Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää siskon ulkomaalainen poikaystävä. Neuvokaa kiltit mitä voisin tehdä?
24.05.2017 |
Siis minun rakas pikkusiskoni kyseessä. Ainoa sisarukseni, ollaan aina oltu läheisiä, vaikka ikäeroa on muutama vuosi. Mutta viime vuosina meidän suhde on muuttunut huonommaksi.
Sisko on seurustellut viisi vuotta brittiläisen miehen kanssa. Mies on tavallaan ihan symppis ja mukava. Mutta asuttuaan Suomessa jotain 8 vuotta, hän ei tunnu olevan ollenkaan kiinnittynyt Suomeen tai edes kiinnostunut maasta ja sen ihmisistä tai kulttuurista. Koska olemme pieni ja suhteellisen tiivis perhe, vietämme paljon juhlapyhiä ja muuta aikaa yhdessä. Käymme vanhempien luona syömässä, ollaan mökillä yhdessä jne.
Nyt viiden vuoden ajan ollaan menty täysin tämän heikoimman lenkin eli siskon poikaystävän ehdoilla. Koska hän ei ymmärrä sanaakaan suomea (sinänsä saavutus ottaen huomioon, että hän on asunut täällä lähes koko aikuisikänsä), täytyy kaikki keskustelu käydä englanniksi. Me kaikki kyllä osaamme englantia ja muitakin kieliä, mutta jotenkin turhauttavaa käydä ihan kaikki keskustelut vieraalla kielellä niin, että poikaystävä ymmärtää. Ja hänestä todella on epäkohteliasta, jos puhumme suomea hänen seurassaan. On huomauttanutkin asiasta. Ja siskoni on hankalassa välikädessä, koska haluaa olla meidän seurassa, mutta joutuu olemaan koko ajan varpaillaan ja selittämään asioita poikaystävälleen.
Vähän samaan asiaan liittyen, poikaystävä ei tiedä yhtään mitään Suomesta ja suomalaisesta elämänmenosta. Hän ei pysty keskustelemaan mistään normaaleista asioista, joista suomalaiset perheessä puhuvat. Ja taas sisko tulee väliin ja sanoo, että täytyy puhua asioista, jotka kaikki tietää. Eli nyt viisi vuotta ollaan kyselty mieheltä asioita, joita yleensä kohteliaasti kysellään ulkomaalaiselta (lähinnä hänen omasta maastaan), kun hänet ensimmäisen kerran tavataan. Alkaa todella puuduttaa.
Lisäksi minun käy sääliksi sisko, koska hän joutuu elämään ja tekemään kaiken poikaystävänsä ehdoilla. Sisko on lukenut kieliä yliopistossa ja tykkää pyöriä näissä ulkomaalaisporukoissa, mutta jotenkin hänen koko elämänsä pyörii nykyään sen ympärillä, että hän on kulttuuripuskuri ja tulkki miehensä ja suomalaisuuden välillä. Välillä tämä on selvästi hyvin kuormittavaa siskolle.
Minulla ja miehelläni on paljon ulkomaalaisia kavereita täällä Suomessa, mutta kukaan heistä ei ole näin ummikko ja täysin eksyksissä kuin siskoni poikaystävä.
Tämä on kärjistynyt niin, että nyt jo ärsyttää mennä mökille juhannukselta, kun tietää, että sisko ja poikakaveri ovat siellä koko kesän.
Mitä voisin tehdä? Jos puhun siskolle tai poikakaverille, tiedän että he vain suuttuvat minulle. Ja sitä en halua tehdä. Isä ja äiti kärsivät tilanteesta myös, mutta eivät halua tehdä sille mitään.
Apua!
Kommentit (150)
Ihana "maailman napa"-asenne. Kaikki kumartakoon ylhäisen brittimiehen edessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ap ärsyyntyneisyyttäsi. Britit (ja monet muut) eivät vaivaudu opiskelemaan suomenkieltä koska eivät halua. Varsinkaan jos eivät ole korkeakoulutettuja niinkuin suurin osa Suomeen naisen perässä muuttaneista briteistä ei ole. Itselläni on ulkomaalainen mies (ei britti) joka osaa suomenkieltä todella hyvin vaikka hänen työnsä hoituu englanninkielellä. Hän opetteli kielen jo ennen meidän tapaamistamme koska hänen mielestään oli kohteliasta opetella uuden asuinmaan kieli. Se olikin yksi asia muiden asioiden mukana joihin hänessä ihastuin. Hänen ulkomaalaisista kavereistaan ja työkavereistaan suurin osa ei osannut suomenkieltä vaikka olivat tuolloin asuneet Suomessa yli 10v.
