Lue keskustelun säännöt.
"En ole kuten muut naiset", "nainen on naiselle susi", "naiset ovat kieroja" ja muut sisäistetyn misogynian ilmentymät - jatkakaa listaa
29.05.2017 |
Sisäistelyllä misogynialla viitataan siis ilmiöön, jossa naisilla itsellään on naisvihamielisiä uskomuksia omasta sukupuolestaan. Naiset itse toistavat näitä uskomuksia itsestään ja muista naisista tai vaihtoehtoisesti tekevät eroa naissukupuolesta sisäistämiinsä uskomuksiin ilmoittamalla, etteivät ole kuten muut naiset ja viihtyvät enemmän miesten seurassa, koska miehet ovat reilumpia eivätkä juorua jne.
Mitä vastaavia sanontoja tai stereotypioita teille tulee mieleen?
(Ennen kuin miehet alkavat ruikuttaa, sisäistetty seksismi voi kohdistua myös miehiin. Miehet voivat ylläpitää uskomuksia miessukupuolen naiiviudesta, avuttomuudesta, tunteettomuudesta ja siitä, että kaikki miehet juovat kaljaa ja katsovat lätkää jne.)
Kommentit (440)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ilmiötä, mutta en myöskään sen vastakohtaa, eli sitä, että naisten pitää pysyä toisilleen täysin lojaaleina ja pitää ensisijaisesti muiden naisten puolia miesten kustannuksella. Jos naiset ja miehet pitäisivät vain oman sukupuolensa puolia, maailma olisi yhtä sukupuolien sotaa.
(Sori, tää ei ehkä ihan liittynyt aiheeseen.)Ei se nyt ihan niinkään mene. Ihmiskunnan historia nimittäin on täysin miesvaltaista naisten sortoa, joten naisten yhdistyminen ja lojaalius lähinnä murtaisi nuo nykyisin olemassa olevat valtarakenteet. Miehille bros before hoes -ajattelu on jo olemassa olevaa todellisuutta ja löytyypä meiltä Suomesta muutamia poliittiseen päätöksentekoon liittyviä klubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle.
Puhut suoraan sanottuna ulkoaopeteltua paskaa. Kannattaisi varmaan joskus lukea joku ihan oikea historiankirja, sen sijaan että uskoo kaiken mitä netissä kirjoitellaan.
Olipas rakentava ja opettavainen puheenvuoro, kiitti siitä. Tässä olisi yksi historiankirjoihin jäänyt esimerkki:
"Pörssiklubi ei vieläkään huoli naisia jäseniksi, kertoo YLE Uutiset. Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen. Uutinen olisi se, että Pörssiklubi muuttaisi viime vuosituhannelta peräisin olevat, seksistiset sääntönsä vastaamaan modernia yhteiskuntaa.
Helsingin Pörssiklubi perustettiin 100 vuotta sitten ja sen säännöt heijastavat senaikaista yhteiskuntaa. Silloin Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjää, maamme oli vasta saanut (maailman) ensimmäiset naiskansanedustajansa ja nainen saattoi päästä johtajaksi vain perimällä yrityksen vanhemmiltaan tai aviopuolisoltaan, tai solmimalla avioliiton yrittäjän kanssa. Jos nainen avioitui, hänen oli jätettävä paikkansa. Tällaisissa olosuhteissa oli isojen poiken kerhon perustaminen varmasti suhteellisen kitkatonta.
Nyt, sata vuotta myöhemmin, haluamme kuitenkin mieltää elävämme yhteiskunnassa jossa naiset ainakin periaatteesa voivat edetä yritysjohtajiksi samaa tietä kuin miehetkin. Käytännössä eroja valitettavasti on. Kuten esimerkiksi sellainen, että verkostoitumisen kannalta tärkeä pörssiklubi ei huoli naisia jäsenikseen ja naiset joutuvat näin sukupuolensa takia näkemään paljon enemmän vaivaa esimerkiksi johtotehtävistä kilpaillessaan.
"Täällä tehdään bisnestä, täällä tavataan tuttavia ja täällä luodaan kontakteja", hehkuttaa klubin johtaja Michael Nyman, eikä hetkeksikään pysähdy miettimään miten tehotonta verkostojen rakentamista ja millaista resurssien tuhlaamista on sulkea puolet toimijoista toiminnan ulkopuolelle.
