Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää siskon ulkomaalainen poikaystävä. Neuvokaa kiltit mitä voisin tehdä?
24.05.2017 |
Siis minun rakas pikkusiskoni kyseessä. Ainoa sisarukseni, ollaan aina oltu läheisiä, vaikka ikäeroa on muutama vuosi. Mutta viime vuosina meidän suhde on muuttunut huonommaksi.
Sisko on seurustellut viisi vuotta brittiläisen miehen kanssa. Mies on tavallaan ihan symppis ja mukava. Mutta asuttuaan Suomessa jotain 8 vuotta, hän ei tunnu olevan ollenkaan kiinnittynyt Suomeen tai edes kiinnostunut maasta ja sen ihmisistä tai kulttuurista. Koska olemme pieni ja suhteellisen tiivis perhe, vietämme paljon juhlapyhiä ja muuta aikaa yhdessä. Käymme vanhempien luona syömässä, ollaan mökillä yhdessä jne.
Nyt viiden vuoden ajan ollaan menty täysin tämän heikoimman lenkin eli siskon poikaystävän ehdoilla. Koska hän ei ymmärrä sanaakaan suomea (sinänsä saavutus ottaen huomioon, että hän on asunut täällä lähes koko aikuisikänsä), täytyy kaikki keskustelu käydä englanniksi. Me kaikki kyllä osaamme englantia ja muitakin kieliä, mutta jotenkin turhauttavaa käydä ihan kaikki keskustelut vieraalla kielellä niin, että poikaystävä ymmärtää. Ja hänestä todella on epäkohteliasta, jos puhumme suomea hänen seurassaan. On huomauttanutkin asiasta. Ja siskoni on hankalassa välikädessä, koska haluaa olla meidän seurassa, mutta joutuu olemaan koko ajan varpaillaan ja selittämään asioita poikaystävälleen.
Vähän samaan asiaan liittyen, poikaystävä ei tiedä yhtään mitään Suomesta ja suomalaisesta elämänmenosta. Hän ei pysty keskustelemaan mistään normaaleista asioista, joista suomalaiset perheessä puhuvat. Ja taas sisko tulee väliin ja sanoo, että täytyy puhua asioista, jotka kaikki tietää. Eli nyt viisi vuotta ollaan kyselty mieheltä asioita, joita yleensä kohteliaasti kysellään ulkomaalaiselta (lähinnä hänen omasta maastaan), kun hänet ensimmäisen kerran tavataan. Alkaa todella puuduttaa.
Lisäksi minun käy sääliksi sisko, koska hän joutuu elämään ja tekemään kaiken poikaystävänsä ehdoilla. Sisko on lukenut kieliä yliopistossa ja tykkää pyöriä näissä ulkomaalaisporukoissa, mutta jotenkin hänen koko elämänsä pyörii nykyään sen ympärillä, että hän on kulttuuripuskuri ja tulkki miehensä ja suomalaisuuden välillä. Välillä tämä on selvästi hyvin kuormittavaa siskolle.
Minulla ja miehelläni on paljon ulkomaalaisia kavereita täällä Suomessa, mutta kukaan heistä ei ole näin ummikko ja täysin eksyksissä kuin siskoni poikaystävä.
Tämä on kärjistynyt niin, että nyt jo ärsyttää mennä mökille juhannukselta, kun tietää, että sisko ja poikakaveri ovat siellä koko kesän.
Mitä voisin tehdä? Jos puhun siskolle tai poikakaverille, tiedän että he vain suuttuvat minulle. Ja sitä en halua tehdä. Isä ja äiti kärsivät tilanteesta myös, mutta eivät halua tehdä sille mitään.
Apua!
