Lue keskustelun säännöt.
"En ole kuten muut naiset", "nainen on naiselle susi", "naiset ovat kieroja" ja muut sisäistetyn misogynian ilmentymät - jatkakaa listaa
29.05.2017 |
Sisäistelyllä misogynialla viitataan siis ilmiöön, jossa naisilla itsellään on naisvihamielisiä uskomuksia omasta sukupuolestaan. Naiset itse toistavat näitä uskomuksia itsestään ja muista naisista tai vaihtoehtoisesti tekevät eroa naissukupuolesta sisäistämiinsä uskomuksiin ilmoittamalla, etteivät ole kuten muut naiset ja viihtyvät enemmän miesten seurassa, koska miehet ovat reilumpia eivätkä juorua jne.
Mitä vastaavia sanontoja tai stereotypioita teille tulee mieleen?
(Ennen kuin miehet alkavat ruikuttaa, sisäistetty seksismi voi kohdistua myös miehiin. Miehet voivat ylläpitää uskomuksia miessukupuolen naiiviudesta, avuttomuudesta, tunteettomuudesta ja siitä, että kaikki miehet juovat kaljaa ja katsovat lätkää jne.)
Kommentit (440)
Itsekään en pidä niistä naisista, jotka yrittää olla jätkämäisiä muijia, mutta pakko sanoa että viihdyn enemmän miesvaltaisilla työpaikoilla. Molemmista on kokemusta.
Naisvaltaisilla aloilla keskustellaan aina painosta ja syödään salaattia. Pöydällä kiertää kaikenmaailman meikki- ja voide-esitteitä. Keskustellaan sairauksista ja lapsista ja valitetaan miten työ on rankkaa.
Ei miesten kanssakaan aina täydellistä ole, mutta itse kun tykkään keskustella esim leffoista ja sarjoista ja syödä muutakin kuin porkkanaa evääksi, niin miesten kanssa tunnen oloni rennoksi. En myöskään ole mikään perinteinen kaunistyttö, joten en koe minkäänlaista seksuaalista häirintää miehiltä, mikä tietysti helpottaa mun olemista.
Oli ehkä vähän kärjistetyt esimerkit, mutta omissa työpaikoissani asiat on menneet just näin. Pahimpia työpaikkoja hoitoalan työt, ne vanhat akat.. mulla ei vaan ole mitään yhteistä niitten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä lähtien "en ole kuin muut naiset" on ollut sisäistettyä misogyniaa? Kyseessähän on vaihe, jossa etsitään identiteettiä joka sopii itselleen paremmin kuin ahdas stereotyyppinen naisen muotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.
Olen ollut kahden eri työyhteisön esimiehenä. Toisessa oli alaisina 5 naista ja toisessa 6 miestä.
Kumpi oli mukavampi yhteisö? Arvaatteko?
Naisporukkassa valitettiin milloin mistäkin ja 99% noista tapauksista valitettiin jostain kolleegasta. Dissatiin ja haukuttiin esim. sitä poissa olevaa kolleegaa sen tavoista, olemuksesta, miehestä, lapsesta, ihan mistä vaan. Jopa perättömiä juoruja leviteltiin. Jouduin antamaan vuoden aikana 5 varoitusta näille leideille. Yksi siirrettiin muihin tehtäviin.
Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo, mutta se ei ollut läheskään tuon naisporukan veroista. Ei siellä haukuttu tai menty henkilökohtaisuuksiin.
Siinä se ero.
Minäkin olen ollut
B) Työssä jossa oli pelkkiä miehiä, olen ollut parissa työpaikassa ainoana naisena.
Miehet kiusasivat, piinasivat ja solvasivat toisiaan minkä ehtivät.
Selän takana juonittiin ja vehkeiltiin toisille varoituksia.
Korkeassa luottamusvirassa olevat miehet mm. lukitsivat sosiaalitiloihin arimman ja hiljaisimman miehen,
joka pakeni tuuletusikkunasta ulos. Tätä muut miehet seurasivat salaa ja kyllä heillä olikin hauskaa, vuosikausia tämän yhden miehen rääkkäämisessä.Naisvaltaisilla aloilla en ole koskaan todistanut niin törkeää työpaikkakiusaamista, kuin miesvaltaisilla.
Mä luulen, että monet naiset ovat tuolla "miehet ovat niin reiluja ja kivoja" -kannalla, koska jos ovat miesvaltaisen työpaikan ainoita naisia, heidän näkökulmansa on aivan erilainen. Erityisesti jos ovat miellyttävän oloisia naisia, niin miehet jaksavat lirkutella ja käyttäytyä ihanasti heitä kohtaan. Näin naisilta jää havaitsematta miesten keskinäinen valtapeli.
