Kuntouttava työtoiminta nöyryyttää ja passivoi työtöntä

Olen akateeminen pitkäaikaistyötön ja joutunut mukaan kuntouttavaan työtoimintaan. "Työni" on sinänsä ihan mukavaa ja leppoisaa pientä puuhastelua kahvittelun yms. lomassa, enkä koe siitä saatavaa korvausta tässä tapauksessa liian pieneksi. Työpanokseni ei ole paljon minkään arvoinen, ja vielä kun asun lyhyen kävelymatkan päässä "työpaikaltani" ja otan aina omat eväät mukaan, jokainen saamani euro on ekstraa normaalien tukien päälle.

Ainoat "työhöni" liittyvät ongelmat on, että suurin osa ajasta kuluu peukaloita pyöritellen ja kyse on kuntouttavasta työtoiminnasta. Mistä mun muka pitäisi kuntoutua? Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia päivärytmin tai elämänhallinnan kanssa. Olen aktiivinen ja toimelias luonne ja olen työttömänäkin osannut käyttää aikani hyödyksi: Olen tehnyt vapaaehtoistöitä, opetellut monia uusia asioita, pitänyt ammattitaitoani yllä, käynyt harrastuksissa, pitänyt yhteyttä kavereihin ja sukulaisiin jne. Miksi mut leimataan kuntoutuksen tarpeessa olevaksi luuseriksi ja pakotetaan karenssin uhalla "työpaikalle", jossa harvat tehtäväni on naurettavan helppoja (vaikkakin mukavia) ja suurin osa ajasta kuluu ajan tappamiseen? Kyllä se käy itsetunnon päälle ja tuntuu nöyryyttävältä, kun aikuinen, tervepäinen, koulutettu ja työhaluinen ihminen pakotetaan moiseen.

Olen yrittänyt suhtautua "työhöni" positiivisesti, mutta se käy päivä päivältä vaikeammaksi. Mietin jatkuvasti, millaista ajanhaaskausta kuntouttava työtoiminta kohdallani on. Vaikka arvostan siitä saamaani rahaa, kaikki "työpaikalla" hukkaan heitetty aika on pois jostain muusta. Erityisesti kaikesta hyödyllisestä, koska nöyryyttävä "työni" on henkisesti niin raskasta että sen jälkeen kaipaa viihdettä.

Nyt sitten joku sanoo, että saahan tästä merkinnän CV:hen. Totuus on, että mulle sellaisesta merkinnästä ei ole ainakaan hyötyä. Tämän tason puuhastelu voisi ehkä auttaa jonkun hanttihomman saamisessa, mutta multa se ovi sulkeutui silloin kun sain maisterin paperit ja mua ruvettiin pitämään ylikoulutettuna. Oman alan töideni kannalta tällaisilla höpöhommilla ei ole mitään merkitystä, paitsi ehkä niin että työnantaja miettii mikä mussa on vikana kun päädyin moiseen. Kaiken lisäksi tein paljon erilaisia hanttihommia opiskeluaikanani ja ehdin olla oman alan töissäkin useamman vuoden ennen työttömäksi jäämistä, joten työelämä pelisääntöineen on tullut tutuksi paljon paremmin kuin tämän pikku puuhastelun myötä.

Mikä auttaisi jaksamaan tällaista nöyryyttävää kyykytystä?