Mikä avuksi miehen uusavuttomuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Eikä tommoset sotkut tms. häiritse niin paljoa siinä vaiheessa, kun ollaan vielä ihan superrakastuneita ja ei asuta yhdessä vielä.

Joo, muutitte liian nopeasti yhteen. Superrakastunena ei kannata muuttaa saman katon alle, jos ei ole valmis muuttamaan myös pois. Sinun siisteyskäsityksesi on vain erilainen kuin miehellä, ja jos ette saa asiassa aikaan hyväksyttävää kompromissia, jompikumpi jää onnettomaksi, tai sitten muutatte eri osoitteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

uusavuttomuus vituttaa kirjoitti:

Tosiaan olen parisuhteessa yli 30-vuotiaan miehen kanssa. Muuten suhteemme on ihana, mutta mieheltä puuttuu mielestäni tiettyjä perustaitoja arjen pyörittämisessä, tai sitten se on vaan laiskuutta, mene ja tiedä mutta se saa minut suunniltani raivosta. Olen sanonut asioista useaan kertaan kiltisti ja vähemmän kiltisti. Saan aina vastaukseksi sen, että haukun ja syyllistän häntä, ja yritän päteä omalla fiksuudellani. Mikä on mielestäni naurettava väite, kun kyse on ihan perus käytännöntaidoista, mitkä mielestäni jokaisen pitäisi tajuta.

Tässäpä muutamia esimerkkejä:

- Miehen käsitys siivouksesta on se, että pyyhitään paperilla ja vedellä suurimmat näkyvät roiskeet esim. keittiöstä. Pesuaineita ei siis käytä ilman käskyä, tai pyyhi kunnolla tasoja kokonaan. Hänen mielestään siis pelkällä vedellä voi pestä suurimman osan liasta? Ei ymmärrä, ettei rasvatahrat tai bakteerit lähde vedellä, vaan vaatii pesuainetta.

- Hän ripustaa pyykit narulle täysin rytyssä (silloin harvoin kun siis ripustaa). Ei siis vaivaudu suoristamaan ollenkaan vaan ryttää märät pyykit narulle miten sattuu.

-Hän "pesee" silmälasit myös tällä paperi+vesi yhdistelmällä. Eli niissä on semmoinen mukava rasvakerros pinnassa.

-Olimme lähdössä matkoille niin minä jouduin muistuttamaan: passin uusimisesta, rokotuksista ja matkavakuutuksesta. Emme olisi edes päässeet reissuun, jos en olisi muistuttanut, koska hänen passillaan ei oltaisi päästy edes ko. maahan.

- Meillä on edessä muutto viikon päästä, eikä mies ole alkanut pakkaamaan mitään. Eikä käymään omia tavaroitaan läpi, että mitä heitetään pois ja mitä otetaan mukaan. Olen tehnyt selväksi, etten hänen tavaroitaan pakkaa. Ja kun tästä huomautan, niin stressaan turhasta?

- Uudessa asunnossa on terassi, johon aiomme hankkia kaasugrillin. Kysyin häneltä, että osaako käyttää kaasugrilliä. Vastaus oli, että ei ole koskaan käyttänyt, joten ei osaa. Ja olen kuulemma kohtuuton, että tähä sitten tokaisin, että ei voi olla totta. Ei hänen mielestään kuulu perustaitoihin.

-remontti ja nikkarointihommista ei ole vielä kokemusta tämän miehen kanssa, mutta odotukset eivät ole korkealla...

Auttakaa! Mitä teen? Olenko täysin kamala raivohullu tyttöystävä, joka odottaa mahdottomia asioita mieheltä, vai olenko vaan onnistunut nappaamaan uusavuttoman miehen? Miten saan hänet tajuamaan, että on oikeasti puutteita perustaidoissa... Huoh. Kiitos vaan miehen exälle, joka on ilmeisesti tehnyt kaiken kotona, tai sitten ollut itsekin yhtä huithapeli.

Tässäpä muutamia vastauksia sinulle.

-Miehesi kipuraja siisteyden kanssa on erilainen kuin sinulla! Hänen mielestään pinta on riittävän puhdas, vedellä ja paperilla pyyhkäistynä, ja niinhän se hänelle onkin! Sinun tapasi ei ole ainoa tapa toimia, eikä ainoa oikea tapa! Hänen tapansa on aivan yhtä oikea kuin sinunkin. Jos häiritsee, älä valita, vaan pyyhi itse mieleiseksesi.

-Miehesi mielestä pyykit on hyvin ripustettu vaikka rypyssä ovatkin! Asia on todellakin näin! Ne on hänelle aivan riittävän hyvin laitettu. Älä valita! Jos sinun vaatteet eivät saa olla rypyssä, ripusta itse omat vaatteesi suoraan. Miehesi ei ole sinun isäsi, joka laittaa sinun vaatteesi suoraan! Kanna vastuu itsestäsi, niinhän miehesikin tekee omalla kohdallaan!

-Miehesi tykkää rasvaisista silmälaseista! Ne lasit eivät käsittääkseni ole sinun päässäsi, joten älä puutu asioihin, jotka eivät vähääkään sinulle kuulu! On täysin miehesi oma asia, miten hän silmälasinsa puhdistaa!

-Ehkäpä matkustaminen ei kiinnosta miestäsi pätkääkään, eikä hän sen tähden vaivaudu tekemään mitään sen eteenkään! Jollei halua järjestää passeja ym. asioita kuntoon. mitä se sinulle kuuluu? Koita nyt tässäkin asiassa kasvaa aikuiseksi, ja kantaa vastuu vain itsestäsi! Sinulla tässä on kasvun paikka, ei miehelläsi! Jos mies ei halua järjestää passia, ei hän halua matkallekaan, mene yksin! Vai oletko sinä niin keskenkasvuinen, että tarvitset miestä tässäkin asiassa pitämään itseäsi kädestä kiinni? Sinä olet se ongelma, ei miehesi. Miehesi ei ole pakko hankkia passia, jollei hän sitä halua!

-Mies pakkaa ja muuttaa tavaransa kuten haluaa! Mitä se sinulle kuuluu, eteenkin jos miehesi sanoo että sinä stressaat turhasta! Näin todella teetkin! Kasvappas aikuiseksi tässäkin asiassa, kantamaan vastuuta omasta itsestäsi, ei muista! Mitä se sinulle kuuluu, kuinka mies tavaransa hoitaa? Sinulla tuntuu olevan sairaanloinen tarve hallita toisia ihmisiä! Anna heidän olla omia itseään, ja tee sinä asiat niin kuin sinä haluat ne tehdä! Elä ja anna toisten elää, on oikein hyvä, ja ainoa toimiva periaate!

-Kaasugrillistä, jos miehesi ei osaa, eikä välttämättä haluakaan osata käyttää grilliä, oletko sinä niin onneton ja avuton, miehestä riippuvainen reppana, että tähän tartut? Kasva nyt ihmeessä aikuiseksi, kantamaan vastuu itse omasta grillaamisestasi! Opettele itse käyttämään sitä grilliä, sillä sinähän sitä grillaamista haluatkin! Mikä se miehesi velvollisuus tuollaisen kiviriipan kaikki hommat on tehdä? Oletko todella niin surkea, että et mihinkään pysty ilman miehesi apua? Olet miehellesi ihan kuin pieni lapsi! Kasva jo kiiruusti kantamaan vastuu aikuisen lailla itsestäsi!

-Remontti ja nikkarointi hommista ei ole kokemusta, niin mitä niistä etukäteen murehdit? Ruma asenne sinulla on odotustesi kanssa! Etukäteen jo manaat kaiken epäonnistumaan! Kasvun paikka tässäkin asiassa sinulla!

Yhteenvetona, sinä olet hyvin itsekeskeinen ihminen, joka ei ole kasvanut aikuiseksi kantamaan vastuuta omasta itsestäsi! Roikut kuin kiviriippa miehessäsi kiinni, ja kaikki tekemisesi tuntuu olevan toisista riippuvaista! Suosittelen sinulle todella lämpimästi tervettä itsenäistymistä, ja opettelemaan vastuun kantamista! Siis vastuun kantamista omasta itsestäsi, ei toisista ihmisistä, sillä ethän sinä muiden tekemisistä vastuussa ole, miten voisitkaan olla? Miehesi on kypsä aikuinen, sillä hän ei sinusta vastuuta kanna, ei kanna koska se vastuu ei todellakaan hänelle kuulu! Hänen tapansa elää on vain erilainen kuin sinun, mutta ei yhtään huonompi kuin sinun!

Okei tilannehan on tällä hetkellä se, että mä teen ylipäätään suurimman osan kotiaskareista. Eli juu en tosiaan pidä miestäni minään isähahmona vaan toivoisin tasavertaisuutta noissa kotitöissä. En minäkään ole mieheni äiti ja sen takia pese hänen likasukkiaan, vaan siksi, että saan vittu sen pesukoneen täyteen. Toki voin pestä vajaita koneellisia vaan omia vaatteitani tolla sun logiikalla. Tai täytä tiskikoneeseen vaan omia käyttämiäni astioita, tai tee ruokaa vaan itelleni, koska en ole toisen äiti. Mitä helvettiä!? Eli jatkossa sun mielestä mun pitäisi tiskaa vaan omat astiani, kokkaan itselleni pelkästään ruoan, pesen vaan omat vaatteeni, ostan kaupasta vaan omat ruokani.... Hallelujah. Silleenhän se yhteiselo varmaan toimiikin?

Ja sitä paitsi, mieheni halusin sinne matkalle vähintään yhtä paljon kun minä, mut ei vaan muistanut hoitaa noita asioita kuntoon, oli ihan yhtälail hänen päätös lähtee sinne kun mun.

Taidat olla katkeroitunut poikamies, jolla on aika hatarat käsitykset parisuhteesta. Kasva itse aikuiseksi. 

Tuo edellinen kirjoittaja oli ihan oikeassa, vaikka hänen tyylinsä oli kylläkin melkoisen kärkäs.

Kuten todettua, sinun pitää joustaa omista vaatimuksistasi. Jos haluat, että mies osallistuu kotitöihin, anna hänen tehdä se omalla tavallaan. Jos et ole tyytyväinen työn jälkeen, tee itse. Et sinä voi päättää kaikesta, jos kotinne on yhteinen.

Ja edelleenkin: jos mies ei muista hoitaa jotakin asiaa, anna hänen unohtaa. Eihän hän koskaan opi, jos kaikki tehdään valmiiksi. Harmitus matkan epäonnistumisesta olisi varmasti ollut kova, mutta mies olisi tuskin mokannut samalla tavalla enää toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

En varmasti ole ainut nainen, jolla vastaavia ongelmia kakslahkeisten kanssa. Toiset miehet vaan on taipuvaisempia naisen tahtoon ja toiset omapäisempiä. Pyysin siis neuvoa ja vinkkejä, en eroamiskehotuksia.

ap

Taipuvaisempi tahtoon? Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyysin apua ja neuvoja, miten miehen saisi tajuamaan, että tietyt asiat vaan on perusjuttuja, eikä vain mun aivotuksia?

