Elämäni on aivan surkeaa ja köyhää verrattuna ystäviini, luen itku kurkussa nytkin blogeja

Ei blogeja ja somea kannata selata masentuneena. Nehän ovat narsistien parhaita työkaluja: oma elämä saadaan näyttämään todella kiiltokuvamaiselta ja fantastiselta korostamalla parhaita juttuja ja ehkä välillä esittämälläkin. Semmoisen somekuplan ihanasta ja täydellisestä elämästä saa pienellä vaivalla pidettyä yllä, vaikka oikeasti kulissien takana menisi aivan kaikki päin mäntyä.

Quuhyty2 kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Silloin kun kihlattuni oli vielä elossa, niin suunnittelimme että perustamme yhdessä sellaisen äärisiirappisen blogin, jossa kaikkia on aina huomattavasti paremmin ja hienompaa kuin kenelläkään muulla missään.

Blogeissa siis teeskennellään tolkuttomasti ja sen onnellisen kulissin takana on oikeasti ihan yhtä kurjaa kuin kaikilla muillakin.

Blogimme olisi vetänyt kilpailutilanteen niin äärimmilleen, että perässä pysyäkseen niiden olisi pitänyt nostaa hämäystasoa, jonka jälkeen kukaan ei olisi enää ottanut niitä tosissaan.

Jäi tekemättä, kuten niin moni muukin yhdessä suunnittelemamme.

Yhteinen huumorintajumme oli melko anarkistista ja yhteiskunnallisesti osallistuvaa.

Ai niin ja kontrastina meillä olisi ollut toinen blogi, jossa esiintyvillä asiat olisivat olleet jatkuvasti ihan pielessä, mutta silti ne olisivat olleet onnellisia ja kaikkeen täysin tyytyväisiä.

Sorry mutta ette kuulosta ihan terveiltä tekään.

Blogit ei ole 100% todenmukaisia, ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsopa vaikka Yle Areenasta Syyria-dokumentti ja pohdin sen jälkeen uudelleen onko elämäni niin surkeaa.

Eniten tällaisten dokumenttien katsomista kaipaisi mielestäni nämä "kaikki elämässä on vaan itsestä kii" urpot.

... ja kaikki oman napansa ja kehonsa ympärillä pyörivät, itsekkäät, pinnalliset materialistit. Minä minä minä mulle mulle mulle.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin blogi ja on jo mainittu kuinka mies toi aamiaisen sänkyyn ja oli ostanut oikein kukkia loman alkamisen kunniaksi. Trendivaatteisiin puettu vauva tuhisee sängyssään, illalla luvassa kuohuvaa ja takkatulta sekä elokuvaa.

Toinen kaveri on käynyt jo shoppailemassa, markkinoilla, saanut mieheltä kauniin korun ja leiponut täydellisen kakun.

Minä istun yksin kotona, jalka paketissa ja ruokana on päiväysvanha roiskeläppä. Ei käy tasan onnen lahjat.

Nythän on muotia sellaiset aidot blogit, eivätkä täydelliseen (lue illuusioon) perustuvat kuvat ja hetket. Joten olisi mukava lukea sellaista aitoa elämäntäyteistä blogia. Oletko ajatellut asiaa? Tsemppiä ja jaxuhaleja! :)

Älä hyvä ihminen blogeista masennu. Ne on siloteltuja totuuksia, muunneltuja ja paranneltuja. Eikä siinä mitään pahaa ole, mutta älkää menkö lankaan :)

Ei täällä kaikki ole sontaa,mitä kirjotetaan.

Aika usein ne julkkikset, jotka onneaan eniten hehkuttavat mediassa ja ne tavikset, joilla on idyllisimmät some-jutut parisuhde- ja perheonnesta, ovatkin niitä, joiden seuraava käänne onkin yllätysero ja kulissien romahtaminen. Mitä mahtipontisemmaksi hehkutus menee, sitä suurempi todennäköisyys sille, että onnellisuuden pohjakosketus on lähellä.

Somessa juuri mikään ei ole totta. Meillä on noin 40 naiset faceryhmä ollut kohta jo 10 vuotta ja ollaan toisillemme todella tuttuja, ystäviäkin. Joku saattaa juuri päivittää omille sivuille että sauna lämpiämässä, juoma kylmässä ja seuraa odotellen. Salattuun ryhmään sama henkilö kertookin että mies ei ole palannut edellisen illan ryyppyreissultaan ja ystäväpariskunta on persaukisia eivätkä pääse välttämättä tulemaan. Melkein jokainen nainen tuostakin ryhmästä sortuu samaan, päivästä toiseen. Aiheet on just tuollaisia arkisia vitutuksia pienemmästä isompaan.

