"En ole kuten muut naiset", "nainen on naiselle susi", "naiset ovat kieroja" ja muut sisäistetyn misogynian ilmentymät - jatkakaa listaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.

Miksi sitten naisvaltaisilla työpaikoilla on oltava työnohjaus ratkomassa naisten keskinäisiä riitoja ja joka on täysin tuntematon käsite miesvaltaisilla työpaikoilla?

Olen naisvaltaisella alalla enkä ymmärrä mistä vitusta oikein puhut.

Vitusta puhuminen tässä yhteydessä on misogyniaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just toi "not like other girls". Eli yksi äijistä -ilmiö ja sen korostaminen, ettei tykkää naisista ja viihtyy enemmän äijäporukoissa. Yleensä tähän liittyy ajatus siitä, että kaikkien muiden naisten kiinnostuksenkohteet on niin pinnallisia ja että kaikki muut naiset juoruilee. Myös kaikki "autoista tykkäävät naiset" yms. kuuluu samaan sarjaan, eli korostetaan niitä omia maskuliinisia ominaisuuksia (koska maskuliinisuus = hyvä, feminiinisyys = huono) ja haetaan hyväksyntää äijäporukoista samalla, kun rakennetaan eroa muihin naisiin.

Mahtavaa yleistystä. Valitettavasti naisia ei alata paljoa löydy ja on lottovoitto jos samaan työpaikkaan saataisiin toinen nainen. Minua katsotaan vinoon kun syön lounaasi miesporukassa ja keskustelen asioista normaalisti vaikka aiheena olisikin autot (joista en tiedä mitään). En hae hyväksyntää äijäporukoista. Olen heidän esimies ja he tietävät sen hyvin.

Miten tää koskee sua? Ei mitenkään. Jos oot miesvaltaisella alalla niin sitten oot. Mut jos oot tuolla työpaikalla sen vuoksi, että "naisvaltaiset alat on x ja y" niin se olis eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.

Olen ollut kahden eri työyhteisön esimiehenä. Toisessa oli alaisina 5 naista ja toisessa 6 miestä.

Kumpi oli mukavampi yhteisö? Arvaatteko?

Naisporukkassa valitettiin milloin mistäkin ja 99% noista tapauksista valitettiin jostain kolleegasta. Dissatiin ja haukuttiin esim. sitä poissa olevaa kolleegaa sen tavoista, olemuksesta, miehestä, lapsesta, ihan mistä vaan. Jopa perättömiä juoruja leviteltiin. Jouduin antamaan vuoden aikana 5 varoitusta näille leideille. Yksi siirrettiin muihin tehtäviin.

Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo, mutta se ei ollut läheskään tuon naisporukan veroista. Ei siellä haukuttu tai menty henkilökohtaisuuksiin.

Siinä se ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.

Olen ollut kahden eri työyhteisön esimiehenä. Toisessa oli alaisina 5 naista ja toisessa 6 miestä.

Kumpi oli mukavampi yhteisö? Arvaatteko?

Naisporukkassa valitettiin milloin mistäkin ja 99% noista tapauksista valitettiin jostain kolleegasta. Dissatiin ja haukuttiin esim. sitä poissa olevaa kolleegaa sen tavoista, olemuksesta, miehestä, lapsesta, ihan mistä vaan. Jopa perättömiä juoruja leviteltiin. Jouduin antamaan vuoden aikana 5 varoitusta näille leideille. Yksi siirrettiin muihin tehtäviin.

Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo, mutta se ei ollut läheskään tuon naisporukan veroista. Ei siellä haukuttu tai menty henkilökohtaisuuksiin.

Siinä se ero.

"Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo" - siinäpä se ero. Miesten juoruaminen ja dissaaminen on hauskaa läppää ja vitsiä, naiset taas on valittajia ja juoruajia.