Kommentit (150)
Jeesus, poikaystäväni on irlantilainen ja jopa hän puhuu ihan välttävää suomea vaikkei ole ikinä Suomessa asunutkaan. Kunhan halusi olla kohtelias ja opetella mun äidinkieltäni, että pystyy paremmin keskustelemaan esimerkiksi isovanhempieni tai siskoni lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuollainen meno jatkuu niin se kyllä luo entistä enemmän säröjä teidän perheeseen. Teidän pitää vain selittää nyt selvästi tälle miehelle, että joko alkaa opettelemaan kieltä ja tapoja tai sitten jättää yksinkertaisesti tulematta perhejuttuihin. Jos ei ole valmis joustamaan omista periaatteistaan ja tavoistaan niin ei voi olettaa muidenkaan tekevän samaa. Totta kai teidän pitää auttaa sulautumaan kulttuuriin ja kieleen, mutta ootte jo sen verran kauan tuota hommaa katsoneet, että ei ole enää teidän käsissä sopeuttaa miestä Suomeen,
Mä lähdin 17-vuotiaana vaihtoon itävaltaan. Aloin opiskella saksaa lukiossa vuosi ennen lähtöä, sitä ennen en osannut sanaakaan. Vaihdossa olin reilu 6kk ja opin kielen (myös puhekielen) niin hyvin, että pystyin lukemaan sanomalehtiä, juttelemaan kavereiden kanssa suht sujuvasti, ymmärtämään saksankielistä musiikkia ja niin edelleen. Passiivinen kielitaito kehittyi tosi hyväksi, toki oma puheentuotto oli heikompaa. Moni ihmetteli miten osaan kieltä niin hyvin.
Siskosi mies kuulostaa tyhmältä ja laiskalta.
Oma avopuolisoni on keski-eurooppalainen, ja saisi varmasti monoa perseelle jos käyttäytyisi noin moukkamaisesti. Suomea ei tarvitse rakastaa ja palvoa, mutta kyllä tulee olla ymmärrystä edes hieman kulttuurista, kielestä ja perinteistä! Mieheni osasi vuoden jälkeen arkipäivän kommunikoinnit vaikka asummekin pk-seudulla ja työkieli on englanti.
Sama toimii kun vierailemme hänen perheensä luona; olen opetellut kieltä sen verran, että pystyn kohteliaasti tervehtimään ja esittäytymään.
Vaikuttaa siltä ettei siskosi mies viihdy Suomessa, mutta asuu täällä ns. pakon edestä. Mielestäni voitte satunnaisesti keskustella suomeksi. Mikäli mies valittaa, vastaa että kotimaassasi käytät äidinkieltäsi juuri silloin kun sinusta siltä tuntuu.
Tuntuu olevan yleistä englantia äidinkielenään puhuvien keskuudessa, ettei viitsitä opetella suomea, vaikka asutaankin täällä. Kun sillä englannilla pärjätään joka paikassa ja suomi on niin hankala kieli ja seli seli...
Erään kaverini brittimies ei osaa kuin pari sanaa suomea, eikä hän osaa edes ääntää kaverin nimeä oikein, vaikka ovat olleet yhdessä ties kuinka monta vuotta. Viitseliäisyydestähän tuo on kiinni, ei siitä, etteikö olisi mahdollista oppia kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan yleistä englantia äidinkielenään puhuvien keskuudessa, ettei viitsitä opetella suomea, vaikka asutaankin täällä. Kun sillä englannilla pärjätään joka paikassa ja suomi on niin hankala kieli ja seli seli...
Erään kaverini brittimies ei osaa kuin pari sanaa suomea, eikä hän osaa edes ääntää kaverin nimeä oikein, vaikka ovat olleet yhdessä ties kuinka monta vuotta. Viitseliäisyydestähän tuo on kiinni, ei siitä, etteikö olisi mahdollista oppia kieltä.
Näin on ja yleensä koulussa ei ole kieliä pidetty niin tärkeinä kuin Suomen kouluissa. T: henkin vaimo, jonka mies opetteli kielen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan yleistä englantia äidinkielenään puhuvien keskuudessa, ettei viitsitä opetella suomea, vaikka asutaankin täällä. Kun sillä englannilla pärjätään joka paikassa ja suomi on niin hankala kieli ja seli seli...
Erään kaverini brittimies ei osaa kuin pari sanaa suomea, eikä hän osaa edes ääntää kaverin nimeä oikein, vaikka ovat olleet yhdessä ties kuinka monta vuotta. Viitseliäisyydestähän tuo on kiinni, ei siitä, etteikö olisi mahdollista oppia kieltä.