Ehkä muiden mielestä miesvalintani on virheellinen, kun en tarpeeksi tarkkaan tehnyt tutkimustyötä näistä itselleni itsestäänselvyyksistä ennen yhteenmuuttoa. Mutta usein menee niin, että tämmöset jutut tulee esille kunnolla vasta, kun muuttaa yhteen. Ei siis nähty mitenkään joka päivä töiden ja muiden kiireiden takia ennen kun muutettiin yhteen. Eli ei ollut semmoinen suhde, missä seurusteluaikana ollaan jomman kumman luona koko ajan. Eikä tommoset sotkut tms. häiritse niin paljoa siinä vaiheessa, kun ollaan vielä ihan superrakastuneita ja ei asuta yhdessä vielä.

ap

No kun eivät ne ole perusjuttuja kaikille, eikä ketään voi lähteä muuttamaan mieleisekseen. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi varmaan paras ratkaisu, eikä se, että jompi kumpi taipuu toisen tahtoon. Miehen tapa pestä silmälasejaan ei oikeastaan sinulle edes kuulu, vai minkä takia se on sinulle ongelma, jos linssit jäävät likaisiksi?

Ja jos olet käyttänyt kaasugrilliä aiemmin, mutta mies ei, niin mikset sinä voi ottaa sitä grillaamista vastuullesi ja mies vaikka pöydän kattamista tai muuta yksinkertaista, jonka jokainen varmasti taitaa? Antaa miehen opetella käyttämään grilliä, jos hän itse haluaa. Jos mies ei osaa mielestäsi levittää pyykkejä oikein, voit sinä levittää ne mielesi mukaan ja antaa miehen tehdä jotain muuta. Tai mies voi levittää itse omat pyykkinsä ja sinä omasi.

Toisaalta sinun on myös pystyttävä hyväksymään se, ettei miehen työn jälki pöydän kattamisessa tai missään muussakaan vastaa välttämättä odotuksiasi ja standardejasi. Minusta kuulostaakin hiukan siltä, että pidät omaa tapaasi tehdä asioita ainoana oikeana tapana. Onko näin?

Joo okei siinä olet oikeassa, ei kuulu mulle, jos toinen kulkee likasissa silmälaseissa eikä oo mun ongelma se kaasugrilli, muuten kuin siten et jos toinen haluaa semmoisen kalliin grillin meille hankkia siis yhteisistä rahoista, eikä sitten osaa ees sitä käyttää. Mä en mokomaa grilliä edes tarvitsisi. Musta ei oo ok, että keittiö on rasvan ja ruuan roiskeiden peitossa, kun toinen ei pyyhi jälkiään. Mua henkilökohtasesti ällöttää ajatella, millanen bakteerien kasvualusta semmonen keittiö on mitä ei koskaan pestäis pesuaineella ja kunnolla.  ut vissiin täytyy vaan hyväksyä se, että mun tehtävä on se pyyhkii. Täytyy siis vissiin alkaa pesee vaan omat pyykit erikseen ja tosiaan ajatella vain itseä ja tehdä kotityöt vaan itseään varten ja antaa toisen sotkea ja rytätä omat vaatteensa. Ehkä se sitten vaan on niin, että olen itsekäs kusipää, kun oletan toisen osapuolen osallistuvan kotitöihin 50-50.

ap

Älä vaan missään tapauksessa ala tekemään asioita miehen puolesta! Jos se sössii matkansa sillä ettei hoida dokumenttejaan kuntoon niin sitten sössii, saat olla siitä vihainen lentokentällä kun mies ei pääsekään siitä eteenpäin, mutta älä hoida asiaa miehen puolesta niin että pääsette. Mun mies on pilalle passattu ainoa lapsi jolla on tarkkaavaisuushäiriö lisäksi. Mä aluksi tein ja huolehdin _kaiken_ sen puolesta ja se oli virhe. "Onneksi" esikoisen odotus sai mut niin heikkoon kuntoon että mä en tehnyt yhtään mitään kuukausiin niin mies joutui opettelemaan joka hemmetin asian siinä vaiheessa, ei tää lapsiperhe-elämä ois koskaan voinut onnistua sillä tavalla että hoidan miehen puolesta ja jotenkin valvon sen suoritusta. Kyllä tässä on pakko olla kaksi aikuista jotka suoriutuu arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varmasti ole ainut nainen, jolla vastaavia ongelmia kakslahkeisten kanssa. Toiset miehet vaan on taipuvaisempia naisen tahtoon ja toiset omapäisempiä. Pyysin siis neuvoa ja vinkkejä, en eroamiskehotuksia.

ap

Taipuvaisempi tahtoon? Huh huh.

Tällä viittaan siihen kun täällä kehotettiin laittaa mies vaihtoon, mitä en halua tehdä! Eli semmoiset kommentit viittaa siihe, että jos mies ei taivu tahtoon niin ainoa vaihtoehto on ero! En siis itse ole sitä mieltä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

uusavuttomuus vituttaa kirjoitti:

Tosiaan olen parisuhteessa yli 30-vuotiaan miehen kanssa. Muuten suhteemme on ihana, mutta mieheltä puuttuu mielestäni tiettyjä perustaitoja arjen pyörittämisessä, tai sitten se on vaan laiskuutta, mene ja tiedä mutta se saa minut suunniltani raivosta. Olen sanonut asioista useaan kertaan kiltisti ja vähemmän kiltisti. Saan aina vastaukseksi sen, että haukun ja syyllistän häntä, ja yritän päteä omalla fiksuudellani. Mikä on mielestäni naurettava väite, kun kyse on ihan perus käytännöntaidoista, mitkä mielestäni jokaisen pitäisi tajuta.

Tässäpä muutamia esimerkkejä:

- Miehen käsitys siivouksesta on se, että pyyhitään paperilla ja vedellä suurimmat näkyvät roiskeet esim. keittiöstä. Pesuaineita ei siis käytä ilman käskyä, tai pyyhi kunnolla tasoja kokonaan. Hänen mielestään siis pelkällä vedellä voi pestä suurimman osan liasta? Ei ymmärrä, ettei rasvatahrat tai bakteerit lähde vedellä, vaan vaatii pesuainetta.

- Hän ripustaa pyykit narulle täysin rytyssä (silloin harvoin kun siis ripustaa). Ei siis vaivaudu suoristamaan ollenkaan vaan ryttää märät pyykit narulle miten sattuu.

-Hän "pesee" silmälasit myös tällä paperi+vesi yhdistelmällä. Eli niissä on semmoinen mukava rasvakerros pinnassa.

-Olimme lähdössä matkoille niin minä jouduin muistuttamaan: passin uusimisesta, rokotuksista ja matkavakuutuksesta. Emme olisi edes päässeet reissuun, jos en olisi muistuttanut, koska hänen passillaan ei oltaisi päästy edes ko. maahan.

- Meillä on edessä muutto viikon päästä, eikä mies ole alkanut pakkaamaan mitään. Eikä käymään omia tavaroitaan läpi, että mitä heitetään pois ja mitä otetaan mukaan. Olen tehnyt selväksi, etten hänen tavaroitaan pakkaa. Ja kun tästä huomautan, niin stressaan turhasta?

- Uudessa asunnossa on terassi, johon aiomme hankkia kaasugrillin. Kysyin häneltä, että osaako käyttää kaasugrilliä. Vastaus oli, että ei ole koskaan käyttänyt, joten ei osaa. Ja olen kuulemma kohtuuton, että tähä sitten tokaisin, että ei voi olla totta. Ei hänen mielestään kuulu perustaitoihin.

-remontti ja nikkarointihommista ei ole vielä kokemusta tämän miehen kanssa, mutta odotukset eivät ole korkealla...

Auttakaa! Mitä teen? Olenko täysin kamala raivohullu tyttöystävä, joka odottaa mahdottomia asioita mieheltä, vai olenko vaan onnistunut nappaamaan uusavuttoman miehen? Miten saan hänet tajuamaan, että on oikeasti puutteita perustaidoissa... Huoh. Kiitos vaan miehen exälle, joka on ilmeisesti tehnyt kaiken kotona, tai sitten ollut itsekin yhtä huithapeli.

Tässäpä muutamia vastauksia sinulle.

-Miehesi kipuraja siisteyden kanssa on erilainen kuin sinulla! Hänen mielestään pinta on riittävän puhdas, vedellä ja paperilla pyyhkäistynä, ja niinhän se hänelle onkin! Sinun tapasi ei ole ainoa tapa toimia, eikä ainoa oikea tapa! Hänen tapansa on aivan yhtä oikea kuin sinunkin. Jos häiritsee, älä valita, vaan pyyhi itse mieleiseksesi.

-Miehesi mielestä pyykit on hyvin ripustettu vaikka rypyssä ovatkin! Asia on todellakin näin! Ne on hänelle aivan riittävän hyvin laitettu. Älä valita! Jos sinun vaatteet eivät saa olla rypyssä, ripusta itse omat vaatteesi suoraan. Miehesi ei ole sinun isäsi, joka laittaa sinun vaatteesi suoraan! Kanna vastuu itsestäsi, niinhän miehesikin tekee omalla kohdallaan!

-Miehesi tykkää rasvaisista silmälaseista! Ne lasit eivät käsittääkseni ole sinun päässäsi, joten älä puutu asioihin, jotka eivät vähääkään sinulle kuulu! On täysin miehesi oma asia, miten hän silmälasinsa puhdistaa!

-Ehkäpä matkustaminen ei kiinnosta miestäsi pätkääkään, eikä hän sen tähden vaivaudu tekemään mitään sen eteenkään! Jollei halua järjestää passeja ym. asioita kuntoon. mitä se sinulle kuuluu? Koita nyt tässäkin asiassa kasvaa aikuiseksi, ja kantaa vastuu vain itsestäsi! Sinulla tässä on kasvun paikka, ei miehelläsi! Jos mies ei halua järjestää passia, ei hän halua matkallekaan, mene yksin! Vai oletko sinä niin keskenkasvuinen, että tarvitset miestä tässäkin asiassa pitämään itseäsi kädestä kiinni? Sinä olet se ongelma, ei miehesi. Miehesi ei ole pakko hankkia passia, jollei hän sitä halua!

