Keinot loppu teinin kanssa. Mitä voin tehdä?

Olette varmaan ottaneet jo kaikki kivat jutut pois, kännykät, televisionkatseluoikeuden yms. Jääkaapilla ei käydä omin päin, vessan käyttöön kysytään lupa, valoja ei pistetä päälle kysymättä jne. Maksetut harrastukset ovat sinun hallussasi, ja siitä kannattaa muistuttaa lasta säännöllisesti. Voit lakkauttaa lapsesi tilin, ottaa tietokoneen pois, soittaa lapsen ystävien vanhemmille ja kertoa että pienokaisesi on nyt arestissa, joten kaverit eivät ole tervetulleita, ja poikasi on lähetettävä heti kotiin jos häntä näkyy kavereilla.

Älä "unohda" lapsen kolttosia, vaan ota ne säännöllisesti puheeksi, erityisesti silloin kun lapsi vaatii sinulta itselleen juttuja.

Onko kurinpito sinulle vaikeata? Se on pakko nyt vaan osata ja jaksaa. Itsehän joudun työpaikoilla kasvattamaan näitä mamman pikku mussukoita, joille on ihan uusi juttu että töissä IHAN OIKEESTI pitää tehdä juttuja, kun kotona ei ole tarvinnut. Vastaan intetään, ja sitten kun tulee potkut niin suututaan. Jos minä uskallan ja pystyn kasvattamaan aikuisia ihmisiä, niin kyllä sinunkin, ap, on nyt vain jaksettava lapsesi kanssa.

Meillä oli samaa. Melkein joka viikko pojan kanssa joku palaveri poliisi, sossut, kuraattori yms. Koko ajan sai pelätä, mitä seuraavaksi ja ettei hän mokaisi mitenkään peruuttamattomasti. Rajoja ei käytännössä ollut, koska poika karkasi öisinkin omille teilleen. Lastensuojelusta ei saanut mitään apua. Ammattikoulu jäi kesken muutamaan kertaan. Nyt hän on 21 v. valmistui ammattiin juuri ja on ollut työelämässä muutaman vuoden. Varmaan se vääntäminen hänen kanssaan kuitenkin lopulta auttoi.

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Lapsen isä on tiiviisti mukana arjessa. Kasvattaa kyllä lapsensa. Eri asia meneekö mikään perille. Lapsella on vanhat kaverit ja lisäksi uusia. Ja tyttöystävä ja sitä kautta uusia tuttavuuksia.

Poika saa viikkorahaa, ja sen pitäisi kyllä riittää.

En nyt 13-vuotiasta lähettää "jonnekin ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi", kannattanee nyt hieman miettiä ennen kuin kommentoi tuollaista. Tuolla pojalla on vapauksia, ei sitä ole kotiin kahlittu. Ja kaikki perustuu luottamukseen, vaan kun sitä ei nyt enää ole.

Yksi unohtui mainita, tulella leikkimiset. On takavarikoitu tulitikkuja, sytkäreitä, bensapulloja ym. Mä en kestä.

ap

Onko teille annettu mitään apua? Perheneuvola, sossu tms.

Suosittelisin liikuntaa, skeittailu ja jalkapalloilu polttaa paljon energiaa ja pitää poissa pahanteosta. Varastelu kotoa on kyllä aika paha, auttaisiko tuohon sitten huostaanotolla uhkailu sitä en tiedä

Mä niin tiedän tuon tunteen ap. Meillä lähes samanlaista tytön kanssa. Onneksi ei nyt jokaviikkoista ole palaverit eri tahojen kanssa!

Koulun kanssa takkuamista ja jossain vaiheessa lintsaamista. Onneksi nykyään koulussa sentään sujuu. Sakot ollaan poliisilta haettu kertaalleen ja lastensuojelussa käyty pariin kertaan istumassa. Emme jääneet kuitenkaan asiakkaaksi.

Uskon kuitenkin, että kunnon kansalainen tuosta vielä tulee. Otin tiukemman otteen kasvatusasioissa kun ongelmia alkoi ilmaantua ja otin kaiken avun vastaan kun en itse enää keksinyt keinoja päästä tilanteessa eteenpäin.

