"Pankki suositteli tätä korkomallia. Riskeistä ei puhuttu, ei ainakaan niin, että olisin kaiken sen kiireen keskellä ymmärtänyt, mihin paperiin nimeni pistän."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras av-palstan talousneuvo on se, että lainan lyhennys vastaa säästämistä.Ja miksei, onhan lainan lyhentäminen ihan sananmukaisesti "kuin laittaisi rahaa pankkiin". Tosin ne rahat menevät pankille eikä itselle, mikä saattaa kaiken sen kiireen keskellä jäädä  ymmärtämättä.

Itseasiassa lainan lyhentäminen vastaa säästämistä, koska maksaessaan lainaa asiakas kasvattaa omaisuuttaan eli säästää. Lainanmaksussa hyöty ei mene pankille vaan itselle, koska lainaa on otettu jonkin asian hankkimiseen itselle, ei pankille. Siten lainan maksaminen  on säästämistä jälkikäteen.

Riippuu täysin lainarahan käytöstä. Useimmat käyttävät lainan asuntoon tms omaisuuteen, mutta jos se käytetään kulutukseen, niin se ei ole säästämistä. Mutta toisaalta voihan sen ajatella niinkin, että toiset säästävät esim lomamatkaan etukäteen ja toiset maksavat matkan jälkikäteen. Eli ihan samaa rahaa samalla tavalla, mutta ajankohta vain on eri. Ja korko tietysti.

Eli jos kerään tililleni rahaa ja käytän sen sitten kulutukseen (vaikka matkoihin, autoon tai uuteen polkupyörään) niin en olekaan säästänyt,koska raha meni jotenkin väärään kohteeseen?

En tarkoittanut niin, vaan nimenomaan päinvastoin. Että samalla tavalla sen lainan maksamisen voi tuossa kohtaa ajatella säästämisenä. Mutta perinteisesti ajatellaan, että matkan maksaminen jälkikäteen lainalla ei ole missään vaiheessa säästämistä samalla tavalla kuin omaisuuden kerryttäminen. Omaisuus kun jää sinulle, mutta matkaan kulutetut rahat eivät.

Edelleen: jos kerää rahaa etukäteen, mutta käyttää sen rahan matkusteluun (ei konkreettista omaisuutta), niin miksi se olisi sen enempää säästämistä kuin jos matkustaa lainarahalla? Miksi säästämistä on vain se, mistä jää "jälki" eli tavaraa tai kiinteistöjä tai osakkeita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankit eivät koskaan ole asiakkaan puolella. Kysyin alustavasti lainaa pankista, esitin vakuudet. Pankista todettiin, että omaisuuden vakuusarvo on 65% sen verotusarvosta. Tähän asti ihan OK. Mutta sitten ilmoittivat, että koska omistan asuntoja (velattomia), he haluavat myös ne vakuudeksi. Siten 500 000 euron lainan vakuudet olisivat olleet verotusarvoltaan 1.4 milj. euroa, myyntihinnaltaan huomattavasti enemmän.

Eli jos olisin ollut tyhmä ja hyväksynyt pankin ehdotuksen, olisi pankki voinut kuukauden kuluttua todeta, että laina menee maksuun samantien ja jos minulla ei olisi heti ollut lainasummaa palautettavaksi, pankki olisi voinut myydä omaisuuteni pilkkahinnalla.

MIksi laina menisi maksuun saman tien ja mitä kuvittelet pankin hyötyvän siitä, että he myyvät omaisuutesi, kun saavat siitä kuitenkin vain 500 000 euroa itselleen? Jos myyntihinta on enemmän ja omaisuutesi on helppo myydä, sinullehan se loppu jää. Miksi he myisivät omaisuutesi pilkkahintaan, jos saisivat helpolla enemmänkin? Vain sinua kiusatakseen?

Mikä ihmeen loppu? Tuossakin jutussa pankki myi alihintaan maatilan, joten mikä ihmeen loppu jäi velanottajalle?

Annan vinkin: mikäli rahoitus ei ole alaasi, etkä ymmärrä helposti pankkipapereita: älä ikinä kirjoita allekirjoitustasi paperiin, jossa mainitaan johdannaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras av-palstan talousneuvo on se, että lainan lyhennys vastaa säästämistä.Ja miksei, onhan lainan lyhentäminen ihan sananmukaisesti "kuin laittaisi rahaa pankkiin". Tosin ne rahat menevät pankille eikä itselle, mikä saattaa kaiken sen kiireen keskellä jäädä  ymmärtämättä.