Jos sisko ei näe, että ongelma ei ole kieliongelma vaan persoonaongelma, niin neuvoisin seuraavaa: puhutte suomea iloisesti pulputtaen ja nauraen. Sisko kääntää, mutta vain hyvin lyhyesti ja kolmasosan. Normaali ihminen alkaa uteliaisuuttaan opettelemaan tai paljastuu, että miekkonen ymmärtää suomea. Sekin on mahdollista.
Eraassa Aasian maassa tapasin brittirouvan joka oli asunut siella 25 vuotta eika puhunut sanaakaan paikallista kielta ja sanoi olevansa ylpea siita. (Imperiumihaaveita?)
Onhan se pulma jos perhepiirissä on henkilö, jonka joko älyllinen kapasiteetti tai tahto on selvästi sillä tasolla, että ei pärjää omillaan. On myös rajansa mihin asti muut kumartavat taaksepäin tämmöisen tapauksen vuoksi. Ap:n siskolla on ongelma, ja luultavasti hän tietää sen itsekin. Kumppani on vakavassa syrjäytymisvaarassa. Tosiasia on, että perhe ei voi joustaa noin loputtomiin. Kuvatussa tilanteessa ei ole mitään järkeä.
Kyllä me kaikki muutkin joudutaan tilanteeseen jossa joutuu vähän tekemään töitä. Jos semmoinen on ylitsepääsemätöntä, hankala polku on elämässä edessä. Ei ole muiden tehtävä talloa sitä yhden puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen rasittava miesystävä sillä siskollasi. Itsekeskeinen.
Asun ulkomaalaisen mieheni kanssa hänen synnyinmaassaan, vaikka yhdessä ollaan oltu jo parikymmentä vuotta, niin suomea hän ei osaa. se on mulle ihan ok koska emme asu suomessa. Suomalaisten sukulaisten kanssa hän on alusta asti puhunut englantia, ja minä puhun suomea kuten lapsetkin, ja jos miestä alkaa kyllästyttää istuskella seurassa jossa ei ymmärrä suomenkielisiä juttuja, niin hän ihan omatoimisesti keksii muuta puuhaa. Menee lenkille, lueskelee, selaa nettiä, mitä vaan.
Harmillista että annatte miehen tulla väliinne, koska niinhän hän tekee. Hänelle pitäisi sanoa ihan asiallisesti, että haluatte siskosten ja perheen kesken puhua omaa kieltänne ja omia juttujanne, ja,jos hän tästä loukkaantuu niin se on ihan vaan hänen oma ongelmansa, ei teidän. Annatte sitten vaan mököttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut sille britille vain ja ainoastaan suomea. Täytyy opetella kieli tai sitten voi mennä takaisin sinne saarelleen.
Hänestä tuollainen olisi loukkaavaa ja suuttuisi varmasti. Näin on käynyt ennenkin ja sitten loppupäivä on mennyt lepytellessä ja asiaa vatvottaessa. Englanniksi tietenkin. Ap
Miksi lepyttelette? Miksi vatvotte? Antakaa ukon olla, korkeintaan itse toteatte loukkaantuneenne jos/kun ukko murjottaa. Muutoin jatkatte keskenänne mukavaa yhdessäoloa ettekä noteeraa kiukuttelevaa brittiä mitenkään.