Muistan itsekin vielä tuon ajan kun murrosikä myllersi kroppaa ja mieltä. Ja muistan myös sen, että aikanaan se meni ohi. Eli ihan normaali kehitysvaihe ihmisen elämässä. Toisilla kuohuu enemmän, toisilla vähemmän.

Käsittääkseni et oikein voi muuta, kun olla lapsen elämässä tiiviisti läsnä ja tehdä parhaasi. Suurella todennäköisyydellä se järki tulee päähän jossain vaiheessa. Monesti 15-16 vuotiaat on jo aika järkeviä. Toki siihen vielä teillä aikaa. Teet teinille hyvin selväksi, että et hyväksy hänen tekemisiään, mutta rakastat silti. Ole aktiivinen ja hae apua, älä luovuta!! Jaksamisen rajoilla menet varmasti, joten voimia ihan hirveästi. Onneksi sinulla on lapsen isä mukana kasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen isä on tiiviisti mukana arjessa. Kasvattaa kyllä lapsensa. Eri asia meneekö mikään perille. Lapsella on vanhat kaverit ja lisäksi uusia. Ja tyttöystävä ja sitä kautta uusia tuttavuuksia.

Poika saa viikkorahaa, ja sen pitäisi kyllä riittää.

En nyt 13-vuotiasta lähettää "jonnekin ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi", kannattanee nyt hieman miettiä ennen kuin kommentoi tuollaista. Tuolla pojalla on vapauksia, ei sitä ole kotiin kahlittu. Ja kaikki perustuu luottamukseen, vaan kun sitä ei nyt enää ole.

Yksi unohtui mainita, tulella leikkimiset. On takavarikoitu tulitikkuja, sytkäreitä, bensapulloja ym. Mä en kestä.

ap

Niin juu, kyllä nuo viikkorahat on niin nähty. Ota se pää pois perseestäsi ja ymmärrä, että se sinun vitosesi tai kymppisi ei todellakaan riitä tänäpäivänä yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen isä on tiiviisti mukana arjessa. Kasvattaa kyllä lapsensa. Eri asia meneekö mikään perille. Lapsella on vanhat kaverit ja lisäksi uusia. Ja tyttöystävä ja sitä kautta uusia tuttavuuksia.

Poika saa viikkorahaa, ja sen pitäisi kyllä riittää.

En nyt 13-vuotiasta lähettää "jonnekin ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi", kannattanee nyt hieman miettiä ennen kuin kommentoi tuollaista. Tuolla pojalla on vapauksia, ei sitä ole kotiin kahlittu. Ja kaikki perustuu luottamukseen, vaan kun sitä ei nyt enää ole.

Yksi unohtui mainita, tulella leikkimiset. On takavarikoitu tulitikkuja, sytkäreitä, bensapulloja ym. Mä en kestä.

ap

Niin juu, kyllä nuo viikkorahat on niin nähty. Ota se pää pois perseestäsi ja ymmärrä, että se sinun vitosesi tai kymppisi ei todellakaan riitä tänäpäivänä yhtään mihinkään.

Hän kokeilee rajojaan, sinun täytyy pysy tiukkana. Et kai ole liian lepsu vanhempana?

Veikkaisin huonoa kaveripiiriä.

Oletteko käyneet keskusteluja siitä, mitä näistä törttöilyistä seuraa sen jälkeen, kun mittariin on tullut 15-v eli rikosoikeudellinen vastuu alkaa? Myös vahingonkorvausvelvollisuutta kannattaisi teinin kanssa selvittää. Katsokaa yhdessä vaikka sitä Porvoon kirkonpolttajan tuomiota, yksi tyhmä tulitikkuleikki pilasi mahdollisuuden saada koskaan taloudellisesti vakaata tulevaisuutta. Ja kun väärässä kohdassa leikkii tulella, saa myös syytteen murhapoltosta.

Joillekin kommentoijille tiedoksi, että murrosikä ei edellytä hullua kapinointia, vaan useimmilla se sujuu ihan seesteisesti. Asiasta oli juttua Tiede-lehdessä keväällä, löytynee kirjastosta jos kiinnostaa.

