Kuntouttava työtoiminta nöyryyttää ja passivoi työtöntä

Vierailija kirjoitti:

Kuntien on järjestettävä kuntouttavaa työtoimintaa niille pitkään työttöminä olleille henkilöille, jotka saavat työmarkkinatukea tai toimeentulotukea ja jotka eivät työ- ja toimintakykynsä takia kykene osallistumaan TE-hallinnon ensisijaisiin palveluihin. (Sosiaali- ja terveysministeriö)

Eli suurin osa on kuntouttavassa työtoiminnassa täysin ilman perustetta. Työ- ja toimintakyvyn täytyy olla todella alentunut, jos ei esim. kykene hakemaan työpaikkoja. Tervettä ja työkykyistä ei saa kuntouttavaan laittaa, mutta tätä rikotaan räikeästi kunnissa, jotta ei tarvitse maksaa työmarkkinatuen "sakkomaksuja". Itse kyllä valittaisin niin monelle taholle kuin mahdollista, jos olisin tilanteessa, että minut terveenä ja työkykyisenä yritettäisiin pakottaa kuntouttavaan.

Kunnat käyttää jo nyt 9 euron työläisiä eli orjia ihan helvesti. Tuo hallituksen esitys on aivan sairas. Ilmainen työ ei ole mikään ratkaisu työttömyyteen. Rehellinen kilpailu on mahdotonta jos toinen voi käyttää ilmaista työvoimaa.

Kuka hullu palkkaa jos saa ilmaisia? Kuinka moni menettää työnsä orjalle jos ehdotus menee läpi?

"Kuntouttava työtoiminta

MITÄ

Kuntouttava työtoimintaa toteutetaan yhdistyksissä, valtion virastoissa ja laitoksissa tai kaupungin yksiköissä sekä myös Kokkotyö-säätiöllä. Työtoiminta voi olla totuttautumista työelämän pelisääntöihin tai lähes tavallista kokopäivätyötä. Työtoimintajaksoon sisältyy yksilöllinen palveluohjaus

MIKSI 

Tavoitteena on ylläpitää työttömänä olevan henkilön toimintakykyä sekä edistää työ- ja koulutusmahdollisuuksia. Tarkoituksena on kohentaa hyvinvointia ja ylläpitää elämänhallintaa sekä sosiaalisia taitoja. vahvistaa asiakaan elämän- ja arjenhallintaa sekä työ- ja toimintakykyä

MITEN

Kuntouttava työtoiminta on ohjattua työskentelyä Kokkotyö-säätiön työyksiköissä. Työtehtävät suunnitellaan yksilöllisesti ja tavoitteellisesti sekä laaditaan jatkosuunnitelma. Tavoitteiden sujumista ja toteutumista arvioidaan työtoimintajakson aikana säännöllisen väliajoin yhteisesti.

KENELLE

Kuntouttavaan työtoimintaan ohjaudutaan aktivointisuunnitelman kautta, jossa sovitaan kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisesta. Tarkoitettu työttömille oleville työnhakijoille työllistymismahdollisuuksien, elämänhallinnan ja kuntoutumisen edistämiseksi."

Kokkotyö-säätiöllä (Kokkolan- Pietarsaaren- ja Kaustisen seutukunnissa) tehdään kyllä ihan oikeita töitä, kukin taitojensa ja voimiensa mukaan.

Millä paikkakunnalla ap sinä olet? Mikä taho teillä järjestää kuntouttavan?

Minä olen ollut mm. Kokkolassa työttömänä vuosia, eikä minua koskaan laitettu kuntouttavaan, juuri sen takia että ei ollut syytä. Kuntouttava ei lähettävälle taholle ilmaista joten sinne ei työnnetä sellaisia joilla ei siihen ole tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin, jos olet onnistunut olemaan työttömänä noin 3 vuotta ja edelleen pidät itseäsi osaajana.

Opiskeluaikana liityt kassan jäseneksi ja teet töitä sen verran, että olet oikeutettu 300 päivän ansiosidonnaiseen päivärahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa 1.5 vuoden päivärahakautta. Sen jälkeen saat 300 päivää  ja vasta sitten päädyt kuntouttavaan työtoimintaan. Jos ei ole kolmeen vuoteen pystynyt osoittamaan kelpoisuuttaan mihinkään työhön, niin eikö silloin muka ole jotain pielessä?

Meinaatko, että sitä mahdollisesti puuttuvaa tai vanhentunutta osaamista saa paikattua jossakin v**n kuntouttavassa työtoiminta-perseilyssä?

Tarkoitan, että jos onnistuu olemaan 3 vuotta työttömänä, niin ongelman korjaamiseen olisi tarvittu ap:n omaa motivaatiota jo pari vuotta aikaisemmin. Kuntouttava työtoiminta on tapa pitää ihmisiä kiinni yhteiskunnassa, koska edes nykyisten työttömyyslukujen Suomessa ei ole normaalia onnistua olemaan akateemisena noin pitkään työttömänä.

