa ja maksaa tämän toisen miehen lapsen. Ettekö ollenkaan ymmärrä tätä miehen perspektiivistä?
Hyvämoraalinen oikea mies ei ikinä pakota naista aborttiin ja tukee raiskattua kumppaniansa. Lapsi ei ole muisto, vaan lapsi. En voisi olla miehen kanssa, joka ei kykene kestämään vastoinkäymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paska tilanne ja kuulostaa varmaan julmalta, mutta miehenä suhtautuisin niin negatiivisesti raskauden jatkamiseen, että lähtisin pois suhteesta välittömästi naisen päätöksen jälkeen.
Jättäisit siis puolisosi yksin ehkä hänen elämänsä hirvittävimmän asian kanssa? Entä myötä- ja vastoinkäymisissä?
En vain pysty ymmärtämään ihmistä, joka alistuu tuollaiselle väkivallalle niin kokonaisvaltaisesti, että ei edes yritä pyyhkiä sen jälkiä pois, vaan haluaa maailmaan pysyvän muiston siitä ja samalla vaatii omaa miestään elättämään kyseisen muiston. Tulee lähinnä olo, että nainen pitää sitä raiskaajamiestä parempana isänä kuin minua ja minun mieheyteni mitätöidään totaalisesti.
Nainenhan on luultavasti kauhuissaan ja ahdistunut siitä, että joutuu kantamaan raiskaajan lasta sisällään. Kuitenkin jos nainen ei vain kykene tekemään aborttia vaikka ei haluaisikaan olla raskaana? Abortti ei ole mikään pikkujuttu. Silloin kun nainen jatkaa raskautta raiskauksen jälkeen niin, naisen pitäisi saada olla "heikko" ja saada tukea mieheltään.
Itse en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, joka vaatisi minua tekemään abortin suhteen jatkumisen edellytyksenä tai joka ei olisi kanssani myötä- ja vastoinkäymisissä. Kukaan nainen tuskin pitää raiskaajaa parempana isänä lapselleen, mutta kun raskaus on jo alkanut, niin ei sitä ole helppo keskeyttää.
Ilman muuta olen missä vain vastoinkäymisissä naisen tukena, mutta en silloin, kun nainen tekee itse valinnan, joka mitätöi hänen kumppaninsa täysin. Työntelen naista vaikka 50 vuotta pyörätuolissa autokolarin jälkeen. Se olisi ylivoimaisesti helpompi sietää kuin naiseni raiskaajan lapsen kasvattaminen.
Eihän se ole naisen päätös, että on tullut yhdynnästä raskaaksi. Eikä nainen mitätöi kumppaniaan pitämällä lapsensa. Mies mitätöi naisen täysin jos vaatii naista tappamaan lapsensa.
Totta kai mitätöi. Nainen haluaa pitää muiston toisesta miehestä ja haluaa, että hänen virallinen kumppaninsa kasvattaa ja maksaa tämän toisen miehen lapsen. Ettekö ollenkaan ymmärrä tätä miehen perspektiivistä?
Hyvämoraalinen oikea mies ei ikinä pakota naista aborttiin ja tukee raiskattua kumppaniansa. Lapsi ei ole muisto, vaan lapsi. En voisi olla miehen kanssa, joka ei kykene kestämään vastoinkäymisiä.
Et näköjään halua edes yrittää ajatella miesten puolta tästä asiasta. Elämässä on muutakin kuin sinä ja sinun pään sisuksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö ei tietenkään jatketa raskautta, joka on saanut alkunsa raiskauksesta!
Vastuutonta saattaa tähän maailmaan raiskaajan geenejä kantava lapsi.Hemmetin itsekäs olet, jos jatkat. Hyi olkoon.
Mitenkäs silloin, jos lapsi ei ole saanut alkuaan raiskauksesta, mutta biologinen isä on kuitenkin joskus raiskannut jonkun, vaikkapa monia vuosia sitten? Pitäisikö silloinkin tehdä abortti, jotta miehen geenit eivät jatku, vaikka lapsi olisi ollut toivottu ja seksi molemmilta täysin vapaaehtoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei tietenkään jatketa raskautta, joka on saanut alkunsa raiskauksesta!
Vastuutonta saattaa tähän maailmaan raiskaajan geenejä kantava lapsi.Hemmetin itsekäs olet, jos jatkat. Hyi olkoon.
Mitenkäs silloin, jos lapsi ei ole saanut alkuaan raiskauksesta, mutta biologinen isä on kuitenkin joskus raiskannut jonkun, vaikkapa monia vuosia sitten? Pitäisikö silloinkin tehdä abortti, jotta miehen geenit eivät jatku, vaikka lapsi olisi ollut toivottu ja seksi molemmilta täysin vapaaehtoista?
Raiskaajien kastrointi on aina kannatettava käytäntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sen verran vaikea tilanne, ettei kukaan muu voi siihen oikein vaikuttaa, vaikka olisi ollut samassa asemassa. Ihmiset on niin erilaisia ja reagoivat eri tavalla...
