Elämäni on aivan surkeaa ja köyhää verrattuna ystäviini, luen itku kurkussa nytkin blogeja

Julkisten päivitysten idea ei mielestäni ole vain oman elämän hienouden esittely, vaan ajatusten kohdistaminen hyvään. Siitähän elämän arvostamisessa on kysymys. Jos mulla on koti sekainen, en ala piehtaroida ajatuksessa, vaan teen asialle jotain. Jos en jaksa tehdä, niin pyrin olemaan vaivaantumatta asiasta ja keskityn hyvään ja siivoan myöhemmin. Kaikki ajatukset ovat valintoja, eivät vain face-päivitykset.

Itse arvostan kaikkea muuta, kuin teennäisyyttä. Arki on välillä raskasta, mutta myös palkitsevaa.

Katsopa vaikka Yle Areenasta Syyria-dokumentti ja pohdin sen jälkeen uudelleen onko elämäni niin surkeaa.

Ketä he ovat, jotka täällä vakuuttelevat ap:lle ja toisilleen, että jos mies tuo kukkia se on hyvitystä jostain riidasta tai osoitus siitä, että mies pettää?? :D

Ettekö pysty edes kuvittelemaan sellaista mahdollisuutta, että onnellisessa parisuhteessa mies oikeasti haluaa välillä spontaanisti ilahduttaa kumppania kukilla tai kalliimmillakin lahjoilla kuten koruilla? Se on ihan todellisuutta kuitenkin monilla, ei pintaa, ei kiiltokuvaa.

Meidän elämä ainakin oli juuri tuota vauvakuplaa kun kuopus syntyi 🙂 ei se aina esittämistä ole.

Mutta vaikka sulla just nyt menee huonosti, tuskin aina menee. Ja asenne ratkaisee aika paljon. Toiset keskittyy jatkuvasti siihen mitä heillä ei ole, toiset taas osaa keskittyä paremmin siihen mitä heillä jo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olet vastuussa elämästäsi ja teet sellaisen siitä kuin haluat. Tee itsekin kakku, lähde ihmiset ilmoille ja voihan sinullakin olla jo kohta mies ja perhettäkin. Itsesäälissä rypevänä tuskin olet houkutteleva sinkkumarkkinoilla. Blogeissa näytetään myös se kiillotettu kuva elämästä, ei niitä huonoja hetkiä suinkaan.

Minut jätettiin vakaasta ja onnellisesta parisuhteesta 29 vuotiaana jolloin haaveilin jo perheestä ja omistusasunnosta. Itkin ja säälin itseäni puolivuotta kunnes päätin ryhdistäytyä ja alkaa tekemään elämästäni sellaista kuin haluan. Puolen vuoden päästä siitä tapasin nykyisen aviomieheni ja siitä 2 vuoden päästä meillä oli oma omakotitalo ja olin raskaana. Nyt 4 vuoden päästä meillä on kaksi pientä lasta ja pääsin vielä jatkokouluttautumaan yliopistoon. Kaikki on itsestä kiinni.

Vähän menee ohi raiteilta, mutta ei todellakaan ole kaikki itsestä kiinni. Elämään liittyy hyvin paljon myös sattumaa ja ihmisen omia voimavaroja, älykkytttä ja taitoa. Kaikki eivät löydä miestä ja pääse yliopistoon. Toiset sairastuvat fyysisesti ja siihen ei juuri voi itse vaikuttaa, muuta kuin ehkä elämäntavoilla. Joten minusta on ikävää, että jos ihmisille menee huonosti, hänelle tullaan paasamaan miten pitää lopettaa ruikutus ja lähteä elämään. Se on niin helppo toisen sanoa.

Nuoruuden lähtökohdillakin ON väliä. Aika paljon kerrotaan sankaritarinoita ihmisistä, jotka ovat kovalla työllä nousseet kurjuudesta ja köyhyydestä. Yleensä kerrotaan ne tarinat, joissa kova ahkeruus on lopulta palkinnut.

Kaikilla kun ei vaan mene onni tasan. Ahkeruus ei aina palkitse, eikä tässä maassa ole kaikille ahkerille töitäkään. Monilla todella fiksuilla ei ole minkäänlaisia taloudellisia mahdollisuuksia kouluttautua. Vastoinkäymiset, sairaudet, huonot lähtökohdat ja yksinäisyys voivat lopulta murtaa kenet vain. Eikä näistä selviytyminen aina tarkoita jonkinlaista henkistä paremmuutta, koska elämä on usein sattumia täynnä. On sattumaa, kenen harteille tulee enemmän kannettavaa.

Tuo on niin suhteellista, esim Syyria-esimerkki: tottakai jokainen normaaliälyinen ihminen ymmärtää, että Syyriassa ym. paikoilla on ihan hirveää asua. Mutta se ei ole mitenkään verrannollinen silloin, kun nyt minä täällä Suomessa olen surullinen ja köyhä: se on mun elämää ja ja minun tunteeni nyt tunnen näin.