Näin on ja yleensä koulussa ei ole kieliä pidetty niin tärkeinä kuin Suomen kouluissa. T: henkin vaimo, jonka mies opetteli kielen
jenkin siis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse asunut ulkomailla ja tunnen monia expatteja täällä (jo pelkästään työni psta).
Oman kokemukseni mukaan kaiken a ja o on oppia uuden kotimaan kieli. Sen jälkeen alkaa todellinen adaptoituminen jos on alkaakseen. Paljon on kiinni myös omasta asenteesta, haluaako tutustua, haluaako oppia uutta kulttuuria ja siihen liittyviä asioita. Kuulostaa siltä, että kuvailemasi mies ei halua. Hän on päättänyt pysytellä brittinä eikä häntä kiinnosta tavoitella suomalaista identiteettiä edes puolisonsa vuoksi.
Ehdotus: muutto Britteihin. Ihan ok maa asua, riippuu tietysti paljon paikasta MISSÄ siellä asuu. On paljon kultivoitunutta porukkaa, mutta on myös paljon alempaa sosiaaliluokkaa. Heidät erottaa paitsi olemuksesta myös puheesta.
Toinen ehdotus: puhu sisarellesi ja kerro tuo yllä oleva, sano sen olevan mielestäsi surullista ja eikö hänen kannattaisi tsempata miestään adaptoitumaan siihen kulttuuriin jossa tämä nyt asuu. Vai onko mies täällä vain "vierailulla", ei edes ole aikeissa oikeasti jäädä maahan ja olla sisaresi kanssa? Ole avoin, kerro että olet huolissasi ja miehen asenne vaikuttaa jo teidänkin väleihinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se britti tekee työkseen?
No en nyt tähän hänen tarkempaa työtä ajatellut laittaa. Pelkään jo muutenkin, että joku tunnistaa siskon ja poikakaverinsa. Sanotaan niin, että pätkätöitä ja hanttihommia. Ala on aika yhdentekevä. Ap
Miten kykenee tekemään 8v Suomessa pätkätöitä ja hanttihommia oppimatta alkuunkaan kieltä?
Ei suomea tosta noin vain opi. Siihen tarvitsee kurssin, on todella vaikea vastata kysymyksiin, joita muualta euroopasta oleva mieheni kysyy suomen kielestä ja kieliopista.
Hän on ollut täällä muutaman vuoden. Esim
viime kesänä hänellä oli hullun paljon töitä ja suomen kurssit muutenkin täynnä.Loppukesästä 2 työtä päällekkäin, sittem myöhemmin kun toinen työ loppui, alkoi täyspäivänen 1 työ, mutta työmatkojen meni päivässä n. 3 h.
Sanomatta selvää, että syksylle otettu kurssi jäi kesken ja vapaa-aika meni muuhun.
Kyllä kielen oppii, jos haluaa. Ainakin sellaisen puhekielen, jolla pärjää appivanhempien kanssa. Ystäväni lainasivat kirjastosta lasten aapisia ja muita lastenkirjoja, joilla aloittivat. Lisäksi harjoittivat puhumista joka välissä. Puhekielen oppimiseen ei tarvita kalliita kursseja, enemmän on kiinni halusta ja motivaatiosta. Kuinka tarpeellisena näkee itselle oppia kieltä. Eri asia on tietysti oppia kirjakieltä (jos tarvitsee esim. työssä tuottaa suomenkielistä tekstiä), mutta senkin oppiminen käy helpommin, kun osaa jo jonkun verran puhua.
Ei voi mitään, mutta itselle ei kyllä tule kovin hyvä kuva ihmisestä, joka ei ole vaivautunut opettelemaan yhtään kieltä kahdeksan oleskeluvuoden aikana. Tulee mieleen että tyyppi on ylimielinen ja älyllisesti aika laiska. Ja tämä pätee ihan kaikkiin, jotka oleskelevat vuosia vieraassa maassa. Kyllä sen verran täytyy olla kiinnostunut ympäristöstään.
Kyllä sen kurssin tarvitsee, ihan kokemuksesta sanon. Totta kai aikuinen ihminen haluaa oppia taivuttamaan sanat ja kyselee, että mikä on sekä ja sanojen ero, miksi tietty sana taivutettu niin ja näin.