Itseasiassa lainan lyhentäminen vastaa säästämistä, koska maksaessaan lainaa asiakas kasvattaa omaisuuttaan eli säästää. Lainanmaksussa hyöty ei mene pankille vaan itselle, koska lainaa on otettu jonkin asian hankkimiseen itselle, ei pankille. Siten lainan maksaminen  on säästämistä jälkikäteen.

Riippuu täysin lainarahan käytöstä. Useimmat käyttävät lainan asuntoon tms omaisuuteen, mutta jos se käytetään kulutukseen, niin se ei ole säästämistä. Mutta toisaalta voihan sen ajatella niinkin, että toiset säästävät esim lomamatkaan etukäteen ja toiset maksavat matkan jälkikäteen. Eli ihan samaa rahaa samalla tavalla, mutta ajankohta vain on eri. Ja korko tietysti.

Eli jos kerään tililleni rahaa ja käytän sen sitten kulutukseen (vaikka matkoihin, autoon tai uuteen polkupyörään) niin en olekaan säästänyt,koska raha meni jotenkin väärään kohteeseen?

En tarkoittanut niin, vaan nimenomaan päinvastoin. Että samalla tavalla sen lainan maksamisen voi tuossa kohtaa ajatella säästämisenä. Mutta perinteisesti ajatellaan, että matkan maksaminen jälkikäteen lainalla ei ole missään vaiheessa säästämistä samalla tavalla kuin omaisuuden kerryttäminen. Omaisuus kun jää sinulle, mutta matkaan kulutetut rahat eivät.

Edelleen: jos kerää rahaa etukäteen, mutta käyttää sen rahan matkusteluun (ei konkreettista omaisuutta), niin miksi se olisi sen enempää säästämistä kuin jos matkustaa lainarahalla? Miksi säästämistä on vain se, mistä jää "jälki" eli tavaraa tai kiinteistöjä tai osakkeita?

Ennen vanhaan säästäminen tarkoitti sitä, että tilillä oli rahaa mihin tahansa tarpeeseen ja asuntolainan saamiseenkin piti huonoimmillaan olla puolet säästössä.

Ei mikään ihme, että luottotiedottomia on puoli miljoonaa, jos ei ole mitään ymmärrystä siitä, että mitä eroa on säästämisellä ja lainan maksulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras av-palstan talousneuvo on se, että lainan lyhennys vastaa säästämistä.Ja miksei, onhan lainan lyhentäminen ihan sananmukaisesti "kuin laittaisi rahaa pankkiin". Tosin ne rahat menevät pankille eikä itselle, mikä saattaa kaiken sen kiireen keskellä jäädä  ymmärtämättä.

Itseasiassa lainan lyhentäminen vastaa säästämistä, koska maksaessaan lainaa asiakas kasvattaa omaisuuttaan eli säästää. Lainanmaksussa hyöty ei mene pankille vaan itselle, koska lainaa on otettu jonkin asian hankkimiseen itselle, ei pankille. Siten lainan maksaminen  on säästämistä jälkikäteen.

Riippuu täysin lainarahan käytöstä. Useimmat käyttävät lainan asuntoon tms omaisuuteen, mutta jos se käytetään kulutukseen, niin se ei ole säästämistä. Mutta toisaalta voihan sen ajatella niinkin, että toiset säästävät esim lomamatkaan etukäteen ja toiset maksavat matkan jälkikäteen. Eli ihan samaa rahaa samalla tavalla, mutta ajankohta vain on eri. Ja korko tietysti.

Eli jos kerään tililleni rahaa ja käytän sen sitten kulutukseen (vaikka matkoihin, autoon tai uuteen polkupyörään) niin en olekaan säästänyt,koska raha meni jotenkin väärään kohteeseen?

En tarkoittanut niin, vaan nimenomaan päinvastoin. Että samalla tavalla sen lainan maksamisen voi tuossa kohtaa ajatella säästämisenä. Mutta perinteisesti ajatellaan, että matkan maksaminen jälkikäteen lainalla ei ole missään vaiheessa säästämistä samalla tavalla kuin omaisuuden kerryttäminen. Omaisuus kun jää sinulle, mutta matkaan kulutetut rahat eivät.

Edelleen: jos kerää rahaa etukäteen, mutta käyttää sen rahan matkusteluun (ei konkreettista omaisuutta), niin miksi se olisi sen enempää säästämistä kuin jos matkustaa lainarahalla? Miksi säästämistä on vain se, mistä jää "jälki" eli tavaraa tai kiinteistöjä tai osakkeita?