Tsemppiä toivoo tässä yhden entisen ongelmateinin vanhempi. Nyt tyttö 20plus ja pahin toivottavasti takana. Sen tiedän, että apua ja vertaistukea on vaikea löytää.

Itse korostaisin sitä, että kaikesta huolimatta säilyttäkää keskusteluyhteys ja muistuttakaa, että rakastatte häntä.

Ja keskustelkaa ja keskustelkaa.

Meillä se ei onnistunut muuten, mutta kuljetin ja hain usein autolla milloin mistäkin ja siinä oli hyvä tilaisuus. Ja kuunnelkaa mitä nuorella on sanottavana.

Hienoa lukea, että lapsella on ollut rajat ja rakkautta.

Olkaa sitkeät, palkinto tulee aikanaan, vaikka nyt on rankka vaihe.

Kasvaminen ja aikuistuminen ottaa joskus koville.

Elämänmeno on nykyään usein aika reipasta ja kun nuoruudessa otetaan överit, niin meno voi suorastaan hirvittää.

Tsemppiä ja yrittäkää jaksaa vielä 💛

Kun poika mokailee, niin onhan siitä seuraamus? Mikä se teillä on? Meillä on etujen menettäminen. Teineillä on sääntöjä, mitä pitää noudattaa, jos ei noudata, niin tulee sanktio. 

Itselläni on siis kaksoset ja meillä 15 v tyttö oli kaverilla yökylässä ja olivat ryypänneet. En olisi ikinä uskonut tytöstäni, mutta näin siis kävi, että pösilöt olivat laittaneet ig:hen kuvia reissustaan. Olin jo aiemmin kertonut lapsilleni, että jos jäävät ryyppäämisestä kiinni, niin siitä seuraa kuukausirahan menetys. En ala kustantamaan alaikäisten juomista. Ja kun tyttö jäi kiinni, niin kuukauden oli vailla kk-rahaa. Se veti vakavaksi ja kertoi, ettei aio mokailla, elämä ilman rahaa oli kamalaa.

Nyt tytär on oivaltanut, että haluaa poliisiksi isona. Siinä ei sitten olekaan varaa mokailla enää. Onneksi näin. 

Voimia Sinulle , ap. Meillä tytön kanssa ollut aikamoista vääntöä myös. Nyt alkaa hepottaa, kun on 16. Älykäs tyttö, mutta meinasi jäädä peruskoulun päättötodistus saamatta lintsauksien ja opintojen suorittamatta jättämisten vuoksi. En tiedä, mikä meni pieleen, ilmeisesti me vanhemmat olimme liian lepsuja ennen murrosikää. Inhosin aina ennen sanontaa "vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä". Nyt alan hiukan käsittää mitä sillä tarkoitetaan. Eihän kaikkea ole saanut, mutta ei myöskään ole joutunut oppimaan sietämään suuria pettymyksiä ja ehdottomia rajoja. Rikoksia ei ollut, mutta uhmakkuutta, ei noudattanut kotiintuloaikoja, käytti päihteitä, mutta tiettävästi ei huumeita, harrasti seksiä aikuisen miehen kanssa 15-vuotiaana, lintsasi koulusta, viilteli itseään, uhkaili itsemurhalla, joutui pahoinpidellyksi yöllä, abortti 16-vuotiaana (vakit. poikaystävä). Apua on saatu, mutta uhmakkuuden takia ei esim. terapiasta oikein hyötynyt. Tuo abortti tuntui nyt pysäyttävän hölmöilyn. Siinäkin olimme tukena ehdoitta, vaikka teki mieli haukkua vähän.  Joo, nyt helpottaa, mutta pikkusisko tulossa murrosikään, saa nähdä miten vanhemmilla selkä kestää...Kyllä mulla oli helppoa itselläni murrosiässä; oli niin helppoa, kun ei uskaltanut mitään tehdä, kun vanhemmat oli niin ankaria.:)

Mä tein kaikkea tota, en tosin jäänyt kiinni läheskään kaikesta. Eivät vanhemmat voi estää sitä mitenkään, nuoren on tehtävä omat virheensä. Mulla meni koulu aina kuitenkin hyvin ja nyt olen ihan mallikelpoinen kansalainen, kohta VTM. Järkeä alkoi tulla päähän lukioon mentäessä ja lopullisesti järkiinnyin siinä 20-vuotiaana.