Työttömyys ei ole oma valinta, mutta alle 40v ikäisen akateemisen pitkäaikaistyöttömyys on. Tätä on muuten ihan tutkittu Tampereen yliopistossa ja havaittu, että moni siirtää itsensä omilla valinnoillaan nurkkaan, koska ei edes halua tehdä töitä.

Kuntouttava työtoiminta on yleensä vaan halpaa alihankintatyötä yrityksille, ei mitään muuta. Lähes kaikki kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneet ovat taas työttöminä työtoiminnan jälkeen.

Ei yritykset saa ottaa kuntouttavaan työtoimintaan ketään, siinä pitää olla mukana valmennus, siksi sitä saa toteuttaa vaan kunnat itse, tai yhdistys tai säätiö. Ei valmentajien palkat ja muut kulut ole mikään pikkuraha, lähettävälle taholle se maksaa monta kymppiä päivässä että joku on kuntouttavassa. Ja läheskään kaikki kuntouttavassa olevat eivät anna edes niiltä tunneilta jotka töissä ovat kunnollista työpanosta jotta siitä olisi taloudellista tuloa tai muuta hyötyä sen edestä mitä siihen panostetaan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin, jos olet onnistunut olemaan työttömänä noin 3 vuotta ja edelleen pidät itseäsi osaajana.

Opiskeluaikana liityt kassan jäseneksi ja teet töitä sen verran, että olet oikeutettu 300 päivän ansiosidonnaiseen päivärahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa 1.5 vuoden päivärahakautta. Sen jälkeen saat 300 päivää  ja vasta sitten päädyt kuntouttavaan työtoimintaan. Jos ei ole kolmeen vuoteen pystynyt osoittamaan kelpoisuuttaan mihinkään työhön, niin eikö silloin muka ole jotain pielessä?

Meinaatko, että sitä mahdollisesti puuttuvaa tai vanhentunutta osaamista saa paikattua jossakin v**n kuntouttavassa työtoiminta-perseilyssä?

Tarkoitan, että jos onnistuu olemaan 3 vuotta työttömänä, niin ongelman korjaamiseen olisi tarvittu ap:n omaa motivaatiota jo pari vuotta aikaisemmin. Kuntouttava työtoiminta on tapa pitää ihmisiä kiinni yhteiskunnassa, koska edes nykyisten työttömyyslukujen Suomessa ei ole normaalia onnistua olemaan akateemisena noin pitkään työttömänä.

Työttömyys ei ole oma valinta, mutta alle 40v ikäisen akateemisen pitkäaikaistyöttömyys on. Tätä on muuten ihan tutkittu Tampereen yliopistossa ja havaittu, että moni siirtää itsensä omilla valinnoillaan nurkkaan, koska ei edes halua tehdä töitä.

Kuntouttava työtoiminta on yleensä vaan halpaa alihankintatyötä yrityksille, ei mitään muuta. Lähes kaikki kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneet ovat taas työttöminä työtoiminnan jälkeen.

Ainakin ennen kuntouttavaa työtoimintaa sai tehdä vain julkisen palvelun tai järjestön hommissa, ei millekään yritykselle. 

Yritykset voivat teettää niissä töitä.

Tottakai voi, mutta ei ne sitä sen halvemmalla saa kuin muualtakaan. Työpajoilla on korkeammat kustannukset kuin "normaaleissa" firmoissa. Työpajoilla on valmentajia ym. henkilökuntaa, jota tavallisessa firmassa ei ole.

Myös yksityiset voivat teettää siellä töitä.

Ja jos kukaan firma tai yksityinen ei ostaisi työpajan palveluita tai tuotteita, niin mitä ne kuntouttavassa ym. olevat ihmiset siellä tekisivät työkseen? Askartelisivat vessapaperirullista jotain kivaa? Miten se auttaisi heidän työllistymistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin, jos olet onnistunut olemaan työttömänä noin 3 vuotta ja edelleen pidät itseäsi osaajana.

Opiskeluaikana liityt kassan jäseneksi ja teet töitä sen verran, että olet oikeutettu 300 päivän ansiosidonnaiseen päivärahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa 1.5 vuoden päivärahakautta. Sen jälkeen saat 300 päivää  ja vasta sitten päädyt kuntouttavaan työtoimintaan. Jos ei ole kolmeen vuoteen pystynyt osoittamaan kelpoisuuttaan mihinkään työhön, niin eikö silloin muka ole jotain pielessä?

Meinaatko, että sitä mahdollisesti puuttuvaa tai vanhentunutta osaamista saa paikattua jossakin v**n kuntouttavassa työtoiminta-perseilyssä?

Tarkoitan, että jos onnistuu olemaan 3 vuotta työttömänä, niin ongelman korjaamiseen olisi tarvittu ap:n omaa motivaatiota jo pari vuotta aikaisemmin. Kuntouttava työtoiminta on tapa pitää ihmisiä kiinni yhteiskunnassa, koska edes nykyisten työttömyyslukujen Suomessa ei ole normaalia onnistua olemaan akateemisena noin pitkään työttömänä.

