Sektion kulku? Saako vauvan heti rinnalle?

Vauva näytetään kyllä, mutta viedään isän kanssa pois. Kiinniompelu vie noin tunnin ja heräämössä menee pari lisää ennen kuin pääset vauvan luo. Todella kipeä olet noin viikon ja kuukauden et saa tehdä etkä nostella mitään.

Kiireellinen sektio. Vauvaa ei saanut rinnalle, vaan nopea vilkaisu ja vauva isälle. Noin 30 minuuttia kesti kunnes oli vatsa taas ummessa ja vauva tuotiin rinnalle. Ensimmäinen lapsi ja tuo aika oli henkisesti todella raskas, kun on vihdoin saanut sen lapsen maailmaan ja itse makaat avuttomana vatsa auki. Sairaalassa 4 päivää ja kivut olivat todella kovat välillä. Ensimmäiset askeleet tuntuvat käsittämättömän kamalilta ja jokaisella hengenvedolla pystyssä tuntuu kun sisuskalut valuisivat haavasta ulos. Samalla sitten koitat tutustua lapseesi. Kivut helpottavat kyllä. Kotiin mennessä pystyi jo hengittämään pystyasennossa. 3 vuotta sektion jälkeen alkoivat järkyttävät alavatsakivut, jotka vuotta myöhemmin laparoskopiassa todettiin kiinnikkeiden aiheuttamaksi. Ei voi mitään. Jokainen pissahätä sai kylmän hien pintaan ja kuukautisten aikaan oksensin kivusta. 2 vuotta myöhemmin kiinnikkeet vihdoin poistettiin (sen eteen sai itkeä kyllä) ja nyt odotan muutaman vuoden taas, kunnes kiinnikkkeet kasvavat taas oireita aiheuttavaksi. Oli riskit alatiesynnytyksessä millaiset tahansa, jos voisin vielä saada lapsia en ikinä haluaisi sektiota.

Lapsivesi imetään ennen ku vauva otetaan

Lapsivettä ei saa mennä äidinverenkiertoon, koska se on äidin välitön kuolema. Lopuksi kohtu kuivataan "pyyhkein" lapsen sai ainakin poskea vasten ja heräämössä tikkauksen jälkeen rinnalle. Rinnalle ei saa salissa, koska siinä on se verho edessä.

Kipuja ei ollu yhtään. Panadol ja burana riitti. En tarvinut oxanestiä kuin kävelemään lähtiessä. Kävelin samana iltana.

Muutama tunti tosiaan menee ennen kuin pääsee osastolle vauvan kanssa. Tosin nykyään kai ainakin Helsingissä jossain sairaalassa vauvan saa rinnalle jo heräämössä?

Kipua oli oikeastaan yllättävän vähän siihen verrattuna mitä olin etukäteen pelännyt. Ensimmäisenä päivänä minulla oli kipupumppu mikä vei kivut aika hyvin pois. Parina seuraavana päivänä pärjäsin ihan buranalla. Kannattaa pitää tyynyä haavaa vasten esimerkiksi kun nousee sängystä. Ja paljon ilmakylpyjä haavalle.

Tsemppiä, hyvin se menee! :)

Just noin se meni. Minulle näytettiin hätäisesti vauva (sain sentään silmälasit). Sitten vauva pois - mutta isän syliin. Myöhemmin vauva oli teho-osastolla tarkkailussa sellaisessa lasikaapissa. Vasta seuraavana aamupäivänä sain vauva syliini.

Istuin hankalasti pissikatetri alapäässä. Itkua tuli, kun lopulta sain siis vauvani syliin.

(Leikkauksen jälkeen yöllä olin lääkkeistä sen verran tajussani, että kutsuin yöllä hoitajan ja pyysin häntä soittamaan teho-osastolle, että onko vauvalla kaikki hyvin. Hoitaja palasi vartin päästä ja kertoi kaiken olevan ok. Sain rauhan, nukuin kipulääkkeistä huolimatta).

Olis toki voinut mennä toisinkin, mutta suuri huoli oli vauvan ja mun hengestä. Sittemmin kenguruhoitoa mahdollisimman paljon. Lapsesta on tullut ihana tyttö.

Iskällä ja tytöllä erittäin läheiset suhteet. Olen onnellinen myös siitä.

Sai vähäksi aikaa. Viikko sairaalassa. Ihan vähän oli kipua sairaalassa ja kolme kertaa piti suihkuttaa paikkaa mistä vauva tuli . Hyvin meni ja oli helppo. Mulla oli kiireellinen sektio.

Vierailija kirjoitti:

Vauva näytetään kyllä, mutta viedään isän kanssa pois. Kiinniompelu vie noin tunnin ja heräämössä menee pari lisää ennen kuin pääset vauvan luo. Todella kipeä olet noin viikon ja kuukauden et saa tehdä etkä nostella mitään.

Riippuu sairaalasta. Minua kursittiin kokoon puolisen tuntia, sitten siirrettiin synnytyssaliin, jossa isä ja vauva jo olivat. Kun jalat alkoivat liikkua, meidät siirrettiin osastolle.

Tosi kipeä olin kyllä viikon pari.