Tekisi mieli kokeilla. Mutta siskoparalla ei olisi sitten mukavaa. Hän ei ainakaan voisi puhua suomea muehensä seurassa. Mies suuttuisi nimittäin myös siskolle. Ap
mikä "prinsessa" teillä on siellä? Kaverin brittimies on reipas ja yritää oppia koko ajan kaikkea. Puhuu ok Suomea 2v jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja joten tämä voi olla toistoa. Olen oman britin kanssa huomannut sen että he ovat olevinaan hyvin ystävällisiä, polite. Mikä tarkoittaa että mitään ei sanota suoraan päin naamaa vaikka kuinka ärsyttää. Luulen että poikkis saisi halvauksen jos nostatte kissan pöydälle ja "sanotte suoraan" niinkuin Suomessa tapana. Eikä se edes toimi, oma britti loukkaantuu niin sydänjuuriaan myöten että se pointti jää unholaan. Britit on mun mielestä joskus myös aika lapsellisia. Olen päätellyt että tämä johtunee kulttuurieroista. Englannissa on laki joka määrää ettei alle 13v. Saa jättää yksin kotiin. Ja kyllä, tätä lakia noudatetaan. Lapset viedään ja haetaan koulusta ja kotona on aina aikuinen. Suomalaiset lapset oppivat varhain ottamaan vastuuta ja olemaan itsenäisiä kun taas monet britit asuvat kotona kunnes löytävät kumppanin jonka kanssa muuttaa yhteen.
Tässä tilanteessa pyytäisin poikkikselta anteeksi että aion puhua suomea ja sitten vaihtaa kieltä. Myöhemmin vielä pahoittelisin että olin niin tyly ja varmistaisin että hän on ok. Jos pyytelee kovasti anteeksi kaikkea mitä tekee, ei toinen voi loukkaantua ja jos loukkaantuukin niin ei kehtaa sitä sanoa kun olet niiiiin kovin pahoillasi jo valmiiksi. Olisihan se nyt tylyä suuttua jollekin joka on jo pahoillaan! Ehkä pikkuhiljaa poikkis saa tarpeekseen teidän seurasta ja etsii uuden holhoajan. Sitä siskosi hänelle valitettavasti on. Ehkä rakkaus on aitoa mutta sitä on vaikea tietää kun toinen tarvitsee jonkun joka huolehtii vieraassa maassa.
Ihme ksenofobisia kommentteja. Suomen kieli on vaikea oppia, eikä sen osaaminen ole Suomessa välttämätöntä. Saako suomalainen mennä esim. lähetettynä työntekijänä Kiinaan ilman, että osaa puhua kiinaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se britti tekee työkseen?
No en nyt tähän hänen tarkempaa työtä ajatellut laittaa. Pelkään jo muutenkin, että joku tunnistaa siskon ja poikakaverinsa. Sanotaan niin, että pätkätöitä ja hanttihommia. Ala on aika yhdentekevä. Ap
Miten kykenee tekemään 8v Suomessa pätkätöitä ja hanttihommia oppimatta alkuunkaan kieltä?
Ei suomea tosta noin vain opi. Siihen tarvitsee kurssin, on todella vaikea vastata kysymyksiin, joita muualta euroopasta oleva mieheni kysyy suomen kielestä ja kieliopista.
Hän on ollut täällä muutaman vuoden. Esim
viime kesänä hänellä oli hullun paljon töitä ja suomen kurssit muutenkin täynnä.Loppukesästä 2 työtä päällekkäin, sittem myöhemmin kun toinen työ loppui, alkoi täyspäivänen 1 työ, mutta työmatkojen meni päivässä n. 3 h.
Sanomatta selvää, että syksylle otettu kurssi jäi kesken ja vapaa-aika meni muuhun.
Kyllä kielen oppii, jos haluaa. Ainakin sellaisen puhekielen, jolla pärjää appivanhempien kanssa. Ystäväni lainasivat kirjastosta lasten aapisia ja muita lastenkirjoja, joilla aloittivat. Lisäksi harjoittivat puhumista joka välissä. Puhekielen oppimiseen ei tarvita kalliita kursseja, enemmän on kiinni halusta ja motivaatiosta. Kuinka tarpeellisena näkee itselle oppia kieltä. Eri asia on tietysti oppia kirjakieltä (jos tarvitsee esim. työssä tuottaa suomenkielistä tekstiä), mutta senkin oppiminen käy helpommin, kun osaa jo jonkun verran puhua.
Ei voi mitään, mutta itselle ei kyllä tule kovin hyvä kuva ihmisestä, joka ei ole vaivautunut opettelemaan yhtään kieltä kahdeksan oleskeluvuoden aikana. Tulee mieleen että tyyppi on ylimielinen ja älyllisesti aika laiska. Ja tämä pätee ihan kaikkiin, jotka oleskelevat vuosia vieraassa maassa. Kyllä sen verran täytyy olla kiinnostunut ympäristöstään.
