Keinot loppu teinin kanssa. Mitä voin tehdä?
Lapsemme on kasvatettu rajoilla ja rakkaudella, siis kuten parhaaksi koimme. Lapsuus meni hyvin, mutta nyt tuo teini on aivan mahdoton, mulla on keinot loppu.
On jäänyt kiinni tupakan poltosta, nuuskan käytöstä, katoilla kiipeilystä, pummilla matkustamisesta, karannut salaa toiseen kaupunkiin, varastanut kaupasta, jäänyt siitä kiinni ja ollut poliisin huostassa, varastaa kotoa rahaa ym. Kaikki keinot on käytetty, on kuraattorit ja pskologit ja poliisien kanssa keskustelut ja kotona on koitettu hyvällä ja pahalla. Vaan kun ei, kun ei mikään auta. Mä en jaksa.
Mitkä on mun vaihtoehdot?
Kommentit (41)
Vaihtoehtosi on hyväksyä tilanne. On myös ainut oikea vaihtoehto.
Voit samalla fundeerata mikä meni kasvatuksessasi pieleen.
Kerrotte lapselle että nyt on vaihtoehdot loppu. Seuraava aste on huostaanotto ja perhekotisijoitus. Nuori voi säikähtää ja alkaa käyttäytymään hyvin. Lähtö omasta kodista sijoitukseen ei pitäisi houkuttaa.
Minkä ikäinen lapsi on ja auttaisiko lastensuojelusta avun pyyntö?
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois Porvoosta.
Säkö meinaat, ettei tällaisia teinejä ole?
Ja vieläpä ihan hyvistä ja rakastavista kodeista lähtöisin?
Että tällainen viesti voi olla vaan provo?
Kuulostaa pikkuveljeltänim 22v nykyisin. Kaikki annettu mitä alempi keskiluokkalainen perhe voi antaa mutta aina haluaa lisää, maailman napa syndrooma ja kaikki nyt heti mulle. Huumee rikokset tuli myöhemmin tuosta vaiheesta.
Päätyi vankilaan kuukaudeksi, se pelästytti eikä halua olla siellä enää, toivottavasti pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtosi on hyväksyä tilanne. On myös ainut oikea vaihtoehto.
Voit samalla fundeerata mikä meni kasvatuksessasi pieleen.
Ei se aina ole vanhemmista ja kasvatuksesta kiinni.
Mä itse olin aikanani liki tuollainen. Ydinperheen lapsi olin, väittäisin vielä, että tavallista läsnäolevammasta ja rakastavammasta ja rajoilla kasvatetusta kodista lähtöisin.
Kun se murroikä vaan räjähti päälle, olin ihan mahdoton, tein kaiken mahdollisen. Sitä kesti pari vuotta ja sitten se vaan loppui, oli vaan niin jumalaton tarve repiä itsensä irti vanhemmista ja näyttää, että mähän teen just niin kuin haluan, tehän ette mua määrää. Sitten vaan yhtenä hetkenä se raivo ja palo vaan hiipui ja muutuin taas omaksi itseksi.
Näin jälkikäteen ajatellen en keksi mitään mitä vanhempani olisivat voineet tehdä toisin.
Ihan mallikelpoinen aikuinen musta tuli, VTM ja isohkon yrityksen henkilöstöpäällikkö, äiti ja vaimo.
Eipä musta silloin kukaan olisi sellaista voinut uskoa.
Tsemppiä ap:lle!
Kiitos. On vain tosi voimaton olo.
Yhdestä ongelmasta kun pääsee, on seuraava jo käsissä. Vaikka kuinka asia selvitetään ja vannotaan että nyt tämä hölmöily loppui, niin ei, pahempaa vain.
ap
Nuo mainitsemasi jutut eivät kuulosta oikeasti miltään kovin vakavalta, vaan lähinnä ihan tyypilliseltä touhulta, mitä tuonikäiset nuoret harrastavat. Tuohon ikään kuuluu rajojen kokeilu ja auktoriteettien kyseenalaistaminen. Ei noista kannata lannistua.
Eikö lapsella ole rahaa käytössään, jos joutuu kaupasta varastelemaan?
Tutkimukset on osoittaneet, että teini käyttäytyy joskus kuin psykopaatti. Johtuu ihan puhtaasti aivojen kehitysvaiheesta, jotakin "menee pois päältä" vähäksi aikaa murrosiässä. Eipä siinä paljoa muuta voi tehdä kuin toivoa parasta, että aiemmin annettu kasvatus alkaa taas kantaa.
T: Entinen, kammottavan kapinallinen teini.
Kuule mitä tiukempi raami on sitä isommin terve nuori tekee irtioton. Ehdotappa matkustusta muutamaksi kuukaudeksi vaikka ulkomaille että saa irtioton. Liian tiukat säännöt.
Onko teilläpäin vanhempien tukiryhmää?
Tämä vanhempi on mielisairas kukkahattutäti. Käy sääliksi hänen lastaan.
Enemmän huolissaan sinun tulisi olla ellei osaa tempoa irti. Ihan teellista olisi jos hänen taipumuksiaan omaehtoisesti noudattaen tukisitte häntä siinä tekemisessään niin että hänen itsenäisyys voimistuisi a olisitte niinkuin lähettämässä hänet vaan matkaan.
Nurkkiin jääminen on se pahin vaihtoehto siitä tulee yht kunnan nimittely skitsoksi.
Huostaanotolla ja sijoituksella uhkaaminen on sikäli riskaabeli juttu, että se kortti pitää sitten olla valmis katsomaan loppuun asti. Oletteko valmiita siihen? Muutenhan se on vain tyhjää puhetta.
Kaikki me ollaan oltu murrosiässä, kapinoitu, haettu omaa tilaa ja rajoja. 8 kirjoittaa hyvin, tuo taitaa olla se yleisin tie. Olisin enemmän huolissani, jos omat lapseni olisivat "kilttejä" ja "helppoja" eivätkä kapinoisi ollenkaan.
Auttaisiko, jos miehesi ja sinä muistelisitte omaa murrosikäänne ja mitä kaikkea te teitte. Se voisi antaa vähän mittakaavaa ja rauhoittaa mieltä. Teinille pitää tietenkin rähjätä kun hän rikkoo sopimuksia ja sääntöjä, ja hänen pitää tietysti rähjätä takaisin.
Lapsen isä on tiiviisti mukana arjessa. Kasvattaa kyllä lapsensa. Eri asia meneekö mikään perille. Lapsella on vanhat kaverit ja lisäksi uusia. Ja tyttöystävä ja sitä kautta uusia tuttavuuksia.
Poika saa viikkorahaa, ja sen pitäisi kyllä riittää.
En nyt 13-vuotiasta lähettää "jonnekin ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi", kannattanee nyt hieman miettiä ennen kuin kommentoi tuollaista. Tuolla pojalla on vapauksia, ei sitä ole kotiin kahlittu. Ja kaikki perustuu luottamukseen, vaan kun sitä ei nyt enää ole.
Yksi unohtui mainita, tulella leikkimiset. On takavarikoitu tulitikkuja, sytkäreitä, bensapulloja ym. Mä en kestä.
ap
Muuta pois Porvoosta.