Täällä oli kerran kuvaava keskustelu naisvaltaisista työpaikoista. Mieskirjoittaja lällätteli, että tottakai miespuolinen henkilöstöpäällikkö valitsee aina nuoren ja hyvännäköisen, lällällää siitäs saitte rupsahtaneet keski-ikäiset akat. Esitin epäilyn, että jos työilmapiiri todella on huono naisvaltaisilla työpaikoilla, se voi johtua juuri tästä rekrytointiperusteesta, kun ei valita parasta ja pätevintä ja porukkaan sopivinta, vaan valitaan parhaan perseen ja iän ja maintainance-tason perusteella. Itseelläni on kokemusta vain naisvaltaisesta työpaikasta, jossa oli todella hyvä yhteishenki ja naispuolinen henkilöstöpäällikkö. Sen jälkeen keskustelu ajautui raiteille, jonka seurauksena miespuolinen kirjoittaja kertoi kuinka miespuolinen pomo oli rekrytoinut miesvaltaiselle työpakalle naisen pelkästään hyvien tissien perustella, ja sitten tämä kirjoittaja haukkui ja lyttäsi täysin tämän naispuolisen työkaverinsa. Niinpä niin :D. Kun mies selkäänpuukottaa, se on vain ja ainoastaan asiaa eikä sitä lasketa selkäänpuukottamiseksi ollenkaan. Toisin sanoen näyttää ne huonot rekrytointiperusteet tuottavan miesvaltaisella työpaikallakin pelkkää pahaa verta ja selkäänpuukotusta :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.

Olen ollut kahden eri työyhteisön esimiehenä. Toisessa oli alaisina 5 naista ja toisessa 6 miestä.

Kumpi oli mukavampi yhteisö? Arvaatteko?

Naisporukkassa valitettiin milloin mistäkin ja 99% noista tapauksista valitettiin jostain kolleegasta. Dissatiin ja haukuttiin esim. sitä poissa olevaa kolleegaa sen tavoista, olemuksesta, miehestä, lapsesta, ihan mistä vaan. Jopa perättömiä juoruja leviteltiin. Jouduin antamaan vuoden aikana 5 varoitusta näille leideille. Yksi siirrettiin muihin tehtäviin.

Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo, mutta se ei ollut läheskään tuon naisporukan veroista. Ei siellä haukuttu tai menty henkilökohtaisuuksiin.

Siinä se ero.

"Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo" - siinäpä se ero. Miesten juoruaminen ja dissaaminen on hauskaa läppää ja vitsiä, naiset taas on valittajia ja juoruajia.

Ja koska se miesten keskinäinen vittuilu ja loanheitto on LÄPPÄÄ, niin siitä ei ole toisen miehen myöskään suotavaa pahastua. Siksipä noita isompia riitoja ei synny, vaikka joissain tapauksissa olisi syytä - esim. työpaikkakiusaaminen niellään äijäaloilla liian helposti, koska tosimies ei läpästä pahastu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.

Olen ollut kahden eri työyhteisön esimiehenä. Toisessa oli alaisina 5 naista ja toisessa 6 miestä.

Kumpi oli mukavampi yhteisö? Arvaatteko?

Naisporukkassa valitettiin milloin mistäkin ja 99% noista tapauksista valitettiin jostain kolleegasta. Dissatiin ja haukuttiin esim. sitä poissa olevaa kolleegaa sen tavoista, olemuksesta, miehestä, lapsesta, ihan mistä vaan. Jopa perättömiä juoruja leviteltiin. Jouduin antamaan vuoden aikana 5 varoitusta näille leideille. Yksi siirrettiin muihin tehtäviin.

Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo, mutta se ei ollut läheskään tuon naisporukan veroista. Ei siellä haukuttu tai menty henkilökohtaisuuksiin.

Siinä se ero.

"Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo" - siinäpä se ero. Miesten juoruaminen ja dissaaminen on hauskaa läppää ja vitsiä, naiset taas on valittajia ja juoruajia.

Näin.

"Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle."

Heh, joo jos osaisit yhden ainoan esimerkin antaa tuosta. Jos et osaa ja patriarkaatti paljastuukin nimettömäksi ja kasvottomaksi sekä määrittelemättömäksi mörköksi joka on olemassaa vain feministien päiväunissa, niin eikö ole mahdollista, ettei sitä meillä ole ensinkään olemassa?

Armeija, huoltajuuskiistat, naisia suosiva leskeneläke, terveydenhoitokulut, yleinen keskusteluilmapiiri yhteiskunnassa, oikeus kieltää isyyden selvitys ja muu naisia suosiva lainsäädäntö suoraan puhuvat tuon mystisen patriarkaatin olemassaoloa vastaan. Sinulle ei ole yhtään vastaavaa esimerkkiä.

