Elämäni on aivan surkeaa ja köyhää verrattuna ystäviini, luen itku kurkussa nytkin blogeja

On aika tyhmää uskoa noihin valheellisiin kulisseihin.

Totuus eräänkin somekuningattaren elämästä: Luottotiedot menneet, avioliitossa pettämistä ja väkivaltaa.

Luepa ap vaikkapa kirja Kristallipalatsi niin silmäsi saattavat pikkuisen aueta.

Vierailija kirjoitti:

No opettele brändäämään sinäkin. Siinähän siitä on kyse. Voit aloittaa näin "Kerrankin ihan omaa aikaa! Jalka paketissa voi hyvällä omallatunnolla hautautua sohvatyynyjen sekaan ja luvata itselleen herkkupäivän (se vanha pitsa). Nyt on kerrankin mahdollisuus aloittaa lukemaan kauan odotettua laatukirjaa! :)" Meikkaa itsesi, laita ykköset päälle, piirrä kipsiin kukkia ja ota hymyselfie sohvalta torkkupeiton alta. Kuvaan mukaan parhaaseen mukiin teetä.

Se on todella helppoa.

Ihana! :)

Jankutan samaa kuin moni muukin - ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä lukee.

Tunnen monia ihmisiä, jotka valehtelevat netissä vaikka kuinka paljon. Netissä valehteleminen on vielä helpompaa kuin todellisuudessa. Vähän filtteriä kuviin ja pari valhetta, niin elämä on täydellinen.

Muiden elämää ei kannata miettiä liiaksi - eikä omaa negatiivisesti.

Jokaisella ihmisellä on jossain vaiheessa elämää ongelmia, kukaan ei voi välttyä niiltä. Mahtavaa että ongelmista huolimatta osataan ottaa ilo irti hyvistä hetkistä.

Repäise kateus ja pue yllesi myötätunto.

Ei nyt liity ihan alkuperäiseen aiheeseen, mutta minä pidän ruokablogia, olen pitänyt jo useita vuosia. Top 100 ruokablogit listalla se keikkuu jatkuvasti siinä 30.-50. suosituimman kohdalla, välillä ollut ihan kärkipäässäkin. Jossain vaiheessa blogin aikaisempina vuosina olin aktiivisempikin, mutta nykyään työelämä ottaa veronsa niin, että viikolla kokkaan perheelle einestä tai puolivalmista, ja sitten viikonloppjuna varsinaisesti kokkailen, ja laitan tutokseni blogiin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olet vastuussa elämästäsi ja teet sellaisen siitä kuin haluat. Tee itsekin kakku, lähde ihmiset ilmoille ja voihan sinullakin olla jo kohta mies ja perhettäkin. Itsesäälissä rypevänä tuskin olet houkutteleva sinkkumarkkinoilla. Blogeissa näytetään myös se kiillotettu kuva elämästä, ei niitä huonoja hetkiä suinkaan.

Minut jätettiin vakaasta ja onnellisesta parisuhteesta 29 vuotiaana jolloin haaveilin jo perheestä ja omistusasunnosta. Itkin ja säälin itseäni puolivuotta kunnes päätin ryhdistäytyä ja alkaa tekemään elämästäni sellaista kuin haluan. Puolen vuoden päästä siitä tapasin nykyisen aviomieheni ja siitä 2 vuoden päästä meillä oli oma omakotitalo ja olin raskaana. Nyt 4 vuoden päästä meillä on kaksi pientä lasta ja pääsin vielä jatkokouluttautumaan yliopistoon. Kaikki on itsestä kiinni.

Kaikki ei todella ole itsestä kiinni, jo syntymähetkellä jokainen saa erilaiset pelikortit elämälleen, jotkut paremmat ja jotkut huonommat. Myös vanhempiamme, lähipiiriä ja ympäristöä emme pysty valitsemaan, vaan elämässä on mentävä niillä eväillä ja avuilla mitä olemme sattuneet saamaan.

Eikä kaikki pääse yliopistoon tai ole kuuden ällän ylioppilaita, vaikka kuinka itse vaikuttaisi.

