Ärsyttää siskon ulkomaalainen poikaystävä. Neuvokaa kiltit mitä voisin tehdä?
Siis minun rakas pikkusiskoni kyseessä. Ainoa sisarukseni, ollaan aina oltu läheisiä, vaikka ikäeroa on muutama vuosi. Mutta viime vuosina meidän suhde on muuttunut huonommaksi.
Sisko on seurustellut viisi vuotta brittiläisen miehen kanssa. Mies on tavallaan ihan symppis ja mukava. Mutta asuttuaan Suomessa jotain 8 vuotta, hän ei tunnu olevan ollenkaan kiinnittynyt Suomeen tai edes kiinnostunut maasta ja sen ihmisistä tai kulttuurista. Koska olemme pieni ja suhteellisen tiivis perhe, vietämme paljon juhlapyhiä ja muuta aikaa yhdessä. Käymme vanhempien luona syömässä, ollaan mökillä yhdessä jne.
Nyt viiden vuoden ajan ollaan menty täysin tämän heikoimman lenkin eli siskon poikaystävän ehdoilla. Koska hän ei ymmärrä sanaakaan suomea (sinänsä saavutus ottaen huomioon, että hän on asunut täällä lähes koko aikuisikänsä), täytyy kaikki keskustelu käydä englanniksi. Me kaikki kyllä osaamme englantia ja muitakin kieliä, mutta jotenkin turhauttavaa käydä ihan kaikki keskustelut vieraalla kielellä niin, että poikaystävä ymmärtää. Ja hänestä todella on epäkohteliasta, jos puhumme suomea hänen seurassaan. On huomauttanutkin asiasta. Ja siskoni on hankalassa välikädessä, koska haluaa olla meidän seurassa, mutta joutuu olemaan koko ajan varpaillaan ja selittämään asioita poikaystävälleen.
Vähän samaan asiaan liittyen, poikaystävä ei tiedä yhtään mitään Suomesta ja suomalaisesta elämänmenosta. Hän ei pysty keskustelemaan mistään normaaleista asioista, joista suomalaiset perheessä puhuvat. Ja taas sisko tulee väliin ja sanoo, että täytyy puhua asioista, jotka kaikki tietää. Eli nyt viisi vuotta ollaan kyselty mieheltä asioita, joita yleensä kohteliaasti kysellään ulkomaalaiselta (lähinnä hänen omasta maastaan), kun hänet ensimmäisen kerran tavataan. Alkaa todella puuduttaa.
Lisäksi minun käy sääliksi sisko, koska hän joutuu elämään ja tekemään kaiken poikaystävänsä ehdoilla. Sisko on lukenut kieliä yliopistossa ja tykkää pyöriä näissä ulkomaalaisporukoissa, mutta jotenkin hänen koko elämänsä pyörii nykyään sen ympärillä, että hän on kulttuuripuskuri ja tulkki miehensä ja suomalaisuuden välillä. Välillä tämä on selvästi hyvin kuormittavaa siskolle.
Minulla ja miehelläni on paljon ulkomaalaisia kavereita täällä Suomessa, mutta kukaan heistä ei ole näin ummikko ja täysin eksyksissä kuin siskoni poikaystävä.
Tämä on kärjistynyt niin, että nyt jo ärsyttää mennä mökille juhannukselta, kun tietää, että sisko ja poikakaveri ovat siellä koko kesän.
Mitä voisin tehdä? Jos puhun siskolle tai poikakaverille, tiedän että he vain suuttuvat minulle. Ja sitä en halua tehdä. Isä ja äiti kärsivät tilanteesta myös, mutta eivät halua tehdä sille mitään.
Apua!
Kommentit (150)
joo näitä riittää, meillä päiväkodissa yksi mamma ei vahingossakaan puhu suomea vaikka suomeksi hänta tervehdin, useimmiten hän ei mitenkään reagoi. Olen tosin hänen kuullut puhuvan suomea, mutta kait ajatus on että kun hänen armollisuutensa tänne on englanninkielisestä maasta tullut meidän iloksemme, tulee kaikkien kanssaihmisten hänen kanssaan puhua englantia? En puhu, töissä kylläkin ulkomaalalisten kolleegoiden kanssa englanniksi - mutta he eivä asu täällä! Maassa maan tavalla
Meidän suvun "mamuvävy" on toisesta Euroopan maasta ja puhuu toista kieltä. Alkuun sitä pidettiin tosi upeana ja hienona että on ulkomainen vävy ja kaikki puhuttiin joko hänen äidinkielellään tai englanniksi ja kohdeltiin kuin vierasta. Mutta sitten tajuttiin, että tyyppi puhuukin Suomea kohtuullisen hyvin, kun satuttiin "salakuuntelemaan" vahingossa kun hän kävi ihan validia keskustelua suomeksi kielitaidottoman isosedän kanssa. Siirryttiin hiljalleen lähes pelkästään suomen käyttöön. Jos kaveri on kerran valinnut asua Suomessa, ei minusta tarvitse rakentaa hänelle tänne jotain "kotimaasimulaattoria". Toki hänen taustansa on arvokas, mutta ei hän ole ainoa ihminen tässä perheessä ja suvussa ja olis varmaan vaivaannuttavaakin, jos kaikki aina pyörisi hänen ympärillään.