Suomessa pörssiyhtiöiden hyvän hallinnoinnin Corporate Governance –ohjeisiin otettiin vuonna 2008 mukaan vaatimus, että hallituksissa tulee olla sekä miehiä että naisia. Pörssiklubin jäseniin kuuluu varmasti paljon pörssiyhtiöiden hallituksen jäseniä jotka ovat tästä ohjeistuksesta tietoisia. Siksi on vaikea ymmärtää miten nämä miehet luulevat toteuttavansa ohjeistusta istumalla klubilla jossa verkostoidutaan ja tehdään bisnestä ainoastaan miesten kesken.
Satavuotisjuhlansa kunniaksi Helsingin Pörssiklubi ei siis vieläkään ota naisia jäsenikseen. Mutta naisten läsnäolo on kuitenkin hyväksyttävä lounaan ajaksi - klubin jäsenen seurassa tosin.
"Näin klubijohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa", sanoo Nyman."
Näitä riittää, yllättävää kyllä.
Kyseessä on vapaamuotoinen "herrainkerho". Sen sijaan Suomen suurin, näkyvin ja kuuluvin "tasa-arvo"järjestö, Naisasialiitto Unioni ei ota miehiä jäsenikseen.
Lol, koko järjestöhän on perustettu juuri herrakerhomeiningin takia. Olen toki sitä mieltä, että miesten tulisi päästä mukaan, ja kyllähän Naisasialiitto unioni on palkannut Tulvan päätoimittajaksi miehen. Sen sijaan Pörssiklubilla ei ole minkäänlaisia aikeita päästää naisia sisään muuten kuin silmäniloaveciksi syömään.
Ja näin. Vituttaa miehet, jotka on sitä mieltä et tasa-arvo on ok KUNHAN NAISTEN JA MIESTEN KESKEN LAITETAAN KAIKKI TASAN ja naiset/feministit ei saa piirunkaan vertaa omaa, naiserityistä tilaa.
Hear, hear. Esim. uimahallissa tai salilla monia naisia ahdistaa olla miesten katseiden alla vähäpukeisena, koska sitä tuijottelua joutuu kestämään jo ihan riittävästi muutenkin ja monilla voi olla huonoja kokemuksia vaikka ahdistelusta. Sitten naiset saa yhden tai kaksi omaa vuoroa viikolle ja alkaa miesten välitön ulina siitä, että mitä tasa-arvoa tämä muka oooooon???
Samaten joku elokuvateatteri on järjestämässä jenkeissä Wonder Womanista muutaman näytöksen vain naisille (tai naiseksi tunnustautuville). Ajatuksena on juhlistaa naiseutta, naissupersankareita, naisnäyttelijöitä ja naisohjaajaa muutamalla näytöksellä, jotka eivät ole edes ensi-illan aikoihin. Supersankareiden ja elokuvien maailma kun on tunnetusti mieskeskeinen, ja nyt on tehty ekaa kertaa supersankarileffa naisille naisten toimesta. No eiköhän meninistit aloittaneet tästäkin välittömän ulinan, että kuvitelkaa tämä toisin päiiiiiin ja eihän tämä ole tasa-arvoaaaaaah. As if se olisi niiltä jotenkin pois, että naiset saisi kaikkien kymmenien miehille suunnattujen supersankarileffojen jälkeen edes hitusen iloita siitä, että on tehty jotain uutta.
Olisivatko nuo vastareaktioita miesten polkemiselle? Mitä you think?
Mitä POLKEMISTA se on, kun vaikka supersankareiden maailma on 99-prosenttisesti MIESTEN jo valmiiksi? Ei etuoikeutettua voi sortaa.
Voisiko olla niin, että miehet tekevät supersankarit? Myös ne naispuoliset? Pitäisikö naisten tehdä ITSE jotain, eikä vain ruikuttaa ja vaatia?
Niin, tässähän oli kyse siitä että naiset ovat tehneet supersankarielokuvan naissupersankarista.
Wonder Womanin luoja on mies. William Moulton Marston. -eri, ohis
niin, kyse on edelleen tuosta elokuvasta jonka on ohjannut nainen ja se on suunnattu naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaisia työpaikkoja puolustelevat ovat ilmeisesti juurikin niitä joille sulautuminen kaakattaviin kanalaumoihin käy kuin luonnostaan. Ihan sama mitä sanotte, mutta on yleisempää että juurikin naisvaltaisilla työpaikoilla ilmapiiri saadaan todella kamalaksi pienellä vaivalla.