Työttömyys ei ole oma valinta, mutta alle 40v ikäisen akateemisen pitkäaikaistyöttömyys on. Tätä on muuten ihan tutkittu Tampereen yliopistossa ja havaittu, että moni siirtää itsensä omilla valinnoillaan nurkkaan, koska ei edes halua tehdä töitä.

Mistäköhän tällainen tutkimus löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin, jos olet onnistunut olemaan työttömänä noin 3 vuotta ja edelleen pidät itseäsi osaajana.

Opiskeluaikana liityt kassan jäseneksi ja teet töitä sen verran, että olet oikeutettu 300 päivän ansiosidonnaiseen päivärahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa 1.5 vuoden päivärahakautta. Sen jälkeen saat 300 päivää  ja vasta sitten päädyt kuntouttavaan työtoimintaan. Jos ei ole kolmeen vuoteen pystynyt osoittamaan kelpoisuuttaan mihinkään työhön, niin eikö silloin muka ole jotain pielessä?

Meinaatko, että sitä mahdollisesti puuttuvaa tai vanhentunutta osaamista saa paikattua jossakin v**n kuntouttavassa työtoiminta-perseilyssä?

Tarkoitan, että jos onnistuu olemaan 3 vuotta työttömänä, niin ongelman korjaamiseen olisi tarvittu ap:n omaa motivaatiota jo pari vuotta aikaisemmin. Kuntouttava työtoiminta on tapa pitää ihmisiä kiinni yhteiskunnassa, koska edes nykyisten työttömyyslukujen Suomessa ei ole normaalia onnistua olemaan akateemisena noin pitkään työttömänä.

Työttömyys ei ole oma valinta, mutta alle 40v ikäisen akateemisen pitkäaikaistyöttömyys on. Tätä on muuten ihan tutkittu Tampereen yliopistossa ja havaittu, että moni siirtää itsensä omilla valinnoillaan nurkkaan, koska ei edes halua tehdä töitä.

Kuntouttava työtoiminta on yleensä vaan halpaa alihankintatyötä yrityksille, ei mitään muuta. Lähes kaikki kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneet ovat taas työttöminä työtoiminnan jälkeen.

Ainakin ennen kuntouttavaa työtoimintaa sai tehdä vain julkisen palvelun tai järjestön hommissa, ei millekään yritykselle. 

Yritykset voivat teettää niissä töitä.

Tottakai voi, mutta ei ne sitä sen halvemmalla saa kuin muualtakaan. Työpajoilla on korkeammat kustannukset kuin "normaaleissa" firmoissa. Työpajoilla on valmentajia ym. henkilökuntaa, jota tavallisessa firmassa ei ole.

Myös yksityiset voivat teettää siellä töitä.

Ja jos kukaan firma tai yksityinen ei ostaisi työpajan palveluita tai tuotteita, niin mitä ne kuntouttavassa ym. olevat ihmiset siellä tekisivät työkseen? Askartelisivat vessapaperirullista jotain kivaa? Miten se auttaisi heidän työllistymistään?

Työttömän kannalta on todennäköisesti parempi, että pääsee tekemään siellä ihan "oikeaa" työtä, mutta en usko, että yrityksille tämän toiminnan tukeminen on pelkkää hyväntekeväisyyttä.

Itse olen vajaakuntoinen, mutta jotain muutaman tunnin helppoja töitä voisin tehdä mutta sellaisia ei ole. Mieluummin kuitenkin teen edes jotain, joten itse käyn mielellään kunt toiminnassa kuin olisin ns samalla rahalla kotona. Ainahan jotkut on kadehtineet sitä että rahaa annetaan vastikkeettomasti mutta sitä he eivät ole tajunneet että tätäkin systeemiä voi hyödyntää oman palkkatyön kustannuksella, kun jotkut firmat korvaa työntekijät puoli ilmaisilla työkykyisillä ja nämä firmat sitten menestyy paremmin kuin toiset ja nämä toiset joutuu sitten supistamaan henkilökuntaa. Kannattaa siis miettiä asioita isommassa kuvassa kuin "vituttaa kun naapurin Maija saa 400 e kuussa ja kykenee jotenkuten pysymään hengissä, ja mä vaan 2500 euroa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin, jos olet onnistunut olemaan työttömänä noin 3 vuotta ja edelleen pidät itseäsi osaajana.

Opiskeluaikana liityt kassan jäseneksi ja teet töitä sen verran, että olet oikeutettu 300 päivän ansiosidonnaiseen päivärahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa 1.5 vuoden päivärahakautta. Sen jälkeen saat 300 päivää  ja vasta sitten päädyt kuntouttavaan työtoimintaan. Jos ei ole kolmeen vuoteen pystynyt osoittamaan kelpoisuuttaan mihinkään työhön, niin eikö silloin muka ole jotain pielessä?