Vierailija kirjoitti:

Kiireellinen sektio. Vauvaa ei saanut rinnalle, vaan nopea vilkaisu ja vauva isälle. Noin 30 minuuttia kesti kunnes oli vatsa taas ummessa ja vauva tuotiin rinnalle. Ensimmäinen lapsi ja tuo aika oli henkisesti todella raskas, kun on vihdoin saanut sen lapsen maailmaan ja itse makaat avuttomana vatsa auki. Sairaalassa 4 päivää ja kivut olivat todella kovat välillä. Ensimmäiset askeleet tuntuvat käsittämättömän kamalilta ja jokaisella hengenvedolla pystyssä tuntuu kun sisuskalut valuisivat haavasta ulos. Samalla sitten koitat tutustua lapseesi. Kivut helpottavat kyllä. Kotiin mennessä pystyi jo hengittämään pystyasennossa. 3 vuotta sektion jälkeen alkoivat järkyttävät alavatsakivut, jotka vuotta myöhemmin laparoskopiassa todettiin kiinnikkeiden aiheuttamaksi. Ei voi mitään. Jokainen pissahätä sai kylmän hien pintaan ja kuukautisten aikaan oksensin kivusta. 2 vuotta myöhemmin kiinnikkeet vihdoin poistettiin (sen eteen sai itkeä kyllä) ja nyt odotan muutaman vuoden taas, kunnes kiinnikkkeet kasvavat taas oireita aiheuttavaksi. Oli riskit alatiesynnytyksessä millaiset tahansa, jos voisin vielä saada lapsia en ikinä haluaisi sektiota.

Kuulostaa tuokin kamalalta.

Itselle tuli alatiesynnytyksessä hirveät repeämät, verta menetin 3,5 litraa ja istukan käsinirrotus nukutuksessa eli lapsi kun syntyi illalla, näin hänet vasta seuraavana aamuna.

Tikkejä koko alapää täynnä ja paha emättimen takaseinämän laskeuma ja lievä virtsarakon laskeuma.

En ostunut melkein kahteen viikkoon ollenkaan ja saoraalasta tulin kotiin takapenkillä maaten.

Muistan myös tuon kun nousi ylös niin tuntui että sisäelimet etsi uudet paikkansa!

Kakalla en voinut käydä pariin vuoteen ilman että sormella avustin emättimen puolelta. Tämä on onneksi korjattu leikkauksella.

Virtsankarkailua on urheillessa eli ponnistuksia vaativat lakit ovat ihan nounou. Tämä korjataan seuraavan synnytyksen jälkeen.

Itsellä nyt suunniteltu sektio. En uskalla synnyttää enää alakautta koska pelkään repeämiä uudestaan. Ja vielä kun on laskeuma leikattu niin siksikin pelkään.

Noista kiinnikkeistä vielä. Tuleeko niitä herkästi muuallekin leikkaushaavoihin?

Itselle tehty pari isompaa leikkausta eikä mitään kiinnikkeitä ole tullut ja arvet ovat täysin huomaamattomat ja haalistuneet vaikka ovat pitkiä.

AP

Tyksissä tehty kaksi suunniteltua sektiota. Syntymän jälkeen vauvaa näytettiin pikaisesti minulle ja sitten meni isänsä kanssa leikkaussalin viereiseen huoneeseen tarkistettavaksi. Kun minut oli kursittu, niin kärrättiin ns. käytävälle, jossa isä&vauva odottelivat. Siitä vauva rinnalle ja kun jalat alkoivat liikkumaan päästiin osastolle. Samana päivänä jalkeille ja kipupumppu&katetri pois, kun pääsi itse vessaan. 3-4 päivän jälkeen kotiin jatkamaan elämää ihan normaalisti. Jotain haavan suihkuttelua piti vissiin muistaa tehdä pari kertaa päivässä, eikä olisi saanut mitään painavaa nostella, mutta käytännössä en muistanut mitään varoa, koska en ollut lainkaan kipeä. Kokonaisuudessaan todella helpot sektiot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireellinen sektio. Vauvaa ei saanut rinnalle, vaan nopea vilkaisu ja vauva isälle. Noin 30 minuuttia kesti kunnes oli vatsa taas ummessa ja vauva tuotiin rinnalle. Ensimmäinen lapsi ja tuo aika oli henkisesti todella raskas, kun on vihdoin saanut sen lapsen maailmaan ja itse makaat avuttomana vatsa auki. Sairaalassa 4 päivää ja kivut olivat todella kovat välillä. Ensimmäiset askeleet tuntuvat käsittämättömän kamalilta ja jokaisella hengenvedolla pystyssä tuntuu kun sisuskalut valuisivat haavasta ulos. Samalla sitten koitat tutustua lapseesi. Kivut helpottavat kyllä. Kotiin mennessä pystyi jo hengittämään pystyasennossa. 3 vuotta sektion jälkeen alkoivat järkyttävät alavatsakivut, jotka vuotta myöhemmin laparoskopiassa todettiin kiinnikkeiden aiheuttamaksi. Ei voi mitään. Jokainen pissahätä sai kylmän hien pintaan ja kuukautisten aikaan oksensin kivusta. 2 vuotta myöhemmin kiinnikkeet vihdoin poistettiin (sen eteen sai itkeä kyllä) ja nyt odotan muutaman vuoden taas, kunnes kiinnikkkeet kasvavat taas oireita aiheuttavaksi. Oli riskit alatiesynnytyksessä millaiset tahansa, jos voisin vielä saada lapsia en ikinä haluaisi sektiota.

Kuulostaa tuokin kamalalta.

Itselle tuli alatiesynnytyksessä hirveät repeämät, verta menetin 3,5 litraa ja istukan käsinirrotus nukutuksessa eli lapsi kun syntyi illalla, näin hänet vasta seuraavana aamuna.