Tarkoittaako tämä nyt sitä että naiset olisivat jotenkin miehiä huonompia? No ei todellakaan. Alansa voi valita ja jos nokkimisjärjestyksestä kinastelu ei kiinnosta, niin siihen kannattaa todellakin kiinnittää huomiota.
Jos suhtaudut naisporukassa muihin "kaakattavina kanoina", en ihmettele yhtään, että välinne jäävät viileiksi. Miesporukoissakin ylimieliset ja vihamieliset henkilöt jätetään sivummalle.
Aloituksen kysymykseen vastaus: miesten neidittely tai prinsessaksi haukkuminen on sillä lailla sisäistettyä misogyniaa, ettei tuon vertauksen käyttäjä tunnu monesti ymmärtävän mikä neidittelyssä on väärin. Neiti/prinsessa huonona, heikkona ja vähäisenä on niin sisäistetty merkityssuhde.
Erittäin hyvä aloitus, ap! Itse uskoisin (ei siis tieto) että naisympyröissä saattaa olla aavistuksen enemmän selkäänpuukottamista ja vittuilua siitä syystä että naisilla on mahdollisesti keskimäärin huonompi itsetunto kuin miehillä. Huonoitsetuntoinen ihminen on helpommin kateellinen, kyräilevä ja ilkeä muille kuin hyväitsetuntoinen joka ei koe tähän tarvetta.
Se, miksi yhteiskunta kasvattaa terveitsetuntoisempia miehiä kuin naisia on mielenkiintoinen ja monisyinen kysymys. Ja huomautuksena vielä ettei "keskimäärin huonompi itsetunto" tarkoita että kaikilla naisilla olisi huono itsetunto vaan ainoastaan että suuremmalla osalla naisista on huono itsetunto kuin miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni näitä aina selittelee, miten naiset juoruavat toisistaan ym. Miesten kanssa kuulemma tulee hyvin toimeen. Ei ymmärrä oman käytöksensä merkitystä siinä miten tulee kohdatuksi, on naisseurassa nyrpeä, varuillaan ja töksäyttelee välillä ihan kummia juttuja. Kateellinen on myös, en tiedä onko huono itaetunto vai jotain sosiaalista fobiaa joka ilmenee vain naisseurassa?
Kuinka vaikea sitä on ymmärtää että jotkut oikeasti tulevat toimeen paremmin miesten kanssa? Minä olen kasvanut 4 veljen kanssa ja voin sanoa rehellisesti ilman mitään hyvä jätkä -tittelin mankumista että miesten kanssa tulen paremmin toimeen. Työpaikoilla on ihan hyviä naispuolisia työkavereita, mutya syystä tai toisesta näistä ei koskaan kehkeydy normaalielämän puolella ystävyyssuhteita. Sen sijaan miespuolisia kavereita on paljonkin, käydään leffoissa ja keikoilla ja rannalla ja kahvilla ja terassilla jne. En ole erityisen kiinnostunut miehekkäistä jutuista poislukien urheilu, mutta toisaalta en osaa käyttäytyä naisten kanssa kuten pitäisi eli en osaa kehua toisen hiuksia tai vaatteita, polttareissa kysellä hääsuunnitelmia tai kysellä lasten kasvusta. Olen osittain ajatellut että ehkä kyse on myös introverttiudestani, miesten kanssa kaveruus ei ole yhtä syvällistä eikä kaveruus lopu jos en 6kk muista kysellä kuulumisia. Naisten kanssa olen todennut että ystävyys viilenee hyvin nopeasti kun ei muista olla yhteydessä.
Jotenkin tuntuu että monille naisille ottaa jotenkin koville että toiset viihtyvät paremmin miesten seurassa. Suurin osa tuttavanaisistani on ystäviä ainostaan naisten kanssa, mutta tämä ei ole kenellekään ongelma. Miksi ylipäätään pitäisi hengata vain oman sukupuolensa seurassa?
Kuulostat sosiaalisesti rajoittuneelta - eikö hääsuunnitelmien kyseleminen polttareissa ole ihan normaalia ja hyvää käytöstä, jonka pitäisi syntyä ihan luonnostaan kontekstista (polttarit ja häät kuuluu aika olennaisista yhteen).