Tehyn jäsenillään teettämästä kyselytutkimuksesta selviää, että...

Vastaajista hieman yli puolet (53%:a) kokee tai todistaa jatkuvaa epäasiallista käyttäytymistä työyhteisöissään.

Häiriökäyttäytymisen vaikutukset tuottavat yhdessä hieman keskikokoista suuremmassa sairaanhoitopiirissä vuosittain yli 30 miljoonan euron laskun (veronmaksajille)

Arvio menetetystä työajasta: 5 tuntia per työviikko

Haastatelluista 84 % työskenteli kuntasektorilla.

Juurihan oli mediassa, että kotihoidossa työskentelevillä esim. on runsas kuukausi vuodessa saikkua keskimäärin,

Näin toimii patriarkaatti:

http://news.cornell.edu/stories/2015/04/women-preferred-21-over-men-ste…

http://yle.fi/uutiset/3-6112047

"Kiusaaminen on tyypillistä kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa. Näillä aloilla kiusataan myös tasapuolisesti miehiä."

http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001745049.html

"Nämä alat, jotka systemaattisesti nousevat esille, ovat sosiaali- ja terveydenhuolto, opetusala ja kuntasektori ylipäänsä. Tilanne on pysynyt samanlaisena. Sitten ovat nämä kuuluisat seurakunnat, joissa työpaikkakiusaamista esiintyy myös."

Lisää faktaa löytää jokainen googlettamalla. Vaikka muuta koitattekin väittää.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin kokemuksesta naisvaltaiset alat ja isot naisporukat on aina jollain tapaa ongelmallisia. Jos et sitten lähde mukaan paskanjauhantaan tai syrjimiseen, joudut itse kohteeksi. Valitettava tosiasia, että monilla aloilla naiset kokevat toiset naiset vain uhaksi. En todellakaan ymmärrä miksi. Itse nyt 5 vuotta tuli samassa työpaikassa täyteen ja alanvaihto mielessä. En yksinkertaisesti kykene puhumaan muista selän takana pahaa ja minua käytännössä syrjitään siitä.

Tämä on juuri sitä sisäistettyä misogyniaa. Ei ole mitään biologista perustetta sille, miksi naisvaltaiset alat olisivat sen hankalampia työympäristöjä.

Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?

Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"

Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?

Vierailija kirjoitti:

http://yle.fi/uutiset/3-6112047

"Kiusaaminen on tyypillistä kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa. Näillä aloilla kiusataan myös tasapuolisesti miehiä."

http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001745049.html

"Nämä alat, jotka systemaattisesti nousevat esille, ovat sosiaali- ja terveydenhuolto, opetusala ja kuntasektori ylipäänsä. Tilanne on pysynyt samanlaisena. Sitten ovat nämä kuuluisat seurakunnat, joissa työpaikkakiusaamista esiintyy myös."

Lisää faktaa löytää jokainen googlettamalla. Vaikka muuta koitattekin väittää.

Lainaan toista noista linkeistä:

"Naisten mielestä kiusaamista on paljon enemmän kuin miesten mielestä. Viime vuonna miehistä 22 prosenttia, naisista jopa 36 prosenttia kertoi työpaikallaan esiintyvän kiusaamista. Vartia-Väänänen ei osaa sanoa, kiusataanko naisia enemmän vai ovatko naiset herkempiä huomaamaan kiusaamista."

Eli naiset ilmoittavat kiusaamisesta herkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?

Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"

Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?

No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.

https://www.bloomberg.com/news/articles/2014-10-16/women-dislike-having…

"A growing pile of evidence suggests that women mistrust, and can undermine, one another at work. In a 2010 survey of 142 legal secretaries, not one preferred to work for a woman partner (about 47 percent had no preference). An HBR blog post points out that men still dominate the legal industry, and “if you’re aiming to hitch your wagon to a shooting star, men are a better bet.”

A 2011 survey found that 95 percent of working women felt they were undercut by another woman at least once during their professional life. In a 2008 study, women working for female supervisors experienced more stress than those who had male supervisors, reported the Wall Street Journal.

One reason women may be wary of their own is that they may well face penalties for helping each other out. A July study of hundreds of executives found that senior women who work to advance the careers of other women get more negative performance reviews from their superiors.

It may be tempting to assume that the trend will change as a younger generation climbs the ranks. The Gallup data suggest, though, that many in the world-rocking millennial generation would still rather not have a woman in charge."

