Lue keskustelun säännöt.
Hei totaalisen tukiverkottomat, joilla ei ikinä mitään mahkuja hoitoapuun!
26.05.2017 |
Olisin kysynyt että miten jaksatte? Ja oletteko onnistuneet luomaan verkkoja itse?
Olen itsekin totaalisen tukiverkoton, sukulaisissa ei ole ketään joka viitsisi tai haluaisl auttaa. Isovanhemmat ilmoittivat jo esikoista odottaessa että eivät aio autella. Toiset isovanhemmat auttavat vain yhden lapsensa perhettä (miehen sisko).
Nyt on mennyt 10v siten että mistään ei ole lastenhoitoapua saanut koskaan. Pari kertaa äärimmäisessä hädässä ostettu apua, 31e/tunti (tämä on kotipalveluyritys, täällä ei ole MLL hoitajia). Eli 10v mennyt ilman yhtään vapaa-aikaa kahden miehen kanssa.
Vasta nyt alkoi sitten kunnolla väsyttämään ja uuvuttamaan. Isovanhemmat eivät ole apuna jatkossakaan, joten miten tätä voisi alkaa korjaamaan? Maksettu lastenvahti varmaan, mutta nekään eivät taida hoitaa koskaan yön yli. Olisi kiva kerran kymmenessä vuodessa saada yksi parisuhdeilta puolison kanssa.
Kommentit (28)
Missä Ap asustelee? Tiedä, vaikka täältä löytyisi joku, joka asuu lähistöllä ja haluaa auttaa. Toivottavasti joku löytyisi näin teillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkään ei ole mitään tukiverkostoja, lapset 4 ja 6 vuotta ja nyt alkaa jo helpottaa. Ei tarvi enää vaihdella vaippoja ja lapset osaa jo leikkiä yhdessä ym. Olen aloittanut uuden harrastuksenkin tänä vuonna.
Pari vuotta sitten olin ihan poikki, itsellä alkoi uusi työ, miehellä paljon työmatkoja ja pitkiä päiviä molemmilla. Lasten päiväkoti sattui vielä olemaan ihan hirveä. Koko ajan oli kauhea stressi ja tunne siitä, että pitäisi pystyä vielä enemmän sekä kotona että töissä.
Minä ottaisin ainakin silloin tällöin meille mielellään pari muksua omille lapsille "yökylään" kunhan ensin tutustuisivat ja kaverustuisivat (meillä 4v ja 6v, kaipaavat kavereita). En kokisi rasitteena ollenkaan. Ihan luotettavia ollaan, hoitoalalla työskentelen jne. Että kannattaa kysellä ja tutustella sinnikkäästi esim. puistoissa.
Miksi niitä lapsia sitten pitää tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia sitten pitää tehdä?
Siksi, että niistä tulee aikanaan kivoja aikuisia. Lapsina ne on stressaavia mutta jo kouluiässä alkaa helpottaa ja teini-iässä enemmän. Tietysti on niitä, jotka toivovat lasten pysyvän ikuisesti lapsina. Heille suosittelen nukkeja. Lapset ovat väin vähän aikaa pieniä -luojan kiitos.
t.Kahden aikuisen ja yhden melkein aikuisen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäiset lapset ja kuinka monta? Jos vanhin jo 10v se voi jo mennä viikonlopuksi jollekin leirille (yleensä yli 7v tarjotaan leirejä). Sitten vaan nuorempi/nuoremmat samana viikonloppuna kaverilleen kylään/yökylään. Kai lapsilla sentään on kavereita? Se vaatii tietysti vastavuoroisuutta, eli välillä kaverit teille.
Me muutettiin alueelle jossa suurin oli asunut lapsesta asti ja tunsi toisensa lapsuudesta asti. Ketään ei kiinnosta tutustua, nihkeästi muiden lapset käy meillä, mutta vastavuoroisesti meidän lapsia ei kutsuta minnekään. Naapurin kymmenvuotias suunnilleen asuu meillä, mutta sen kerran kun heille pääsi kavereita, erikseen sanottiin, että ei meidän nelivuotias.