Niin ei tullut sinulle mieleen että ehkä juuri tämä introverttiyteni ja lievä asperger johtaa siihen etten tajua kysyä ihmisiltä heidän hääpuvuistaan tai kukista kun minua ei tämä asia yksinkertaisesti kiinnosta? Ehkä juuri siksi tulen miesten kanssa paremmin toimeen koska naisten kanssa tällaisella sosiaalisella käyttäytymisellä on suurempi merkitys? Jo ala-asteella minulla oli enemmän poikia kavereina koska monien tyttöjen mielestä olin "outo".
No ymmärrät kai, että ongelma on sitten sinun nepsy-haasteissasi eikä niinkään naissukupuolessa.
Niin elikkä ongelma on minussa kun persoonani vuoksi naiset minua vierastavat mutta miesten kanssa kukaan ei ole tuonut esiin kuinka olen outo? Miksi sinua sitten häiritsee niin paljon että vietän mieluummin aikaa sellaisten ihmiset kanssa jotka ymmärtävät persoonani haasteet eivätkä syytä minua siitä että olen mitä olen? En ole syyttänyt naissukupuolta mistään hyvänen aika, olen sanonut että minun on helpompi olla miesten seurassa ja monia täällä se näyttää rassaavan todella paljon.
En tietenkään voi ymmärrykseni rajallisuuden vuoksi olla varma, mutta johtunee siitä, että käsityksesi naisista on hyvin stereotyyppinen. T. Toinen AS nainen
Kerrotko minulle missä olen sanonut mitään stereotyyppisesta naiskuvasta? Kun olen tuonut esiin esimerkiksi ihan tutkittua tietoa siitä että naisten ja miesten sosiaalinen kanssakäyminen on erilaista? Kaikki puheet siitä kuinka naiset puhuvat vain hiuksista ja meikeistä ovat muiden kehittämiä olkiukkoja, itse en ole puhunut mitään tällaista. Nimenomaan olen sanonut etten ole mikään "miehekäs" nainen, en tiedä mitään kodin kunnostamisesta, autoista, Formuloista tai mistään muustakaan stereotyyppisestä "miesten jutuista". Nimenomaan sosiaalinen kanssakäyminen onnistuu miesten kanssa paremmin kuin naisten. Eikä kyseessä ole mikään yksi työpaikka mistä olisin tämän päättelyn tehnyt, vaan joka kouluaste, yliopisto ja useat tiedekunnat, monet työpaikat, erilaiset vapaaehtoisryhmät, vaihtovuosi ja kavereiden kaverit. Kyse ei ole myöskään mistään sellaisesta että miehet olisivat minusta kiinnostuneita ja siksi olisimme kavereita, vaihdossa 2 parasta ystävääni olivat homomiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään ole koskaan päässyt mihinkään naisporukoihin mukaan. Miesporukoihin olen päässyt. Joskin minut heitettiin miesporukasta "ulos" kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa :D ;)
Parhaat ystäväni ovat naisia(3kpl) eikä miespuolisesta 20 vuotta ystävänäni pitämästäni kaverista kuulu enää mitään. Aloin näet seurustelemaan vakavasti, enkä eronnutkaan heti ekana vuonna, kuten siihen astiset viritelmäni olivat päättyneet. Koskaan en ole ystävieni kanssa arponut mies/naisjuttuja, että kummat on minkäkinlaisia, vaan ihan ihmisten asioista ollaan aina puhuttu tai vatvottu. Olen ollut töissä miesvaltaisella alalla, jossa olin Nainen, enkä mies, en ollut työkaveri vaan Naistyökaveri. Seurastani pidettiin, mutta selkeästi siksi että sai olla mukavan ja ihanan Naisen kanssa töissä, ei siksi että olisin ollut mukava ja ihana Työkaveri. Olen ollut töissä naisvaltaisella alalla, jossa olin yksi työntekijöistä. Työporukan mihinkään työn ulkopuolisiin juttuihin minua ei pyydetty, niin kuin eivät aiset ole koskaan pyytäneet. kolmen kaverini kanssa vietämme kyllä aikaa, mutta aina kahdestaan. Jos porukkaa on enemmän paikalla, niin ne ovat mieheni(mies) kavereita,b ja ehkä heidän puolisoitaan. Tulen hyvin toimeen mieheni kavereiden ja heidän puolisojen kanssa, silti noilla puolisoilla on omat jutut joihin minua Ei pyydetä mukaan vaikka siellä olisi isompikin porukka. En tiedä miksi näin on, ja on aina ollut.