Meinaatko, että sitä mahdollisesti puuttuvaa tai vanhentunutta osaamista saa paikattua jossakin v**n kuntouttavassa työtoiminta-perseilyssä?

Tarkoitan, että jos onnistuu olemaan 3 vuotta työttömänä, niin ongelman korjaamiseen olisi tarvittu ap:n omaa motivaatiota jo pari vuotta aikaisemmin. Kuntouttava työtoiminta on tapa pitää ihmisiä kiinni yhteiskunnassa, koska edes nykyisten työttömyyslukujen Suomessa ei ole normaalia onnistua olemaan akateemisena noin pitkään työttömänä.

Työttömyys ei ole oma valinta, mutta alle 40v ikäisen akateemisen pitkäaikaistyöttömyys on. Tätä on muuten ihan tutkittu Tampereen yliopistossa ja havaittu, että moni siirtää itsensä omilla valinnoillaan nurkkaan, koska ei edes halua tehdä töitä.

Kuntouttava työtoiminta on yleensä vaan halpaa alihankintatyötä yrityksille, ei mitään muuta. Lähes kaikki kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneet ovat taas työttöminä työtoiminnan jälkeen.

Ainakin ennen kuntouttavaa työtoimintaa sai tehdä vain julkisen palvelun tai järjestön hommissa, ei millekään yritykselle. 

Työ yrityksille tehdään välikäden, kunnan, kautta. Kunta siis myy työttömiään (luultavasti pilkkahintaan, tiedä vaikka jopa ostaisi työtä) yrityksille, enkä yhtään yllättyisi vaikka sieltä löytyisi kaikenlaista hyväveliketkuilua välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin, jos olet onnistunut olemaan työttömänä noin 3 vuotta ja edelleen pidät itseäsi osaajana.

Opiskeluaikana liityt kassan jäseneksi ja teet töitä sen verran, että olet oikeutettu 300 päivän ansiosidonnaiseen päivärahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa 1.5 vuoden päivärahakautta. Sen jälkeen saat 300 päivää  ja vasta sitten päädyt kuntouttavaan työtoimintaan. Jos ei ole kolmeen vuoteen pystynyt osoittamaan kelpoisuuttaan mihinkään työhön, niin eikö silloin muka ole jotain pielessä?

Meinaatko, että sitä mahdollisesti puuttuvaa tai vanhentunutta osaamista saa paikattua jossakin v**n kuntouttavassa työtoiminta-perseilyssä?

Tarkoitan, että jos onnistuu olemaan 3 vuotta työttömänä, niin ongelman korjaamiseen olisi tarvittu ap:n omaa motivaatiota jo pari vuotta aikaisemmin. Kuntouttava työtoiminta on tapa pitää ihmisiä kiinni yhteiskunnassa, koska edes nykyisten työttömyyslukujen Suomessa ei ole normaalia onnistua olemaan akateemisena noin pitkään työttömänä.

Työttömyys ei ole oma valinta, mutta alle 40v ikäisen akateemisen pitkäaikaistyöttömyys on. Tätä on muuten ihan tutkittu Tampereen yliopistossa ja havaittu, että moni siirtää itsensä omilla valinnoillaan nurkkaan, koska ei edes halua tehdä töitä.

Tuota noin... olen akateeminen vuoden työttömänä ollut. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana pääsin moneen haastatteluun, mutta aina jouduin tyytymään ikuisen kakkosen rooliin, koska aina löytyi joku jolla oli hitusen enemmän kokemusta. Tuon maagisen kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen en olekaan enää päässyt haastatteluihin. En tule koskaan enää pääsemään töihin, koska olen työnantajien mielestä "luuseri". Olen hakenut myös vaikka mitä hanttihommia, mutta olen työnantajien mukaan niihin ylikoulutettu. Olen siis tuhoontuomittu koko loppuikäni. En tule ikinä saamaan töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin, jos olet onnistunut olemaan työttömänä noin 3 vuotta ja edelleen pidät itseäsi osaajana.

Opiskeluaikana liityt kassan jäseneksi ja teet töitä sen verran, että olet oikeutettu 300 päivän ansiosidonnaiseen päivärahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa 1.5 vuoden päivärahakautta. Sen jälkeen saat 300 päivää  ja vasta sitten päädyt kuntouttavaan työtoimintaan. Jos ei ole kolmeen vuoteen pystynyt osoittamaan kelpoisuuttaan mihinkään työhön, niin eikö silloin muka ole jotain pielessä?

Meinaatko, että sitä mahdollisesti puuttuvaa tai vanhentunutta osaamista saa paikattua jossakin v**n kuntouttavassa työtoiminta-perseilyssä?

Tarkoitan, että jos onnistuu olemaan 3 vuotta työttömänä, niin ongelman korjaamiseen olisi tarvittu ap:n omaa motivaatiota jo pari vuotta aikaisemmin. Kuntouttava työtoiminta on tapa pitää ihmisiä kiinni yhteiskunnassa, koska edes nykyisten työttömyyslukujen Suomessa ei ole normaalia onnistua olemaan akateemisena noin pitkään työttömänä.