-Mies pakkaa ja muuttaa tavaransa kuten haluaa! Mitä se sinulle kuuluu, eteenkin jos miehesi sanoo että sinä stressaat turhasta! Näin todella teetkin! Kasvappas aikuiseksi tässäkin asiassa, kantamaan vastuuta omasta itsestäsi, ei muista! Mitä se sinulle kuuluu, kuinka mies tavaransa hoitaa? Sinulla tuntuu olevan sairaanloinen tarve hallita toisia ihmisiä! Anna heidän olla omia itseään, ja tee sinä asiat niin kuin sinä haluat ne tehdä! Elä ja anna toisten elää, on oikein hyvä, ja ainoa toimiva periaate!

-Kaasugrillistä, jos miehesi ei osaa, eikä välttämättä haluakaan osata käyttää grilliä, oletko sinä niin onneton ja avuton, miehestä riippuvainen reppana, että tähän tartut? Kasva nyt ihmeessä aikuiseksi, kantamaan vastuu itse omasta grillaamisestasi! Opettele itse käyttämään sitä grilliä, sillä sinähän sitä grillaamista haluatkin! Mikä se miehesi velvollisuus tuollaisen kiviriipan kaikki hommat on tehdä? Oletko todella niin surkea, että et mihinkään pysty ilman miehesi apua? Olet miehellesi ihan kuin pieni lapsi! Kasva jo kiiruusti kantamaan vastuu aikuisen lailla itsestäsi!

-Remontti ja nikkarointi hommista ei ole kokemusta, niin mitä niistä etukäteen murehdit? Ruma asenne sinulla on odotustesi kanssa! Etukäteen jo manaat kaiken epäonnistumaan! Kasvun paikka tässäkin asiassa sinulla!

Yhteenvetona, sinä olet hyvin itsekeskeinen ihminen, joka ei ole kasvanut aikuiseksi kantamaan vastuuta omasta itsestäsi! Roikut kuin kiviriippa miehessäsi kiinni, ja kaikki tekemisesi tuntuu olevan toisista riippuvaista! Suosittelen sinulle todella lämpimästi tervettä itsenäistymistä, ja opettelemaan vastuun kantamista! Siis vastuun kantamista omasta itsestäsi, ei toisista ihmisistä, sillä ethän sinä muiden tekemisistä vastuussa ole, miten voisitkaan olla? Miehesi on kypsä aikuinen, sillä hän ei sinusta vastuuta kanna, ei kanna koska se vastuu ei todellakaan hänelle kuulu! Hänen tapansa elää on vain erilainen kuin sinun, mutta ei yhtään huonompi kuin sinun!

Okei tilannehan on tällä hetkellä se, että mä teen ylipäätään suurimman osan kotiaskareista. Eli juu en tosiaan pidä miestäni minään isähahmona vaan toivoisin tasavertaisuutta noissa kotitöissä. En minäkään ole mieheni äiti ja sen takia pese hänen likasukkiaan, vaan siksi, että saan vittu sen pesukoneen täyteen. Toki voin pestä vajaita koneellisia vaan omia vaatteitani tolla sun logiikalla. Tai täytä tiskikoneeseen vaan omia käyttämiäni astioita, tai tee ruokaa vaan itelleni, koska en ole toisen äiti. Mitä helvettiä!? Eli jatkossa sun mielestä mun pitäisi tiskaa vaan omat astiani, kokkaan itselleni pelkästään ruoan, pesen vaan omat vaatteeni, ostan kaupasta vaan omat ruokani.... Hallelujah. Silleenhän se yhteiselo varmaan toimiikin?

Ja sitä paitsi, mieheni halusin sinne matkalle vähintään yhtä paljon kun minä, mut ei vaan muistanut hoitaa noita asioita kuntoon, oli ihan yhtälail hänen päätös lähtee sinne kun mun.

Taidat olla katkeroitunut poikamies, jolla on aika hatarat käsitykset parisuhteesta. Kasva itse aikuiseksi. 

Tuo edellinen kirjoittaja oli ihan oikeassa, vaikka hänen tyylinsä oli kylläkin melkoisen kärkäs.

Kuten todettua, sinun pitää joustaa omista vaatimuksistasi. Jos haluat, että mies osallistuu kotitöihin, anna hänen tehdä se omalla tavallaan. Jos et ole tyytyväinen työn jälkeen, tee itse. Et sinä voi päättää kaikesta, jos kotinne on yhteinen.

Ja edelleenkin: jos mies ei muista hoitaa jotakin asiaa, anna hänen unohtaa. Eihän hän koskaan opi, jos kaikki tehdään valmiiksi. Harmitus matkan epäonnistumisesta olisi varmasti ollut kova, mutta mies olisi tuskin mokannut samalla tavalla enää toista kertaa.

Jep jep, eli ainut vaihtoehto on mulla joustaa ja antaa miehen sitten tehdä miten itse tykkää, kun ei tule mun pyynnöissä yhtään vastaan. Nimenomaan koti on yhteinen, ei miehen!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyysin apua ja neuvoja, miten miehen saisi tajuamaan, että tietyt asiat vaan on perusjuttuja, eikä vain mun aivotuksia?

Ehkä muiden mielestä miesvalintani on virheellinen, kun en tarpeeksi tarkkaan tehnyt tutkimustyötä näistä itselleni itsestäänselvyyksistä ennen yhteenmuuttoa. Mutta usein menee niin, että tämmöset jutut tulee esille kunnolla vasta, kun muuttaa yhteen. Ei siis nähty mitenkään joka päivä töiden ja muiden kiireiden takia ennen kun muutettiin yhteen. Eli ei ollut semmoinen suhde, missä seurusteluaikana ollaan jomman kumman luona koko ajan. Eikä tommoset sotkut tms. häiritse niin paljoa siinä vaiheessa, kun ollaan vielä ihan superrakastuneita ja ei asuta yhdessä vielä.

ap

No kun eivät ne ole perusjuttuja kaikille, eikä ketään voi lähteä muuttamaan mieleisekseen. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi varmaan paras ratkaisu, eikä se, että jompi kumpi taipuu toisen tahtoon. Miehen tapa pestä silmälasejaan ei oikeastaan sinulle edes kuulu, vai minkä takia se on sinulle ongelma, jos linssit jäävät likaisiksi?

Ja jos olet käyttänyt kaasugrilliä aiemmin, mutta mies ei, niin mikset sinä voi ottaa sitä grillaamista vastuullesi ja mies vaikka pöydän kattamista tai muuta yksinkertaista, jonka jokainen varmasti taitaa? Antaa miehen opetella käyttämään grilliä, jos hän itse haluaa. Jos mies ei osaa mielestäsi levittää pyykkejä oikein, voit sinä levittää ne mielesi mukaan ja antaa miehen tehdä jotain muuta. Tai mies voi levittää itse omat pyykkinsä ja sinä omasi.

Toisaalta sinun on myös pystyttävä hyväksymään se, ettei miehen työn jälki pöydän kattamisessa tai missään muussakaan vastaa välttämättä odotuksiasi ja standardejasi. Minusta kuulostaakin hiukan siltä, että pidät omaa tapaasi tehdä asioita ainoana oikeana tapana. Onko näin?

Joo okei siinä olet oikeassa, ei kuulu mulle, jos toinen kulkee likasissa silmälaseissa eikä oo mun ongelma se kaasugrilli, muuten kuin siten et jos toinen haluaa semmoisen kalliin grillin meille hankkia siis yhteisistä rahoista, eikä sitten osaa ees sitä käyttää. Mä en mokomaa grilliä edes tarvitsisi. Musta ei oo ok, että keittiö on rasvan ja ruuan roiskeiden peitossa, kun toinen ei pyyhi jälkiään. Mua henkilökohtasesti ällöttää ajatella, millanen bakteerien kasvualusta semmonen keittiö on mitä ei koskaan pestäis pesuaineella ja kunnolla.  ut vissiin täytyy vaan hyväksyä se, että mun tehtävä on se pyyhkii. Täytyy siis vissiin alkaa pesee vaan omat pyykit erikseen ja tosiaan ajatella vain itseä ja tehdä kotityöt vaan itseään varten ja antaa toisen sotkea ja rytätä omat vaatteensa. Ehkä se sitten vaan on niin, että olen itsekäs kusipää, kun oletan toisen osapuolen osallistuvan kotitöihin 50-50.

ap

Se on vaan palstamiesten muoti-ilmiö vetäistä valtava huutoitku verisestä sorrosta ja alistavista hirviönaisista jos vaimo uskaltaa pyytää että jos nyt kulta et edes tänään paskantaisi siihen keskelle lattiaa ja pyyhkisi persettä verhoihin...

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

uusavuttomuus vituttaa kirjoitti:

Tosiaan olen parisuhteessa yli 30-vuotiaan miehen kanssa. Muuten suhteemme on ihana, mutta mieheltä puuttuu mielestäni tiettyjä perustaitoja arjen pyörittämisessä, tai sitten se on vaan laiskuutta, mene ja tiedä mutta se saa minut suunniltani raivosta. Olen sanonut asioista useaan kertaan kiltisti ja vähemmän kiltisti. Saan aina vastaukseksi sen, että haukun ja syyllistän häntä, ja yritän päteä omalla fiksuudellani. Mikä on mielestäni naurettava väite, kun kyse on ihan perus käytännöntaidoista, mitkä mielestäni jokaisen pitäisi tajuta.

Tässäpä muutamia esimerkkejä:

- Miehen käsitys siivouksesta on se, että pyyhitään paperilla ja vedellä suurimmat näkyvät roiskeet esim. keittiöstä. Pesuaineita ei siis käytä ilman käskyä, tai pyyhi kunnolla tasoja kokonaan. Hänen mielestään siis pelkällä vedellä voi pestä suurimman osan liasta? Ei ymmärrä, ettei rasvatahrat tai bakteerit lähde vedellä, vaan vaatii pesuainetta.

- Hän ripustaa pyykit narulle täysin rytyssä (silloin harvoin kun siis ripustaa). Ei siis vaivaudu suoristamaan ollenkaan vaan ryttää märät pyykit narulle miten sattuu.

-Hän "pesee" silmälasit myös tällä paperi+vesi yhdistelmällä. Eli niissä on semmoinen mukava rasvakerros pinnassa.

-Olimme lähdössä matkoille niin minä jouduin muistuttamaan: passin uusimisesta, rokotuksista ja matkavakuutuksesta. Emme olisi edes päässeet reissuun, jos en olisi muistuttanut, koska hänen passillaan ei oltaisi päästy edes ko. maahan.

- Meillä on edessä muutto viikon päästä, eikä mies ole alkanut pakkaamaan mitään. Eikä käymään omia tavaroitaan läpi, että mitä heitetään pois ja mitä otetaan mukaan. Olen tehnyt selväksi, etten hänen tavaroitaan pakkaa. Ja kun tästä huomautan, niin stressaan turhasta?