No siksi, kun säästämisen idea on se, että jää jotain konkreettista. Matkan kohdalla sinä säästät rahaa ja lopulta sinulla on sitä niin paljon, että voit käyttää sen matkaan. Eihän sähkölaskun maksaminenkaan ole säästämistä. Mikä tässä nyt on vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Herra Vilokki ajoi tilansa konkurssiin ja allekirjoitti lainapaperinn jonka sisältöä ei ymmärtänyt, ja nyt vika kaiken mönkään menossa on muissa tahoissa. Eipä taida olla.

Käsittääkseni ei valittanut niinkään noista omista töpeistään vaan pilkkahintaan myydystä tilastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankit eivät koskaan ole asiakkaan puolella. Kysyin alustavasti lainaa pankista, esitin vakuudet. Pankista todettiin, että omaisuuden vakuusarvo on 65% sen verotusarvosta. Tähän asti ihan OK. Mutta sitten ilmoittivat, että koska omistan asuntoja (velattomia), he haluavat myös ne vakuudeksi. Siten 500 000 euron lainan vakuudet olisivat olleet verotusarvoltaan 1.4 milj. euroa, myyntihinnaltaan huomattavasti enemmän.
Eli jos olisin ollut tyhmä ja hyväksynyt pankin ehdotuksen, olisi pankki voinut kuukauden kuluttua todeta, että laina menee maksuun samantien ja jos minulla ei olisi heti ollut lainasummaa palautettavaksi, pankki olisi voinut myydä omaisuuteni pilkkahinnalla.

MIksi laina menisi maksuun saman tien ja mitä kuvittelet pankin hyötyvän siitä, että he myyvät omaisuutesi, kun saavat siitä kuitenkin vain 500 000 euroa itselleen? Jos myyntihinta on enemmän ja omaisuutesi on helppo myydä, sinullehan se loppu jää. Miksi he myisivät omaisuutesi pilkkahintaan, jos saisivat helpolla enemmänkin? Vain sinua kiusatakseen?

Mikä ihmeen loppu? Tuossakin jutussa pankki myi alihintaan maatilan, joten mikä ihmeen loppu jäi velanottajalle?

No se loppu, jonka sinä saat myydessäsi omaisuuden. Juurihan tuossa sanottiin, että omaisuuden arvo on 1,4 euroa ja laina 500 000 euroa. Aloituksen jutussa tilanne oli päinvastainen. Lainaa oli 4 miljoonaa, mutta tilan arvo ei lähellekään sitä. Joku oli tarjonnut yli miljoonan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitus asiakirjassa. Sen jälkeen on turha kiukutella. Kyllä noinkin suuren lainan ottaneen olisi luullut palkanneen oman asianajajan tsekkaamaan paperit jos itse ei pysty. Todellakinko vielä aikuiset ihmiset allekirjoittavat asiakirjoja lukematta mitä allekirjoittavat:/

Harvalla on varaa maksaa puhtaana kteen kymmeniä tuhansia asiantuntijoille jotka tarkastavat paperin. Asianajaja ei tajua pankkiasioista mitään. Mutta kyllä 500 euroa tunnissa ottaa.

Asianajajakaan ei ole sinun ystävä vaan hänenkin ainoa tarkoitus on kusettaa sinua niin paljon kuin vain ikinä pystyy. Eli nyhtää sinulta mahdollisimman paljon rahaa.

Eiköhän tässä tapauksessa olisi maatalousneuvoja tai yritysneuvoja voinut ihan ilmaiseksi neuvoa yrittäjää... Kun olisi tajunnut apua kysyä. Olen ihan samaa mieltä, että jos on näin huoleton heppu, niin ei kannata miljoonasijoituksia tehdä yritykseen.

Vierailija kirjoitti:

Pankit eivät koskaan ole asiakkaan puolella. Kysyin alustavasti lainaa pankista, esitin vakuudet. Pankista todettiin, että omaisuuden vakuusarvo on 65% sen verotusarvosta. Tähän asti ihan OK. Mutta sitten ilmoittivat, että koska omistan asuntoja (velattomia), he haluavat myös ne vakuudeksi. Siten 500 000 euron lainan vakuudet olisivat olleet verotusarvoltaan 1.4 milj. euroa, myyntihinnaltaan huomattavasti enemmän.

Eli jos olisin ollut tyhmä ja hyväksynyt pankin ehdotuksen, olisi pankki voinut kuukauden kuluttua todeta, että laina menee maksuun samantien ja jos minulla ei olisi heti ollut lainasummaa palautettavaksi, pankki olisi voinut myydä omaisuuteni pilkkahinnalla.

Pankille on ilmeisesti hyötyä ylimääräisestä vakuudesta, taseessa tai jossain....