Tikkejä koko alapää täynnä ja paha emättimen takaseinämän laskeuma ja lievä virtsarakon laskeuma.

En ostunut melkein kahteen viikkoon ollenkaan ja saoraalasta tulin kotiin takapenkillä maaten.

Muistan myös tuon kun nousi ylös niin tuntui että sisäelimet etsi uudet paikkansa!

Kakalla en voinut käydä pariin vuoteen ilman että sormella avustin emättimen puolelta. Tämä on onneksi korjattu leikkauksella.

Virtsankarkailua on urheillessa eli ponnistuksia vaativat lakit ovat ihan nounou. Tämä korjataan seuraavan synnytyksen jälkeen.

Itsellä nyt suunniteltu sektio. En uskalla synnyttää enää alakautta koska pelkään repeämiä uudestaan. Ja vielä kun on laskeuma leikattu niin siksikin pelkään.

Noista kiinnikkeistä vielä. Tuleeko niitä herkästi muuallekin leikkaushaavoihin?

Itselle tehty pari isompaa leikkausta eikä mitään kiinnikkeitä ole tullut ja arvet ovat täysin huomaamattomat ja haalistuneet vaikka ovat pitkiä.

AP

Onpa ikävä kokemus alatiesynnytyksestä sinulla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sinun edellinen alatiesynnytys oli poikkeuksellinen. Alatiesynytyksessä kun on mahdollisuus siihen ,että kaikki menee oikein hyvin. Tuo minun sektio oli normaali kiireellinen sektio, mitään poikkeuksellista ei siis tapahtunut. Toki niin pahoja kiinikkeitä kun minulle tuli ei tule kaikille, tai edes useimmille, mutta niitä ei voi ennustaa tai ehkäistä. Ei minulla ollut mitään ongelmia haavojen kanssa aiemmin ja kiinikkeet alkoivat tosiaan oireilla pahasti vasta vuosien päästä.

Joku tulee ihan varmasti sanomaan (täälläkin jo kerrottu) että elämänsä kunnossa oli sektion jälkeen, NP. Jos olet jo kokenut son avoleikkauksen niin voit varmasti miettiä järjellä näiden todenperäisyyden; jos vatsassasi on 15cm viilto kohtuun asti ja kaikkia sisäelimiä on pyöritelty kun vauvaa on saatu ulos niin ei sitä mitään sambaa tanssita pariin päivään vaikka kuka väittäisi mitä. Kyllä, jalkeille kehotetaan mahdollisimman nopeasti ja kyllä siitä selviää. Itse koin henkisesti raskaaksi sen totaalisen avuttomuuden tuoreena äitinä, enkä siksi haluaisi varmuudella asettaa itseeni samaan tilanteeseen enää. Mielummin otan sen riskin pieleen menneestä alatiesynytyksestä. Sinun kannataa kuitenkin muistaa, että koska sinulla on takana yksi vinoon mennyt alatiesynnytys, voit nostaa tätä esille joka käänteessä ja sinua kohdellaan todennäköisesti silkkihansikkain seuraavassa synnytyksessä. Sinuna ainakin miettisin vielä, ellei tietysti aiempi synytyksesi aiheuta mitään suurempia riskejä seuraavaan alatiesynnytykseen.

Onko viimeaikaisia kokemuksia TAYSista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireellinen sektio. Vauvaa ei saanut rinnalle, vaan nopea vilkaisu ja vauva isälle. Noin 30 minuuttia kesti kunnes oli vatsa taas ummessa ja vauva tuotiin rinnalle. Ensimmäinen lapsi ja tuo aika oli henkisesti todella raskas, kun on vihdoin saanut sen lapsen maailmaan ja itse makaat avuttomana vatsa auki. Sairaalassa 4 päivää ja kivut olivat todella kovat välillä. Ensimmäiset askeleet tuntuvat käsittämättömän kamalilta ja jokaisella hengenvedolla pystyssä tuntuu kun sisuskalut valuisivat haavasta ulos. Samalla sitten koitat tutustua lapseesi. Kivut helpottavat kyllä. Kotiin mennessä pystyi jo hengittämään pystyasennossa. 3 vuotta sektion jälkeen alkoivat järkyttävät alavatsakivut, jotka vuotta myöhemmin laparoskopiassa todettiin kiinnikkeiden aiheuttamaksi. Ei voi mitään. Jokainen pissahätä sai kylmän hien pintaan ja kuukautisten aikaan oksensin kivusta. 2 vuotta myöhemmin kiinnikkeet vihdoin poistettiin (sen eteen sai itkeä kyllä) ja nyt odotan muutaman vuoden taas, kunnes kiinnikkkeet kasvavat taas oireita aiheuttavaksi. Oli riskit alatiesynnytyksessä millaiset tahansa, jos voisin vielä saada lapsia en ikinä haluaisi sektiota.

Kuulostaa tuokin kamalalta.

Itselle tuli alatiesynnytyksessä hirveät repeämät, verta menetin 3,5 litraa ja istukan käsinirrotus nukutuksessa eli lapsi kun syntyi illalla, näin hänet vasta seuraavana aamuna.

Tikkejä koko alapää täynnä ja paha emättimen takaseinämän laskeuma ja lievä virtsarakon laskeuma.

En ostunut melkein kahteen viikkoon ollenkaan ja saoraalasta tulin kotiin takapenkillä maaten.

Muistan myös tuon kun nousi ylös niin tuntui että sisäelimet etsi uudet paikkansa!