- Uudessa asunnossa on terassi, johon aiomme hankkia kaasugrillin. Kysyin häneltä, että osaako käyttää kaasugrilliä. Vastaus oli, että ei ole koskaan käyttänyt, joten ei osaa. Ja olen kuulemma kohtuuton, että tähä sitten tokaisin, että ei voi olla totta. Ei hänen mielestään kuulu perustaitoihin.

-remontti ja nikkarointihommista ei ole vielä kokemusta tämän miehen kanssa, mutta odotukset eivät ole korkealla...

Auttakaa! Mitä teen? Olenko täysin kamala raivohullu tyttöystävä, joka odottaa mahdottomia asioita mieheltä, vai olenko vaan onnistunut nappaamaan uusavuttoman miehen? Miten saan hänet tajuamaan, että on oikeasti puutteita perustaidoissa... Huoh. Kiitos vaan miehen exälle, joka on ilmeisesti tehnyt kaiken kotona, tai sitten ollut itsekin yhtä huithapeli.

Tässäpä muutamia vastauksia sinulle.

-Miehesi kipuraja siisteyden kanssa on erilainen kuin sinulla! Hänen mielestään pinta on riittävän puhdas, vedellä ja paperilla pyyhkäistynä, ja niinhän se hänelle onkin! Sinun tapasi ei ole ainoa tapa toimia, eikä ainoa oikea tapa! Hänen tapansa on aivan yhtä oikea kuin sinunkin. Jos häiritsee, älä valita, vaan pyyhi itse mieleiseksesi.

-Miehesi mielestä pyykit on hyvin ripustettu vaikka rypyssä ovatkin! Asia on todellakin näin! Ne on hänelle aivan riittävän hyvin laitettu. Älä valita! Jos sinun vaatteet eivät saa olla rypyssä, ripusta itse omat vaatteesi suoraan. Miehesi ei ole sinun isäsi, joka laittaa sinun vaatteesi suoraan! Kanna vastuu itsestäsi, niinhän miehesikin tekee omalla kohdallaan!

-Miehesi tykkää rasvaisista silmälaseista! Ne lasit eivät käsittääkseni ole sinun päässäsi, joten älä puutu asioihin, jotka eivät vähääkään sinulle kuulu! On täysin miehesi oma asia, miten hän silmälasinsa puhdistaa!

-Ehkäpä matkustaminen ei kiinnosta miestäsi pätkääkään, eikä hän sen tähden vaivaudu tekemään mitään sen eteenkään! Jollei halua järjestää passeja ym. asioita kuntoon. mitä se sinulle kuuluu? Koita nyt tässäkin asiassa kasvaa aikuiseksi, ja kantaa vastuu vain itsestäsi! Sinulla tässä on kasvun paikka, ei miehelläsi! Jos mies ei halua järjestää passia, ei hän halua matkallekaan, mene yksin! Vai oletko sinä niin keskenkasvuinen, että tarvitset miestä tässäkin asiassa pitämään itseäsi kädestä kiinni? Sinä olet se ongelma, ei miehesi. Miehesi ei ole pakko hankkia passia, jollei hän sitä halua!

-Mies pakkaa ja muuttaa tavaransa kuten haluaa! Mitä se sinulle kuuluu, eteenkin jos miehesi sanoo että sinä stressaat turhasta! Näin todella teetkin! Kasvappas aikuiseksi tässäkin asiassa, kantamaan vastuuta omasta itsestäsi, ei muista! Mitä se sinulle kuuluu, kuinka mies tavaransa hoitaa? Sinulla tuntuu olevan sairaanloinen tarve hallita toisia ihmisiä! Anna heidän olla omia itseään, ja tee sinä asiat niin kuin sinä haluat ne tehdä! Elä ja anna toisten elää, on oikein hyvä, ja ainoa toimiva periaate!

-Kaasugrillistä, jos miehesi ei osaa, eikä välttämättä haluakaan osata käyttää grilliä, oletko sinä niin onneton ja avuton, miehestä riippuvainen reppana, että tähän tartut? Kasva nyt ihmeessä aikuiseksi, kantamaan vastuu itse omasta grillaamisestasi! Opettele itse käyttämään sitä grilliä, sillä sinähän sitä grillaamista haluatkin! Mikä se miehesi velvollisuus tuollaisen kiviriipan kaikki hommat on tehdä? Oletko todella niin surkea, että et mihinkään pysty ilman miehesi apua? Olet miehellesi ihan kuin pieni lapsi! Kasva jo kiiruusti kantamaan vastuu aikuisen lailla itsestäsi!

-Remontti ja nikkarointi hommista ei ole kokemusta, niin mitä niistä etukäteen murehdit? Ruma asenne sinulla on odotustesi kanssa! Etukäteen jo manaat kaiken epäonnistumaan! Kasvun paikka tässäkin asiassa sinulla!

Yhteenvetona, sinä olet hyvin itsekeskeinen ihminen, joka ei ole kasvanut aikuiseksi kantamaan vastuuta omasta itsestäsi! Roikut kuin kiviriippa miehessäsi kiinni, ja kaikki tekemisesi tuntuu olevan toisista riippuvaista! Suosittelen sinulle todella lämpimästi tervettä itsenäistymistä, ja opettelemaan vastuun kantamista! Siis vastuun kantamista omasta itsestäsi, ei toisista ihmisistä, sillä ethän sinä muiden tekemisistä vastuussa ole, miten voisitkaan olla? Miehesi on kypsä aikuinen, sillä hän ei sinusta vastuuta kanna, ei kanna koska se vastuu ei todellakaan hänelle kuulu! Hänen tapansa elää on vain erilainen kuin sinun, mutta ei yhtään huonompi kuin sinun!

Okei tilannehan on tällä hetkellä se, että mä teen ylipäätään suurimman osan kotiaskareista. Eli juu en tosiaan pidä miestäni minään isähahmona vaan toivoisin tasavertaisuutta noissa kotitöissä. En minäkään ole mieheni äiti ja sen takia pese hänen likasukkiaan, vaan siksi, että saan vittu sen pesukoneen täyteen. Toki voin pestä vajaita koneellisia vaan omia vaatteitani tolla sun logiikalla. Tai täytä tiskikoneeseen vaan omia käyttämiäni astioita, tai tee ruokaa vaan itelleni, koska en ole toisen äiti. Mitä helvettiä!? Eli jatkossa sun mielestä mun pitäisi tiskaa vaan omat astiani, kokkaan itselleni pelkästään ruoan, pesen vaan omat vaatteeni, ostan kaupasta vaan omat ruokani.... Hallelujah. Silleenhän se yhteiselo varmaan toimiikin?

Ja sitä paitsi, mieheni halusin sinne matkalle vähintään yhtä paljon kun minä, mut ei vaan muistanut hoitaa noita asioita kuntoon, oli ihan yhtälail hänen päätös lähtee sinne kun mun.

Taidat olla katkeroitunut poikamies, jolla on aika hatarat käsitykset parisuhteesta. Kasva itse aikuiseksi. 

Kotiaskareiden tekemisessä ja jakamisessa voi käyttää ihan tervettä järkeä! Pyytää voi mitä vain, mutta vaatia ei voi yhtään mitään! Kyllä minä väittäisin että isukkia sinä olet vailla, et miestä, jos loukkaa sinua, niin hyvä. Siitä loukkaantumisesta saattaa se aikuiseksi kasvaminen hyvinkin alkaa! Pesu ja tiskikoneen täyttämisessäkin voi sitä järkeä käyttää, mikäli sellaista löytyy, pyytää voi tässäkin toiselta mitä vain, mutta ei voi vaatia yhtään mitään! Oletko aivan varma että miehesi on todella ihan oikeasti halunnut sille matkalle? Ettei vain olisi sinun tahdostasi ollut jutussa mukana? Sinulla on hirmuinen tarve hallita ja kontrolloida muita ihmisiä, ja monesti tuollaista ihmistä ei haluta suututtaa, jottei elämästä tulisi helvettiä! Jollei hän järjestä passia, minun mielestäni se on todella suuri merkki siitä, että matka ei kiinnosta, vaikka suu olisi muuta puhunutkin! Teot kertovat aina paljon enemmän, kuin mitkään sanat ikinä! En ole katkeroitunut poikamies, vaan olen kasvanut kantamaan vastuun omasta itsestäni, en halua hallita muita, enkä määräillä muiden tekemisiä tai miten he elämäänsä haluavat elää. Mielestäni tämä on oikeasti kypsää aikuisuutta. Henkilö joka on muista riippuvainen syyttelee toisia eri asioista, kun pitäisi kantaa vastuu vain omasta itsestään, ja omasta toiminnastaan!

Jätä miehen tehtäväksi asiat jotka ovat hänen omia asioitaan- pakkaamiset ym. Jos hän pesee yhteisiä

pyykkejä, suoristele omat vaatteesi kuivumaan,anna miehen vaatteiden jäädä sellaiseen kasaan kuin

hän on ne kuivumaan laittanut. Anna hänen itse ostaa grilli jos haluaa,älä enää mainitse asiasta.

Lastentekoa kannattaa vakavasti ajatella, sinä todennäköisesti joudut kaikki lapsiin liittyvän hoitamaan.

Katso miehessäsi niitä hyviä asioita ja yritä joustaa omista siisteysvaatimuksistasi.

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan missään tapauksessa ala tekemään asioita miehen puolesta! Jos se sössii matkansa sillä ettei hoida dokumenttejaan kuntoon niin sitten sössii, saat olla siitä vihainen lentokentällä kun mies ei pääsekään siitä eteenpäin, mutta älä hoida asiaa miehen puolesta niin että pääsette. Mun mies on pilalle passattu ainoa lapsi jolla on tarkkaavaisuushäiriö lisäksi. Mä aluksi tein ja huolehdin _kaiken_ sen puolesta ja se oli virhe. "Onneksi" esikoisen odotus sai mut niin heikkoon kuntoon että mä en tehnyt yhtään mitään kuukausiin niin mies joutui opettelemaan joka hemmetin asian siinä vaiheessa, ei tää lapsiperhe-elämä ois koskaan voinut onnistua sillä tavalla että hoidan miehen puolesta ja jotenkin valvon sen suoritusta. Kyllä tässä on pakko olla kaksi aikuista jotka suoriutuu arjesta.

Kiitos asiallaisesta vastauksestasi, jossa ymmärretään, että en ole mikään tyranni joka odottaa jotain ihmeitä, kun toivoisin vaan et mun ei tartte huolehtii kaikesta. Pitää tosiaan antaa  vaan hoitaa hommat omalla tavallaan ja vähemmän passata. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyysin apua ja neuvoja, miten miehen saisi tajuamaan, että tietyt asiat vaan on perusjuttuja, eikä vain mun aivotuksia?