Yksi mikä olisi voinut auttaa mua, olisi ollut joku harrastus, joka olis tuonut jännitystä elämään. Joku vauhdikas extreme-laji. Löysin lajini vasta aikuisena, koska vanhempani osasivat ehdottaa vain tavallisia harrastuksia, kuten tanssi, soitto, jalkapallo, pesäpallo jne.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa pikkuveljeltänim 22v nykyisin. Kaikki annettu mitä alempi keskiluokkalainen perhe voi antaa mutta aina haluaa lisää, maailman napa syndrooma ja kaikki nyt heti mulle. Huumee rikokset tuli myöhemmin tuosta vaiheesta.

Päätyi vankilaan kuukaudeksi, se pelästytti eikä halua olla siellä enää, toivottavasti pysyvästi.

Jatkan tästä, kannattaa tosiaan sanoa että välität lapsestasi ja rakastat. Pikkuveljeni oli uhoavasta koviskuorestaan huolimatta aika herkkis ja uskoisin että se on osa syy miksi hän perseili. Täyty yrittää kaveriporukalle näyttää tms. ja aivokemikaalit murrosiässä möyryää niin ei uskalla olla ihan oma itsensä, älykäs ja hiukan herkkis. Uskoisin että se että vanhempi jaksaa sanoa että välittää ja rakastaa niin auttaa.

Veljestäni olisi paljoon mutta en tiiä saako hän jossain kohtaa elämänsä kasaan. Vähän vaikuttaa jo rauhoittuneen varsinkin linnakäyntinsä jälkeen. Nyt on kaksi tietä, ylös ja alas. Ylöspäin voi olla vaikea kun on perseillyt kaikki raha asiansa ja muut, joten täyty toivoa ettei mene sitä helpompaa eli "ei ole enää mitään menetettävää"-tietä rikoksiin.

On meillä kuulkaa rajat ja rangaistukset. Ja pettymyksiä on tuotettu pienestä saakka. Ihan sen takia, että oppii niihin sitten suhtautumaan.

Pojalla on liikuntaharrastus, josta pitää ja käy treeneissä monta kertaa viikossa.

Jos mokaa, siitä seuraa rangaistus, ja uskokaa, niistä todellakin pidetään kiinni. Mä en ole mikään pullamössöäiti, joka vinkuu täällä turhasta, tässä on kaikki keinot kokeiltu, paitsi fyysinen voimankäyttö.

On ollut kotiarestit, on menettänyt rahansa, on menettänyt kännykän, padin, läppärin, on joutunut tekemään kotona töitä, vaan kun mikään ei auta.

Tiedän ettei tämä ole ainoaa laatuaan, valitettavasti. Toiset vanhemmat ummistavat silmänsä näiltä, eivät usko että lapsensa mitään hölmöjä tekisivät. Eivät nämäkään ole meille tarjottimella annettu, melkoista salapoliisityötä on tehty että osa näistä on paljastunut. Poliisin ja koulun yhteydenotot ovat toki paljastaneet paljon.

Nytkin tyhjensin pojan huoneen kaapit ja taas paljastui uusia juttuja. Hyvin oli jemmannut, mutta löytyi silti.

ap

Mun veljellä oli tuollainen kasvuvaihe. Mitään omaisuutta hän ei tuhonnut eikä varastanut, koska tiesi, että se tulisi maksamaan. Ei olla mistään rikkaasta perheestä. Mutta kaikkea muuta tyhmää tuli tehtyä. Ne alkoi vähentyä, kun erään kerran putkassa ollessa poliisi oli kysynyt sen jälkeen kun oli soittanut meille kotiin, että No, miltä se tuntuu saada äiti itkemään? Äiti tosin näki kauan aikaa painajaisia siitä, että poliisi soittaa ja kertoo, että nyt on käynyt niin ettei poika tuu enää ikinä kotiin.

Voimia ap:lle.

Kuka kirjoittaa nuoresta puoli kymmeneltä? Porvoon ulkopuolella on työpaikkoja.