Kumpi mielestäsi on/oli raskaampaa, opiskelu vai töissäkäynti?

Työ ehdottomasti. Opiskelu on loppujen lopuksi hauskaa, ja helppoa. Lomia on paljon, ja ainakin metropoliassa pyritään siihen, että kouluhommat tehdään koulussa, ja vapaa-ajalla vietetään vapaata aikaa.

Työnteko on raskaampaa. Opiskellessa stressasi tekemättömät tehtävät, mutta silloin oli enemmän vapaa-aikaa ja lomia. Välillä kouluviikkotkin oli simppeleitä, kun saattoi olla vapaapäiviä keskellä viikkoa ja vain muutama tunti luentoja päivässä. Viikonloput oli pääsääntöisesti vapaata. Toki kesä- ja joululomat kävin silloinkin töissä.

Nyt oon valmistumisen jälkeen vuoden tehnyt kolmivuorotyötä pätkittäisillä sopimuksilla ja alkaa tässä kaivata lomaa! Lomathan ei kerry, kun sopimukset on lyhyitä ja välissä on työttömiä jaksoja (max. viikko-pari). Ei työttömyydestä nauti samalla tavalla kuin suunnitellusta lomasta. Siinä vaivaa epätietoisuus tulevasta. Mihinkään ei voi lähteä, koska kohta saatetaan soittaa taas töihin.

Kesällä varsinkin tapahtumat ja juhlat olisi viikonloppuisin ja niistä on ollut pakko karsia, koska ei voi olettaa että saisin jokaista kesäviikonloppua vapaaksi. Juhannustakaan ei sijaiselle mielellään anneta vapaaksi.

Nyt olisi rahaa matkustella ja mieli halajaisi johonkin ulkomaille tai edes kotimaassa kesälomareissulle, mutta kun ei ole niin pitkiä lomia, niin turha toivo... stressaan sitäkin, että kuinkahan monta vuotta menee siihen että saan pidempiaikaisen työsuhteen ja lomia kertyy, vai onko minut tuomittu olemaan nyt tällainen pätkätöissä kulkeva heittopussi....

Opiskelu oli raskaampaa. Päivät olivat pitkiä, usein kellon ympäri ihan konkreettista työtä ja tietysti asiat pyöri mielessä vielä muutenkin. Työt siihen päälle, eli varsinaisia vapaapäiviä ei ollut kuin ehkä muutama per vuosi. Rahat oli aina tiukalla, kun en halunnut nostaa opintolainaa. Nyt töissä työasiat jäävät työpaikalle, eli vapaa-ajalla voi tehdä ihan mitä haluaa. Vaikka palkka ei ole suuri, jokaista senttiä ei tarvitse laskea ja esimerkiksi ruokakaupassa voi käydä miettimättä hintoja. Muutenkin elämä on helpompaa, muutaman viikon päästä alkaa ensimmäinen täysimittainen palkallinen kesälomani, sellaista en ole ikinä aiemmin kokenutkaan. Silti kaipaan välillä opiskeluaikoja. Rankkuudesta huolimatta se on ollut monellakin tavalla elämän parasta aikaa.

Opiskelu (silloinen opistoaste) ennen työuraa oli aika leppoisaa. Opiskelu (AMK) työn ohessa on ollut rankinta, työelämä sitten tuolta väliltä.

Riippuu täysin opiskelualasta ja työpaikasta sekä siihen liittyvistä työtehtävistä.

Mä olen opiskelemassa toista tutkintoa (DI), ja tämä on mulle todella raskasta. Aina on joku harkkatyö (yksin tai ryhmässä) /laskuharjoitukset/ tentti, johon pitäisi opiskella. Vapaa-ajalla on vaikea rentoutua, kun pääkopan nurkassa kolkuttaa ajatus, että miksen tee enemmän.

Ja kun puhutaan, että hei jee, opiskelijoilla on pitkät lomat, niin öööh ei. Opiskeluiden ohella tehdään osa-aika töitä, ja kun joululoma/kesäloma alkaa niin lomailun sijaan suunnataan täysipäiväisesti sinne työpaikalle. Ja jos voitkin pitää sen 1-1,5viikkoa vuodessa lomaa, niin todennäköisesti ne koulujutut tulee mieleen silloinkin.

Mulla on viimeiset tenttirutistukset nyt menossa, ensi viikosta menen pelkästään töihin, ja voi vitsit sitä helpotuksen määrää näin kesällä. Mulla on vaan töitä! Työläppäri jää työpaikalle joka arkipäivä klo 15.30, ja sitten voi nauttia vapaasta.

Amkista en osaa sanoa, se oli iisiä oon siis sen tehnyt ja nyt yliopistossa. Yliopisto ainakin 1000 vaikeempaa ku työ

Opiskellessa vihasin jokaista päivää ja lintsasinkin usein. Olin arka ja jännittynyt luokkatilanteissa & tavallaan kaikki opinnot meni hukkaan enkä löytänyt lainkaan omanlaista porukkaa. Mulla oli samanlaista tuskaa niin lukiossa kuin AMK:ssa. Vihasin kaikkia ryhmätöitä, esitelmiä ja porukassa opiskelemista...iskee ahdistus jo kun muistelen noita vuosia! Ainoastaan kirjallisista töistä ja tenteistä tykkäsin, harjoittelutkin menetteli yleensä.