Työttömyys ei ole oma valinta, mutta alle 40v ikäisen akateemisen pitkäaikaistyöttömyys on. Tätä on muuten ihan tutkittu Tampereen yliopistossa ja havaittu, että moni siirtää itsensä omilla valinnoillaan nurkkaan, koska ei edes halua tehdä töitä.

Kuntouttava työtoiminta on yleensä vaan halpaa alihankintatyötä yrityksille, ei mitään muuta. Lähes kaikki kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneet ovat taas työttöminä työtoiminnan jälkeen.

Ei yritykset saa ottaa kuntouttavaan työtoimintaan ketään, siinä pitää olla mukana valmennus, siksi sitä saa toteuttaa vaan kunnat itse, tai yhdistys tai säätiö. Ei valmentajien palkat ja muut kulut ole mikään pikkuraha, lähettävälle taholle se maksaa monta kymppiä päivässä että joku on kuntouttavassa. Ja läheskään kaikki kuntouttavassa olevat eivät anna edes niiltä tunneilta jotka töissä ovat kunnollista työpanosta jotta siitä olisi taloudellista tuloa tai muuta hyötyä sen edestä mitä siihen panostetaan rahaa.

En tiedä _pitäisikö_ olla joku valmentaja mutta itselläni ei koskaan ollut yhdessäkään paikassa, eikä ollut muillakaan samoissa paikoissa, enkä ole kuullut muillakaan olleen muissa paikoissa.

Ennen olikin noin, että kuntoutettavat tekivät työtä sen minkä jaksoivat/viitsivät mutta mitä enemmän kuntouttavassa alkaa olemaan ei kuntoutusta tarvitsevaa väkeä sitä useammin saadaan täysi työpanos josta saadaan taloudellista tuloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin, jos olet onnistunut olemaan työttömänä noin 3 vuotta ja edelleen pidät itseäsi osaajana.

Opiskeluaikana liityt kassan jäseneksi ja teet töitä sen verran, että olet oikeutettu 300 päivän ansiosidonnaiseen päivärahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa 1.5 vuoden päivärahakautta. Sen jälkeen saat 300 päivää  ja vasta sitten päädyt kuntouttavaan työtoimintaan. Jos ei ole kolmeen vuoteen pystynyt osoittamaan kelpoisuuttaan mihinkään työhön, niin eikö silloin muka ole jotain pielessä?

Asenne tuossa ainakin on pielessä. Nyt hän itkee, että hänen lahjakkuutensa menee hukkaan ja hän parempi prinsessa joutuu luokitelluksi luuseriksi. Kertoo kyllä ylimielisyydestä muita kohtaan ja mitä ajattelee työttömistä, mutta ei huomaa, että on itse ihan sitä samaa porukkaa. Ei siellä työkkärissä sentään aleta katsoa kuka on vähän parempi ihminen ja kuka luuseri, kuka vaan makaa sohvalla ja kuka "kehittää itseään", kenelle voidaan antaa se mielenkiintoinen kehittävä työ, hyvä palkka ja kivat työkaverit. Niin sitä kuule normaalit työntekijätkin välillä tylsistyvät, kaikki työt ei ole aina niin kivoja ja usein tuntuu, että aika kuluu hukkaan, kun kotona olisi mielenkiintoisempia hommia kesken... :D

Noinko sinä ymmärsit aloituksen?

Taisi osua johonkin omaan alemmuudentunteeseen ja luit värittyneiden) eikä todellakaan vaaleanpunaisten) lasien läpi.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen pitkäaikaistyötön ja joutunut mukaan kuntouttavaan työtoimintaan. "Työni" on sinänsä ihan mukavaa ja leppoisaa pientä puuhastelua kahvittelun yms. lomassa, enkä koe siitä saatavaa korvausta tässä tapauksessa liian pieneksi. Työpanokseni ei ole paljon minkään arvoinen, ja vielä kun asun lyhyen kävelymatkan päässä "työpaikaltani" ja otan aina omat eväät mukaan, jokainen saamani euro on ekstraa normaalien tukien päälle.

Ainoat "työhöni" liittyvät ongelmat on, että suurin osa ajasta kuluu peukaloita pyöritellen ja kyse on kuntouttavasta työtoiminnasta. Mistä mun muka pitäisi kuntoutua? Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia päivärytmin tai elämänhallinnan kanssa. Olen aktiivinen ja toimelias luonne ja olen työttömänäkin osannut käyttää aikani hyödyksi: Olen tehnyt vapaaehtoistöitä, opetellut monia uusia asioita, pitänyt ammattitaitoani yllä, käynyt harrastuksissa, pitänyt yhteyttä kavereihin ja sukulaisiin jne. Miksi mut leimataan kuntoutuksen tarpeessa olevaksi luuseriksi ja pakotetaan karenssin uhalla "työpaikalle", jossa harvat tehtäväni on naurettavan helppoja (vaikkakin mukavia) ja suurin osa ajasta kuluu ajan tappamiseen? Kyllä se käy itsetunnon päälle ja tuntuu nöyryyttävältä, kun aikuinen, tervepäinen, koulutettu ja työhaluinen ihminen pakotetaan moiseen.