Jotain aapista lukemalla ei opi tilaaman kahvia tai juttelemaan anopin kanssa. Kurssilla harjoitellaan tätä, taivuttamista ja ääntämidtä. Todellakin tarvitsee kurssin (jotka ei edes ole kalliita).
Älä oikeasti viiti kommentoida ja esittää, että tiedät asiasta jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieheni on Meksikosta ja ollaan asuttu täällä nyt about vuosi. Hän on siinä ajassa töiden ohella ehtinyt kyllä oppia jo yllättävän hyvin Suomea! Ei hänkään mikään suomen ylin ystävä ole (monesta syystä) mutta halusi heti jo alusta alkaen oppia maan kielen, tai edes yrittää. Nyt hän ymmärtää yleensä ainakin jonkin verran kaikista keskusteluista ja tietysti ihan perusasioista selviää jo omillaan. Omat vanhempani ovat jo sen verran iäkkäitä, ettei englanti oikein enää taivu, mutta osittain juuri siksi hän halusikin oppia suomea ja heidän kanssaan keskustelu on lähes kokonaan suomea.
Minusta on aina vähän kummallista, ettei osoita kiinnostuneisuutta ollenkaan asuinmaan kieleen, jos sitä ei osaa. Helppo hommahan se ei tietenkään ole, eikä kaikilla ole aikaa panostaa siihen hirveästi, mutta on kieltämättä vähän kummallista, jos ei viiden vuoden jälkeen osaa edes ihan niitä perusasioita tai pysty ymmärtämään edes kontekstia suomeksi käydystä keskustelusta. En nyt halua yleistää, koska jokainen oppii eri tavalla riippuen myös vähän omasta äidinkielestään, mutta jos vuodessa saa jo sellaisen ihan perushyvän suomipohjan, niin viidessä vuodessa pitäisi kyllä pystyä jo keskustelemaan ihan ok sujuvasti vaikkei kielioppi ehkä ihan kohdallaan olisikaan.
Tiedän oman mieheni kokemuksesta, että sen opiskelun aloittaminen voi tuntua ihan kauhealta heitolta kylmään veteen, koska hänestä ainakin alussa tuntui, ettei missään kieliopissa yms. ole mitään järkeä. Mutta siitä se lähtee vähitellen luistamaan. Tärkeintä olisi kuitenkin ottaa se ensimmäinen askel. Kannattaa siis "pakko"kannustaa tuota siskosi miestä suomen pariin, mikäli he täällä aikovat vielä jatkossakin asua.
Minä ainakin olen opetellut vieraan kielen ihan itse, ilman kursseja. Oppikirja, äänite ja juttelukaverit vaan apuna. Kielioppihienouksista jos on kiinnostunut niin kyllä niistä kirjoissa on ihan kattavat selitykset. Eikä opetteluvaiheessa kielen tarvitse mitään virheetöntä olla, senkuin pistelee sanoja peräkkäin ja toiset sitten kyllä auttaa. Sanaston opiskelu on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se britti tekee työkseen?
Myy ahkerasti tupperware tuotteita. Myös sivutoiminen pölyimurikauppias.
No en nyt tähän hänen tarkempaa työtä ajatellut laittaa. Pelkään jo muutenkin, että joku tunnistaa siskon ja poikakaverinsa. Sanotaan niin, että pätkätöitä ja hanttihommia. Ala on aika yhdentekevä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se britti tekee työkseen?
No en nyt tähän hänen tarkempaa työtä ajatellut laittaa. Pelkään jo muutenkin, että joku tunnistaa siskon ja poikakaverinsa. Sanotaan niin, että pätkätöitä ja hanttihommia. Ala on aika yhdentekevä. Ap
Miten kykenee tekemään 8v Suomessa pätkätöitä ja hanttihommia oppimatta alkuunkaan kieltä?
Ei suomea tosta noin vain opi. Siihen tarvitsee kurssin, on todella vaikea vastata kysymyksiin, joita muualta euroopasta oleva mieheni kysyy suomen kielestä ja kieliopista.