Nuorempana oli paljon miespuolisia kavereita, ja heidän kanssa reissuja ja illanviettoja, ihan kavereina vain, ei koskaan mitään "sellaiseen" viittaavaakaan, mutta niin vain jäin, kun aloin seukkaamaan, niin ei enää kutsuja kuulunut, vaikka tunsivat miehenikin, ja hänkin oli heidän kaverinsa ja tuttunsa nyt ainakin.
VAnhemmiten olen ymmärätnyt, että vaikka minä tulin hyvin toimeen mukavien miesten, ja mieskavereiden kanssa, niin se heidän minut kaveriksi ottaminen oli silti heille jollain tasolla sitä että minä olen nainen. Saivat ehkä muita miehiä kateeksi kun viettivät kanssani aikaa(olen ihan kaunis ollut aina). Minä olin puhtaasti vain kaveri, mutta heillä oli sittenkin ketunhäntää kainalossa, tätä vain en tiennyt. Tunsin itseni huijatuksi, ja sitä taisin ollakin. Noh, nykyään ei ole oikein mitään seuraelämää kuin muutaman kerran vuodessa. Olen tärkeä ystävilleni ja he minulle, mutta menetin kaveripiirini kun aloin seurustelemaan. Enää en usko mihinkään miehet ja naiset voivat olla kavereita keskenään-juttuun. Minäkin luulin niin, mutta jos 20v kestänyt ystävyys päättyy minun seurusteluuni, niin en usko enää. Naiset olivat vain onnellisia puolestani, miehet hävisivät elämästäni. Vaikka siis olivan miehenikin kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvä aloitus, ap! Itse uskoisin (ei siis tieto) että naisympyröissä saattaa olla aavistuksen enemmän selkäänpuukottamista ja vittuilua siitä syystä että naisilla on mahdollisesti keskimäärin huonompi itsetunto kuin miehillä. Huonoitsetuntoinen ihminen on helpommin kateellinen, kyräilevä ja ilkeä muille kuin hyväitsetuntoinen joka ei koe tähän tarvetta.
Se, miksi yhteiskunta kasvattaa terveitsetuntoisempia miehiä kuin naisia on mielenkiintoinen ja monisyinen kysymys. Ja huomautuksena vielä ettei "keskimäärin huonompi itsetunto" tarkoita että kaikilla naisilla olisi huono itsetunto vaan ainoastaan että suuremmalla osalla naisista on huono itsetunto kuin miehistä.
Tässä syy siihen, miksi kommentit naisvaltaisten työpaikkojen nokkimisjärjestyksistä ym. ei saa yläpeukkuja. Eli siis siihen on oikeasti olemassa syynsä, miksi naiset käyttäytyy huonosti toisiaan kohtaan - jos käyttäytyy. Juurikin se, että itsetunnossa on ongelmia tai pidetään muita naisia uhkana. Nämä on monisyisiä yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia ilmiöitä eivätkä siten liity sukupuoleen sinänsä - kasvatukseen ja kulttuuriin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aika järkyttynyt tästä postauksesta jonka suht suosittu bloggaaja postasi ja erityisesti siitä miten hän on kommentonut tuohon postaukseen itse.
http://avecsofie.indiedays.com/2017/04/06/tyopaikka-oma-henkilokohtaine…
Hän on ilmeisesti urallaan hyvin edennyt ja mielestäni on aivan kauheaa miten hän puhuu naisista työelämässä.
”Rakastan tehdä miesten kanssa töitä. Kaikki on vain niin paljon helpompaa ja rennompaa :)”
”yep. Tämä oli myös yksi syy miksi en hakeutuisi naisvaltaiselle alalle. Valitettavasti. Miesten kanssa on niin ihanan mutkatonta tehdä töitä.”
Erinomainen esimerkki siitä että miten jopa hyvin pärjäävät naiset lyttäävät muita naisia. Useamminhan tämä ilmiö saattaa esiintyä silloin jos nainen kokee olonsa jotenkin uhatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin miehet alkavat ruikuttaa, sisäistetty seksismi voi kohdistua myös miehiin.