Kakalla en voinut käydä pariin vuoteen ilman että sormella avustin emättimen puolelta. Tämä on onneksi korjattu leikkauksella.

Virtsankarkailua on urheillessa eli ponnistuksia vaativat lakit ovat ihan nounou. Tämä korjataan seuraavan synnytyksen jälkeen.

Itsellä nyt suunniteltu sektio. En uskalla synnyttää enää alakautta koska pelkään repeämiä uudestaan. Ja vielä kun on laskeuma leikattu niin siksikin pelkään.

Noista kiinnikkeistä vielä. Tuleeko niitä herkästi muuallekin leikkaushaavoihin?

Itselle tehty pari isompaa leikkausta eikä mitään kiinnikkeitä ole tullut ja arvet ovat täysin huomaamattomat ja haalistuneet vaikka ovat pitkiä.

AP

Onpa ikävä kokemus alatiesynnytyksestä sinulla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sinun edellinen alatiesynnytys oli poikkeuksellinen. Alatiesynytyksessä kun on mahdollisuus siihen ,että kaikki menee oikein hyvin. Tuo minun sektio oli normaali kiireellinen sektio, mitään poikkeuksellista ei siis tapahtunut. Toki niin pahoja kiinikkeitä kun minulle tuli ei tule kaikille, tai edes useimmille, mutta niitä ei voi ennustaa tai ehkäistä. Ei minulla ollut mitään ongelmia haavojen kanssa aiemmin ja kiinikkeet alkoivat tosiaan oireilla pahasti vasta vuosien päästä.

Joku tulee ihan varmasti sanomaan (täälläkin jo kerrottu) että elämänsä kunnossa oli sektion jälkeen, NP. Jos olet jo kokenut son avoleikkauksen niin voit varmasti miettiä järjellä näiden todenperäisyyden; jos vatsassasi on 15cm viilto kohtuun asti ja kaikkia sisäelimiä on pyöritelty kun vauvaa on saatu ulos niin ei sitä mitään sambaa tanssita pariin päivään vaikka kuka väittäisi mitä. Kyllä, jalkeille kehotetaan mahdollisimman nopeasti ja kyllä siitä selviää. Itse koin henkisesti raskaaksi sen totaalisen avuttomuuden tuoreena äitinä, enkä siksi haluaisi varmuudella asettaa itseeni samaan tilanteeseen enää. Mielummin otan sen riskin pieleen menneestä alatiesynytyksestä. Sinun kannataa kuitenkin muistaa, että koska sinulla on takana yksi vinoon mennyt alatiesynnytys, voit nostaa tätä esille joka käänteessä ja sinua kohdellaan todennäköisesti silkkihansikkain seuraavassa synnytyksessä. Sinuna ainakin miettisin vielä, ellei tietysti aiempi synytyksesi aiheuta mitään suurempia riskejä seuraavaan alatiesynnytykseen.

Ai ja sen verran pitää jatkaa vielä, että syvien vatsalihasten kunto kuulemma vaikuttaa palautumiseen. Oman "empiirisen tutkimuksen" mukaan sektion kokevat positiivisimmin ne, jotka todella haluavat sektion koska pelkäävät alapään puolesta ja pitävät alatiesynytystä raakalaismaisena (tällöin mikä tahansa on parempi kun alatie) tai ne, jotka ovat todella tikissä. Itse en 3v pilateksen jälkeen normaalipainoisena päässyt tähän kategoriaan.

Tylsissä suunniteltu sektio vuosi sitten. Kirjasin neuvolakorttiin ja ilmoitin vielä erikseen henkilökunnalle toiveen että saan vauvan jo salissa syliin meidän molempien vointien salliessa. Vauva näytettiin meille heti kun syntyi ja sain koskettaa häntä. Tämän jälkeen kätilö siisti hänet leikkaussalissa ja toi sitten minulle ihokontaktiin. Vauva pysyi sylissäni tikkauksen ajan ja siirtyi siinä päälläni pötkötellen heräämöön kanssani. Heräämöstä hän lähti hetkeksi isän kanssa mitattavaksi viereiseen huoneeseen, ja sitten tuotiin minulle takaisin heräämöön ja saimme kokeilla imetystä. Kaikki meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan ja ihanat muistot jäi ensihetkistämme perheenä!

Sektio oli heti aamulla ja iltapäivällä nousin sängystä ja kävin itse vessassa pesulla. Sairaalassa oltiin kolme yötä. Tsemppiä sektioon, olet osaavista käsissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireellinen sektio. Vauvaa ei saanut rinnalle, vaan nopea vilkaisu ja vauva isälle. Noin 30 minuuttia kesti kunnes oli vatsa taas ummessa ja vauva tuotiin rinnalle. Ensimmäinen lapsi ja tuo aika oli henkisesti todella raskas, kun on vihdoin saanut sen lapsen maailmaan ja itse makaat avuttomana vatsa auki. Sairaalassa 4 päivää ja kivut olivat todella kovat välillä. Ensimmäiset askeleet tuntuvat käsittämättömän kamalilta ja jokaisella hengenvedolla pystyssä tuntuu kun sisuskalut valuisivat haavasta ulos. Samalla sitten koitat tutustua lapseesi. Kivut helpottavat kyllä. Kotiin mennessä pystyi jo hengittämään pystyasennossa. 3 vuotta sektion jälkeen alkoivat järkyttävät alavatsakivut, jotka vuotta myöhemmin laparoskopiassa todettiin kiinnikkeiden aiheuttamaksi. Ei voi mitään. Jokainen pissahätä sai kylmän hien pintaan ja kuukautisten aikaan oksensin kivusta. 2 vuotta myöhemmin kiinnikkeet vihdoin poistettiin (sen eteen sai itkeä kyllä) ja nyt odotan muutaman vuoden taas, kunnes kiinnikkkeet kasvavat taas oireita aiheuttavaksi. Oli riskit alatiesynnytyksessä millaiset tahansa, jos voisin vielä saada lapsia en ikinä haluaisi sektiota.