Sanottakoon vielä että ko. mamuvävy on ollut suomessa jo 20v eikä taida lähteä kulumallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvun "mamuvävy" on toisesta Euroopan maasta ja puhuu toista kieltä. Alkuun sitä pidettiin tosi upeana ja hienona että on ulkomainen vävy ja kaikki puhuttiin joko hänen äidinkielellään tai englanniksi ja kohdeltiin kuin vierasta. Mutta sitten tajuttiin, että tyyppi puhuukin Suomea kohtuullisen hyvin, kun satuttiin "salakuuntelemaan" vahingossa kun hän kävi ihan validia keskustelua suomeksi kielitaidottoman isosedän kanssa. Siirryttiin hiljalleen lähes pelkästään suomen käyttöön. Jos kaveri on kerran valinnut asua Suomessa, ei minusta tarvitse rakentaa hänelle tänne jotain "kotimaasimulaattoria". Toki hänen taustansa on arvokas, mutta ei hän ole ainoa ihminen tässä perheessä ja suvussa ja olis varmaan vaivaannuttavaakin, jos kaikki aina pyörisi hänen ympärillään.
Sanottakoon vielä että ko. mamuvävy on ollut suomessa jo 20v eikä taida lähteä kulumallakaan.
Jatkan vielä. Hän myöhemmin sanoikin, että oli hankalaa oppia suomea, kun kaikki halusivat harjoittaa omaa kielitaitoaan. Meni aika pitkään ennen kuin suomenkielestä tuli sujuvaa, kun hänen työyhteisönsäkin oli pitkälti englanninkielinen. Kyseessä siis korkeakoulutettu työperäinen maahanmuuttaja.
Jotkut ihmiset ovat vain niin lapsellisen ylimielisiä, ei siihen auta hienotunteisuus, ei ymmärtäminen, ei pitkäjänteisyys. Kanssakäymisen pitää olla tasa-arvoista ja molemminpuolista, jos ei siihen pysty, niin ongelmia on jatkossakin vastassa varmasti paljon.
Vierailija kirjoitti:
Onko yllätys että enkkuperseet ei osaa muuta ku englantia? Kaikki muunmaalaiset näyttää oppivan "vaikean" suomen, mutta enkkuperseille jokainen äänne on kuin äänne avaruudesta. Miksi Keke Armstrong puhuu vieläki ku ulkkis suomea vaikka asunu Mansessa ties 30 vuotta
Toi nyt oli täysin asiatonta Kekeä kohtaan. Hän sentään puhuu suomea, ja hyvin siitä selvää saa, se riittää. Mutta tämä aloittajan mainitsema britti, asunut 8 vuotta suomessa, eikä sanaakaan tule suomea, se on jo moukkamaista.
Vierailija kirjoitti:
Otan kantaa vain kieleen, mutta en voi ymmärtää, että puhutaan Suomea jos paikalla on joku kielitaidoton. EI todellakaan ole mikään pakko opetella sujuvaa Suomea, kieli on täysin turha isolla mittakaavalla kuitenkin. Todella törkeää väkisin puhua Suomea kun ollaan niin epäystävällisiä ja töykeitä.
Ehkä kun itse olen töissä kansainvälisessä ympäristössä, jossa ei Suomea puuta juuri lainkaan - kirjoittamisesta puhumattakaan niin sitä ei edes huomaa käytettyä kieltä. Toki siihen menee hetki, että tottuu, mutta hyvää treeniä vaan puhua englantia!
Kyllä seurassa kuuluu puhua yhteistä kieltä - ei siitä pääse mihinkään. Jos on niin juntti, ettei suostu niin ei kannata vieraitakaan kutsua.
Olen osittain samaa mieltä, mutta se riippuu kyllä paljon tilanteesta. Jos joku on esim. Suomessa vain käymässä (tai asumassa hetken töiden/opiskeluiden takia), on kyllä kohteliasta ottaa se ulkomaalainen huomioon ja ainakin jonkun verran yrittää porukassa puhua niin, että ulkomaalainenkin ymmärtää. Olen esim. ollut tilanteissa joissa mukana ulkomaalainen vieras ja kukaan porukassa ei yritäkään puhua yhtään englantia tai ota vierasta mitenkään huomioon. Sekin on vähän ikävää. Mutta se on tietysti eri asia jos asunut pitkään Suomessa, silloin voi olettaa että osaisi jo suomea tai yrittäisi opetella.