Ruikuttaa? Seksismisi on käsinkosketeltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvä aloitus, ap! Itse uskoisin (ei siis tieto) että naisympyröissä saattaa olla aavistuksen enemmän selkäänpuukottamista ja vittuilua siitä syystä että naisilla on mahdollisesti keskimäärin huonompi itsetunto kuin miehillä. Huonoitsetuntoinen ihminen on helpommin kateellinen, kyräilevä ja ilkeä muille kuin hyväitsetuntoinen joka ei koe tähän tarvetta.
Se, miksi yhteiskunta kasvattaa terveitsetuntoisempia miehiä kuin naisia on mielenkiintoinen ja monisyinen kysymys. Ja huomautuksena vielä ettei "keskimäärin huonompi itsetunto" tarkoita että kaikilla naisilla olisi huono itsetunto vaan ainoastaan että suuremmalla osalla naisista on huono itsetunto kuin miehistä.
Tässä syy siihen, miksi kommentit naisvaltaisten työpaikkojen nokkimisjärjestyksistä ym. ei saa yläpeukkuja. Eli siis siihen on oikeasti olemassa syynsä, miksi naiset käyttäytyy huonosti toisiaan kohtaan - jos käyttäytyy. Juurikin se, että itsetunnossa on ongelmia tai pidetään muita naisia uhkana. Nämä on monisyisiä yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia ilmiöitä eivätkä siten liity sukupuoleen sinänsä - kasvatukseen ja kulttuuriin kyllä.
Sosiaalipsykologit ovat todenneet, että miehillä on taipumusta yliarvioida oma älykkyysosamääränsä ja naisilla aliarvioida omansa. Suoriutumista erilaisissa tehtävissä voi heikentää muistuttamalla stereotypioista. Tytöt uskovat olevansa huonompia tiedeaineissa, vaikka suoriutukset eivät eroaisi pojista. Sisäistetty misogynia ei ole pelkästään sukupuolentutkimuksen termi, vaan sitä on tutkittu paljon empiirisestikin. Ei ole epäilystä, etteivätkö stereotypiat ja niihin liittyvä itsetunto vaikuttaisi käyttäytymiseen. Tähän ei tosiaan auta se, että leimataan naisia työpaikkakiusaaviksi kanoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olin aika järkyttynyt tästä postauksesta jonka suht suosittu bloggaaja postasi ja erityisesti siitä miten hän on kommentonut tuohon postaukseen itse.
http://avecsofie.indiedays.com/2017/04/06/tyopaikka-oma-henkilokohtaine…
Hän on ilmeisesti urallaan hyvin edennyt ja mielestäni on aivan kauheaa miten hän puhuu naisista työelämässä.
”Rakastan tehdä miesten kanssa töitä. Kaikki on vain niin paljon helpompaa ja rennompaa :)”
”yep. Tämä oli myös yksi syy miksi en hakeutuisi naisvaltaiselle alalle. Valitettavasti. Miesten kanssa on niin ihanan mutkatonta tehdä töitä.”
Erinomainen esimerkki siitä että miten jopa hyvin pärjäävät naiset lyttäävät muita naisia. Useamminhan tämä ilmiö saattaa esiintyä silloin jos nainen kokee olonsa jotenkin uhatuksi.
Eiköhän blogistikin koe itsensä uhatuksi... Kesätyökiusaamistarinasta ei jäänyt epäselväksi, ketä kiusattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin aika järkyttynyt tästä postauksesta jonka suht suosittu bloggaaja postasi ja erityisesti siitä miten hän on kommentonut tuohon postaukseen itse.
http://avecsofie.indiedays.com/2017/04/06/tyopaikka-oma-henkilokohtaine…
Hän on ilmeisesti urallaan hyvin edennyt ja mielestäni on aivan kauheaa miten hän puhuu naisista työelämässä.
”Rakastan tehdä miesten kanssa töitä. Kaikki on vain niin paljon helpompaa ja rennompaa :)”
”yep. Tämä oli myös yksi syy miksi en hakeutuisi naisvaltaiselle alalle. Valitettavasti. Miesten kanssa on niin ihanan mutkatonta tehdä töitä.”
Erinomainen esimerkki siitä että miten jopa hyvin pärjäävät naiset lyttäävät muita naisia. Useamminhan tämä ilmiö saattaa esiintyä silloin jos nainen kokee olonsa jotenkin uhatuksi.
" Jos minun pitäisi siirtyä huomenna vain naisista koostuvaan toimistoon, ei siitä tulisi yhtään mitään."
Tällä asenteella luodaan itsensä toteuttavia ennusteita!