Pojan koulukavereista olen huomannut että porukan kingi homottelee ja kiusaa jatkuvasti siipiveikkoaan eli omaa parasta kaveriaan, niin että esim. synttäreillä jouduin sanomaan asiasta kun en enää jaksanut kuunnella sitä toisen kiusaamista. Ja tämä ei siis ollut enää mitään hauskaa eikä läppää, vaikka kiusaaja itse tietyisti haluaa sen sellaisena esittää. Oma poikanikin on siitä sanonut että ei ole kivaa kun "Jimi" koko ajan homottelee ja nälvii "Jesseä". "Jesse" itse kuitenkin tuntuu tämän nielevän ainakin päällisin puolin ja suostuvan tällaisen tyypin kaveriksi. Kyllä mä naisena koen että tilanne ei ole kiva eikä ok, mutta ilmeisesti pojilla/miehillä on erilaiset koodistot. Eli olisko nyt tässäkin sitten syy siihen että naiset raportoivat kiusaamisen esim. työpaikoilla, miehillä se piiloutuu "läpänheitoksi" ja muutenkin basga niellään mukisematta koska mies ei saa osoittaa heikkouttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.
Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.
Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://yle.fi/uutiset/3-6112047
"Kiusaaminen on tyypillistä kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa. Näillä aloilla kiusataan myös tasapuolisesti miehiä."
http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001745049.html
"Nämä alat, jotka systemaattisesti nousevat esille, ovat sosiaali- ja terveydenhuolto, opetusala ja kuntasektori ylipäänsä. Tilanne on pysynyt samanlaisena. Sitten ovat nämä kuuluisat seurakunnat, joissa työpaikkakiusaamista esiintyy myös."
Lisää faktaa löytää jokainen googlettamalla. Vaikka muuta koitattekin väittää.
Lainaan toista noista linkeistä:
"Naisten mielestä kiusaamista on paljon enemmän kuin miesten mielestä. Viime vuonna miehistä 22 prosenttia, naisista jopa 36 prosenttia kertoi työpaikallaan esiintyvän kiusaamista. Vartia-Väänänen ei osaa sanoa, kiusataanko naisia enemmän vai ovatko naiset herkempiä huomaamaan kiusaamista."
Eli naiset ilmoittavat kiusaamisesta herkemmin.
Niin, eli naiset ovat herkkänahkaisempia, ja useammin toistensa kimpussa.
Kyllä on kova selittelyn tarve kiistattomille faktoille. Itse olin pitkään töissä ravintola-alalla, ja kyllä se oli niin että miehet tekivät hommansa, ja naiset juoruilivat ja mollasivat kaikkia vuorollaan keskenään.
Mitä herkkänahkaisuutta on siinä, että ilmoittaa kiusaamisesta? Sehän on ainoa oikea teko työpaikkakiusaamisen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein nämä ikävät kokemukset naisten käytöksestä perustavat naisten omiin kokemuksiin, joita itsellänikin on. Esim jokainen sukuriita on naisten aloittama ja lähes jokainen on myös naisten välinen -ja jostain ihan turhasta!
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien "en ole kuin muut naiset" on ollut sisäistettyä misogyniaa? Kyseessähän on vaihe, jossa etsitään identiteettiä joka sopii itselleen paremmin kuin ahdas stereotyyppinen naisen muotti.
Eihän sen ole pakko olla, mutta jos siitä tulee levy, joka jää pyörimään lautaselle ja se on tapa nähdä "muut naiset" stereotyyppisenä joukkona, jota voi vähätellä, koska "ei ole kuin muut", siinä on se mahdollisuus siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.
Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.
Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?
Ei hitto, tarkoitin sitä että miksi ihmeessä oot ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä? Ja miksi just miesten porukassa puhutaan sun kiinnostuksen kohteista muttei muualla? Kannattaa tutustua vaikka FB:n nörttiryhmiin, niin huomaat että on muitakin naisia joita kiinnostaa samat asiat kuin sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://yle.fi/uutiset/3-6112047
"Kiusaaminen on tyypillistä kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa. Näillä aloilla kiusataan myös tasapuolisesti miehiä."
http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001745049.html
"Nämä alat, jotka systemaattisesti nousevat esille, ovat sosiaali- ja terveydenhuolto, opetusala ja kuntasektori ylipäänsä. Tilanne on pysynyt samanlaisena. Sitten ovat nämä kuuluisat seurakunnat, joissa työpaikkakiusaamista esiintyy myös."
Lisää faktaa löytää jokainen googlettamalla. Vaikka muuta koitattekin väittää.
Lainaan toista noista linkeistä:
"Naisten mielestä kiusaamista on paljon enemmän kuin miesten mielestä. Viime vuonna miehistä 22 prosenttia, naisista jopa 36 prosenttia kertoi työpaikallaan esiintyvän kiusaamista. Vartia-Väänänen ei osaa sanoa, kiusataanko naisia enemmän vai ovatko naiset herkempiä huomaamaan kiusaamista."
Eli naiset ilmoittavat kiusaamisesta herkemmin.
Eihän tuo ollut tutkimuksen johtopäätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
Ei ole sellaista asiaa kuin "feministisen oikein". Ei heille riitä mikään.
"kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä"
Varmaan typerin kommentti, jonka olen lukenut ikinä täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein nämä ikävät kokemukset naisten käytöksestä perustavat naisten omiin kokemuksiin, joita itsellänikin on. Esim jokainen sukuriita on naisten aloittama ja lähes jokainen on myös naisten välinen -ja jostain ihan turhasta!
Ja tämä ketjukin alkaa pikkuhiljaa menemään siihen suuntaan
Mitä ne miesten hienot puheenaiheet sitten on työpaikoilla? Olin kerran bussiretkellä jossa jouduin istumaan miesporukan keskelle ja olin pitkästyä kuoliaaksi koska nämä puhuivat tunnin yhteen menoon PERÄKÄRRYISTÄ. Kukaan ei voisi uskoa että peräkärryistä riittää puhuttavaa tunniksi mutta niin vaan kävi. Mutta ilmeisesti miehet yleensä keskustelevat keskenään Sokrateesta ja talousteorioista ja mustista aukoista, ja minulla oli vain huono tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Just toi "not like other girls". Eli yksi äijistä -ilmiö ja sen korostaminen, ettei tykkää naisista ja viihtyy enemmän äijäporukoissa. Yleensä tähän liittyy ajatus siitä, että kaikkien muiden naisten kiinnostuksenkohteet on niin pinnallisia ja että kaikki muut naiset juoruilee. Myös kaikki "autoista tykkäävät naiset" yms. kuuluu samaan sarjaan, eli korostetaan niitä omia maskuliinisia ominaisuuksia (koska maskuliinisuus = hyvä, feminiinisyys = huono) ja haetaan hyväksyntää äijäporukoista samalla, kun rakennetaan eroa muihin naisiin.
Mitä vikaa tuollaisessa on? Lapsensaannin jälkeen olen alkanut yhä enemmän kartella naisia, heidän valtapelejään ja kilpavarusteluaan. Voin rehellisesti sanoa, että kiinnostaa enemmän kuunnella miehen enoa, joka puhuu yhteiskunnallisista asioista kuin omaa lapsuudenaikaista kaveria, joka on kadonnut leikkipuistoihin ja jonka jutut ovat tasoa: "Ostin uuden softshell-takin, makso niin ja niin paljon."
Ei minusta tosin aina ole niin päin, että maskuliinisuus on automaattisesti hyvä ja feminiinisyys huono. Tietysti riippuu vähän siitäkin mikä kenenkin mielestä kuuluu minkäkin sukupuolen ominaisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.
Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.
Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?
Mä olen 25-vuotias nainen, eikä mulla ole muita kuin naispuolisia ystäviä.
Meikeistä puhutaan: ei koskaan.
Miten niistä edes keksii puhuttavaa?
Miksi olet seurassa joka ei vastaa omaasi?
Mä ainakin hengailen vain ns. sielunkumppaneiden ja saman maailmankuvan sekä arvomaailman omaavien ihmisten kanssa, eikä niistä yksikään ole mies.
Ei me ylipäätään puhuta ulkoisista asioista tai materiasta juuri koskaan, vaan yhteiskunnallisten ilmiöiden, historian, kulttuurien ym. lisäksi keskustelu on jatkuvasti ns. sielullisella tasolla.
Ja ihan naisellisia, tyylikkäitä naisia olemme silti (tai ehkä juuri siksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.
Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.
Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?
Ei hitto, tarkoitin sitä että miksi ihmeessä oot ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä? Ja miksi just miesten porukassa puhutaan sun kiinnostuksen kohteista muttei muualla? Kannattaa tutustua vaikka FB:n nörttiryhmiin, niin huomaat että on muitakin naisia joita kiinnostaa samat asiat kuin sua.
Sinua itseäsi lainaten, ei hitto. Mä sanoin, että sosiaalinen kanssakäyminen ei (varmaan kenelläkään?) rajoitu niihin ihmisiin, joiden "kanssa" olen. Jos menen aftereille/terassille töiden jälkeen muutaman ystävän kanssa, usein seuraan liittyy myös heidän tuttujaan ja ystäviään. Töissä, lounastauoilla jne. on aina ihmisiä, joiden kanssa tulee oltua tekemisissä ilman, että se on suunniteltua. En tiedä miten rajoittunutta elämää pitäisi elää, jotta olisin kanssakäymisissä vain ihmisten kanssa, jotka jotenkin valikoin. Mistä oletat sitäpaitsi, että FB:n nörttiryhmät olisi viiteryhmäni? Koska olen maisteri ja en jaksa puhua meikeistä? Kiinnostava tulkinta.
Aloittaja on itse tässä feministinä nimenomaan se susi niille naisille, jotka "kehtaavat" olla HÄNEN SUURUTENSA kanssa eri mieltä siitä kuinka maailma makaa.
Oman agendan tuputtaminen on tärkeintä.
Päinvastoin! Puhdas tasa-arvon kannattaja on nimenomaan kaikkein vapain mihinkään sukupuoleen kohdistuvasta vihasta.