Kuulostaa tuokin kamalalta.

Itselle tuli alatiesynnytyksessä hirveät repeämät, verta menetin 3,5 litraa ja istukan käsinirrotus nukutuksessa eli lapsi kun syntyi illalla, näin hänet vasta seuraavana aamuna.

Tikkejä koko alapää täynnä ja paha emättimen takaseinämän laskeuma ja lievä virtsarakon laskeuma.

En ostunut melkein kahteen viikkoon ollenkaan ja saoraalasta tulin kotiin takapenkillä maaten.

Muistan myös tuon kun nousi ylös niin tuntui että sisäelimet etsi uudet paikkansa!

Kakalla en voinut käydä pariin vuoteen ilman että sormella avustin emättimen puolelta. Tämä on onneksi korjattu leikkauksella.

Virtsankarkailua on urheillessa eli ponnistuksia vaativat lakit ovat ihan nounou. Tämä korjataan seuraavan synnytyksen jälkeen.

Itsellä nyt suunniteltu sektio. En uskalla synnyttää enää alakautta koska pelkään repeämiä uudestaan. Ja vielä kun on laskeuma leikattu niin siksikin pelkään.

Noista kiinnikkeistä vielä. Tuleeko niitä herkästi muuallekin leikkaushaavoihin?

Itselle tehty pari isompaa leikkausta eikä mitään kiinnikkeitä ole tullut ja arvet ovat täysin huomaamattomat ja haalistuneet vaikka ovat pitkiä.

AP

Onpa ikävä kokemus alatiesynnytyksestä sinulla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sinun edellinen alatiesynnytys oli poikkeuksellinen. Alatiesynytyksessä kun on mahdollisuus siihen ,että kaikki menee oikein hyvin. Tuo minun sektio oli normaali kiireellinen sektio, mitään poikkeuksellista ei siis tapahtunut. Toki niin pahoja kiinikkeitä kun minulle tuli ei tule kaikille, tai edes useimmille, mutta niitä ei voi ennustaa tai ehkäistä. Ei minulla ollut mitään ongelmia haavojen kanssa aiemmin ja kiinikkeet alkoivat tosiaan oireilla pahasti vasta vuosien päästä.

Joku tulee ihan varmasti sanomaan (täälläkin jo kerrottu) että elämänsä kunnossa oli sektion jälkeen, NP. Jos olet jo kokenut son avoleikkauksen niin voit varmasti miettiä järjellä näiden todenperäisyyden; jos vatsassasi on 15cm viilto kohtuun asti ja kaikkia sisäelimiä on pyöritelty kun vauvaa on saatu ulos niin ei sitä mitään sambaa tanssita pariin päivään vaikka kuka väittäisi mitä. Kyllä, jalkeille kehotetaan mahdollisimman nopeasti ja kyllä siitä selviää. Itse koin henkisesti raskaaksi sen totaalisen avuttomuuden tuoreena äitinä, enkä siksi haluaisi varmuudella asettaa itseeni samaan tilanteeseen enää. Mielummin otan sen riskin pieleen menneestä alatiesynytyksestä. Sinun kannataa kuitenkin muistaa, että koska sinulla on takana yksi vinoon mennyt alatiesynnytys, voit nostaa tätä esille joka käänteessä ja sinua kohdellaan todennäköisesti silkkihansikkain seuraavassa synnytyksessä. Sinuna ainakin miettisin vielä, ellei tietysti aiempi synytyksesi aiheuta mitään suurempia riskejä seuraavaan alatiesynnytykseen.

 Oman "empiirisen tutkimuksen" mukaan sektion kokevat positiivisimmin ne, jotka todella haluavat sektion koska pelkäävät alapään puolesta ja pitävät alatiesynytystä raakalaismaisena (tällöin mikä tahansa on parempi kun alatie)

Onpa sulla kapea ajattelumalli. Sektion haluamiseen ei tietystikään ole mitään muuta syytä kuin se, että pelkää alapäänsä puolesta :-D Juujuu ja helpon sektion kokijat ovat tietysti kaikki valehtelijoita. 