"Minua ei ainakaan koskaan ole sorrettu."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ilmiötä, mutta en myöskään sen vastakohtaa, eli sitä, että naisten pitää pysyä toisilleen täysin lojaaleina ja pitää ensisijaisesti muiden naisten puolia miesten kustannuksella. Jos naiset ja miehet pitäisivät vain oman sukupuolensa puolia, maailma olisi yhtä sukupuolien sotaa.
(Sori, tää ei ehkä ihan liittynyt aiheeseen.)Ei se nyt ihan niinkään mene. Ihmiskunnan historia nimittäin on täysin miesvaltaista naisten sortoa, joten naisten yhdistyminen ja lojaalius lähinnä murtaisi nuo nykyisin olemassa olevat valtarakenteet. Miehille bros before hoes -ajattelu on jo olemassa olevaa todellisuutta ja löytyypä meiltä Suomesta muutamia poliittiseen päätöksentekoon liittyviä klubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle.
Nyt se foliohattu pois päästä ja pihalle. Alkaa niin sairas ajatusmaailma olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin kokemuksesta naisvaltaiset alat ja isot naisporukat on aina jollain tapaa ongelmallisia. Jos et sitten lähde mukaan paskanjauhantaan tai syrjimiseen, joudut itse kohteeksi. Valitettava tosiasia, että monilla aloilla naiset kokevat toiset naiset vain uhaksi. En todellakaan ymmärrä miksi. Itse nyt 5 vuotta tuli samassa työpaikassa täyteen ja alanvaihto mielessä. En yksinkertaisesti kykene puhumaan muista selän takana pahaa ja minua käytännössä syrjitään siitä.
Tämä on juuri sitä sisäistettyä misogyniaa. Ei ole mitään biologista perustetta sille, miksi naisvaltaiset alat olisivat sen hankalampia työympäristöjä.
Onhan. Minun henkilökohtaiset kokemukseni teidän juoruilusta ja mollaamisesta.
Ennemmin menen miesvoittoiselle alalle. Ja se biologinen ero on se että kaikessa ei miesten tarvi kilpailla, mutta me naiset aina kisaamme milloin mistäkin. Kellä on paras mies, parhaat lapset ,kaunis ja hyvät elämäntavat.
Ei teitä jaksa kuunnella.
Kiinnostavaa keskustelua, tosin ihan niin kuin minkä tahansa aiheen kohdalla, joukkoon pesiytyy näitä jankkajankka-tyyppejä (ja heidän jankkaamisensa rasittaa muuten niin kiinnostavaa keskustelua).
Olen itse naisvaltaisella työpaikalla töissä, enkä tunnista näitä "naiset juoruilee ja selkäänpuukottaa" -kliseitä. Meillä on pieni työporukka, joten on tärkeää, että kohtelemme toisiamme kunnioittaen ja reilusti. Mielestäni sen toki tulisi koskea jokaista työyhteisöä, työyhteisön koosta ja sukupuolijakaumasta huolimatta.
Siltikin, on myönnettävä, että olen joskus sortunut tähän mainittuun "not like other girls" -asetteluun, mutta en ole ikinä ajatellut sen olevan vihaa muita sukupuoleni edustajia kohtaan. Minulle se merkitsee aina kritiikkiä yhteiskunnan ahtaisiin sukupuolirooleihin. Näistä rooliodotuksista emme pääse eroon, ennen kuin riittävästi aikaa kuluu ja eräät konservatiivisemmat sukupolvet kuluvat pois. En näet koskaan ole kohdannut tuomitsevaa asennetta niitä "maskuliinisempia" kiinnostuksiani kohtaan nuorilta, mutta esimerkiksi omat vanhempani ja isovanhempani ovat aina jaksaneet huomautella niistä.
Jaa-a, eipä tällä viestilläni tainnut olla mitään syväluotaavaa pointtia. Yleisesti ajattelen kaikenlaisen yleistämisen olevan haitallista näissä keskusteluissa, sillä olemme kaikki ensisijaisesti yksilöitä, emmekä tietynlaisen joukon edustajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin kokemuksesta naisvaltaiset alat ja isot naisporukat on aina jollain tapaa ongelmallisia. Jos et sitten lähde mukaan paskanjauhantaan tai syrjimiseen, joudut itse kohteeksi. Valitettava tosiasia, että monilla aloilla naiset kokevat toiset naiset vain uhaksi. En todellakaan ymmärrä miksi. Itse nyt 5 vuotta tuli samassa työpaikassa täyteen ja alanvaihto mielessä. En yksinkertaisesti kykene puhumaan muista selän takana pahaa ja minua käytännössä syrjitään siitä.