Aika erikoinen tapaus.
Miten voi olla ulkomaalaisen kanssa, jos tämän kieli, kulttuuri, maa ei yhtään kiinnosta?
Miten pystyykin olemaan noin laput silmillä, ettei ole suomea tarttunut.
Mun ulkkari mies tuli Suomeen ummikkona 12 vuotta sitten opiskelemaan. Samantien aloitti kielen opiskelut ja parissa vuodessa osas kieltä hyvin. Eli siis ennen kuin edes tavattiin.
Kaikissa sukujutuissa tuli alkuun parhaiten toimeen pienten lasten kanssa, kun kielitaso oli sama. :D Hän opettelee koko ajan ja häntä pitää oikaista jos lausuu väärin.
Viihtyy Suomessa, on perehtynyt historiaan ja tapoihin, kaikkeen.
Käydään 2-3 kertaa hänen kotimaassaan ja sieltä käy sukua tuon tuosta.. appivanhemmatkin ovat käyneet suomenkielen kursseilla.
Jos mun mies olis käyttäytynyt noin ylimielisesti taustaani kohtaan en välttämättä olisi jatkanut suhdetta. Yhteistä kivaahan noista historia jutuista yms on tullut. Olen oppinut Suomesta paljon uusia juttuja mäkin. Kuten hänen kotimaastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan kantaa vain kieleen, mutta en voi ymmärtää, että puhutaan Suomea jos paikalla on joku kielitaidoton. EI todellakaan ole mikään pakko opetella sujuvaa Suomea, kieli on täysin turha isolla mittakaavalla kuitenkin. Todella törkeää väkisin puhua Suomea kun ollaan niin epäystävällisiä ja töykeitä.
Ehkä kun itse olen töissä kansainvälisessä ympäristössä, jossa ei Suomea puuta juuri lainkaan - kirjoittamisesta puhumattakaan niin sitä ei edes huomaa käytettyä kieltä. Toki siihen menee hetki, että tottuu, mutta hyvää treeniä vaan puhua englantia!
Kyllä seurassa kuuluu puhua yhteistä kieltä - ei siitä pääse mihinkään. Jos on niin juntti, ettei suostu niin ei kannata vieraitakaan kutsua.
Olen osittain samaa mieltä, mutta se riippuu kyllä paljon tilanteesta. Jos joku on esim. Suomessa vain käymässä (tai asumassa hetken töiden/opiskeluiden takia), on kyllä kohteliasta ottaa se ulkomaalainen huomioon ja ainakin jonkun verran yrittää porukassa puhua niin, että ulkomaalainenkin ymmärtää. Olen esim. ollut tilanteissa joissa mukana ulkomaalainen vieras ja kukaan porukassa ei yritäkään puhua yhtään englantia tai ota vierasta mitenkään huomioon. Sekin on vähän ikävää. Mutta se on tietysti eri asia jos asunut pitkään Suomessa, silloin voi olettaa että osaisi jo suomea tai yrittäisi opetella.
Näin. Vierasta kohdellaan kuin vierasta, mutta perhedynamiikka ei voi olla sellainen että kaikki menee yhden ehdoilla, oli kuinka ulkomainen tahansa.
Kiitos hauskasta ketjusta, aihe on tärkeä. Meillä on suku hyvin kansainvälistä ja näitä on jouduttu pohtimaan paljon. Paras oli tuo " kotimaasimulaattori" ja entäs se ruotsalainen joka puhuu Suomessa englantia vaimonsa kanssa. Hankalaa on usein vasta sitten lasten kanssa , hassuinta on se kun kumpikaan ei puhu lapsilleen omaa äidinkieltään, voi jäädä puolikieliseksi. Meidän suvusta yksi piti laittaa takaisin sinne kehitysmaahan, lentolippu maksettiin vain yhteensuuntaan, lapset jäivät Suomeen. Kyseessä oli ns. suomenruotsalainen kyltyyrisuku. Onneksi Facebook ja suhteet säilyy. Lisää tätä!
Hankkikaa kaikki nyt jo viimeistään se selkäranka. Ei ole epäkohteliasta pitää hauskaa omalla äidinkielellään yhteisissä illanvietoissa edes joskus.
Ensin ajattelin, että juttu ei voi olla totta, koska kukaan ei voi elää maassa viitta vuotta oppimatta kieltä "sanaakaan". Sillä ei nyt ole oikeastaan merkitystä siinä mielessä, että vaikka osaisi 200 tai 2000 sanaa suomea, eikä harjoittele keskustelemista, jää joka tapauksessa ulkopuoliseksi suomenkielisissä ryhmäkeskusteluissa. Se, että vaaditaan puhumaan vain englantia, on epäkohteliasta ja tästä teidän onkin syytä huomauttaa.