Alatiesynnytyksen jälkeen kehuskellaan suurimman osan taas pompsahtavan heti takaisin maratonkuntoon (vaikka ei olla ennen synnytystäkään siinä pisteessä oltu). Miten hitossa se sit on mahdollista, jos on vaikka 20 h tuskissaan kieriskeltu ja puskettu keilapallo alapään läpi...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireellinen sektio. Vauvaa ei saanut rinnalle, vaan nopea vilkaisu ja vauva isälle. Noin 30 minuuttia kesti kunnes oli vatsa taas ummessa ja vauva tuotiin rinnalle. Ensimmäinen lapsi ja tuo aika oli henkisesti todella raskas, kun on vihdoin saanut sen lapsen maailmaan ja itse makaat avuttomana vatsa auki. Sairaalassa 4 päivää ja kivut olivat todella kovat välillä. Ensimmäiset askeleet tuntuvat käsittämättömän kamalilta ja jokaisella hengenvedolla pystyssä tuntuu kun sisuskalut valuisivat haavasta ulos. Samalla sitten koitat tutustua lapseesi. Kivut helpottavat kyllä. Kotiin mennessä pystyi jo hengittämään pystyasennossa. 3 vuotta sektion jälkeen alkoivat järkyttävät alavatsakivut, jotka vuotta myöhemmin laparoskopiassa todettiin kiinnikkeiden aiheuttamaksi. Ei voi mitään. Jokainen pissahätä sai kylmän hien pintaan ja kuukautisten aikaan oksensin kivusta. 2 vuotta myöhemmin kiinnikkeet vihdoin poistettiin (sen eteen sai itkeä kyllä) ja nyt odotan muutaman vuoden taas, kunnes kiinnikkkeet kasvavat taas oireita aiheuttavaksi. Oli riskit alatiesynnytyksessä millaiset tahansa, jos voisin vielä saada lapsia en ikinä haluaisi sektiota.

Kuulostaa tuokin kamalalta.

Itselle tuli alatiesynnytyksessä hirveät repeämät, verta menetin 3,5 litraa ja istukan käsinirrotus nukutuksessa eli lapsi kun syntyi illalla, näin hänet vasta seuraavana aamuna.

Tikkejä koko alapää täynnä ja paha emättimen takaseinämän laskeuma ja lievä virtsarakon laskeuma.

En ostunut melkein kahteen viikkoon ollenkaan ja saoraalasta tulin kotiin takapenkillä maaten.

Muistan myös tuon kun nousi ylös niin tuntui että sisäelimet etsi uudet paikkansa!

Kakalla en voinut käydä pariin vuoteen ilman että sormella avustin emättimen puolelta. Tämä on onneksi korjattu leikkauksella.

Virtsankarkailua on urheillessa eli ponnistuksia vaativat lakit ovat ihan nounou. Tämä korjataan seuraavan synnytyksen jälkeen.

Itsellä nyt suunniteltu sektio. En uskalla synnyttää enää alakautta koska pelkään repeämiä uudestaan. Ja vielä kun on laskeuma leikattu niin siksikin pelkään.

Noista kiinnikkeistä vielä. Tuleeko niitä herkästi muuallekin leikkaushaavoihin?

Itselle tehty pari isompaa leikkausta eikä mitään kiinnikkeitä ole tullut ja arvet ovat täysin huomaamattomat ja haalistuneet vaikka ovat pitkiä.

AP

Onpa ikävä kokemus alatiesynnytyksestä sinulla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sinun edellinen alatiesynnytys oli poikkeuksellinen. Alatiesynytyksessä kun on mahdollisuus siihen ,että kaikki menee oikein hyvin. Tuo minun sektio oli normaali kiireellinen sektio, mitään poikkeuksellista ei siis tapahtunut. Toki niin pahoja kiinikkeitä kun minulle tuli ei tule kaikille, tai edes useimmille, mutta niitä ei voi ennustaa tai ehkäistä. Ei minulla ollut mitään ongelmia haavojen kanssa aiemmin ja kiinikkeet alkoivat tosiaan oireilla pahasti vasta vuosien päästä.

Joku tulee ihan varmasti sanomaan (täälläkin jo kerrottu) että elämänsä kunnossa oli sektion jälkeen, NP. Jos olet jo kokenut son avoleikkauksen niin voit varmasti miettiä järjellä näiden todenperäisyyden; jos vatsassasi on 15cm viilto kohtuun asti ja kaikkia sisäelimiä on pyöritelty kun vauvaa on saatu ulos niin ei sitä mitään sambaa tanssita pariin päivään vaikka kuka väittäisi mitä. Kyllä, jalkeille kehotetaan mahdollisimman nopeasti ja kyllä siitä selviää. Itse koin henkisesti raskaaksi sen totaalisen avuttomuuden tuoreena äitinä, enkä siksi haluaisi varmuudella asettaa itseeni samaan tilanteeseen enää. Mielummin otan sen riskin pieleen menneestä alatiesynytyksestä. Sinun kannataa kuitenkin muistaa, että koska sinulla on takana yksi vinoon mennyt alatiesynnytys, voit nostaa tätä esille joka käänteessä ja sinua kohdellaan todennäköisesti silkkihansikkain seuraavassa synnytyksessä. Sinuna ainakin miettisin vielä, ellei tietysti aiempi synytyksesi aiheuta mitään suurempia riskejä seuraavaan alatiesynnytykseen.

Repeämät alatiesynnytyksessä pelottaa siksi että kun on tehty se laskeumaleikkaus että se arpi jotenkin repeää?

Muutenkin on sellainen kudostyyppi että repeää helposti ja sitten vielä se arpi on koko emättimen pituudelta eli arpi ei ainakaan jousta.

Lääkäritkään ei ole varmoja voinko alakautta synnyttää eli siksi sektio.

Jännittää kyllä ne jälkikivut sektion jälkeen.

Samanlailla tosin makasin katetri laitettuna ekankin synnytyksen jälkeen enkä saanut sitä pois kun vasta illalla. Vauvaa en pystynyt pariin päivään nostamaan ollenkaan kun sattui alapäähän niin paljon. Tikkejä oli kymmeniä. Ihan klitorikseen asti oli tikattu ja vielä epparihaava.

Aivan järkkyä.