Kyllä sen kurssin tarvitsee, ihan kokemuksesta sanon. Totta kai aikuinen ihminen haluaa oppia taivuttamaan sanat ja kyselee, että mikä on sekä ja sanojen ero, miksi tietty sana taivutettu niin ja näin.
Jotain aapista lukemalla ei opi tilaaman kahvia tai juttelemaan anopin kanssa. Kurssilla harjoitellaan tätä, taivuttamista ja ääntämidtä. Todellakin tarvitsee kurssin (jotka ei edes ole kalliita).
Älä oikeasti viiti kommentoida ja esittää, että tiedät asiasta jotain.
Tuota, meinaat että noita asioita voi oppia vain kurssilla? On se sitten kumma kun tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat oppineet maailman sivu puhumaan vieraita kieliä uusissa kotimaissaan ihan ilman kursseja..? Puhumaan oppii vain puhumalla. Oli se sitten kahvilanmyyjä tai anoppi, jonka kanssa haluaa puhella. Tietenkin kurssit ovat hyödyllisiä, mutta eivät ne ole edellytys sille puhumaan oppimiselle, jos ihmisellä on motivaatio oppia. Eikä mikään kurssi yksinään tuota kielitaitoa, se on kyllä fakta. Pakko sitä on harjoitella puhumalla ihan niissä arkipäivän tilanteissa ja mahdollisimman usein, eikä pelkästään kurssilla. Ja tämä pätee kaikkien kielien kanssa (latina ja muut kuolleet kielet ehkä pois lukien ;D).
Jooo siis TOTTA KAI sanoin, että VAIN kursislla. Huoh, aivoja saa käyttää.
Pelkkiä sijamuotojakin on niin paljon, myös sääntöjä ja epäsäännöllisyyksiä.
Aikuinen ihminen, jolla on kokoaikatyö, ihmissuhteita ja joka kaipaa vapaa-aikaa, niin ei se ole niin helppoa löytää aikaa taivutusten pänttäämiseen.
Motivaatiota laskee se, että Suomessa kyllä pärjää myös englannilla.
Oma mieheni ymmärtää vanhaa sukulaistani, joka puhuu hitaammin, mutta ei lähes lainkaan minua ja nopeasti papattavia ystäviäni.
Vierailija kirjoitti:
Ala puhua siskosi miehelle loogisesti, johdonmukaisesti suomea. Ymmärsi tai ei. Loukkaantuu tietenkin, mutta et välitä. Puhut aina vaan suomea. Et koskaan ikinä vastaa mitään englanniksi. Sinuna tekisisin asiasta hirveän numeron, oikean haloon.
Kuten joku sanoi edelllä, pari neuvoa antavaa ja sitten annat tulla tiukasti ja määrätietoisesti että sinä puhut aina suomea Suomessa. Ei poikkeuksia.
Brittien (ja saksalaisten) kanssa pitää olla todella tiukka ja määrätietoinen. Älä säikähdä riitaa; Englannissa on totuttu autoritääriseen menoon. Naisen on oltava todella vahvatahtoinen, että tulee kuulluksi. Siis suomea. Reilusti ja kovalla äänellä!
Kovalla äänellä? Mitä sä dorka selität? Mitä se auttaa?
Oisko susta kivaa olla jossain Kiinassa jonkun luona ja kaikki vaan karjuu sulle mandariinikiinaa? 😂
Käytöstapoja hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme ksenofobisia kommentteja. Suomen kieli on vaikea oppia, eikä sen osaaminen ole Suomessa välttämätöntä. Saako suomalainen mennä esim. lähetettynä työntekijänä Kiinaan ilman, että osaa puhua kiinaa?
No varmaan sen lähetystyöntekijän tulee sitä kiinaa aika nopeasti opetella siellä paikanpäällä, eihän se muuten pysty sitä lähetystyötä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rupesin heti opiskelemaan alankomaan kieltä kun muutin tänne Hollantiin. Täällä kyllä pärjäisi englannillakin, mutta myös siltä varalta jos vaikka löytyisi puoliso ja jäisin tänne pysyvästi. Käytän jo ennestään töissä päivittäin kolmea vierasta kieltä. Minusta se ettei viitsi opetella paikallista kieltä on piittaamattomuutta ja on merkki siitä ettei henkilö ole aikeissa jäädä maahan vakituisesti.