Nostin lainaa kakkosasuntoon, ihan minimaalisen summan asunnon arvoon nähden. Oma pankki olisi mieluummin käyttänyt vakuutena kotiamme (jota vastaan ao. pankista oli vielä vähän lainaa) josta omistan vain puolet kuin tätä ostettavaa asuntoa.... en kyllä hokannut kysyä miksi, mutta missään tapauksessa eivät olleet vailla molempia asuntoja vakuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras av-palstan talousneuvo on se, että lainan lyhennys vastaa säästämistä.

Ja miksei, onhan lainan lyhentäminen ihan sananmukaisesti "kuin laittaisi rahaa pankkiin". Tosin ne rahat menevät pankille eikä itselle, mikä saattaa kaiken sen kiireen keskellä jäädä  ymmärtämättä.

Itseasiassa lainan lyhentäminen vastaa säästämistä, koska maksaessaan lainaa asiakas kasvattaa omaisuuttaan eli säästää. Lainanmaksussa hyöty ei mene pankille vaan itselle, koska lainaa on otettu jonkin asian hankkimiseen itselle, ei pankille. Siten lainan maksaminen  on säästämistä jälkikäteen.

Riippuu täysin lainarahan käytöstä. Useimmat käyttävät lainan asuntoon tms omaisuuteen, mutta jos se käytetään kulutukseen, niin se ei ole säästämistä. Mutta toisaalta voihan sen ajatella niinkin, että toiset säästävät esim lomamatkaan etukäteen ja toiset maksavat matkan jälkikäteen. Eli ihan samaa rahaa samalla tavalla, mutta ajankohta vain on eri. Ja korko tietysti.

Eli jos kerään tililleni rahaa ja käytän sen sitten kulutukseen (vaikka matkoihin, autoon tai uuteen polkupyörään) niin en olekaan säästänyt,koska raha meni jotenkin väärään kohteeseen?

Eikös säästäminen tarkoita sitä, että omaisuus karttuu. Esim uusi auto on mahdollisimman huono sijoituskohde, koska sen arvo tippuu heti yli 10% kun ajat sen kotiin autokaupasta. Lomamatka on kuluttamista, rahat meni kokonaan. Asunnon ostaminen on sijoittamista, josta voi saada tuottoa vuokratuloilla tai arvonnousulla jossakin vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankit eivät koskaan ole asiakkaan puolella. Kysyin alustavasti lainaa pankista, esitin vakuudet. Pankista todettiin, että omaisuuden vakuusarvo on 65% sen verotusarvosta. Tähän asti ihan OK. Mutta sitten ilmoittivat, että koska omistan asuntoja (velattomia), he haluavat myös ne vakuudeksi. Siten 500 000 euron lainan vakuudet olisivat olleet verotusarvoltaan 1.4 milj. euroa, myyntihinnaltaan huomattavasti enemmän.
Eli jos olisin ollut tyhmä ja hyväksynyt pankin ehdotuksen, olisi pankki voinut kuukauden kuluttua todeta, että laina menee maksuun samantien ja jos minulla ei olisi heti ollut lainasummaa palautettavaksi, pankki olisi voinut myydä omaisuuteni pilkkahinnalla.

MIksi laina menisi maksuun saman tien ja mitä kuvittelet pankin hyötyvän siitä, että he myyvät omaisuutesi, kun saavat siitä kuitenkin vain 500 000 euroa itselleen? Jos myyntihinta on enemmän ja omaisuutesi on helppo myydä, sinullehan se loppu jää. Miksi he myisivät omaisuutesi pilkkahintaan, jos saisivat helpolla enemmänkin? Vain sinua kiusatakseen?

Luetko koskaan lainaehtoja? Siellä sanotaan aika selkeästi,että pankilla on oikeus irtisanoa laina asiakasta kuulematta. Jos ei pysty maksamaan lainaa, realisoidaan vakuudet. Sen jälkeen lainan vakuutena ollut 240 000 euron arvoinen yksiö voidaan myydä 60 000 eurolla jne. siten, että vakuutena olleet 1.4 milj. arvoiset osakkeet ja kiinteistöt tuottavat pankille sen 500 000 euron lainasumman.

Noin tehtiin jo 1990-luvulla, jolloin sai aika lailla halvalla ostaa asuntoja Helsingistä.

Ei pankilla ole mitään henkilökohtaisia intressejä omaisuuteni suhteen, mutta jollain pankkia lähellä olevalla taholla voi olla mahdollisuus tehdä sijoituksia hankkimalla omaisuutta itselleen. Minun tai kenen tahansa muun.