Olen yrittänyt suhtautua "työhöni" positiivisesti, mutta se käy päivä päivältä vaikeammaksi. Mietin jatkuvasti, millaista ajanhaaskausta kuntouttava työtoiminta kohdallani on. Vaikka arvostan siitä saamaani rahaa, kaikki "työpaikalla" hukkaan heitetty aika on pois jostain muusta. Erityisesti kaikesta hyödyllisestä, koska nöyryyttävä "työni" on henkisesti niin raskasta että sen jälkeen kaipaa viihdettä.

Nyt sitten joku sanoo, että saahan tästä merkinnän CV:hen. Totuus on, että mulle sellaisesta merkinnästä ei ole ainakaan hyötyä. Tämän tason puuhastelu voisi ehkä auttaa jonkun hanttihomman saamisessa, mutta multa se ovi sulkeutui silloin kun sain maisterin paperit ja mua ruvettiin pitämään ylikoulutettuna. Oman alan töideni kannalta tällaisilla höpöhommilla ei ole mitään merkitystä, paitsi ehkä niin että työnantaja miettii mikä mussa on vikana kun päädyin moiseen. Kaiken lisäksi tein paljon erilaisia hanttihommia opiskeluaikanani ja ehdin olla oman alan töissäkin useamman vuoden ennen työttömäksi jäämistä, joten työelämä pelisääntöineen on tullut tutuksi paljon paremmin kuin tämän pikku puuhastelun myötä.

Mikä auttaisi jaksamaan tällaista nöyryyttävää kyykytystä?

Voisitko kehittää itsellesi jotain järkevämpää tekemistä työpaikalla? Esim. ehdottaa työnantajallesi joitain parannuksia tai kehityshankkeita, joita voisit sitten alkaa vetämään? Teidän, että selllaisien tekeminen palkatta saatta sylettää, mutta toisaalta, saisit mielekkäämpää tekemistä ja näyttöjä itsellesi seuraavia työpaikkoja varten. Ja muista hakea koko ajan palkkatyötä ohessa!

Vierailija kirjoitti:

Kuntouttavan työtoiminnan paikkojen taso taitaa vaihdella aika rajusti. Itse olin sellaisessa paikassa, jossa kyllä tekemistä oli niin paljon kuin vaan halusi ja pystyi tekemään, joten se aika kului aina nopeasti.

Ihan sama kokemus! Olen ollut paikassa, jossa kannustettiin eteenpäin, autettiin löytämään reitti avoimille työmarkkinoille/opiskelemaan ja joka päivä oli mielekästä tekemistä. Olin niin masentunut yksinäisyydestä, että olisin varmaan vieläkin sängyn pohjalla verhot kiinni iltapäiviin asti, jos ei olisi tuettu. Olin muuttunut araksi, ja ajatukset kiersivät negatiivista kehää. Sitten kun tuli mahdollisuus normaaleihin kontakteihin ja sai tehdä jotain mielekästä, alkoi se yksinäisyyden ahdistus helpottaa. En silti koe, että minussa olisi ollut vikaa, kun ovet eivät auenneet minnekään, ja sekin on yksi asia, mitä minulle saatiin iskostettua päähän siellä kuntouttavassa työtoiminnassa.

Kuntoutuksesta ja aktivoinnista puhumisella peitellään sitä että kysymyksessä on tosiasiallisesti rangaistus työttömyydestä. Vai miten muuten voi tulkita tätä:

"Kuten Århusin yliopiston professori Torben Andersen

on hirtehisesti todennut, Pohjolassa ei voi ketään

työntää vähimmäistulorajan alle – mutta hänen

vapaa-aikansa voi anastaa. Ja juuri tämä vapaa-

ajan menettämisen uhka saa ekonometrisen tut-

kimuksen valossa osan työttömistä hakemaan ha-

nakammin työtä ja myös palkansaajat pysymään

työssä. Aktivointitoimet toimivat, koska ihmiset

yrittävät välttää niitä."

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116223/vartiainen.pdf

Nöyryytys on tarkoituskin ja passivoinnilla ei ole väliä koska työtön joutuu kysymään lupaa joka asialle muutenkin työkkäristä. Näin systeemi on toiminut vuosikymmeniä, keinot ja nimikkeet vaan muuttuvat.

Totta, asian kokeneena voin monen vuoden kokemuksella siitä sanoa,että se vasta onkin se oikein valtion puolesta siunattu ja virallistettu tie syrjäytymiseen.