Moni varmaan muistaa lapsuudestaan kun ei suostunut syömään tai ei jaksanut kaikkea: sanottiin: oletpa kiittämätön, ajattelepa Afrikan ja Biafran nälkäänäkeviä lapsia.

Sekin oli ihan totta, mutta ei siihen tilanteeseena auttanut mitään, päinvastoin ärsytti.

Kun ihisellä on surullinen olo, häntä ei pidä enempää syyllistää tai sanoa: se on kiinni asenteesta.

Ihmiset on vain ihmisä, ei aina jaksa olla "hyvällä asenteella" tai "positiivinen" tai "tehdä oikeita valintoja".

Miltäs tuntuis nykyään potkut saaneelle/neille työttömälle/mille sanoa: "se on ihan sun oma valintas kun valitsin tuollaisen alan!" Just joo, niinhän se on...:-(

Elämässä asiat EI aina mene niitten omien ja hyvien valintojen mukaan.

Se on todella helppoa.[/quote]

Tuossa lauseessa kiteytyy tämän someajan totuus!

Valhe on muuttunut todeksi, kuvannetuksi totuudeksi. Osa ihmistä ei enää elä, vaan kuvaa elävänsä.

Matkoilla heilutaan selfeitä ottamassa ja kotona näkevät huikeasta reissusta sen, mikä mahtuu puhelimen kameraan.

Rakkaussuhteet päättyvät heti, kun on saatu rakennettua ihana kuva rakkaudesta ja jaettu se instaan. Samassa huomataan ettei sitä rakkautta olekaan. Hyvänä esimerkkinä tapaus Karalahti.

Vierailija kirjoitti:

Se on todella helppoa.

Tuossa lauseessa kiteytyy tämän someajan totuus!

Valhe on muuttunut todeksi, kuvannetuksi totuudeksi. Osa ihmistä ei enää elä, vaan kuvaa elävänsä.

Matkoilla heilutaan selfeitä ottamassa ja kotona näkevät huikeasta reissusta sen, mikä mahtuu puhelimen kameraan.

Rakkaussuhteet päättyvät heti, kun on saatu rakennettua ihana kuva rakkaudesta ja jaettu se instaan. Samassa huomataan ettei sitä rakkautta olekaan. Hyvänä esimerkkinä tapaus Karalahti.

Nimenomaan! Kun kaikki kokemukset ovat hyvää matskua blogiin tai instaan ja jatkuvasti miettii sitä, miten tämänkin asian esittäisi somessa. Oma elämä on vain kertomus sosiaalisessa mediassa ja sen ehdoilla eletty?

Opetus: voit sitänkin muunnella totuutta, jättää kertomatta asioita - tai valehdella.

Niin hekin tekevät.

Katso YouTubelta Siskonpeti Äiti koneella. :)

Osalla elämä varmaan onkin "unelmaa", mutta tuskin kukaan selviää elämässään ilman vastoinkäymisiä, pettymyksiä, sairauksia jne.

Eräs opiskelukaverini eli tällaista unelmaa. Oli itse haasteellisessa työssä, komea ja rikas mies, koruja ja lahjoja tuli säännöllisesti. Söpöt kauniisti puetut lapset, hieno koti, perhekeskeistä elämää. Mies kävi tuomassa kukkia töihin usein kesken päivänkin. Olin itse töissä samassa rakennuskompleksissa, joten näin usein miehen kaartavan maasturivolvolla pihaan kukkapuskan kanssa. Monta vuotta ajattelin, että hänen elämänsä oli varmasti täydellistä, varsinkin kun itse oli juuri eronnut sinkku, jolla terveys reistaili perussairauden kanssa, vanhempani sairastelivat jne.

Pari vuotta sitten opiskelukaverini alkoi avautumaan tilanteesta. Mies oli mustasukkainen narsisti, joka kärsi pahasta alkoholiongelmasta. Vaimo oli joutunut lopettamaan kaikki harrastukset, suhtet kavereihin ja sukulaisiin olivat huonontuneet, koska kaikissa oli miehen mukaan joku vika. Mies oli mustasukkainen vaimon miespuoleisista työkavereista, joten kukkien tuomisen ohella mies pääsi aina tarkkailemaan vaimoa työpaikallekin ja muistutti näin olemassaolostaan, ettei vaimo pääsisi työpaikan miesten kanssa kovin läheisiin väleihin. Poliisit olivat vierailleet heillä  usein, kun naapurit olivat huolestununeet äänistä ja miehen käytöksestä.

Muutin itse yli vuosi sitten toiselle paikkakunnalle, joten yhteydenpito väheni kun emme enää nähneet työpaikkaruokalassa. Yhteisiltä tuttavilta kuulin, että kaverini on kuin varjo entisestään ja sama meno jatkuu edelleen.