Mulla on kyllä henkilökohtainen ongelma tuon termin "sisäistetty misogynia" kanssa. Jos sulla on mitään mielipiteitä tai johtopäätöksiä jotka olet yleistänyt koskemaan jotakin ihmisjoukkoa, se ei voi olla looginen johtopäätös elämänmittaisesta oppimisesta, vaan olet vain sisäistänyt roolisi yhteiskunnassa ja vahvistat valtarakenteita. Kuitenkin jos sinun mielipiteesi taas on että joku ryhmä sortaa sinua, se toki on validi omakohtainen kokemus ja varmasti totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just toi "not like other girls". Eli yksi äijistä -ilmiö ja sen korostaminen, ettei tykkää naisista ja viihtyy enemmän äijäporukoissa. Yleensä tähän liittyy ajatus siitä, että kaikkien muiden naisten kiinnostuksenkohteet on niin pinnallisia ja että kaikki muut naiset juoruilee. Myös kaikki "autoista tykkäävät naiset" yms. kuuluu samaan sarjaan, eli korostetaan niitä omia maskuliinisia ominaisuuksia (koska maskuliinisuus = hyvä, feminiinisyys = huono) ja haetaan hyväksyntää äijäporukoista samalla, kun rakennetaan eroa muihin naisiin.

Mahtavaa yleistystä. Valitettavasti naisia ei alata paljoa löydy ja on lottovoitto jos samaan työpaikkaan saataisiin toinen nainen. Minua katsotaan vinoon kun syön lounaasi miesporukassa ja keskustelen asioista normaalisti vaikka aiheena olisikin autot (joista en tiedä mitään). En hae hyväksyntää äijäporukoista. Olen heidän esimies ja he tietävät sen hyvin.

Miten tää koskee sua? Ei mitenkään. Jos oot miesvaltaisella alalla niin sitten oot. Mut jos oot tuolla työpaikalla sen vuoksi, että "naisvaltaiset alat on x ja y" niin se olis eri asia.

Vaikka se että minun oletetaan käyttäytyvän kuin yksi jätkistä tai miehillä ei ole kärhämiä.

Ainoa ero jonka olen huomannut käytöksessä on se että riidan selvittyä miesten välille ei yleensä jää eripuraa kun taas naisilla välit ovat yleensä entiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.

Olen ollut kahden eri työyhteisön esimiehenä. Toisessa oli alaisina 5 naista ja toisessa 6 miestä.

Kumpi oli mukavampi yhteisö? Arvaatteko?

Naisporukkassa valitettiin milloin mistäkin ja 99% noista tapauksista valitettiin jostain kolleegasta. Dissatiin ja haukuttiin esim. sitä poissa olevaa kolleegaa sen tavoista, olemuksesta, miehestä, lapsesta, ihan mistä vaan. Jopa perättömiä juoruja leviteltiin. Jouduin antamaan vuoden aikana 5 varoitusta näille leideille. Yksi siirrettiin muihin tehtäviin.

Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo, mutta se ei ollut läheskään tuon naisporukan veroista. Ei siellä haukuttu tai menty henkilökohtaisuuksiin.

Siinä se ero.

Minäkin olen ollut

A) Työssä, jossa oli VAIN naisia itseni lisäksi. Monessakin. Ilmapiiri on usein kireähkö työpaikan menetyksen pelossa.

Yhdessä silti mm. tuimme riveistämme vanhinta naista, joka haki meidän esimieheksemme. Hän ei saanut työtä - sen vei ulkopuolinen, alaa täysin tuntematon nuori mies.

Olimme todella pettyneitä.

B) Työssä jossa oli pelkkiä miehiä, olen ollut parissa työpaikassa ainoana naisena.

Miehet kiusasivat, piinasivat ja solvasivat toisiaan minkä ehtivät.

Selän takana juonittiin ja vehkeiltiin toisille varoituksia.

Korkeassa luottamusvirassa olevat miehet mm. lukitsivat sosiaalitiloihin arimman ja hiljaisimman miehen,

joka pakeni tuuletusikkunasta ulos. Tätä muut miehet seurasivat salaa ja kyllä heillä olikin hauskaa, vuosikausia tämän yhden miehen rääkkäämisessä.