Eli ihminen jollain päätöksellä syrjäytetään sinne ja takaisin pääsyä normaaliin yhteiskuntaan tuskin sieltä enää on. Jos esim.  jollain oli alkoholiongelmia ennen sitä, niin sen aikana ne mitä todennäköisimmin vain pahenevat entisestään.

Mitä kauemmin olet sen toiminnan puitteissa ja parissa,niin sitä heikommiksi mahdollisuutesi käyvät saada mitään oikeaa työtä ,josta ihmisille makseta sellaista palkkaa ,jolla elämässään voi jotain itsenäisesti suunnitella.

Kukaan työnantaja ei katso siellä oloa miksikään plussaksi (valtiovalta ei ole tehnyt yhtään mitään niiden sen toiminnan puitteissa tehtävien töiden arvostuksen kohottamiseksi tai edes niiden noteeraamisen tai ylleensä edes huomioimisen parantamiseksi työnantajien taholta )

Niiden työmarkkinatuen 300:n euron "lisäansiomahdollisuuksien" varsinaiset ,(ne sen todelliset) hyödyntäjät taas  ovat esim. mainosposti & paikallislehtien jakelufirmat, jotka lupaavat 300,mutta maksavat työsopimuksen allekirjoittajalle todellisuudessa 147 euron nettopalkkaa. (työtä on neljänä päivänä viikossa ja jaettavaa haja-asutusalueella väh. 400 kg/kk ja jaettavia talouksia alueella väh.  300) Olin sidottu tuohon mainosfirman orjuuteen,kunnes firma työntekijärekrytointikampanjoidensa epäonnistuessa meni lopulta  konkkaan.

Sitä ennen en olisi saanut ottaa firmasta lopputiliä kuin  4kk:n harkintakarenssin uhalla. Tulos: omat asiani eivät tulleet kunnolla hoidetuksi ja nyt minulla on noin 3000 euron edestä kaikenmaailman ulosottoja ym. paskaa ihan sen takia kun ne omat tärkeät asiat jäivät rempalleen .

Siellä olo tuli minulle siis paljon kalliimmaksi kuin jos olisin ollut sen vain työmarkkinatuella ja tehnyt pimeitä hommia silloin kun  niitä olisi ollut (esim. puunkaatohommissa minulle tarjolla)

Kun jakaa talvella postikierrokset maitokärryä perässään lehtiä täynnä vetäen ja tekee omakotitalonsa lumityöt ei sitä näin liki kuuskymppisenä enää jaksa ajatella muuta kuin punkkaan pääsyä illalla.

147 euroa/kk tuosta hommasta on oikeasti melkein jotain Intian riksanpolkijan tai teenpoimijan palkkatasoa ! Itsemurha kävi ihan oikeasti mielessä monta kertaa, mutta onneksi sain lopulta edes vapauden.

Tehkää työttömien laiskoiksi  haukkujat edes vuosi sitä hommaa, ja kertokaa sitten vieläkö mainos &paikallislehti kärrin vetäminen yhtä iloisesti vihellellen sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen pitkäaikaistyötön ja joutunut mukaan kuntouttavaan työtoimintaan. "Työni" on sinänsä ihan mukavaa ja leppoisaa pientä puuhastelua kahvittelun yms. lomassa, enkä koe siitä saatavaa korvausta tässä tapauksessa liian pieneksi. Työpanokseni ei ole paljon minkään arvoinen, ja vielä kun asun lyhyen kävelymatkan päässä "työpaikaltani" ja otan aina omat eväät mukaan, jokainen saamani euro on ekstraa normaalien tukien päälle.

Ainoat "työhöni" liittyvät ongelmat on, että suurin osa ajasta kuluu peukaloita pyöritellen ja kyse on kuntouttavasta työtoiminnasta. Mistä mun muka pitäisi kuntoutua? Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia päivärytmin tai elämänhallinnan kanssa. Olen aktiivinen ja toimelias luonne ja olen työttömänäkin osannut käyttää aikani hyödyksi: Olen tehnyt vapaaehtoistöitä, opetellut monia uusia asioita, pitänyt ammattitaitoani yllä, käynyt harrastuksissa, pitänyt yhteyttä kavereihin ja sukulaisiin jne. Miksi mut leimataan kuntoutuksen tarpeessa olevaksi luuseriksi ja pakotetaan karenssin uhalla "työpaikalle", jossa harvat tehtäväni on naurettavan helppoja (vaikkakin mukavia) ja suurin osa ajasta kuluu ajan tappamiseen? Kyllä se käy itsetunnon päälle ja tuntuu nöyryyttävältä, kun aikuinen, tervepäinen, koulutettu ja työhaluinen ihminen pakotetaan moiseen.

Olen yrittänyt suhtautua "työhöni" positiivisesti, mutta se käy päivä päivältä vaikeammaksi. Mietin jatkuvasti, millaista ajanhaaskausta kuntouttava työtoiminta kohdallani on. Vaikka arvostan siitä saamaani rahaa, kaikki "työpaikalla" hukkaan heitetty aika on pois jostain muusta. Erityisesti kaikesta hyödyllisestä, koska nöyryyttävä "työni" on henkisesti niin raskasta että sen jälkeen kaipaa viihdettä.