-m
Koko perhe nöyristelee vuosikausia jonkun hyypiön takia ja tuntee olonsa vapaa-ajan riennoissa epämukavaksi. Itse olette ongelman luoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se britti tekee työkseen?
No en nyt tähän hänen tarkempaa työtä ajatellut laittaa. Pelkään jo muutenkin, että joku tunnistaa siskon ja poikakaverinsa. Sanotaan niin, että pätkätöitä ja hanttihommia. Ala on aika yhdentekevä. Ap
Miten kykenee tekemään 8v Suomessa pätkätöitä ja hanttihommia oppimatta alkuunkaan kieltä?
Kyllä tämä on mahdollista. Varsinkin jos/kun mies on samanlainen oman äidinkielensä puhuja työpaikallakin. Everything in english! Ugh.
Mutta laitan yhden asian. Me neljä siskosta ja äitikin, olimme olleet ystävällisiä, kilttejä, nöyriä ja palvelevia neljää veljiemme vaimoa kohtaan. Kolmekymmentä vuotta. Sitten äiti alkoi olla kahdeksankymmentäviisi. Oli pakko muuttaa vierailutapoja (ei enää niin, että joka viikko joku perhe, parhaina kolme, koska lastenlastenlapsiakin oli jo). Olimme kolmekymmentä vuotta taipuneet äidin miniöiden mielen mukaan, nyt täytyi alkaa jämäköitymään. Hirveä parku. Kuin pienet lapset. Veljet eivät koskaan ojentaneet miniöitään 'meillä täällä lapsuudenkodissa toimitaan näin'. Kaikki kolmenkymmenvuotinen palvelu, myötäileminen, oli huono ratkaisu.
Alottakaa ainakin siitä, että puhutte ihan niistä aiheista kuin itse haluatte, vaikkakin sitten englanniksi. Ei yksi henkilö voi päättää mistä seurueessa puhutaan. Mies sit joko osallistuu keskusteluun tai murjottaa. Ei kai se teidän ongelma ole. Yhdessäkään seurueessa jossa olen ollut ei ole ikinä käynyt niin, että yksi (aikuinen) henkilö olisi ilmoittanut ettei halua keskustella jostain puheilla olevasta asiasta ja tästä syystä aihetta olisi vaihdettu. Ei niin vaan tehdä. Jollei aihe kiinnosta niin sitten on hiljaa ja liittyy keskusteluun taas myöhemmin.
Suosittelisin myös pikku hiljaa lisäämään suomenkielisiä sanoja ja fraaseja puheeseen. Jos mies tai sisko niistä jotain huomauttaa niin sanot vaan "Hups, en huomannut" ja jatkat samaan malliin. Lopulta puhutte osan asioista kokonaan suomeksi ja osan englanniksi.
Vierailija kirjoitti:
meidän suvun brittilähtöinen mamu on enemmän suomalainen kuin me kälättävä karjalaissuku.
Viihtyy hiljaisuudessa, syö mämmiä, rakastaa saunaa, metsää, sanoo löytäneensä kotiin kun tuli Suomeen.
Brittimamuvävy meilläkin ja täsmälleen sama tilanne.
Me olemme onnekkaita!
Vierailija kirjoitti:
Ihme ksenofobisia kommentteja. Suomen kieli on vaikea oppia, eikä sen osaaminen ole Suomessa välttämätöntä. Saako suomalainen mennä esim. lähetettynä työntekijänä Kiinaan ilman, että osaa puhua kiinaa?
Jos menee puolen vuoden komennukselle niin pärjää varmasti jos opettelee tervehdykset ym kiinanksi. Mutta jos meinaa kahdeksaksi vuodeksi jäädä ja hankkia kiinalaisen puolison niin kyllä silloin pitäisi kielen ja kulttuurin opiskelu kiinnostaa.
Niin, häntä loukkaa jos te puhutte suomea, mutta entäs teidän tunteet? Eikö hänen tarvitse ottaa niitä ollenkaan huomioon? Eri asia jos olisi kyse jostain yhdestä visiitistä, mutta herranen aika vuosikausia! Kyllä häneltäkin voi jo ihan avoimesti todellakin odottaa jotain. Ei hän voi aina pilata teidän yhdessäoloanne.