Naisvaltaisilla aloilla en ole koskaan todistanut niin törkeää työpaikkakiusaamista, kuin miesvaltaisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.

Miksi sitten naisvaltaisilla työpaikoilla on oltava työnohjaus ratkomassa naisten keskinäisiä riitoja ja joka on täysin tuntematon käsite miesvaltaisilla työpaikoilla?

Mun tulkinta on se, että miehillä on myös keskinäisiä ristiriitoja, mutta ne ilmenevät eri tavalla ja niitä ei käsitellä niin, että ne puhuttaisiin suoraan selväksi. Sitten toinen käsitykseni on myös, että miehet nielevät mukisematta työpaikan valta-asetelmat, eli jos työpaikalla "Sami" on kingi, "Jani" nielee tämän eikä yritä ottaa yhteen "Samin" kanssa. Ehdotukseni on, että naiset käyvät ekplisiittisiä valtataisteluita vastaavissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.

Olen ollut kahden eri työyhteisön esimiehenä. Toisessa oli alaisina 5 naista ja toisessa 6 miestä.

Kumpi oli mukavampi yhteisö? Arvaatteko?

Naisporukkassa valitettiin milloin mistäkin ja 99% noista tapauksista valitettiin jostain kolleegasta. Dissatiin ja haukuttiin esim. sitä poissa olevaa kolleegaa sen tavoista, olemuksesta, miehestä, lapsesta, ihan mistä vaan. Jopa perättömiä juoruja leviteltiin. Jouduin antamaan vuoden aikana 5 varoitusta näille leideille. Yksi siirrettiin muihin tehtäviin.

Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo, mutta se ei ollut läheskään tuon naisporukan veroista. Ei siellä haukuttu tai menty henkilökohtaisuuksiin.

Siinä se ero.

Minulla kokemus n. 40 naisen työpaikasta, jossa ryhmähenki on lämmin ja mukava, ei ainoatakaan miestä. Inhottavimmat työilmapiirit muistan paikoista, joissa oli miehiä ja naisia sekaisin. Kai siellä sitten käytiin naisten kesken jotakin kamppailua miesten huomiosta, tiedä häntä, mutta olen hiivatin onnellinen, että meidän työpaikka on pysynyt naisten paikkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://yle.fi/uutiset/3-6112047

"Kiusaaminen on tyypillistä kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa. Näillä aloilla kiusataan myös tasapuolisesti miehiä."

http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001745049.html

"Nämä alat, jotka systemaattisesti nousevat esille, ovat sosiaali- ja terveydenhuolto, opetusala ja kuntasektori ylipäänsä. Tilanne on pysynyt samanlaisena. Sitten ovat nämä kuuluisat seurakunnat, joissa työpaikkakiusaamista esiintyy myös."

Lisää faktaa löytää jokainen googlettamalla. Vaikka muuta koitattekin väittää.

Lainaan toista noista linkeistä:

"Naisten mielestä kiusaamista on paljon enemmän kuin miesten mielestä. Viime vuonna miehistä 22 prosenttia, naisista jopa 36 prosenttia kertoi työpaikallaan esiintyvän kiusaamista. Vartia-Väänänen ei osaa sanoa, kiusataanko naisia enemmän vai ovatko naiset herkempiä huomaamaan kiusaamista."

Eli naiset ilmoittavat kiusaamisesta herkemmin.

Niin, eli naiset ovat herkkänahkaisempia, ja useammin toistensa kimpussa.

Kyllä on kova selittelyn tarve kiistattomille faktoille. Itse olin pitkään töissä ravintola-alalla, ja kyllä se oli niin että miehet tekivät hommansa, ja naiset juoruilivat ja mollasivat kaikkia vuorollaan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?

Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"

Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?

Näin: Välillä eteen osuus nais-, mies- ja sekaporukoita, joiden keskustelunaiheet eivät kiinnosta minua. Jos en pysty vaihtamaan aihetta, vaihdan seuraa.  -- Itse en viihtyisi tuntia huulipunakeskustelussa, mutta en kyllä jaksa myöskään tunnin jaanaamista toisen maailmansodan rintamalinjoista tai meidän bändin (2n+2m) rumpalin (m) parisuhdeongelmien vaikutuksesta soittoon. (Huom:  esimerkeissä harrastettu kärjistämistä.)