Ehkä muiden mielestä miesvalintani on virheellinen, kun en tarpeeksi tarkkaan tehnyt tutkimustyötä näistä itselleni itsestäänselvyyksistä ennen yhteenmuuttoa. Mutta usein menee niin, että tämmöset jutut tulee esille kunnolla vasta, kun muuttaa yhteen. Ei siis nähty mitenkään joka päivä töiden ja muiden kiireiden takia ennen kun muutettiin yhteen. Eli ei ollut semmoinen suhde, missä seurusteluaikana ollaan jomman kumman luona koko ajan. Eikä tommoset sotkut tms. häiritse niin paljoa siinä vaiheessa, kun ollaan vielä ihan superrakastuneita ja ei asuta yhdessä vielä.

ap

No kun eivät ne ole perusjuttuja kaikille, eikä ketään voi lähteä muuttamaan mieleisekseen. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi varmaan paras ratkaisu, eikä se, että jompi kumpi taipuu toisen tahtoon. Miehen tapa pestä silmälasejaan ei oikeastaan sinulle edes kuulu, vai minkä takia se on sinulle ongelma, jos linssit jäävät likaisiksi?

Ja jos olet käyttänyt kaasugrilliä aiemmin, mutta mies ei, niin mikset sinä voi ottaa sitä grillaamista vastuullesi ja mies vaikka pöydän kattamista tai muuta yksinkertaista, jonka jokainen varmasti taitaa? Antaa miehen opetella käyttämään grilliä, jos hän itse haluaa. Jos mies ei osaa mielestäsi levittää pyykkejä oikein, voit sinä levittää ne mielesi mukaan ja antaa miehen tehdä jotain muuta. Tai mies voi levittää itse omat pyykkinsä ja sinä omasi.

Toisaalta sinun on myös pystyttävä hyväksymään se, ettei miehen työn jälki pöydän kattamisessa tai missään muussakaan vastaa välttämättä odotuksiasi ja standardejasi. Minusta kuulostaakin hiukan siltä, että pidät omaa tapaasi tehdä asioita ainoana oikeana tapana. Onko näin?

Joo okei siinä olet oikeassa, ei kuulu mulle, jos toinen kulkee likasissa silmälaseissa eikä oo mun ongelma se kaasugrilli, muuten kuin siten et jos toinen haluaa semmoisen kalliin grillin meille hankkia siis yhteisistä rahoista, eikä sitten osaa ees sitä käyttää. Mä en mokomaa grilliä edes tarvitsisi. Musta ei oo ok, että keittiö on rasvan ja ruuan roiskeiden peitossa, kun toinen ei pyyhi jälkiään. Mua henkilökohtasesti ällöttää ajatella, millanen bakteerien kasvualusta semmonen keittiö on mitä ei koskaan pestäis pesuaineella ja kunnolla.  ut vissiin täytyy vaan hyväksyä se, että mun tehtävä on se pyyhkii. Täytyy siis vissiin alkaa pesee vaan omat pyykit erikseen ja tosiaan ajatella vain itseä ja tehdä kotityöt vaan itseään varten ja antaa toisen sotkea ja rytätä omat vaatteensa. Ehkä se sitten vaan on niin, että olen itsekäs kusipää, kun oletan toisen osapuolen osallistuvan kotitöihin 50-50.

ap

Ei, et ole itsekäs kusipää, kun oletat toisen osapuolen osallistuvan kotitöihin 50-50. Saat kritiikkiä meiltä muilta nyt sen vuoksi, että silloin, kun mies osallistuu, työn jälki ei kelpaa sinulle. Et anna miehen tehdä asioita omalla tavallaan, jolloin on ehkä parempi, että teet kaiken itse. Sinusta ei esimerkiksi ole ok, että keittiö on rasvan ja ruuan roiskeiden peitossa, ja ajatus siitä, millainen bakteerien kasvualusta keittiö on, ällöttää sinua. Miestä se ei kuitenkaan ällötä tai häiritse. Mikset sinä voi hoitaa keittiötä mielesi mukaan ja antaa miehen tehdä joitain muita tehtäviä, jos et pysty hyväksymään hänen erilaista tapaansa toimia? Entä miksei mies saisi rytätä ja sotkea omia vaatteitaan, ethän sinä niitä päällesi pue? Vaikka olette parisuhteessa, olette edelleen kaksi erillistä yksilöä. Mies ei ole mikään näyttelyesine, jonka rasvaiset silmälasit ja rytätyt vaatteet laskevat sinun statustasi. Ainoa asia, joka laskee sinun statustasi, on tuo asenne.

Mikään ongelmistasi ei ole oikea ongelma. Kuinka usein sitä keittiötä pitäisi mielestäsi hinkata pesuaineilla?

Haluat siis itsellesi kyykytettävän miehen, joka toimii juuri niin kuin sinä määräät? Säälin miestäsi.

Älä ap yritä saada miehestä isää itellesi, joka korjaisi kaiken ja tekisi kaiken puolestasi. Tee kaikki ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

uusavuttomuus vituttaa kirjoitti:

Tosiaan olen parisuhteessa yli 30-vuotiaan miehen kanssa. Muuten suhteemme on ihana, mutta mieheltä puuttuu mielestäni tiettyjä perustaitoja arjen pyörittämisessä, tai sitten se on vaan laiskuutta, mene ja tiedä mutta se saa minut suunniltani raivosta. Olen sanonut asioista useaan kertaan kiltisti ja vähemmän kiltisti. Saan aina vastaukseksi sen, että haukun ja syyllistän häntä, ja yritän päteä omalla fiksuudellani. Mikä on mielestäni naurettava väite, kun kyse on ihan perus käytännöntaidoista, mitkä mielestäni jokaisen pitäisi tajuta.

Tässäpä muutamia esimerkkejä:

- Miehen käsitys siivouksesta on se, että pyyhitään paperilla ja vedellä suurimmat näkyvät roiskeet esim. keittiöstä. Pesuaineita ei siis käytä ilman käskyä, tai pyyhi kunnolla tasoja kokonaan. Hänen mielestään siis pelkällä vedellä voi pestä suurimman osan liasta? Ei ymmärrä, ettei rasvatahrat tai bakteerit lähde vedellä, vaan vaatii pesuainetta.

- Hän ripustaa pyykit narulle täysin rytyssä (silloin harvoin kun siis ripustaa). Ei siis vaivaudu suoristamaan ollenkaan vaan ryttää märät pyykit narulle miten sattuu.

-Hän "pesee" silmälasit myös tällä paperi+vesi yhdistelmällä. Eli niissä on semmoinen mukava rasvakerros pinnassa.

-Olimme lähdössä matkoille niin minä jouduin muistuttamaan: passin uusimisesta, rokotuksista ja matkavakuutuksesta. Emme olisi edes päässeet reissuun, jos en olisi muistuttanut, koska hänen passillaan ei oltaisi päästy edes ko. maahan.

- Meillä on edessä muutto viikon päästä, eikä mies ole alkanut pakkaamaan mitään. Eikä käymään omia tavaroitaan läpi, että mitä heitetään pois ja mitä otetaan mukaan. Olen tehnyt selväksi, etten hänen tavaroitaan pakkaa. Ja kun tästä huomautan, niin stressaan turhasta?

- Uudessa asunnossa on terassi, johon aiomme hankkia kaasugrillin. Kysyin häneltä, että osaako käyttää kaasugrilliä. Vastaus oli, että ei ole koskaan käyttänyt, joten ei osaa. Ja olen kuulemma kohtuuton, että tähä sitten tokaisin, että ei voi olla totta. Ei hänen mielestään kuulu perustaitoihin.

-remontti ja nikkarointihommista ei ole vielä kokemusta tämän miehen kanssa, mutta odotukset eivät ole korkealla...

Auttakaa! Mitä teen? Olenko täysin kamala raivohullu tyttöystävä, joka odottaa mahdottomia asioita mieheltä, vai olenko vaan onnistunut nappaamaan uusavuttoman miehen? Miten saan hänet tajuamaan, että on oikeasti puutteita perustaidoissa... Huoh. Kiitos vaan miehen exälle, joka on ilmeisesti tehnyt kaiken kotona, tai sitten ollut itsekin yhtä huithapeli.

Tässäpä muutamia vastauksia sinulle.

-Miehesi kipuraja siisteyden kanssa on erilainen kuin sinulla! Hänen mielestään pinta on riittävän puhdas, vedellä ja paperilla pyyhkäistynä, ja niinhän se hänelle onkin! Sinun tapasi ei ole ainoa tapa toimia, eikä ainoa oikea tapa! Hänen tapansa on aivan yhtä oikea kuin sinunkin. Jos häiritsee, älä valita, vaan pyyhi itse mieleiseksesi.

-Miehesi mielestä pyykit on hyvin ripustettu vaikka rypyssä ovatkin! Asia on todellakin näin! Ne on hänelle aivan riittävän hyvin laitettu. Älä valita! Jos sinun vaatteet eivät saa olla rypyssä, ripusta itse omat vaatteesi suoraan. Miehesi ei ole sinun isäsi, joka laittaa sinun vaatteesi suoraan! Kanna vastuu itsestäsi, niinhän miehesikin tekee omalla kohdallaan!

-Miehesi tykkää rasvaisista silmälaseista! Ne lasit eivät käsittääkseni ole sinun päässäsi, joten älä puutu asioihin, jotka eivät vähääkään sinulle kuulu! On täysin miehesi oma asia, miten hän silmälasinsa puhdistaa!

-Ehkäpä matkustaminen ei kiinnosta miestäsi pätkääkään, eikä hän sen tähden vaivaudu tekemään mitään sen eteenkään! Jollei halua järjestää passeja ym. asioita kuntoon. mitä se sinulle kuuluu? Koita nyt tässäkin asiassa kasvaa aikuiseksi, ja kantaa vastuu vain itsestäsi! Sinulla tässä on kasvun paikka, ei miehelläsi! Jos mies ei halua järjestää passia, ei hän halua matkallekaan, mene yksin! Vai oletko sinä niin keskenkasvuinen, että tarvitset miestä tässäkin asiassa pitämään itseäsi kädestä kiinni? Sinä olet se ongelma, ei miehesi. Miehesi ei ole pakko hankkia passia, jollei hän sitä halua!