Eiköhän ole sisaresi asia kenen kanssa seurustelee. Kysyitkö itse siskoltasi lupaa ja mielipidettä, kun aloit seurustella miehesi kanssa? Siskosi on aikuinen ja täysvaltainen ihminen ja saa seurustella kenen kanssa haluaa. Sinulta ei kysytä lupaa. Hoida sinä vaan omat asiasi!
Voisiko olla kyseessä henkinen väkivalta? Oletko kysynyt tarkemmin siskoltasi millainen hän on kun on kahdestaan siskosi kanssa? Sanoit, että siskosi on kokoajan varpaillaan. Tämä miehen käytös voi liittyä siihenkin. Onko hän kontrolloiva? Tai sitten on vain välinpitämätön ja ns. juntti. Mutta mielestäni ei kuulosta oikein terveeltä parisuhteelta
.
Kuulostaa alistavalta suhteelta.
Minulla on paljon ystävissä vaihtareita ja kaikki oppii puolessa vuodessa suomen kielenperusfraasit. Varsinkin eurooppalaisille suomi ei ole aivan mahdoton kieli.
Tuntuu surkealle ajatella mitä tapahtuisi jos siskosi menisi tuon miehen kanssa naimisiin ja hankkisi lapsia. Antaisiko mies puhua siskosi lapsille omaa äidinkieltään? Aikamoista henkistä väkivaltaa nimittäin jos ei antaisi... Ja vaaraksi myös lapsien kielelliselle kehitykselle että toinen vanhempi puhuu jotain puolikieltä.
Osaa ne naisetkin. Itse tiedän viisi itäisen naapurin Suomeen naitua rouvaa. Ovat olleet Suomessa 15-25 vuotta, eikä kukaan osaa puhua edes välttävästi suomen kieltä ja ihan yleiset sanatkin ovat näille "leideille" uusia ja outoja...
Tuli muuten tästä keskustelusta mieleen tilanne, jossa oli 2 suomalaista ja 1 ranskalainen. Itse en osaa sanaakaan ranskaa, en ole ikinä opiskellut kyseistä kieltä. Englantia kyllä osaan mutta kielitaitoni (siis sanasto) alkaa välittömästi ruostua jos en käytä kieltä hetkeen. Kaverini puhuu erittäin sujuvaa ranskaa ja myös sujuvaa englantia. Tuo ranskis taas ei osannut enlantia montaa sanaa eikä yhtään suomea. Olimme kolmestaan liikenteessä ja kaverini oli tulkkina välissä. Puhuimme siis sekaisin suomea, englantia ja ranskaa. Välillä kommentoin jonkun jutun kaverilleni ensin suomeksi ja sitten vasta käännettiin se ranskaksi tai enlanniksi. No tämä ranskis oli ollut jälkikäteen täysin pöyristynyt käytöksestäni, että välillä puhuin suomea jne. Itse ei suostunut sanomaan englanniksi juuri mitään vaikka kieltä jonkin verran ymmärsikin. Ja tämä kohtaaminen siis tapahtui ihan suomessa...
No kyllä ootte huonoitsetuntoista sakkia. Pelkäätte jos se suuttuu, voi kauheeta. 8 vuoden jälkeen ei enää ole kysymys kohteliaisuudesta. Mitä se tyyppi pelkää jos hänen läsnäollessaan puhutaan suomea? Salaliittoako?
Vaikuttaa itsekkäältä ja manipuloivalta tyypiltä. Hyvän alustan on teistä löytänyt. Venkoilette ahdistavassa tilanteessa vuodesta toiseen.
Huoh. Odotin niin "nolla/viittä."
ELI 0/5
Vierailija kirjoitti:
Mitä voisin tehdä? Jos puhun siskolle tai poikakaverille, tiedän että he vain suuttuvat minulle. Ja sitä en halua tehdä. Isä ja äiti kärsivät tilanteesta myös, mutta eivät halua tehdä sille mitään.
Apua!
Siskosi rakkauselämä ei kuulu sinulle, olette jo aikuisia ihmisiä. Onko tiedostamattasi kyse ehkä sisarkateudesta? Vietättekö ehkä liikaakin aikaa yhdessä? Entä oletteko liikaa vanhempienne kanssa? Teidän pitäisi elää jo omaa elämäänne.
Ei brittiä voi pakottaa opiskelemaan näin pientä ja turhaa kieltä. Mies varmasti tietää, ettei tule elämään loppuelämää täällä, joten what's the point?
Minä puhuisin sille britille vain suomea. Jos ei tykkää, niin voi voi.