Tämä on juuri sitä sisäistettyä misogyniaa. Ei ole mitään biologista perustetta sille, miksi naisvaltaiset alat olisivat sen hankalampia työympäristöjä.
Onhan. Minun henkilökohtaiset kokemukseni teidän juoruilusta ja mollaamisesta.
Ennemmin menen miesvoittoiselle alalle. Ja se biologinen ero on se että kaikessa ei miesten tarvi kilpailla, mutta me naiset aina kisaamme milloin mistäkin. Kellä on paras mies, parhaat lapset ,kaunis ja hyvät elämäntavat.
Ei teitä jaksa kuunnella.
Ei pahalla, mutta tiedätkö, mitä biologinen tarkoittaa?
Mulle tuli mieleen noista julkisen sektorin työpaikoista, että niihin tuskin menee ne parhaimmat johtajat ja esimiehet.
Sehän valtion firmoissakin on, ku ne osaavimmat saa parempaa palkkaa muista firmoista, niin vaikea niitä on saada valtion lafkoihin.
Huono johtajuus ja esimiestyö aikaansaavat osaltaan tätä kiusaamista, kyräilyä, paska kaatuu työntekijöiden niskaan, kun työ on huonosti järjestetty.
Huono johtajuus ja esimiestyö ei saa kiusaamista lopetettua, ei välttämättä edes kiinnosta, ollaan asenteella "mä oon vaan täällä töissä".
Itse ollut työuupumuksen takia pois töistä, koska johtajat eivät itse kyenneet selviämään stressistä, vaan ajattelivat että työntekijän jokapäiväinen haukkuminen auttaisi jotenkin firman tulokseen. Miesvoittoinen ala.
Nyt olen naisvoittoisella alalla, voin luottaa esimiehiin, korkeimmalla tasolla nainen johtamassa kaikkea. Ei ole kiusaamista, työntekijöitä kuullaan, ihmiset käyttäytyvät hyvin.
Tämä kommenttiketju on aika paljastava.
Miehet vihaavat naisia ja iloitsevat, mikäli vaistoavat, että on edes pieni mahdollisuus, että heillä on jossain yhteisön osassa ongelmia - tai ainakin huono maine.
Oman lisänsä naisviha-keskusteluun tuovat sovinismia kannattavat "te muut akat olette sitten inhottavia!"-naiset.
Olen tavannut irl parikin naista, jotka ovat julistaneet, miten sopivat kauhean hyvin vain miesporukkaan.
Miesporukka sitten vähän vieroksuukin näitä "miehiin sopeutujia", jotka ovat kauhean hyökkäävä ja aggressiivisia, etenkin muille naisille.
Toinen sovinisti-nainen on vanhahko alkoholistinainen, typerä ja häijy äksyilijä. Toinen on hädintuskin 20-vuotias tuikea,
häijy ja hermostunut nainen. Ärhentelee koko ajan muiden naisten ulkonäöstä ja äänestä ym.,
sitten vilkuilee miehiä koiranpennun katseella:
"Enkö ollutkin hyvä? Enkö tehnytkin nyt oikein? Pidättehän minusta!"
Loppukaneetti:
ne jotka eivät muka "tule toimeen" muiden oman sukupuolensa edustajien kanssa,
eivät todellisuudessa kestä minkäänlaista kilpailua, eivätkä kritiikkiä.
Miesten lahkeissa ja selän takana roikutaan sitten nyökyttelemässä,
että "Minä olen hyvä, enkö olekin? Minä olen teidän puolella, en minä vaan ole yhtään tuollainen!"
Säälittävää.
Kertonee pelokkaasta luonteesta.
Ja kyllä. Tunnen nyös yhden homomiehen, joka väittää ettei tule muiden miesten kanssa toimeen,
naisten vain. Ja kissan villat.
Mokoma äyskijä ei tule kenenkään kanssa toimeen.
En tietenkään voi ymmärrykseni rajallisuuden vuoksi olla varma, mutta johtunee siitä, että käsityksesi naisista on hyvin stereotyyppinen. T. Toinen AS nainen