-Mies pakkaa ja muuttaa tavaransa kuten haluaa! Mitä se sinulle kuuluu, eteenkin jos miehesi sanoo että sinä stressaat turhasta! Näin todella teetkin! Kasvappas aikuiseksi tässäkin asiassa, kantamaan vastuuta omasta itsestäsi, ei muista! Mitä se sinulle kuuluu, kuinka mies tavaransa hoitaa? Sinulla tuntuu olevan sairaanloinen tarve hallita toisia ihmisiä! Anna heidän olla omia itseään, ja tee sinä asiat niin kuin sinä haluat ne tehdä! Elä ja anna toisten elää, on oikein hyvä, ja ainoa toimiva periaate!

-Kaasugrillistä, jos miehesi ei osaa, eikä välttämättä haluakaan osata käyttää grilliä, oletko sinä niin onneton ja avuton, miehestä riippuvainen reppana, että tähän tartut? Kasva nyt ihmeessä aikuiseksi, kantamaan vastuu itse omasta grillaamisestasi! Opettele itse käyttämään sitä grilliä, sillä sinähän sitä grillaamista haluatkin! Mikä se miehesi velvollisuus tuollaisen kiviriipan kaikki hommat on tehdä? Oletko todella niin surkea, että et mihinkään pysty ilman miehesi apua? Olet miehellesi ihan kuin pieni lapsi! Kasva jo kiiruusti kantamaan vastuu aikuisen lailla itsestäsi!

-Remontti ja nikkarointi hommista ei ole kokemusta, niin mitä niistä etukäteen murehdit? Ruma asenne sinulla on odotustesi kanssa! Etukäteen jo manaat kaiken epäonnistumaan! Kasvun paikka tässäkin asiassa sinulla!

Yhteenvetona, sinä olet hyvin itsekeskeinen ihminen, joka ei ole kasvanut aikuiseksi kantamaan vastuuta omasta itsestäsi! Roikut kuin kiviriippa miehessäsi kiinni, ja kaikki tekemisesi tuntuu olevan toisista riippuvaista! Suosittelen sinulle todella lämpimästi tervettä itsenäistymistä, ja opettelemaan vastuun kantamista! Siis vastuun kantamista omasta itsestäsi, ei toisista ihmisistä, sillä ethän sinä muiden tekemisistä vastuussa ole, miten voisitkaan olla? Miehesi on kypsä aikuinen, sillä hän ei sinusta vastuuta kanna, ei kanna koska se vastuu ei todellakaan hänelle kuulu! Hänen tapansa elää on vain erilainen kuin sinun, mutta ei yhtään huonompi kuin sinun!

Okei tilannehan on tällä hetkellä se, että mä teen ylipäätään suurimman osan kotiaskareista. Eli juu en tosiaan pidä miestäni minään isähahmona vaan toivoisin tasavertaisuutta noissa kotitöissä. En minäkään ole mieheni äiti ja sen takia pese hänen likasukkiaan, vaan siksi, että saan vittu sen pesukoneen täyteen. Toki voin pestä vajaita koneellisia vaan omia vaatteitani tolla sun logiikalla. Tai täytä tiskikoneeseen vaan omia käyttämiäni astioita, tai tee ruokaa vaan itelleni, koska en ole toisen äiti. Mitä helvettiä!? Eli jatkossa sun mielestä mun pitäisi tiskaa vaan omat astiani, kokkaan itselleni pelkästään ruoan, pesen vaan omat vaatteeni, ostan kaupasta vaan omat ruokani.... Hallelujah. Silleenhän se yhteiselo varmaan toimiikin?

Ja sitä paitsi, mieheni halusin sinne matkalle vähintään yhtä paljon kun minä, mut ei vaan muistanut hoitaa noita asioita kuntoon, oli ihan yhtälail hänen päätös lähtee sinne kun mun.

Taidat olla katkeroitunut poikamies, jolla on aika hatarat käsitykset parisuhteesta. Kasva itse aikuiseksi. 

Tuo edellinen kirjoittaja oli ihan oikeassa, vaikka hänen tyylinsä oli kylläkin melkoisen kärkäs.

Kuten todettua, sinun pitää joustaa omista vaatimuksistasi. Jos haluat, että mies osallistuu kotitöihin, anna hänen tehdä se omalla tavallaan. Jos et ole tyytyväinen työn jälkeen, tee itse. Et sinä voi päättää kaikesta, jos kotinne on yhteinen.

Ja edelleenkin: jos mies ei muista hoitaa jotakin asiaa, anna hänen unohtaa. Eihän hän koskaan opi, jos kaikki tehdään valmiiksi. Harmitus matkan epäonnistumisesta olisi varmasti ollut kova, mutta mies olisi tuskin mokannut samalla tavalla enää toista kertaa.

Jep jep, eli ainut vaihtoehto on mulla joustaa ja antaa miehen sitten tehdä miten itse tykkää, kun ei tule mun pyynnöissä yhtään vastaan. Nimenomaan koti on yhteinen, ei miehen!

ap

Onhan hän tullut pyynnöissäsi vastaan, jos hän osallistuu kotitöihin ja näin ei ole automaattisesti ollut? Sinun tosiaan pitää joustaa antaa miehen tehdä ne kotityöt omalla tavallaan, jos haluat, että hän osallistuu. Eihän hänkään puutu siihen, millä tavalla sinä keittiön tasoja peset tai levität pyykkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyysin apua ja neuvoja, miten miehen saisi tajuamaan, että tietyt asiat vaan on perusjuttuja, eikä vain mun aivotuksia?

Ehkä muiden mielestä miesvalintani on virheellinen, kun en tarpeeksi tarkkaan tehnyt tutkimustyötä näistä itselleni itsestäänselvyyksistä ennen yhteenmuuttoa. Mutta usein menee niin, että tämmöset jutut tulee esille kunnolla vasta, kun muuttaa yhteen. Ei siis nähty mitenkään joka päivä töiden ja muiden kiireiden takia ennen kun muutettiin yhteen. Eli ei ollut semmoinen suhde, missä seurusteluaikana ollaan jomman kumman luona koko ajan. Eikä tommoset sotkut tms. häiritse niin paljoa siinä vaiheessa, kun ollaan vielä ihan superrakastuneita ja ei asuta yhdessä vielä.

ap

No kun eivät ne ole perusjuttuja kaikille, eikä ketään voi lähteä muuttamaan mieleisekseen. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi varmaan paras ratkaisu, eikä se, että jompi kumpi taipuu toisen tahtoon. Miehen tapa pestä silmälasejaan ei oikeastaan sinulle edes kuulu, vai minkä takia se on sinulle ongelma, jos linssit jäävät likaisiksi?

Ja jos olet käyttänyt kaasugrilliä aiemmin, mutta mies ei, niin mikset sinä voi ottaa sitä grillaamista vastuullesi ja mies vaikka pöydän kattamista tai muuta yksinkertaista, jonka jokainen varmasti taitaa? Antaa miehen opetella käyttämään grilliä, jos hän itse haluaa. Jos mies ei osaa mielestäsi levittää pyykkejä oikein, voit sinä levittää ne mielesi mukaan ja antaa miehen tehdä jotain muuta. Tai mies voi levittää itse omat pyykkinsä ja sinä omasi.

Toisaalta sinun on myös pystyttävä hyväksymään se, ettei miehen työn jälki pöydän kattamisessa tai missään muussakaan vastaa välttämättä odotuksiasi ja standardejasi. Minusta kuulostaakin hiukan siltä, että pidät omaa tapaasi tehdä asioita ainoana oikeana tapana. Onko näin?

Joo okei siinä olet oikeassa, ei kuulu mulle, jos toinen kulkee likasissa silmälaseissa eikä oo mun ongelma se kaasugrilli, muuten kuin siten et jos toinen haluaa semmoisen kalliin grillin meille hankkia siis yhteisistä rahoista, eikä sitten osaa ees sitä käyttää. Mä en mokomaa grilliä edes tarvitsisi. Musta ei oo ok, että keittiö on rasvan ja ruuan roiskeiden peitossa, kun toinen ei pyyhi jälkiään. Mua henkilökohtasesti ällöttää ajatella, millanen bakteerien kasvualusta semmonen keittiö on mitä ei koskaan pestäis pesuaineella ja kunnolla.  ut vissiin täytyy vaan hyväksyä se, että mun tehtävä on se pyyhkii. Täytyy siis vissiin alkaa pesee vaan omat pyykit erikseen ja tosiaan ajatella vain itseä ja tehdä kotityöt vaan itseään varten ja antaa toisen sotkea ja rytätä omat vaatteensa. Ehkä se sitten vaan on niin, että olen itsekäs kusipää, kun oletan toisen osapuolen osallistuvan kotitöihin 50-50.

ap

Tuo on kohtuullinen oletus, jos kotitoiden määrä ja ylläpidettävä siisteystaso on yhdessä sovittu. Mutta jos oletat ilman muuta, että toinen tekee puolet siitä määrästä kotitöitä, jotka sinä katsot tarpeelliseksi, onhan se kieltämättä aika itsekästä.

Jos mies ei kykene sopimaan ja pitämään kiinni sovitusta, sitten sinulla on oikea syy dumpata hänet.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

uusavuttomuus vituttaa kirjoitti:

Tosiaan olen parisuhteessa yli 30-vuotiaan miehen kanssa. Muuten suhteemme on ihana, mutta mieheltä puuttuu mielestäni tiettyjä perustaitoja arjen pyörittämisessä, tai sitten se on vaan laiskuutta, mene ja tiedä mutta se saa minut suunniltani raivosta. Olen sanonut asioista useaan kertaan kiltisti ja vähemmän kiltisti. Saan aina vastaukseksi sen, että haukun ja syyllistän häntä, ja yritän päteä omalla fiksuudellani. Mikä on mielestäni naurettava väite, kun kyse on ihan perus käytännöntaidoista, mitkä mielestäni jokaisen pitäisi tajuta.

Tässäpä muutamia esimerkkejä:

- Miehen käsitys siivouksesta on se, että pyyhitään paperilla ja vedellä suurimmat näkyvät roiskeet esim. keittiöstä. Pesuaineita ei siis käytä ilman käskyä, tai pyyhi kunnolla tasoja kokonaan. Hänen mielestään siis pelkällä vedellä voi pestä suurimman osan liasta? Ei ymmärrä, ettei rasvatahrat tai bakteerit lähde vedellä, vaan vaatii pesuainetta.

- Hän ripustaa pyykit narulle täysin rytyssä (silloin harvoin kun siis ripustaa). Ei siis vaivaudu suoristamaan ollenkaan vaan ryttää märät pyykit narulle miten sattuu.

-Hän "pesee" silmälasit myös tällä paperi+vesi yhdistelmällä. Eli niissä on semmoinen mukava rasvakerros pinnassa.

-Olimme lähdössä matkoille niin minä jouduin muistuttamaan: passin uusimisesta, rokotuksista ja matkavakuutuksesta. Emme olisi edes päässeet reissuun, jos en olisi muistuttanut, koska hänen passillaan ei oltaisi päästy edes ko. maahan.