Jos haluat lapsen, älä tee aborttia. Jos et, tee abortti. Älä mieti mikä on oikein ja mikä väärin. Miltä itsestäsi tuntuu? Haluatko tämän lapsen ja oletko valmis rakastamaan sitä ja kasvattamaan sen?
Äläkä välitä mitä mies sanoo - hänen ruumistaan ei ole loukattu. Päätös ei riipu hänestä.
Tietysti todella hienoa jos mies on tukena, mutta omasta kokemuksesta mies ei näe lasta omana lapsenaan vaikka olisi miten hyvät aikomukset. Voi mennä vuosia ennen kuin mies omaksuu isän roolin, JOS omaksuu.
Vierailija kirjoitti:
Minä jatkoin raskautta vaikka olin vasta 13. Raskaus huomattiin vasta viikolla 14 ja mut todettiin niin terveeksi, että pystyin jatkamaan raskauden loppuun. Lapsi kasvoi mun siskona, koska 13-vuotias raiskauksen uhri ei ole ihan äitimateriaalia tai kykenevä huoltajaksi. Nyt kun hän on kasvanut teiniksi ja ollaan tosi läheisiä kerroin hänelle kaiken. Oli järkyttynyt mutta ymmärsi kyllä miksi oli salattu tämä asia ja kokee minut edelleen ihmisenä jolle voi kertoa nekin asiat mitä vanhemmillemme ei voi.
Toivottavasti tämä tarina ei ole totta. Eric Claptonillahan juttu meni juuri noin. Luuli biologista äitiään siskokseen, kunnes teini-iässä totuus paljastui. Päihteitä ja masennustahan siitä seurasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tämä ei ole tositarina. Jos on, niin olen pahoillani. Pitäkää mielessä, että ihmisten geenejä on jo nyt hyvin helppo selvittää, ja lähitulevaisuudessa on oletettavasti mahdotonta pitää salassa, että lapsen isä onkin joku muu kuin miehesi. Itse tekisin ehdottomasti abortin tuossa tilanteessa.
Tilanne olisi kaikinpuolin mahdollisimman paska. Täällä joku mies on antanut miesnäkökulmaa ja miehenä totean että näin se tulisi menemään lähes jokaisen miehen kanssa. Lähes kaikki, minä myös, lähtisi pois jos nainen päättäisi pitää raiskaajan lapsen. Ei, asia ei ole moraalisesti "oikein" tai ylvästä eikä tilanteesta pois lähdettäisi ylpeänä tai muunkaanlaisella "pidä tunkkis" asenteella. Siitä lähdettäisiin itkien ja nyrkkiä puristellen ja päädyttäisiin varmaan pullon pohjalle joksikin aikaa.
Ajatus naisesi raiskaajan lapsen kasvattamisesta vain on liikaa suurimmalle osasta miehistä. Itsessään tuo äskeinen toteamus ei ole millään, ei sitten millään tavalla shokeeraavaa. Tuo on perustietoa kaikille, mutta asia menee enemmän tunteisiin kun tunnetaan sympatiaa ja surua raiskattua kohtaan (kuten pitääkin). Mutta ne tunteet siinä eivät muuta tosiasioita lopulta, ainakaan suurimman osan kanssa.
Jos tilanne olisi se että kumpikaan meistä ei halunnut lapsia, mutta sitten raiskaaja pakottaa lapsen maailmaan, niin vaikka rakastaisin kumppaniani niin en olisi yhtään sen valmiimpi lapsen tuloon enkä varsinkaan toisen miehen lapseen. "Etkö sitten rakasta naistasi?". Rakastan, mutta rakastan itseäni vielä juuri sen hipun verran enemmän että en edes sen naisen vuoksi kykenisi laittamaan itseäni tuohon asemaan, ja jos asiat olisi käännetty nurinpäin, niin en odottaisi häntäkään jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmekään että luonnossa eri eläinlajit raiskaavat niin paljon ja urosten ja naaraiden välinen kilpavarustelu sen suhteen on kovaa.
Tämänkin keskustelun perusteella evoluution (lisääntymisen) kannalta tehokas keino saada jälkikasvua on raiskaaminen. Siis jos muuten mahdollisuudet lisääntymiseen törkeän huonot. Jopa siis ihmisillä, jotka kuitenkin ovat pallon "älykkäimpiä" ja silti tuo keino toimii geenien eteenpäin viemisessä. Hyi hitto. Luonto on julma tai lähinnä vielä pahempi... kylmän laskelmoiva. Ihmisten kohdallakin joku muutoin täysin epäkelpo raiskaa ja voi saada jälkeläisiä sillä strategialla.
En ole oikein koskaan käsittänyt niitä, jotka sanovat "katso luontoon ja näe sen kauneus"..... no kun katson, niin on siellä kauneuttakin, mutta ihan hirveitä asioita (oman moraalini kannalta) myös.
Valitettavasti IMHO lapsen pitäminen tuossa tilanteessa pahimmillaan voisi suosia "raiskauskulttuuria". Raiskaaja siitä vain että no menin alistin ja nöyryytin ja satutin ja nyt olen vielä isukkikin eli geenini jatkuvat, jihuu.