Lisäksi vauvalla oli hapenpuute pitkittyneessä synnytyksessä ja nyt on neurologisia pulmia. Tosin ei voi tietää johtuiko synnytyksestä.

Lapsi jo iso ja hyvin onneksi pärjää koulussa ym.

Kaikkea sitä voi sattua. Riskit toki molemmissa. Jotenkin silti se sektio vaikuttaa minun tilanteessa paremmalta.

Toivotaan että välttyisin kiinnikkeiltä ja muilta komplikaatioilta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireellinen sektio. Vauvaa ei saanut rinnalle, vaan nopea vilkaisu ja vauva isälle. Noin 30 minuuttia kesti kunnes oli vatsa taas ummessa ja vauva tuotiin rinnalle. Ensimmäinen lapsi ja tuo aika oli henkisesti todella raskas, kun on vihdoin saanut sen lapsen maailmaan ja itse makaat avuttomana vatsa auki. Sairaalassa 4 päivää ja kivut olivat todella kovat välillä. Ensimmäiset askeleet tuntuvat käsittämättömän kamalilta ja jokaisella hengenvedolla pystyssä tuntuu kun sisuskalut valuisivat haavasta ulos. Samalla sitten koitat tutustua lapseesi. Kivut helpottavat kyllä. Kotiin mennessä pystyi jo hengittämään pystyasennossa. 3 vuotta sektion jälkeen alkoivat järkyttävät alavatsakivut, jotka vuotta myöhemmin laparoskopiassa todettiin kiinnikkeiden aiheuttamaksi. Ei voi mitään. Jokainen pissahätä sai kylmän hien pintaan ja kuukautisten aikaan oksensin kivusta. 2 vuotta myöhemmin kiinnikkeet vihdoin poistettiin (sen eteen sai itkeä kyllä) ja nyt odotan muutaman vuoden taas, kunnes kiinnikkkeet kasvavat taas oireita aiheuttavaksi. Oli riskit alatiesynnytyksessä millaiset tahansa, jos voisin vielä saada lapsia en ikinä haluaisi sektiota.

Kuulostaa tuokin kamalalta.

Itselle tuli alatiesynnytyksessä hirveät repeämät, verta menetin 3,5 litraa ja istukan käsinirrotus nukutuksessa eli lapsi kun syntyi illalla, näin hänet vasta seuraavana aamuna.

Tikkejä koko alapää täynnä ja paha emättimen takaseinämän laskeuma ja lievä virtsarakon laskeuma.

En ostunut melkein kahteen viikkoon ollenkaan ja saoraalasta tulin kotiin takapenkillä maaten.

Muistan myös tuon kun nousi ylös niin tuntui että sisäelimet etsi uudet paikkansa!

Kakalla en voinut käydä pariin vuoteen ilman että sormella avustin emättimen puolelta. Tämä on onneksi korjattu leikkauksella.

Virtsankarkailua on urheillessa eli ponnistuksia vaativat lakit ovat ihan nounou. Tämä korjataan seuraavan synnytyksen jälkeen.

Itsellä nyt suunniteltu sektio. En uskalla synnyttää enää alakautta koska pelkään repeämiä uudestaan. Ja vielä kun on laskeuma leikattu niin siksikin pelkään.

Noista kiinnikkeistä vielä. Tuleeko niitä herkästi muuallekin leikkaushaavoihin?

Itselle tehty pari isompaa leikkausta eikä mitään kiinnikkeitä ole tullut ja arvet ovat täysin huomaamattomat ja haalistuneet vaikka ovat pitkiä.

AP

Onpa ikävä kokemus alatiesynnytyksestä sinulla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sinun edellinen alatiesynnytys oli poikkeuksellinen. Alatiesynytyksessä kun on mahdollisuus siihen ,että kaikki menee oikein hyvin. Tuo minun sektio oli normaali kiireellinen sektio, mitään poikkeuksellista ei siis tapahtunut. Toki niin pahoja kiinikkeitä kun minulle tuli ei tule kaikille, tai edes useimmille, mutta niitä ei voi ennustaa tai ehkäistä. Ei minulla ollut mitään ongelmia haavojen kanssa aiemmin ja kiinikkeet alkoivat tosiaan oireilla pahasti vasta vuosien päästä.

Joku tulee ihan varmasti sanomaan (täälläkin jo kerrottu) että elämänsä kunnossa oli sektion jälkeen, NP. Jos olet jo kokenut son avoleikkauksen niin voit varmasti miettiä järjellä näiden todenperäisyyden; jos vatsassasi on 15cm viilto kohtuun asti ja kaikkia sisäelimiä on pyöritelty kun vauvaa on saatu ulos niin ei sitä mitään sambaa tanssita pariin päivään vaikka kuka väittäisi mitä. Kyllä, jalkeille kehotetaan mahdollisimman nopeasti ja kyllä siitä selviää. Itse koin henkisesti raskaaksi sen totaalisen avuttomuuden tuoreena äitinä, enkä siksi haluaisi varmuudella asettaa itseeni samaan tilanteeseen enää. Mielummin otan sen riskin pieleen menneestä alatiesynytyksestä. Sinun kannataa kuitenkin muistaa, että koska sinulla on takana yksi vinoon mennyt alatiesynnytys, voit nostaa tätä esille joka käänteessä ja sinua kohdellaan todennäköisesti silkkihansikkain seuraavassa synnytyksessä. Sinuna ainakin miettisin vielä, ellei tietysti aiempi synytyksesi aiheuta mitään suurempia riskejä seuraavaan alatiesynnytykseen.