- Meillä on edessä muutto viikon päästä, eikä mies ole alkanut pakkaamaan mitään. Eikä käymään omia tavaroitaan läpi, että mitä heitetään pois ja mitä otetaan mukaan. Olen tehnyt selväksi, etten hänen tavaroitaan pakkaa. Ja kun tästä huomautan, niin stressaan turhasta?

- Uudessa asunnossa on terassi, johon aiomme hankkia kaasugrillin. Kysyin häneltä, että osaako käyttää kaasugrilliä. Vastaus oli, että ei ole koskaan käyttänyt, joten ei osaa. Ja olen kuulemma kohtuuton, että tähä sitten tokaisin, että ei voi olla totta. Ei hänen mielestään kuulu perustaitoihin.

-remontti ja nikkarointihommista ei ole vielä kokemusta tämän miehen kanssa, mutta odotukset eivät ole korkealla...

Auttakaa! Mitä teen? Olenko täysin kamala raivohullu tyttöystävä, joka odottaa mahdottomia asioita mieheltä, vai olenko vaan onnistunut nappaamaan uusavuttoman miehen? Miten saan hänet tajuamaan, että on oikeasti puutteita perustaidoissa... Huoh. Kiitos vaan miehen exälle, joka on ilmeisesti tehnyt kaiken kotona, tai sitten ollut itsekin yhtä huithapeli.

Tässäpä muutamia vastauksia sinulle.

-Miehesi kipuraja siisteyden kanssa on erilainen kuin sinulla! Hänen mielestään pinta on riittävän puhdas, vedellä ja paperilla pyyhkäistynä, ja niinhän se hänelle onkin! Sinun tapasi ei ole ainoa tapa toimia, eikä ainoa oikea tapa! Hänen tapansa on aivan yhtä oikea kuin sinunkin. Jos häiritsee, älä valita, vaan pyyhi itse mieleiseksesi.

-Miehesi mielestä pyykit on hyvin ripustettu vaikka rypyssä ovatkin! Asia on todellakin näin! Ne on hänelle aivan riittävän hyvin laitettu. Älä valita! Jos sinun vaatteet eivät saa olla rypyssä, ripusta itse omat vaatteesi suoraan. Miehesi ei ole sinun isäsi, joka laittaa sinun vaatteesi suoraan! Kanna vastuu itsestäsi, niinhän miehesikin tekee omalla kohdallaan!

-Miehesi tykkää rasvaisista silmälaseista! Ne lasit eivät käsittääkseni ole sinun päässäsi, joten älä puutu asioihin, jotka eivät vähääkään sinulle kuulu! On täysin miehesi oma asia, miten hän silmälasinsa puhdistaa!

-Ehkäpä matkustaminen ei kiinnosta miestäsi pätkääkään, eikä hän sen tähden vaivaudu tekemään mitään sen eteenkään! Jollei halua järjestää passeja ym. asioita kuntoon. mitä se sinulle kuuluu? Koita nyt tässäkin asiassa kasvaa aikuiseksi, ja kantaa vastuu vain itsestäsi! Sinulla tässä on kasvun paikka, ei miehelläsi! Jos mies ei halua järjestää passia, ei hän halua matkallekaan, mene yksin! Vai oletko sinä niin keskenkasvuinen, että tarvitset miestä tässäkin asiassa pitämään itseäsi kädestä kiinni? Sinä olet se ongelma, ei miehesi. Miehesi ei ole pakko hankkia passia, jollei hän sitä halua!

-Mies pakkaa ja muuttaa tavaransa kuten haluaa! Mitä se sinulle kuuluu, eteenkin jos miehesi sanoo että sinä stressaat turhasta! Näin todella teetkin! Kasvappas aikuiseksi tässäkin asiassa, kantamaan vastuuta omasta itsestäsi, ei muista! Mitä se sinulle kuuluu, kuinka mies tavaransa hoitaa? Sinulla tuntuu olevan sairaanloinen tarve hallita toisia ihmisiä! Anna heidän olla omia itseään, ja tee sinä asiat niin kuin sinä haluat ne tehdä! Elä ja anna toisten elää, on oikein hyvä, ja ainoa toimiva periaate!

-Kaasugrillistä, jos miehesi ei osaa, eikä välttämättä haluakaan osata käyttää grilliä, oletko sinä niin onneton ja avuton, miehestä riippuvainen reppana, että tähän tartut? Kasva nyt ihmeessä aikuiseksi, kantamaan vastuu itse omasta grillaamisestasi! Opettele itse käyttämään sitä grilliä, sillä sinähän sitä grillaamista haluatkin! Mikä se miehesi velvollisuus tuollaisen kiviriipan kaikki hommat on tehdä? Oletko todella niin surkea, että et mihinkään pysty ilman miehesi apua? Olet miehellesi ihan kuin pieni lapsi! Kasva jo kiiruusti kantamaan vastuu aikuisen lailla itsestäsi!

-Remontti ja nikkarointi hommista ei ole kokemusta, niin mitä niistä etukäteen murehdit? Ruma asenne sinulla on odotustesi kanssa! Etukäteen jo manaat kaiken epäonnistumaan! Kasvun paikka tässäkin asiassa sinulla!

Yhteenvetona, sinä olet hyvin itsekeskeinen ihminen, joka ei ole kasvanut aikuiseksi kantamaan vastuuta omasta itsestäsi! Roikut kuin kiviriippa miehessäsi kiinni, ja kaikki tekemisesi tuntuu olevan toisista riippuvaista! Suosittelen sinulle todella lämpimästi tervettä itsenäistymistä, ja opettelemaan vastuun kantamista! Siis vastuun kantamista omasta itsestäsi, ei toisista ihmisistä, sillä ethän sinä muiden tekemisistä vastuussa ole, miten voisitkaan olla? Miehesi on kypsä aikuinen, sillä hän ei sinusta vastuuta kanna, ei kanna koska se vastuu ei todellakaan hänelle kuulu! Hänen tapansa elää on vain erilainen kuin sinun, mutta ei yhtään huonompi kuin sinun!

Okei tilannehan on tällä hetkellä se, että mä teen ylipäätään suurimman osan kotiaskareista. Eli juu en tosiaan pidä miestäni minään isähahmona vaan toivoisin tasavertaisuutta noissa kotitöissä. En minäkään ole mieheni äiti ja sen takia pese hänen likasukkiaan, vaan siksi, että saan vittu sen pesukoneen täyteen. Toki voin pestä vajaita koneellisia vaan omia vaatteitani tolla sun logiikalla. Tai täytä tiskikoneeseen vaan omia käyttämiäni astioita, tai tee ruokaa vaan itelleni, koska en ole toisen äiti. Mitä helvettiä!? Eli jatkossa sun mielestä mun pitäisi tiskaa vaan omat astiani, kokkaan itselleni pelkästään ruoan, pesen vaan omat vaatteeni, ostan kaupasta vaan omat ruokani.... Hallelujah. Silleenhän se yhteiselo varmaan toimiikin?

Ja sitä paitsi, mieheni halusin sinne matkalle vähintään yhtä paljon kun minä, mut ei vaan muistanut hoitaa noita asioita kuntoon, oli ihan yhtälail hänen päätös lähtee sinne kun mun.

Taidat olla katkeroitunut poikamies, jolla on aika hatarat käsitykset parisuhteesta. Kasva itse aikuiseksi. 

Kotiaskareiden tekemisessä ja jakamisessa voi käyttää ihan tervettä järkeä! Pyytää voi mitä vain, mutta vaatia ei voi yhtään mitään! Kyllä minä väittäisin että isukkia sinä olet vailla, et miestä, jos loukkaa sinua, niin hyvä. Siitä loukkaantumisesta saattaa se aikuiseksi kasvaminen hyvinkin alkaa! Pesu ja tiskikoneen täyttämisessäkin voi sitä järkeä käyttää, mikäli sellaista löytyy, pyytää voi tässäkin toiselta mitä vain, mutta ei voi vaatia yhtään mitään! Oletko aivan varma että miehesi on todella ihan oikeasti halunnut sille matkalle? Ettei vain olisi sinun tahdostasi ollut jutussa mukana? Sinulla on hirmuinen tarve hallita ja kontrolloida muita ihmisiä, ja monesti tuollaista ihmistä ei haluta suututtaa, jottei elämästä tulisi helvettiä! Jollei hän järjestä passia, minun mielestäni se on todella suuri merkki siitä, että matka ei kiinnosta, vaikka suu olisi muuta puhunutkin! Teot kertovat aina paljon enemmän, kuin mitkään sanat ikinä! En ole katkeroitunut poikamies, vaan olen kasvanut kantamaan vastuun omasta itsestäni, en halua hallita muita, enkä määräillä muiden tekemisiä tai miten he elämäänsä haluavat elää. Mielestäni tämä on oikeasti kypsää aikuisuutta. Henkilö joka on muista riippuvainen syyttelee toisia eri asioista, kun pitäisi kantaa vastuu vain omasta itsestään, ja omasta toiminnastaan!

Hyvä, että sä oot itse täydellisyys ja sinulla tuntuu olevan kova tarve päästä näpäyttämään naisihmisiä, jotka kehtaavat pyytää mieheltään osallistumista kotitöihin ja hoitamaan homman kunnolla. onko se sinulta jotenkin pois, että mua häiritsee mun parisuhteessa joku asia?  Sinä varmana osaat suhtautua kaikkiin elämän osa-alueisiin aikuismaisesti ja et ärsyynny ikinä mistään saatika korota ääntäsi, tosin juuri tässä keskustelussa osotat, että sulle menee tunteisiin tämmönen Vauva-palstan keskustelu, mikä ei millään tavalla liity edes sinun elämääsi. Sulla tuntuu olevan joku tarve nyt korostaa omaa erinomaisuuttasi ja aikuisuuttasi, mikä ei kyllä huou sun kommenteista mitenkään. Kun kerran olet niin kypsä, niin aikuisena ihmisenä varmaan tajuat, että sä et tiedä mun persoonallisuudesta tai parisuhteesta tuon taivaallista, joten sun on turha tulla kertomaan, miten kontrollifriikki ja keskenkasvuinen olen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyysin apua ja neuvoja, miten miehen saisi tajuamaan, että tietyt asiat vaan on perusjuttuja, eikä vain mun aivotuksia?