Hän on ollut täällä muutaman vuoden. Esim
viime kesänä hänellä oli hullun paljon töitä ja suomen kurssit muutenkin täynnä.Loppukesästä 2 työtä päällekkäin, sittem myöhemmin kun toinen työ loppui, alkoi täyspäivänen 1 työ, mutta työmatkojen meni päivässä n. 3 h.
Sanomatta selvää, että syksylle otettu kurssi jäi kesken ja vapaa-aika meni muuhun.
Kyllä kielen oppii, jos haluaa. Ainakin sellaisen puhekielen, jolla pärjää appivanhempien kanssa. Ystäväni lainasivat kirjastosta lasten aapisia ja muita lastenkirjoja, joilla aloittivat. Lisäksi harjoittivat puhumista joka välissä. Puhekielen oppimiseen ei tarvita kalliita kursseja, enemmän on kiinni halusta ja motivaatiosta. Kuinka tarpeellisena näkee itselle oppia kieltä. Eri asia on tietysti oppia kirjakieltä (jos tarvitsee esim. työssä tuottaa suomenkielistä tekstiä), mutta senkin oppiminen käy helpommin, kun osaa jo jonkun verran puhua.
Ei voi mitään, mutta itselle ei kyllä tule kovin hyvä kuva ihmisestä, joka ei ole vaivautunut opettelemaan yhtään kieltä kahdeksan oleskeluvuoden aikana. Tulee mieleen että tyyppi on ylimielinen ja älyllisesti aika laiska. Ja tämä pätee ihan kaikkiin, jotka oleskelevat vuosia vieraassa maassa. Kyllä sen verran täytyy olla kiinnostunut ympäristöstään.
Kyllä sen kurssin tarvitsee, ihan kokemuksesta sanon. Totta kai aikuinen ihminen haluaa oppia taivuttamaan sanat ja kyselee, että mikä on sekä ja sanojen ero, miksi tietty sana taivutettu niin ja näin.
Jotain aapista lukemalla ei opi tilaaman kahvia tai juttelemaan anopin kanssa. Kurssilla harjoitellaan tätä, taivuttamista ja ääntämidtä. Todellakin tarvitsee kurssin (jotka ei edes ole kalliita).
Älä oikeasti viiti kommentoida ja esittää, että tiedät asiasta jotain.
Tuota, meinaat että noita asioita voi oppia vain kurssilla? On se sitten kumma kun tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat oppineet maailman sivu puhumaan vieraita kieliä uusissa kotimaissaan ihan ilman kursseja..? Puhumaan oppii vain puhumalla. Oli se sitten kahvilanmyyjä tai anoppi, jonka kanssa haluaa puhella. Tietenkin kurssit ovat hyödyllisiä, mutta eivät ne ole edellytys sille puhumaan oppimiselle, jos ihmisellä on motivaatio oppia. Eikä mikään kurssi yksinään tuota kielitaitoa, se on kyllä fakta. Pakko sitä on harjoitella puhumalla ihan niissä arkipäivän tilanteissa ja mahdollisimman usein, eikä pelkästään kurssilla. Ja tämä pätee kaikkien kielien kanssa (latina ja muut kuolleet kielet ehkä pois lukien ;D).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin,vai oletko itse rakastunut siskosi mieheen ja näet vaivaa turhasta?
Teette poikaystävälle palveluksen, jos lopetatte kohteliaan paapomisen. Ja siskolle myös. Seurustelin ranskalaisen miehen kanssa ja asuinkin Ranskassa jonkin aikaa. Alusta asti oli ihan selvää, että illanvietoissa ja ylipäänsä ihan kaikkialla puhutaan ranskaa, kukaan ei ala minulle tulkkaamaan mitään. Olin kolme vuotta lukenut ranskaa lukiossa, joten ihan totaaliummikko en ollut. Puhuminen on kuitenkin ihan täysin eri juttu kuin lukea kieltä koukussa. No, aluksi otti päähän mutta sitten päätin että no perkele, puhutaan sitten vaikka puhuisin ihan päin mäntyjä. Kaikki oli minulle tosi ystävällisiä ja pyysin korjaamaan puhettani ja kyllä vaan opin puhumaan ranskaa lopulta todella hyvin.