Repeämät alatiesynnytyksessä pelottaa siksi että kun on tehty se laskeumaleikkaus että se arpi jotenkin repeää?

Muutenkin on sellainen kudostyyppi että repeää helposti ja sitten vielä se arpi on koko emättimen pituudelta eli arpi ei ainakaan jousta.

Lääkäritkään ei ole varmoja voinko alakautta synnyttää eli siksi sektio.

Jännittää kyllä ne jälkikivut sektion jälkeen.

Samanlailla tosin makasin katetri laitettuna ekankin synnytyksen jälkeen enkä saanut sitä pois kun vasta illalla. Vauvaa en pystynyt pariin päivään nostamaan ollenkaan kun sattui alapäähän niin paljon. Tikkejä oli kymmeniä. Ihan klitorikseen asti oli tikattu ja vielä epparihaava.

Aivan järkkyä.

Lisäksi vauvalla oli hapenpuute pitkittyneessä synnytyksessä ja nyt on neurologisia pulmia. Tosin ei voi tietää johtuiko synnytyksestä.

Lapsi jo iso ja hyvin onneksi pärjää koulussa ym.

Kaikkea sitä voi sattua. Riskit toki molemmissa. Jotenkin silti se sektio vaikuttaa minun tilanteessa paremmalta.

Toivotaan että välttyisin kiinnikkeiltä ja muilta komplikaatioilta.

Ap

Jos alatiesynnytykselle on fyysisiä esteitä eivätkä lääkäritkään ole varmoja sen onnistumisesta on sektio varmasti oikea päätös. Kipuihin saa morfiinijohdannaista, ensin pumpulla ja sitten pyydettäessä piikillä. Kukaan ei jakele mitaleja kivunsiedosta. Jos se on liikaa, se on. Asennoidu mahdollisimman positiivisesti. Vaikka itse oletkin vähän avuton, niin mieti lapsen ja isän läheisiä ensihetkiä ja nauti niistä. Kävele, mutta älä lähde riuhtomaan liian aikaisin. Jos kiinnikkeitä on tullakseen niin silloin niitä ainakin tulee. Nyt en tiedä eri sairaalojen käytäntöjä, mutta pyydä lapsi vierihoitoon sektiosta huolimatta. Kyllä yököt kerkeävät nostaa lapsen yöllä rinnalle kun mies ei ole paikalla. Kyljeltä toiselle siirtyminen sattuu, mutta minua se ainakin helpotti juuri avuttomuuden tunteeseen. Tein edes jotain. Toisaalta, jos tarvitset unta etkä pysty nukkumaan, pyydät nukahtamislääkkeen, vauva vähäksi aikaa hoitoon ja nukut sen muutaman tunnin. Nukkuneena kivut jaksaa paremmin. Tsemppiä.

Suunniteltu sektio on erilainen kuin kiireellinen. Suunnitellussa yleensä saa sen lapsen aika pian rinnalle ja se on muutenkin tunnelmaltaan rauhallisempi. Äidin vointi ja leikkaukseen vaikuttavat asiat selvitetään etukäteen, joten yllätyksiä tulee harvemmin siinä itse leikkaustilanteessa eteen. Eli mene ap rauhallisin mielin, suunniteltu sektio on varmasti sinun tapauksessasi se kaikkein turvallisin ratkaisu. Alatiesynnytyksen kiihkokannattajat aina kertovat kauhujuttuja leikkauskivuista yms., mutta kannattaa muistaa että leikkaushaavakipu on yksilöllistä. Itsellä esim. haava parani hyvin ja toki se tuntui ikävälle muutaman viikon ajan, mutta ei se nyt mitään ylitsepääsemättömän kauheaa ollut. Ikävintä sektiossa on se, ettei saa heti nostella mitään raskaampaa. Kun tietää joutuvansa sektioon, niin kannattaa jo etukäteen hieman suunnitella miten se arki sitten sujuu kotiinpaluun jälkeen sen nostelukiellon kanssa. Tsemppiä ja onnea uudesta vauvasta!

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio on erilainen kuin kiireellinen. Suunnitellussa yleensä saa sen lapsen aika pian rinnalle ja se on muutenkin tunnelmaltaan rauhallisempi. Äidin vointi ja leikkaukseen vaikuttavat asiat selvitetään etukäteen, joten yllätyksiä tulee harvemmin siinä itse leikkaustilanteessa eteen. Eli mene ap rauhallisin mielin, suunniteltu sektio on varmasti sinun tapauksessasi se kaikkein turvallisin ratkaisu. Alatiesynnytyksen kiihkokannattajat aina kertovat kauhujuttuja leikkauskivuista yms., mutta kannattaa muistaa että leikkaushaavakipu on yksilöllistä. Itsellä esim. haava parani hyvin ja toki se tuntui ikävälle muutaman viikon ajan, mutta ei se nyt mitään ylitsepääsemättömän kauheaa ollut. Ikävintä sektiossa on se, ettei saa heti nostella mitään raskaampaa. Kun tietää joutuvansa sektioon, niin kannattaa jo etukäteen hieman suunnitella miten se arki sitten sujuu kotiinpaluun jälkeen sen nostelukiellon kanssa. Tsemppiä ja onnea uudesta vauvasta!

Kiitos kannustavasta viestistä 😊

Ei kai se auta kun mennä avoimin mielin ja luottaa osaaviin ammattilaisiin.

Kiva kuulla että sinulla meni kaikki hyvin. Toivotaan että minulla menisi myös.

Ap