Miten saisin äitini uskomaan ettei unirytmin korjaaminen paranna mielenterveysongelmaani?

Koko ajan jankkaa samaa, on niin huolissani kun valvon usein esim. kolmeen yöllä ja herään myöhään. Valvon, koska yöllä on helpompi ajatella asioita ja valvominen tuntuu terapeuttiselta. Minulla on myös nukahtamisvaikeuksia ja heräilen öisin usein. En koe myöskään pystyväni joka tapauksessa käymään töissä tai opiskelemaan, joten samapa tuo vaikka valvoo. Joskus yritin väkisin pitää suht normaalin unirytmin muttei elämäni siitä mitenkään muuttunut ainakaan parempaan suuntaan. Ihan turhaa mielestäni yrittää väkisin pitää sitä unirytmiä normaalina. En usko että vuosia jatkuneet ongelmani siitä korjaantuisivat. Pidän nukahtamisvaikeuksia/vinksallaan olevaa unirytmiä lähinnä seurauksena siitä että olen jatkuvasti ahdistunut jne. Jos vointini paranee yleisesti ottaen, arvelen että unirytmi ja uniongelmat korjaantuvat aikalailla itsestään. Psykiatrian polilla on myös jankattu samasta asiasta. Unirytmi pitäisi saada kuntoon, joo joo. Mitä mieltä olette?