Olen samaa mieltä, monen elämässä menestyneen kanssa, lähes poikkeuksetta he kuitenkin kertovat urastaan, olevan monen sattumien summa ja mukana on ollut rutkasti tuuria ja onnea mukana ja on vain sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näin on itsellänikin ja olet tehnyt pitkän ja hyvän työuran, mutta itse en ole siihen paljon pystynyt vaikuttamaan vaan on monen sattumien summa ja polkuni olisi voinut olla aivan toisenlainen. Ihminen on yksinään aika pieni ja tarvitaan hyvää verkosta, joka sekin toisella onnistuu ja toisella ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin blogi ja on jo mainittu kuinka mies toi aamiaisen sänkyyn ja oli ostanut oikein kukkia loman alkamisen kunniaksi. Trendivaatteisiin puettu vauva tuhisee sängyssään, illalla luvassa kuohuvaa ja takkatulta sekä elokuvaa.

Toinen kaveri on käynyt jo shoppailemassa, markkinoilla, saanut mieheltä kauniin korun ja leiponut täydellisen kakun.

Minä istun yksin kotona, jalka paketissa ja ruokana on päiväysvanha roiskeläppä. Ei käy tasan onnen lahjat.

Ehkä kannattaa ensimmäisenä panostaa ensimmäisenä panostaa ruuanlaittoon. Opettele tekemään pitsa itse tuoreista aineksista niin elämäsi näyttää ja tuntuu jo paljon laadukkaammalta. Jossain vaiheessa ymmärrät myös että sisältöä ei saa shoppailemalla.

Ja kakun leivonta ei paljoa vaadi ja leipomisesta tulee iloa ja hyvä mieli. Kuka tahansa osaa lukea kakkureseptin ohjeen ja tehdä sen mukaan.

Koruja voi löytää vaikka kirpparilta itselle.

Itseasiassa mieluummin lukisin sinun blogiasi, ap, jos sulla sellainen olisi :) Elämänmakuiset blogit ovat paljon kiehtovampia kuin noi "merkkivaatteita ja aamiaiset sänkyyn"-länkytykset. Lisäksi blogin totuudet ja oikea todellisuus voi olla toista. Esimerkiksi yksi opiskeluaikojen tuttavani bloggaa suht suosittua lifestyle-blogia. Olimme vanhalla opiskeluporukalla viime vuonna brunssilla yhdessä kalliissa ja hienossa paikassa. Paikka oli meille kuitenkin tosi kova pettymys. Mielestämme oli ihan törkeä hinta-laatusuhde, ylimielistä palvelua henkilökunnalta ja ruoka varsin vaatimatonta bulkkia, etenkin hintaan nähden. No mutta mitä teki blogistituttuni? Ei voinut murtaa täydellisen elämän myyttiään blogissaan, vaan hienojen kuvien ja ylisanojen kanssa hehkutti ihanaa brunssipaikkaa! Vaikka oikeasti oli tosi pettynyt ja sanoi, ettei enää ikinä tuonne brunssille.

Vierailija kirjoitti:

Niin no, blogit nyt eivät kerro oikeasta elämästä mitään. Ystäväni päivittää usein someen "taas laatuaikaa tyttären kanssa" -kommentteja sydämillä höystettynä. Totuus kuitenkin on se, että kyseinen tytär on pahasti mt-ongelmainen ja vanhemmat ovat lapsen kanssa isoissa ongelmissa ja aivan loppu. Somessa on niin helppo esittää täydellistä.

Eikö siinä tilanteessa laatuaika ole erityisen tärkeää? Mitä täydellisyyden esittelyä tuo on?

Silloin kun kihlattuni oli vielä elossa, niin suunnittelimme että perustamme yhdessä sellaisen äärisiirappisen blogin, jossa kaikkia on aina huomattavasti paremmin ja hienompaa kuin kenelläkään muulla missään.

Blogeissa siis teeskennellään tolkuttomasti ja sen onnellisen kulissin takana on oikeasti ihan yhtä kurjaa kuin kaikilla muillakin.

Blogimme olisi vetänyt kilpailutilanteen niin äärimmilleen, että perässä pysyäkseen niiden olisi pitänyt nostaa hämäystasoa, jonka jälkeen kukaan ei olisi enää ottanut niitä tosissaan.

Jäi tekemättä, kuten niin moni muukin yhdessä suunnittelemamme.

Yhteinen huumorintajumme oli melko anarkistista ja yhteiskunnallisesti osallistuvaa.

