Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Poikavauvan seksualisoinnista
25.05.2017 |
Minulla on seitsenkuinen, iloinen ja nauravainen poika, joka tykkää hymyillä vieraille. Olen huomannut sekä itseni että muiden sanovan kohtalaisen taajaan sellaisia asioita kuin "Se on tollanen hurmuri.", "Matti (nimi muutettu) kattelee taas naisia.", "Tolla lailla kun hymyilee niin kyllä tytöt tykkää." jne. Tytöstä sanottaisiin, että se on herttainen, ihana pikku päivänsäde tms. Miksei poikakin saa ihan vaan itsessään olla söpö ja ihana?
Alan ymmärtää, mistä palstamiehet valittavat. Ei varmaan ole helppoa, kun on puolen vuoden iästä asti joutunut kuuntelemaan, miten naisten iskeminen on se kaikkein tärkein juttu.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalainen lastenpsykiatri kuvasi hyvin suomalaisten poikien kasvatusta Suomessa. Pojat kasvatetaan Suomessa sotilaiksi, niin poikia myös sitten kohdellaan Suomessa.
Vihdoinkin asian ytimessä! Tämä on suomalainen tabu, jonka ruotsalainen rikkoi.Ihan ymmärrettävää toisaalta historiamme ja maantieteen huomioonottaen.
Kasvatetaan silti pojista ihmisiä ja miehiä, ei sotilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun poika sitten kasvaa aletaan häntä kohtelemaan ja puhuttelemaan kun miestä vaikka on pikkulapsi. Pojan tunteet halutaan tukahduttaa ja hänet kovetetaan lähes tunnevammaiseksi joka ei osaa puhua tai halua ilmaista tunteitaan.
Mitään normaalia läheisyyttä pojat ei saa koko lapsuutensa aikana, pelkkää hutamista, torumista ja tiuskimista.
Noin minut kasvatettiin ja olenkin tuon kasvatuksen tuloksena täysin sulkeutunut ihminen, enkä osaa enkä pysty luottamaan yhteenkään ihmiseen.
Olen pahoillani puolestasi. Kiitos kun avauduit. Yritän kasvattaa oman poikani eri tavalla kuin sinut on kasvatettu. Olisit ansainnut parempaa. Muista, että ikinä ei ole liian myöhäistä hakea apua tai muuttua. <3 <3 <3
- ApEn tiedä pystynkö muuttumaan, yhtään normaalia parisuhdetta en ole pystynyt luomaan. Se on kai se hinta, kun ihmiset kasvatetaan tunnevammaiseksi, on niin lukossa henkisesti että parempi olla yksin.
Jos kaipaat parisuhdetta niin kannattaa ainakin yrittää käydä terapiassa, se voi auttaa paljonkin. Toki yksinkin voi elää tosi hyvää elämää. Millaisia ongelmia parisuhteissasi on ollut?
Vierailija kirjoitti:
Kun poika sitten kasvaa aletaan häntä kohtelemaan ja puhuttelemaan kun miestä vaikka on pikkulapsi. Pojan tunteet halutaan tukahduttaa ja hänet kovetetaan lähes tunnevammaiseksi joka ei osaa puhua tai halua ilmaista tunteitaan.
Mitään normaalia läheisyyttä pojat ei saa koko lapsuutensa aikana, pelkkää hutamista, torumista ja tiuskimista.
Noin minut kasvatettiin ja olenkin tuon kasvatuksen tuloksena täysin sulkeutunut ihminen, enkä osaa enkä pysty luottamaan yhteenkään ihmiseen.
Kiiitos rohkeudesta puhua avoimesti, hienoa työtä! Olen ylpeä Susta! Tsemppiä tulevaisuuteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun poika sitten kasvaa aletaan häntä kohtelemaan ja puhuttelemaan kun miestä vaikka on pikkulapsi. Pojan tunteet halutaan tukahduttaa ja hänet kovetetaan lähes tunnevammaiseksi joka ei osaa puhua tai halua ilmaista tunteitaan.
Mitään normaalia läheisyyttä pojat ei saa koko lapsuutensa aikana, pelkkää hutamista, torumista ja tiuskimista.
Noin minut kasvatettiin ja olenkin tuon kasvatuksen tuloksena täysin sulkeutunut ihminen, enkä osaa enkä pysty luottamaan yhteenkään ihmiseen.
Mut on kasvatettu samalla lailla, ja olen tyttö. Ja todellakaan en pysty luottamaan edes läheisiini. Parisuhteita on yritetty, mutta mikään ei ole varsinaisesti onnistunut.
Olen tyttö, ja ilkeä äiti hoki minulle hyvin nuoresta että kyllä sun pitäis saada poikakaveri. Minkälainen tahansa, kun on vaan poikakaveri. Niiden aivokääpiömaailmassa siellä maalla kaikki, aivan kaikki määritettiin pariskunta/ perheyksikön kautta.
Tuli huonoa jälkeä.
Mutta, täällä on hyviä ajatuksia siitä, että jos lapsi olisi ensisijaisesti vaan lapsi. Hyvä sellaisena kuin on, riippumatta siitä mitä myöhemmin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun poika sitten kasvaa aletaan häntä kohtelemaan ja puhuttelemaan kun miestä vaikka on pikkulapsi. Pojan tunteet halutaan tukahduttaa ja hänet kovetetaan lähes tunnevammaiseksi joka ei osaa puhua tai halua ilmaista tunteitaan.
Mitään normaalia läheisyyttä pojat ei saa koko lapsuutensa aikana, pelkkää hutamista, torumista ja tiuskimista.
Noin minut kasvatettiin ja olenkin tuon kasvatuksen tuloksena täysin sulkeutunut ihminen, enkä osaa enkä pysty luottamaan yhteenkään ihmiseen.
Kiitos tästä kommentista. Nyt minäkin ymmärrän ehkä paremmin miestäni. On todella väärin, että miehet kasvatetaan usein juuri kuvaamallasi tavalla. Paljon voimia sinulle!
Alue: Aihe vapaa
Kyllä aina pystyy muuttumaan, yksin se voi olla vaikeaa. Sinä tiedostat jo ongelmasi, seuraava askel on hakea niihin apua. Nyt kiellät itseltäsi mahdollisuuden parempaan elämään, ehkä sen takia että tarpeitasi ei ole koskaan tyydytetty. Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi, tai mitä ajattelet itsestäsi.