Ehkä muiden mielestä miesvalintani on virheellinen, kun en tarpeeksi tarkkaan tehnyt tutkimustyötä näistä itselleni itsestäänselvyyksistä ennen yhteenmuuttoa. Mutta usein menee niin, että tämmöset jutut tulee esille kunnolla vasta, kun muuttaa yhteen. Ei siis nähty mitenkään joka päivä töiden ja muiden kiireiden takia ennen kun muutettiin yhteen. Eli ei ollut semmoinen suhde, missä seurusteluaikana ollaan jomman kumman luona koko ajan. Eikä tommoset sotkut tms. häiritse niin paljoa siinä vaiheessa, kun ollaan vielä ihan superrakastuneita ja ei asuta yhdessä vielä.

ap

No kun eivät ne ole perusjuttuja kaikille, eikä ketään voi lähteä muuttamaan mieleisekseen. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi varmaan paras ratkaisu, eikä se, että jompi kumpi taipuu toisen tahtoon. Miehen tapa pestä silmälasejaan ei oikeastaan sinulle edes kuulu, vai minkä takia se on sinulle ongelma, jos linssit jäävät likaisiksi?

Ja jos olet käyttänyt kaasugrilliä aiemmin, mutta mies ei, niin mikset sinä voi ottaa sitä grillaamista vastuullesi ja mies vaikka pöydän kattamista tai muuta yksinkertaista, jonka jokainen varmasti taitaa? Antaa miehen opetella käyttämään grilliä, jos hän itse haluaa. Jos mies ei osaa mielestäsi levittää pyykkejä oikein, voit sinä levittää ne mielesi mukaan ja antaa miehen tehdä jotain muuta. Tai mies voi levittää itse omat pyykkinsä ja sinä omasi.

Toisaalta sinun on myös pystyttävä hyväksymään se, ettei miehen työn jälki pöydän kattamisessa tai missään muussakaan vastaa välttämättä odotuksiasi ja standardejasi. Minusta kuulostaakin hiukan siltä, että pidät omaa tapaasi tehdä asioita ainoana oikeana tapana. Onko näin?

Joo okei siinä olet oikeassa, ei kuulu mulle, jos toinen kulkee likasissa silmälaseissa eikä oo mun ongelma se kaasugrilli, muuten kuin siten et jos toinen haluaa semmoisen kalliin grillin meille hankkia siis yhteisistä rahoista, eikä sitten osaa ees sitä käyttää. Mä en mokomaa grilliä edes tarvitsisi. Musta ei oo ok, että keittiö on rasvan ja ruuan roiskeiden peitossa, kun toinen ei pyyhi jälkiään. Mua henkilökohtasesti ällöttää ajatella, millanen bakteerien kasvualusta semmonen keittiö on mitä ei koskaan pestäis pesuaineella ja kunnolla.  ut vissiin täytyy vaan hyväksyä se, että mun tehtävä on se pyyhkii. Täytyy siis vissiin alkaa pesee vaan omat pyykit erikseen ja tosiaan ajatella vain itseä ja tehdä kotityöt vaan itseään varten ja antaa toisen sotkea ja rytätä omat vaatteensa. Ehkä se sitten vaan on niin, että olen itsekäs kusipää, kun oletan toisen osapuolen osallistuvan kotitöihin 50-50.

ap

Ei, et ole itsekäs kusipää, kun oletat toisen osapuolen osallistuvan kotitöihin 50-50. Saat kritiikkiä meiltä muilta nyt sen vuoksi, että silloin, kun mies osallistuu, työn jälki ei kelpaa sinulle. Et anna miehen tehdä asioita omalla tavallaan, jolloin on ehkä parempi, että teet kaiken itse. Sinusta ei esimerkiksi ole ok, että keittiö on rasvan ja ruuan roiskeiden peitossa, ja ajatus siitä, millainen bakteerien kasvualusta keittiö on, ällöttää sinua. Miestä se ei kuitenkaan ällötä tai häiritse. Mikset sinä voi hoitaa keittiötä mielesi mukaan ja antaa miehen tehdä joitain muita tehtäviä, jos et pysty hyväksymään hänen erilaista tapaansa toimia? Entä miksei mies saisi rytätä ja sotkea omia vaatteitaan, ethän sinä niitä päällesi pue? Vaikka olette parisuhteessa, olette edelleen kaksi erillistä yksilöä. Mies ei ole mikään näyttelyesine, jonka rasvaiset silmälasit ja rytätyt vaatteet laskevat sinun statustasi. Ainoa asia, joka laskee sinun statustasi, on tuo asenne.

Edellisessä on oikein harvinaisen viisas kirjoittaja! Kiitos tästä! :) Sinun kaltaiset ihmiset ovat todellinen valopilkku tällä palstalla! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyysin apua ja neuvoja, miten miehen saisi tajuamaan, että tietyt asiat vaan on perusjuttuja, eikä vain mun aivotuksia?

Ehkä muiden mielestä miesvalintani on virheellinen, kun en tarpeeksi tarkkaan tehnyt tutkimustyötä näistä itselleni itsestäänselvyyksistä ennen yhteenmuuttoa. Mutta usein menee niin, että tämmöset jutut tulee esille kunnolla vasta, kun muuttaa yhteen. Ei siis nähty mitenkään joka päivä töiden ja muiden kiireiden takia ennen kun muutettiin yhteen. Eli ei ollut semmoinen suhde, missä seurusteluaikana ollaan jomman kumman luona koko ajan. Eikä tommoset sotkut tms. häiritse niin paljoa siinä vaiheessa, kun ollaan vielä ihan superrakastuneita ja ei asuta yhdessä vielä.

ap

No kun eivät ne ole perusjuttuja kaikille, eikä ketään voi lähteä muuttamaan mieleisekseen. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi varmaan paras ratkaisu, eikä se, että jompi kumpi taipuu toisen tahtoon. Miehen tapa pestä silmälasejaan ei oikeastaan sinulle edes kuulu, vai minkä takia se on sinulle ongelma, jos linssit jäävät likaisiksi?

Ja jos olet käyttänyt kaasugrilliä aiemmin, mutta mies ei, niin mikset sinä voi ottaa sitä grillaamista vastuullesi ja mies vaikka pöydän kattamista tai muuta yksinkertaista, jonka jokainen varmasti taitaa? Antaa miehen opetella käyttämään grilliä, jos hän itse haluaa. Jos mies ei osaa mielestäsi levittää pyykkejä oikein, voit sinä levittää ne mielesi mukaan ja antaa miehen tehdä jotain muuta. Tai mies voi levittää itse omat pyykkinsä ja sinä omasi.

Toisaalta sinun on myös pystyttävä hyväksymään se, ettei miehen työn jälki pöydän kattamisessa tai missään muussakaan vastaa välttämättä odotuksiasi ja standardejasi. Minusta kuulostaakin hiukan siltä, että pidät omaa tapaasi tehdä asioita ainoana oikeana tapana. Onko näin?

Joo okei siinä olet oikeassa, ei kuulu mulle, jos toinen kulkee likasissa silmälaseissa eikä oo mun ongelma se kaasugrilli, muuten kuin siten et jos toinen haluaa semmoisen kalliin grillin meille hankkia siis yhteisistä rahoista, eikä sitten osaa ees sitä käyttää. Mä en mokomaa grilliä edes tarvitsisi. Musta ei oo ok, että keittiö on rasvan ja ruuan roiskeiden peitossa, kun toinen ei pyyhi jälkiään. Mua henkilökohtasesti ällöttää ajatella, millanen bakteerien kasvualusta semmonen keittiö on mitä ei koskaan pestäis pesuaineella ja kunnolla.  ut vissiin täytyy vaan hyväksyä se, että mun tehtävä on se pyyhkii. Täytyy siis vissiin alkaa pesee vaan omat pyykit erikseen ja tosiaan ajatella vain itseä ja tehdä kotityöt vaan itseään varten ja antaa toisen sotkea ja rytätä omat vaatteensa. Ehkä se sitten vaan on niin, että olen itsekäs kusipää, kun oletan toisen osapuolen osallistuvan kotitöihin 50-50.

ap

Ei, et ole itsekäs kusipää, kun oletat toisen osapuolen osallistuvan kotitöihin 50-50. Saat kritiikkiä meiltä muilta nyt sen vuoksi, että silloin, kun mies osallistuu, työn jälki ei kelpaa sinulle. Et anna miehen tehdä asioita omalla tavallaan, jolloin on ehkä parempi, että teet kaiken itse. Sinusta ei esimerkiksi ole ok, että keittiö on rasvan ja ruuan roiskeiden peitossa, ja ajatus siitä, millainen bakteerien kasvualusta keittiö on, ällöttää sinua. Miestä se ei kuitenkaan ällötä tai häiritse. Mikset sinä voi hoitaa keittiötä mielesi mukaan ja antaa miehen tehdä joitain muita tehtäviä, jos et pysty hyväksymään hänen erilaista tapaansa toimia? Entä miksei mies saisi rytätä ja sotkea omia vaatteitaan, ethän sinä niitä päällesi pue? Vaikka olette parisuhteessa, olette edelleen kaksi erillistä yksilöä. Mies ei ole mikään näyttelyesine, jonka rasvaiset silmälasit ja rytätyt vaatteet laskevat sinun statustasi. Ainoa asia, joka laskee sinun statustasi, on tuo asenne.

Mistään statuksesta ole kyse. Mua harmittaa, että ryttää myös minun vaatteeni kuivumaan siten. tehkööt omilleen mitä tykkää.

50/50 jako kotitöissä ei ainakaan meillä tarkoita ollenkaan sitä että mies tekisi pyykistä 50% ja mä 50% vaan meillä mies hoitaa pyykit 100% ja tiskikoneen tyhjennyksen ainakin 90%:sesti ja ne 10% on lasten tekemää työtä eikä suinkaan mun. Mä sit taas teen muita hommia. Me nyt ollaan jaettu hommat omien mieltymysten mukaan, mutta tehän voisitte jakaa sen mukaan mikä kummaltakin sujuu hyvin. Kai se mies jonkun kotityön osaa tehdä niin että te kummatkin olette sitä mieltä että työn jälki on kelvollista? Mies tehköön ne hommat ja sä teet sit ne hommat mistä otat nyt paineita. Selkeä organisaatiokaavio on ainakin meidän parisuhteen kivijalka ;D Ei pidä mennä toisen tontille kuokkimaan eikä edes ajatella niitä asioita mitkä ovat toisen vastuulla. Esim. mies pakkaa omat tavaransa kun pakkaa jos pakkaa. Suosittelen sua pakkaamaan omat kamas kuntoon, ostamaan skumppaa ja lähtemään piknikille. Mä itse hoidan kaikkki asiat mahdollisimman aikaisin ja mies taas on sellanen viimetippaan jättäjä, mutta se on miehen oma asia. Kyllä mua vaan ärsyttäis jos mies alkais mulle naputtamaan että "mitä sä jo nyt noita kamoja pakkaat" ja väittäis jotenkin että teen väärin kun pakkaan ne liian ajoissa.