Miksi kuntoilua yritetään tuhota noilla sykemittareilla ja proteiinimössöillä? Sinäkin?
Vuosikymmeniä sitten suomalaisilla ei ollut sykemittareita eikä proteiinia tankattu kahden litran pirtelöpöntöistä. Mutta silloin ihmisten kunto oli jotenkin ihan käsittämättömällä tasolla, varsinkin harrasteurheilijoilla.
Nyt jengi hissuttelee vuodesta toiseen sykemittarin piippauksia peläten ja turvottaa itsensä ylisuurilla proteiinimegajättiannoksilla. Siis ihan kamalan näköistä "juoksu" nykyään.
Luuleeko joku oikeasti, että kunto nousee, kun vuodesta toiseen hipsuttelee sitä samaa varovaista pk-vauhtia? Ja luuleeko joku oikeasti, että varovaisen pk-lenkin jälkeen ihminen todella tarvitsee sen sairaan ison proteiinikaloripommin?
Myös liikuntasalivillitys (joka on onneksi jo laantumassa) on heikentänyt suomalaisten verenkiertoa ja hapenottokykyä. Vaikka lihakset kuinka pullistelisivat, hengitys- ja verenkiertoelimistö jää salitreeneissä heikoksi. Nimittäin salilla harvemmin näkee yli tunnin keskeytymättömiä korkeasykkeisiä treenejä. Välillä tulee vastaan vuosikausia salilla käyneitä, jotka ovat suorastaan vaarallisen heikossa kunnossa.
Toivottavasti järki taas palaa suomalaisten kuntoiluun.
Kommentit (2)
Usein kehitys on kiinni korvien välistä, eikä niinkään proteiinipöntöistä, kalleimmista trikoista tai piippaavista sykemittareista. Ymmärrän sykemittarin ja teknisimmät asut, jos alkaa kuntotaso olla jo oikeasti kova. Tavallinen harrastaja ei tarvitse satasen trikoita tai piipittävää mittaria mihinkään. Vastaan on hiihtänyt alle 3 tunnin maratoonareita, jotka eivät ole koskaan sykemittariin koskeneet tai lisäproteiinia pöntöstä lusikalla kaivaneet. Totta se on, että ennen harrastajat olivat lörpsähtäneistä verkkareista huolimatta kovemmassa kunnossa kuin nykypäivän glitter-treenaajat.
Sykemittari on oikeasti hyvä apuväline kuntoilua aloittavalle. Oppii tuntemaan milloin syke on milläkin tasolla.
Itse käytän rytmihäiriöiden takia.