Lukea kyllä tykkään ja nyt olen mieluisessa työssä & saan olla enimmäkseen omassa rauhassa/pienessä tiimissä. Opiskelujen aikana keskityinkin enemmän töihin ja harrastuksiin, koska koulua vihasin sydämeni pohjasta. Vielä nykyäänkin välttelen kaikkia koulutuksia ja ryhmätilanteita viimeiseen asti, koska edelleen jännitän ja alisuoriudun. ( vaikka ikää jo yli 40 v. )

Amk:ssa ei ollut raskasta vaan koulumaista. Yliopistossa oli selkeästi raskaampaa kuin töissäkäynti.

Suorittavissa töissä voi olla holpompaa kuin esim. yliopistossa, mutta kyllä asiantuntijatehtävissä ja johtotehtävissä on todella paljon haastavampaa kuin opiskellessa. Näissä töissä myöskään työt ei lopu, kun sulkee fyysisen työtilan oven takanaan.

Opiskelu.

Ainakin tämänhetkiseen työhön verrattuna opiskelu. Töissä päivä on pulkassa kun pääsee kotiin, toisin oli opiskellessa. Ai että mä vihasin kaikkia sellaisia isompia kirjallisia töitä ja ryhmätöitä, meillä oli niitä paljon ja veivät runsaasti aikaa. Sitten vielä tenttiin lukemiset, tosin tein sitäkin paljon mieluummin kuin väsäsin niitä kirjallisia töitä.

Opiskelu on huomattavasti raskaampaa, olen jatkuvasti epämukavuusalueella. Työssä tulee tietty rutiini ja osaaminen kantaa eteenpäin. Uusia, opeteltavia asioita tulee, mutta huomattavasti vähemmän kuin koulussa.

Olin opiskelija sen 2008 jonkinlaisen lamantapaisen aikaan ja olihan se sillä tavalla helpompaa, että ei huolta huomisesta. Mutta väsyneempi töissä olen kuin koulussa. Mutta mulle on koulu aina ollut helppoa ja esim. lopputyö oli kivaa - tietty mulla oli motivaatiota tehdä yritykselle oikea tilaustyö tarpeeseen ja työ oli kiva, suorastaan nautin sen tekemisestä.

Jaa-a, asiantuntijatyön ja maisteriopintojen yhdistäminen ainakin on raskaamapaa kuin kumpikaan erikseen tähän saakka.

Nimimerkillä "jonain päivänä valmistun"

Opiskelu oli raskaampaa. Koskaan päivä ei ollut pulkassa vaan koko ajan oli jotain rästihommia tai tenttejä, mitä olisi pitänyt tehdä. Toki siinä samalla piti käydä töissä. Vaikka työ on kuormittavaa, minun ei kuitenkaan tarvitse työskennellä viikonloppuisin tai lomilla, vaan voin keskittyä muihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu oli raskaampaa. Työasiat ei seuraa kotiin kuten kouluhommat.

Riippuu työpaikasta. Itse jäin opintojen jälkeen yliopistolle töihin ja kyllä opiskeliaika oli leppoisampaa. Ja enemmän sitä töitä tulee mietittyä iltaisin, kuin opiskeluasioita.

Kyllä töissä stressitaso on korkeampi. Opinnoista jos oli joku harjoitustehtävä kyseessä ja sattui laskemaan väärin, niin joko vain sai vähemmän pisteitä tai tehtävää piti korjata. 

Nyt jos töissä mokaa laskelmissa, niin rahalliset seuraamukset ovat isot ja pahimmillaan voi olla ihmishenkiä vaarassa.

Ei opiskelu raskasta ole, vaan rasittavaa kun 95% tyhjänpäiväisiä asioita pyöritellään päivästä toiseen ja tarkoitus on ylläpitää laitoksia, eikä oppia. Muuten siitä ei olisi tehty niin hvetin hankalaa perse edellä puuhun menemistä.

Zinc

Opiskelu on raskaampaa. Aina jotain projektia, kirjallista, ryhmätyötä, tenttiä, rahapulaa. Ei selkeää vapaa-aikaa, kun opiskelua tehdään kuitenkin kotonakin. Työssä selkeät työajat, jonka puitteissa työt tehdään. Kotiin työt eivät seuraa millään tavalla (eivät edes ajatuksen tasolla) eli oma aika on omaa aikaa . Hoitoalalla olen.

Opinnot yliopistossa ovat raskaampia. Yleensä täytyy käydä samalla töissä jos ei halua velkaantua kohtuuttomasti. Joka periodi aloitetaan uusia kursseja joissa on uusi merkityksettömältä tuntuva ryhmätyö/tentti/laskutehtävärunko. Asiat pyörivät päässä aamusta iltaan, ja etenemisessä ei ole joustoa, koska kursseilla on aikarajat. Kesällä kun pääsee "lomalle" niin todellisuudessa lähdetään töihin keräämään työkokemusta ja rahaa seuraavaan lukukauteen.