Ap:n poikaystävä on laiska, kun kaikki mahdollistavat hänen laiskuutensa.
Käskekää sen kattoa Dave Cadin videoita youtubesta ja ottaa siitä mallia!
Puhukaa vain suomea, ei koko perheen toimintaa voi muuttaa yhden henkilön takia. Itselläni on ulkomaalainen aviomies ja ei todellakaan minun perheen tarvitse mennä hänen ehdoillaan. Kohteliasta tietysti jotain voi heittää englanniksi mutta kyllä se on hänen tehtävä sopeutua. Samoin kun minä tapaan hänen perhettään, puhuvat tietysti omaa kieltänsä ja välillä heittävät jotain englanniksi tai joskus kysyn mitä tuo tarkoitti jos en pysy mukana yhtään keskustelun seuraamisessa.
En osaa sanoa mitä pitäs tehdä.
Mutta aika hassua.. meinaan hyvällä ystävällä ja siskollani on myös englantilaiset miehet, molemmat ovat jo vuosia olleet yhdessä miestensä kanssa, ja toisella pariskunnalla jo pari lastakin... toinen pariskunta asuu suomessa ja toinen englannissa. Niin, kummankaan miehet eivät puhu paria sanaa enempää suomea... Eivät ole yksinkertaisesti vaivautuneet opettelemaan. Jotenkin hassustu monet suomalaiset haluavat puhua innokkaasti englantia näiden miesten kanssa, joka varmaan on osaltaan auttanut siihen, etteivät ole vaivautuneet opettelemaan yhtään suomenkieltä.
Minuun kolahti se kohta, jossa ap sanoi siskonsa olevan "kulttuuripuskuri ja tulkki miehensä ja suomalaisuuden välillä". Itse yritin aikoinaan seurustella miehen kanssa, joka oli ollut Suomessa jo kymmenisen vuotta mutta jota ei kiinnostanut tämä maa ja sen kieli yhtään. Omasta mielestään hän puhui suomea hyvin, se oli ns. virallinen totuus, mutta oikeasti se ei luonnistunut ollenkaan. Hän oli käynyt täällä yliopiston vähän erikoistapauksena ja hänelle oli räätälöity englanninkielinen ohjelma, ja ystäväpiiri oli oman maan ja kulttuurin ihmisiä. Kulttuuriero Suomen ja hänen maansa välillä oli isompi kuin esimerkiksi Suomen ja Britannian kesken, ehkä sekin vaikutti. Ne olivat todella ahdistavia aikoja.
Vielä viiden vuoden päästäkin poikaystävä. Eikö jo voisi puhua miesystävästä tai jopa avomiehestä, jos asuvat yhdessä, koska eivät he kai mitään teinejä ole.
Kun kahlasin tuon puuduttavan aloituksen läpi, tuli mieleeni hakematta, että juntteja taitaa olla molemmin puolin aitaa. Miksi se jätkä ei ole halunnut sopeutua Suomeen ja opetella kieltä jne? Millaisesta taustasta on peräisin? Ei ainakaan akateemisesta. Ja miksi te olette ruvenneet orjailemaan yhtä ulkomaalaista jätkää? Sehän käyttäytyy kuin pikkupennut. Miksi tarvitsisi edes yrittää oppia kieltä, kun palvelu pelaa niin hyvin englanniksikin? Voi olla, että nyt on jo liian myöhäistä muuttaa tapoja ja tottumuksia, mutta yrittää voi aina.
Sinun on turha sääliä siskoasi. Itsehän hän on osansa valinnut. Ainut seikka, joka voi säälittää, on se suomalaisille opiskelijatytöille tyypillinen: ulkomaalainen poikaystävä on jonkinlainen status, oli hän sitten millainen juntti ja kouluttamaton tahansa, kunhan on komea. Onko tämä poikaystävä ihan aito britti, vai ovatko hänen vanhempansa tulleet maahan jostain muualta? Mieli tekisi ennustaa, että jatkossa siskosi on vielä lirissä, jos menee naimisiin eikä ymmärrä tehdä selkeitä papereita (avioehto jne.).