Kaikki ei todellakaan aina ole sitä, miltä se näyttää.

Juuri luin jostain että sopiva määrä itsesääliä on tervettä- kyllä muitten ihmisten vastoinkäymisiin suhtaudutaan myötätunnolla ja ajatella että ei ihme että ahdistaa, mutta omalla kohdalla pitäisi vain laittaa hymyä huuleen ja ajatella että oma moka.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin blogi ja on jo mainittu kuinka mies toi aamiaisen sänkyyn ja oli ostanut oikein kukkia loman alkamisen kunniaksi. Trendivaatteisiin puettu vauva tuhisee sängyssään, illalla luvassa kuohuvaa ja takkatulta sekä elokuvaa.

Toinen kaveri on käynyt jo shoppailemassa, markkinoilla, saanut mieheltä kauniin korun ja leiponut täydellisen kakun.

Minä istun yksin kotona, jalka paketissa ja ruokana on päiväysvanha roiskeläppä. Ei käy tasan onnen lahjat.

Ehkä kannattaa ensimmäisenä panostaa ensimmäisenä panostaa ruuanlaittoon. Opettele tekemään pitsa itse tuoreista aineksista niin elämäsi näyttää ja tuntuu jo paljon laadukkaammalta. Jossain vaiheessa ymmärrät myös että sisältöä ei saa shoppailemalla.

Naapurissa asuu alkoholisoitunut muija, joka tappelee teiniensä kanssa harva se päivä. Mistä tiedän? Kuuluu valitettavan selvästi sanasta sanaan. 

Kuitenkin lapsetkin ovat mukana tässä feikkaamisessa. Äitienpäivänä uusi päivitys ja siinä tytöt "ihana mami, sydän, sydän sydän" jne. 

Ihana mami konttaa kotiin ja tuo uuden jännämienen kotiin. Poliisiauto usein rapun edessä nähnyt. Ei näy facessa :)

Mutta tämä tietysti on äärimmäisyys. Keskimääräinen sometus on kuitenkin kauempana totuudesta kuin äkkipäätä arvaisi. 

Luin jostain tutkimuksen jonka mukaan ihmiset jotka eniten kirjoittelevat nettiin kuinka onnellsia ovat puhuvat suuremmalla todennäköisyydellä paskaa ja nillä on joku pätemisen ja paremmuuden tunteen tarve. Instagram on tunnettu jo esim siitä kuinka ihmiset ottaa kuvia upeesta elämästään, hymyilyttää jne, mut se on aikamuista soopaa. Harvoilla oikeesti menee niin hyvin, kaikilla on jonkin asteen ongelmia. Ja onni kannattaa kätkeä eikä esitellä...eikä varsinkaa kantsi lukee muiden onnesta.

Voi älä välitä, sain minäkin aikoinaan mieheltä kukkia koska en ollutkaan raskaana. Ei hätää n. puolivuotta ja olin mutta kukkia ei tullut. 

Ei sun AP kannata sillä alkaa lohduttautumaan, että ei toisten elämät nyt oikeasti ihanaa ole. Katkera ajattelutapa. "Mulla ei ole kivaa mutta ei ole onneksi muillakaan!"

Ala sen sijaan kehittämään omaa elämääsi. Tee niitä asioita joista juuri sinä saat iloa, ei se jalkakaan ole ikuisesti paketissa. Joku toinen voi olla onnellinen, mutta ei se sinun onneasi vähennä.

Ap, iso hali sulle! Olet sen ansainnut. Olen sen verra kaukana, että en pääse kipsiisi mitään kirjoittamaan, mutta jos haluat kirjoittaa siihen mun puolesta niin tekstailepa "you are beautiful, xx kaverisi Johanna"

Muut voisi myös jättää tänne kivoja viestejä AP:n kipsiin.

Vierailija kirjoitti:

No opettele brändäämään sinäkin. Siinähän siitä on kyse. Voit aloittaa näin "Kerrankin ihan omaa aikaa! Jalka paketissa voi hyvällä omallatunnolla hautautua sohvatyynyjen sekaan ja luvata itselleen herkkupäivän (se vanha pitsa). Nyt on kerrankin mahdollisuus aloittaa lukemaan kauan odotettua laatukirjaa! :)" Meikkaa itsesi, laita ykköset päälle, piirrä kipsiin kukkia ja ota hymyselfie sohvalta torkkupeiton alta. Kuvaan mukaan parhaaseen mukiin teetä.

Se on todella helppoa.

Se, että haluaa ja osaa nähdä ympärillään kivoja ja kauniita asioita, on persoonallisuuskysymys mutta myös taito.

Mitkä ihmeen onnen lahjat? Itse olet roiskeläppäpitsasi ostanut. Kaikkea ei voi elämässä valita, mutta kaikkeen voi ainakin jonkin verran vaikuttaa.