Nyt sitten joku sanoo, että saahan tästä merkinnän CV:hen. Totuus on, että mulle sellaisesta merkinnästä ei ole ainakaan hyötyä. Tämän tason puuhastelu voisi ehkä auttaa jonkun hanttihomman saamisessa, mutta multa se ovi sulkeutui silloin kun sain maisterin paperit ja mua ruvettiin pitämään ylikoulutettuna. Oman alan töideni kannalta tällaisilla höpöhommilla ei ole mitään merkitystä, paitsi ehkä niin että työnantaja miettii mikä mussa on vikana kun päädyin moiseen. Kaiken lisäksi tein paljon erilaisia hanttihommia opiskeluaikanani ja ehdin olla oman alan töissäkin useamman vuoden ennen työttömäksi jäämistä, joten työelämä pelisääntöineen on tullut tutuksi paljon paremmin kuin tämän pikku puuhastelun myötä.

Mikä auttaisi jaksamaan tällaista nöyryyttävää kyykytystä?

Voisitko kehittää itsellesi jotain järkevämpää tekemistä työpaikalla? Esim. ehdottaa työnantajallesi joitain parannuksia tai kehityshankkeita, joita voisit sitten alkaa vetämään? Teidän, että selllaisien tekeminen palkatta saatta sylettää, mutta toisaalta, saisit mielekkäämpää tekemistä ja näyttöjä itsellesi seuraavia työpaikkoja varten. Ja muista hakea koko ajan palkkatyötä ohessa!

Et ilmeisesti tajua,että työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteena olet nimenomaan KOHDE,etkä siis  voi ehdottaa niissä yhtään mitään.Teet vain mitä käsketään ja sillä siisti,se on sinun osasi siellä niissä.

Kannattaisko olla itse aktiivinen ja hakea vaikka akateemisille tarkoitettuun työvoimapoliittiseen täydennyskoulutukseen tai muuhun oman alan täydennyskoulutukseen?

Jotenkin ajattelen, että akateemisella pitäisi olla ongelmanratkaisutaitoja ja tiedonhakutaitoja, niin että kuntouttavalle työtoiminnalle löytäisi itse vaihtoehtoja eikä työkkärintäti vaan määräisi johonkin.. Mutta varmaan kuntakohtaista?

mä oon kahden maisterin tutkinnon tehnyt humanistipummi, 2 vuotta olin ala asteella opettajan epäpätevänä uttei napannut se oikein, ja sit työttömänä. 2 kertaa oon joutunut noihin pakkotyöllistysjuttuihin, 1) ihan looserihomma josssain kirpputorilla, jossa 4 tuntia päivässä palloilua ei mitään tekemistä 2) toinen oli rennompi, tehtiin 4,5 tunnin sijaan vain 2 tuntia mainosten jakoa päivässä eli mainoskylttejä kaupungille, pomo sanoi että kun ootte tehneet päivän duunin, ei tarvii jäädä notkumaan.....ja perjantait oli aina vapaat muutenkin tavan vuoksi ja sai sen 9 e päivä korotettua työttömyy....siis juopporahaa

nyt päätin mennä takas yliopistolle etä pääsis eroon työkkäristä ja 2 vuodessa luin teologian maisteriksi. 10 työhakemusta tein keväällä ei mihinkänä kutsua enkä ees halua papiksi, en kestä sitä.

syksyllä on varmaan taas edessä joku pakkotyöllistymiskurssi, mutta mieluummin olisin sellaisessa jos se on edes järkevä, ei mitään alkoholisoituneiden työtömien kirpputoripummihommaa, voisin vaikka ajaa autoa tai viedä vaikak eläkeläisille ruokaa tai mitän tahansa simpppeliä homma 4,5 tuntia päivässä, näkisi edes ihmisiä, kun muuten makaa kotona yksin päivät, ei tää oon hauskaa kun ei ole ystäviä eikä perhettä

se 4,5 tuntia nyt menisi helposti, auttakaa rukoilkaa mulle töitä ja vaimoa!

tai ihmettä ja enkeli ilmestystä että voin palvella Herraa....

Mulla oli aikoinaan joku työkkärin paska kurssi ja sen puitteissa harjoitteluja, jotka sitten edesauttoi opiskelupaikan saamisessa ja nyt lopulta olen vakituisessa työssä. Ne kurssin vetäjät oli kyllä naurettavia ja kohteli meitä kuin joukkoa idiootteja.

Oli kyllä tuskaa olla pakkoharjoitteluissa, mutta yritin repiä niistä kaikki irti, kun tähtäimessä oli se koulutuspaikan saaminen. Mulla kävi ehkä hyvä tuuri, kun sain hyödyllistä kokemusta ja suhteita noista harjoitteluista, vaikka työttömän leimaa ei ollut kovin mukava raahata perässä.