Mä en todellakaan lue mitään blogeja enkä usko mitään mitä luen facesta.

Minä olen sairauteni takia hyvin on/off ihminen jaksamiseni kanssa. Silloin kun olen kunnossa niin paahdan aamusta iltaan kaikkea mahdollista, kipeänä ollessa makaan vaan sohvalla ja tuijotan netflixiä. Muutama ihminen on nähnyt minusta vain sen puolen ja muutama ihminen pitää minua taas ihan supertehokkaana.

Tuista faceryhmästä vielä että sielläkin teeskentely on niin ilmiselvää. Ollaan kaikille niin sydänhalirakasystiksii mutta selän takana haukutaan kaikki ja uskotut asiat kerrotaan. Tämän takia harkitsen eroamista koko ryhmästä vaikka se olisi valtava sosiaalinen itsemurha.

Somemaailma on todella vaikea paikka. Lähtökohtaisesti pääset helpommalla jos et usko puoliakaan lukemastasi.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mieluummin lukisin sinun blogiasi, ap, jos sulla sellainen olisi :) Elämänmakuiset blogit ovat paljon kiehtovampia kuin noi "merkkivaatteita ja aamiaiset sänkyyn"-länkytykset. Lisäksi blogin totuudet ja oikea todellisuus voi olla toista. Esimerkiksi yksi opiskeluaikojen tuttavani bloggaa suht suosittua lifestyle-blogia. Olimme vanhalla opiskeluporukalla viime vuonna brunssilla yhdessä kalliissa ja hienossa paikassa. Paikka oli meille kuitenkin tosi kova pettymys. Mielestämme oli ihan törkeä hinta-laatusuhde, ylimielistä palvelua henkilökunnalta ja ruoka varsin vaatimatonta bulkkia, etenkin hintaan nähden. No mutta mitä teki blogistituttuni? Ei voinut murtaa täydellisen elämän myyttiään blogissaan, vaan hienojen kuvien ja ylisanojen kanssa hehkutti ihanaa brunssipaikkaa! Vaikka oikeasti oli tosi pettynyt ja sanoi, ettei enää ikinä tuonne brunssille.

Jos blogi on ainoa elinkeino niin sitten ei varmaan auta kuin valehdella , koska siitähän maksetaan, että saa asiakkaita jollekin yritykselle. Blogeista tulee helposti mielikuva, että ne kuvastavat henkilön elämää , mutta kaupallisissa blogeissa on toinenkin puoli.

Pitää saada sisältöä, mitä luetaan ja pitää osata mainostaa p. skaakin tuotetta.

Asiakas sen ostopäätöksen tekee viimeksi.

Jos blogi olisi kovin ankea, ei sitä varmaan pitemmän päälle jaksaisi lukea, vaikka olisikin ihan todellista.

Pitää yrittää erottaa muu ja työ, vaikka hankalaa se voi olla jos oikeasti ei ole sitä mieltä kuin mainostaa.

Sama pätee varmaan muissakin töissä, pitää vain tehdä vaikka ei henkilökohtaisesti pitäisi jostain.

Työntekijän henkilökohtainen elämä voi olla ihan muuta kuin työ.

Ei normitöissäkää kerrota raivareista kotona työpaikalla, niin miksi blogistin pitäisi kertoa blogissaan.

Ei kaupan myyjäkään voi alkaa myydä vain lempivaatteitaan kaupasta.

Luin joskus paljonkin blogeja, mutta monissa alunperin hyvissä teksteissä alkoi pian korostua tyyli ja merkit ja sisustus, joista en saanut mitään irti.

Sitten luin paljon esimerkiksi syöpäsairaiden blogeja koska minua alkoi kiinnostaa miten ihmiset suhtautuvat vakaviin elämänmuutoksiin. Siis oikeasti. Mutta harva avautuu aidoista ajatuksistaan.

Nyt en oikeastaan aktiivisesti jaksa seurata juuri mitään. Mutta useita vanhoja suosikkeja käyn aina satunnaisesti vilkaisemassa.

Eilen Metti Forssellin instastoriesissa aika kärttyisään ja tylysti Miklukin tokaisi takaisin Metille. Eipä se totuutta ole se, mikä on Blogissa. Mitä enemmän hehkutusta niin sitä huonommin menee, sanoisin.

Vierailija kirjoitti:

Eilen Metti Forssellin instastoriesissa aika kärttyisään ja tylysti Miklukin tokaisi takaisin Metille. Eipä se totuutta ole se, mikä on Blogissa. Mitä enemmän hehkutusta niin sitä huonommin menee, sanoisin.

Mies tiuskaisee todistetusti (?) kerran ja suhde on tuhoon tuomittu ja kaikki blogissa kirjoitetut kauniit sanat valetta?