Quuhyty2 kirjoitti:

Silloin kun kihlattuni oli vielä elossa, niin suunnittelimme että perustamme yhdessä sellaisen äärisiirappisen blogin, jossa kaikkia on aina huomattavasti paremmin ja hienompaa kuin kenelläkään muulla missään.

Blogeissa siis teeskennellään tolkuttomasti ja sen onnellisen kulissin takana on oikeasti ihan yhtä kurjaa kuin kaikilla muillakin.

Blogimme olisi vetänyt kilpailutilanteen niin äärimmilleen, että perässä pysyäkseen niiden olisi pitänyt nostaa hämäystasoa, jonka jälkeen kukaan ei olisi enää ottanut niitä tosissaan.

Jäi tekemättä, kuten niin moni muukin yhdessä suunnittelemamme.

Yhteinen huumorintajumme oli melko anarkistista ja yhteiskunnallisesti osallistuvaa.

Ai niin ja kontrastina meillä olisi ollut toinen blogi, jossa esiintyvillä asiat olisivat olleet jatkuvasti ihan pielessä, mutta silti ne olisivat olleet onnellisia ja kaikkeen täysin tyytyväisiä.

Sinä olet yhtä arvokas kuin kaikki muutkin. Tee olosi itsesi kannalta mukavaksi ja lakkaa käyttämästä energiaa sen miettimiseen mitä sinulla ei ole. Sillä pelillä et varmasti tule saamaan koskaan sitä mitä tahdot.

En yksinkertasesti vaan ymmärrä ihmisiä jotka on kaikesta kaikille kateellisia, mikset vaan vois olla kiitollinen siitä mitä sulla on etkä vertailis omaa tilannetta muihin, teet sillä vaan hallaa itelles.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noissa blogeissa kerro kukaan totuutta tai ainakin se mitä näytetään on siitä pieni kaunisteltu osa. Tiedän ihmisiä, jotka hehkuttaa täydellistä onneaan ja perhettään esim. somessa ja laittelee kauniita kuvia, mutta oikeasti saavat mieheltään turpaan jatkuvasti jne.

Tälläisiä kommentteja en millään ymmärrä. "ei heidän elämänsä oikeasti ole hyvää kjeh kjeh!" mitä sitten jos onkin? Miten se on ap:lta pois tai parantaa hänen omaa elämäänsä? Ja ap vielä kutsuun noita kaveriksi ja selän takana toivoo etteivät he olisi onnellisia. En ymmärrä en.

Älä sitten ymmärrä. Mutta siitä on ihan tutkimustakin, että ihmiset kaunistelee elämäänsä esim. somessa todella paljon eli näyttää vain tietyt osat. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö jotkut voisi olla oikeasti onnellisia. Tutkimukset myös kertoo siitä, että somen selaaminen masentaa ihmisiä, juuri koska oma elämä tuntuu huonommalta/tylsältä ym muihin verrattuna (ihan yleinen psykologinen ilmiö, ihmiset kun vertaa aina toiseen, tiedostamattaankin). Siksi on ihan terveellistä tiedostaa tämä harha, siis että kaikki ei ole välttämättä muillakaan sitä miltä näyttää. Ymmärrätkö jo vai kuinka paljon lisää rautalankaa vaaditaan?

Mä luen ennemmin positiivisia päivityksiä ja katselen kauniita kiiltokuvakuvia. Blogeissa ja somessa. Tiedostan silti, että kaikilla on välillä huonoja päiviä, talo sotkussa, lapset kiukuttelee ja mies katoaa kaljalle. Mun mielestä aikuiset ei kuitenkaan vientiloi pieniä negatiivisia asioita julkisesti netissä. Tai korkeintaan huumorilla. Enemmän haluan nähdä feedeissäni positiivisuutta, koska se luo positiivisen ilmapiirin. En ole kateellinen, koska itsetuntoni ja elämäni ovat kunnossa.

Eri sitten ihan puhdas valehtelu ja esimerkiksi väkivallan peittely. Sellaiset tyypit tarvitsevat apua.

Näin se on.

- Työkyvytön, vajaakuntoinen, työttömyyspäivärahaa kuussa käteen n.640 euroa. Lisänä jatkuvat kivut ja henkinen ahdistus.

Mistäpä etsin ilon elämään. EN SITTEN MISTÄÄN.

Elämä on kirjoitti:

Näin se on.