Onhan siinä tietenkin asia niinkin että jos raskaus edennyt pitkällekin, niin voi alkaa enemmän pohtia, mutta siis jonkun alkuvaiheen solukimpun takia tarvitsisi niin paljon pohtia mielestäni. Onko uskovaisuuteen liittyvä asia tuo että aborttia ei voi alkuvaiheessakaan tehdä .. tai helvetti sinua odottaa sun muuta typerää? Eikö "katumuspillerit" tule yhtään mieleen raiskauksen jälkeen (siis on traumaattinen kokemus, mutta silti)?
Vierailija kirjoitti:
Tilanne olisi kaikinpuolin mahdollisimman paska. Täällä joku mies on antanut miesnäkökulmaa ja miehenä totean että näin se tulisi menemään lähes jokaisen miehen kanssa. Lähes kaikki, minä myös, lähtisi pois jos nainen päättäisi pitää raiskaajan lapsen. Ei, asia ei ole moraalisesti "oikein" tai ylvästä eikä tilanteesta pois lähdettäisi ylpeänä tai muunkaanlaisella "pidä tunkkis" asenteella. Siitä lähdettäisiin itkien ja nyrkkiä puristellen ja päädyttäisiin varmaan pullon pohjalle joksikin aikaa.
Ajatus naisesi raiskaajan lapsen kasvattamisesta vain on liikaa suurimmalle osasta miehistä. Itsessään tuo äskeinen toteamus ei ole millään, ei sitten millään tavalla shokeeraavaa. Tuo on perustietoa kaikille, mutta asia menee enemmän tunteisiin kun tunnetaan sympatiaa ja surua raiskattua kohtaan (kuten pitääkin). Mutta ne tunteet siinä eivät muuta tosiasioita lopulta, ainakaan suurimman osan kanssa.
Jos tilanne olisi se että kumpikaan meistä ei halunnut lapsia, mutta sitten raiskaaja pakottaa lapsen maailmaan, niin vaikka rakastaisin kumppaniani niin en olisi yhtään sen valmiimpi lapsen tuloon enkä varsinkaan toisen miehen lapseen. "Etkö sitten rakasta naistasi?". Rakastan, mutta rakastan itseäni vielä juuri sen hipun verran enemmän että en edes sen naisen vuoksi kykenisi laittamaan itseäni tuohon asemaan, ja jos asiat olisi käännetty nurinpäin, niin en odottaisi häntäkään jäämään.
Minulle oma kumppanini on todella tärkeä ja seisoisin hänen rinnallaan, jos hänet raiskattaisiin, tulisi raskaaksi ja haluaisi lapsen pitää. En voisi kuvitellakaan jättäväni häntä kaikista kamalimmalla hetkellä, ei ole hänen eikä lapsen vika, että raiskattiin ja lapsi sai alkunsa.
En ymmärrä tuollaista ulinaa.
M26
"En ymmärrä tuollaista ulinaa."
Minä ymmärrän oikein hyvin.
Käsitän kyllä jos uskonnollisin perustein joutuu pitämään lapsen tai jopa haluaa pitää ( silloin uskonto sekoittanut pään, mutta se on ymmärrettävää ja tapahtuu monille .. siis että uskonto sekoittaa pään ).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paska tilanne ja kuulostaa varmaan julmalta, mutta miehenä suhtautuisin niin negatiivisesti raskauden jatkamiseen, että lähtisin pois suhteesta välittömästi naisen päätöksen jälkeen.
Jättäisit siis puolisosi yksin ehkä hänen elämänsä hirvittävimmän asian kanssa? Entä myötä- ja vastoinkäymisissä?
En vain pysty ymmärtämään ihmistä, joka alistuu tuollaiselle väkivallalle niin kokonaisvaltaisesti, että ei edes yritä pyyhkiä sen jälkiä pois, vaan haluaa maailmaan pysyvän muiston siitä ja samalla vaatii omaa miestään elättämään kyseisen muiston. Tulee lähinnä olo, että nainen pitää sitä raiskaajamiestä parempana isänä kuin minua ja minun mieheyteni mitätöidään totaalisesti.
Voi herranjestas. Vaimo on raiskattu ja sinä olisit vain huolissasi mieheydestäsi. Taidat olla täysin empatiakyvytön ihmisp*rse.
Ottaen huomioon nykyisen laina, jossa mieskin voi vaatia isyyden selvittämistä, niin en jatkaisi raskautta. En ottaisi sitä riskiä, että oikeudessa tapeltaisiin lapsen tapaamisoikeuksista ja joutuisin olemaan tekemisissä väkivaltaisen ihmisen kanssa. Enkä haluaisi lapselle sellaista isää. Yleensäkään raiskaajat ei ole mitään unelma-isukkeja.
Minä olen, joten tuo lienee turha kysymys?
Ja kyllä, tällaisissa tapauksissa kannatan ehdottomasti raskaudenkeskeytystä.