- Työkyvytön, vajaakuntoinen, työttömyyspäivärahaa kuussa käteen n.640 euroa. Lisänä jatkuvat kivut ja henkinen ahdistus.

Mistäpä etsin ilon elämään. EN SITTEN MISTÄÄN.

Luonnosta, ystävistä, perheestä, parisuhteesta, opiskelusta, käsillä itse tekemisestä, puutarhanhoidosta, ilmaisesta kulttuurista, ilmaisista liikuntaharrastuksista.

Olet sortunut kateuteen ja vertailutyperyyteen ap. Sieltä sua ei auta pois kukasn muu kuin sinä itse muuttamalla asennoitumistadi ja sihtautumistapaasi elämään.

Ole onnellinen niistä muutamasta killingistä jotka on tililläsi, kukkarossasi tai sukanvarressa. Se tekee ihmisen oikeesti onnelliseksi kun pääsee yli kerskakuluttamisesta ja huomaa ettei tarvitse mitään muuta kuin syömistä ja juomista ja paikan mihin kallistaa päänsä.

Voit nauttia kesästä, kärpäsistä ja ilmoista. Ne ei maksa mitään.

En lukenut kaikkia kommentteja, mutta aiheeseen liittyen oli just eilen artikkeli Imagessa.

"Bordeaux’n yliopistossa työskentelevä Mantere arvelee, että kasvanut elämänhallinnan tavoittelu liittyy sosiaaliseen mediaan.

Kyse ei ole todellisesta elämänhallinnan vähenemisestä, vaan tunteesta, siitä, että koemme, että muilla on jotain, mitä meillä ei.

”Somea seuraavat ihmiset asettavat tavoitteita elämässään suhteessa toisiin ihmisiin. Sosiaalisessa mediassa annetaan itsestä todellista positiivisempi kuva. Koska kyse on julkikuvasta, ei siellä esiinnytä epäonnistuneina, haavoittuneina tai heikkoina, kuten yksityisessä keskustelussa tehtäisiin.”

Somessa jokainen esittelee parhaita puoliaan, joihin toiset sitten vaistomaisesti vertaavat itseään.
”Aiemmin ihmiskunnan historiassa ei ole ollut tällaista tapaa vertailla itseämme toisiin ihmisiin”, Mantere sanoo.

Ennen yksityiset asiat ovat sosiaalisen median kautta muuttuneet julkisiksi. Esimerkiksi syöminen oli ennen yksityistä, nyt esitetään kahdellesadalle kaverille, millaisen smoothien on tehnyt. Ja kaverin pitää pistää paremmaksi.

”Aiemmin riitti, jos teki työnsä ja maksoi veronsa. Ei tarvinnut kokea olevansa nolo.”

http://www.image.fi/image-lehti/taydellinen-elama

Niihin blogeihin johon oon törmännyt niin ei oo kiinnostavia joten ei blogit kiinnosta. Harva nyt kertoo niissä varmaan ikäviä asioita vaikka niitäkin on.

Blogeihin/someen/instaan/faceen laitetaan tietysti vaan ne kivat ja kauniit asiat elämästä. Itsekin jos laitan someen jotain, niin kyllä se aina on tarkkaan valittu, kaunis kuva omasta naamasta, onnistunut kakku, kaunis onnistunut maisema-kuva, lomakuva kun kerrankin on päästy johonkin ym. Jos vaikka näkisit mun instatilin, voisit kuvitella että voi vitsit, toi vaan matkustaa ja tekee hienoja kakkuja ja syö kalliita ruokia. Mutta ei se niin ole, siellä näkyy vaan ne mun ns. parhaat hetket. Oon ihan tavallinen nainen, en ole mitenkään erityisen kaunis, rikas tai menestynyt. En mä laita sinne kuvia tai päivityksiä kun oon tapellut miehen kanssa, kun mun kakku on epäonnistunut ja ruma, kun mulla näkyy silmäpussit ja näytän kauheelta, tai kun venytän penniä että päästäis sinne lomamatkalle :)

Mun elämä on kivaa, koska mä teen siitä itse kivaa. Nautin pienistä asioista ja teen sellaisia juttuja joista tykkään. Kuitenkin mullakin on niitä huonoja päiviä ja vastoinkäymisiä, mutta silti tykkään mun elämästä. Muista että some on vaan sellainen esittelypaikka, että "mulla oli nyt tämmöstä ihkua".