Miksi ihmeessä pankki yhtäkkiä irtisanoisi lainan ilman mitään perusteita? Pankithan elävät lainojen koroilla, joten miksi se haluaisi irtisanoa maksavia asiakkaitaan, jos nämä hoitavat maksunsa hyvin? Enemmänhän se pankki hyötyy siitä, että varoissaan olevan asiakas hoitaa lainan korkoineen laina-aikana niin kuin on sovittu, eikä hädissään vain revitä sitä, mikä kuukauden sisällä irti saadaan.

Aivan typerä juttu koko juttu. Kyseinen herra voisi katsoa peiliin. Jos ei saa tilaa kannattamaan niin se ei ole muiden vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankit eivät koskaan ole asiakkaan puolella. Kysyin alustavasti lainaa pankista, esitin vakuudet. Pankista todettiin, että omaisuuden vakuusarvo on 65% sen verotusarvosta. Tähän asti ihan OK. Mutta sitten ilmoittivat, että koska omistan asuntoja (velattomia), he haluavat myös ne vakuudeksi. Siten 500 000 euron lainan vakuudet olisivat olleet verotusarvoltaan 1.4 milj. euroa, myyntihinnaltaan huomattavasti enemmän.Eli jos olisin ollut tyhmä ja hyväksynyt pankin ehdotuksen, olisi pankki voinut kuukauden kuluttua todeta, että laina menee maksuun samantien ja jos minulla ei olisi heti ollut lainasummaa palautettavaksi, pankki olisi voinut myydä omaisuuteni pilkkahinnalla.

MIksi laina menisi maksuun saman tien ja mitä kuvittelet pankin hyötyvän siitä, että he myyvät omaisuutesi, kun saavat siitä kuitenkin vain 500 000 euroa itselleen? Jos myyntihinta on enemmän ja omaisuutesi on helppo myydä, sinullehan se loppu jää. Miksi he myisivät omaisuutesi pilkkahintaan, jos saisivat helpolla enemmänkin? Vain sinua kiusatakseen?

Mikä ihmeen loppu? Tuossakin jutussa pankki myi alihintaan maatilan, joten mikä ihmeen loppu jäi velanottajalle?

No se loppu, jonka sinä saat myydessäsi omaisuuden. Juurihan tuossa sanottiin, että omaisuuden arvo on 1,4 euroa ja laina 500 000 euroa. Aloituksen jutussa tilanne oli päinvastainen. Lainaa oli 4 miljoonaa, mutta tilan arvo ei lähellekään sitä. Joku oli tarjonnut yli miljoonan.

Tuon tilan arvo oli suurempi, jo pelkästään navetan sisällä olevat laitteet olivat arvokkaammat kuin tilasta maksettu summa.

Lisäksi jos omaisuuteni on lainan vakuutena, ei minulla ole oikeutta myydä sitä ilman pankin lupaa.Kai sinä tälläisen pikkuseikan tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankit eivät koskaan ole asiakkaan puolella. Kysyin alustavasti lainaa pankista, esitin vakuudet. Pankista todettiin, että omaisuuden vakuusarvo on 65% sen verotusarvosta. Tähän asti ihan OK. Mutta sitten ilmoittivat, että koska omistan asuntoja (velattomia), he haluavat myös ne vakuudeksi. Siten 500 000 euron lainan vakuudet olisivat olleet verotusarvoltaan 1.4 milj. euroa, myyntihinnaltaan huomattavasti enemmän.

Eli jos olisin ollut tyhmä ja hyväksynyt pankin ehdotuksen, olisi pankki voinut kuukauden kuluttua todeta, että laina menee maksuun samantien ja jos minulla ei olisi heti ollut lainasummaa palautettavaksi, pankki olisi voinut myydä omaisuuteni pilkkahinnalla.

Pankille on ilmeisesti hyötyä ylimääräisestä vakuudesta, taseessa tai jossain....

Nostin lainaa kakkosasuntoon, ihan minimaalisen summan asunnon arvoon nähden. Oma pankki olisi mieluummin käyttänyt vakuutena kotiamme (jota vastaan ao. pankista oli vielä vähän lainaa) josta omistan vain puolet kuin tätä ostettavaa asuntoa.... en kyllä hokannut kysyä miksi, mutta missään tapauksessa eivät olleet vailla molempia asuntoja vakuudeksi.

Siihen nykyiseen asuntoon on haettu kiinnitys jo valmiiksi ja ne paperit löytyy jo omasta pankista,  joten se on helppo toteuttaa. En ole ihan varma onko tuo kiinnitys nyt oikea termi... vai onko ne vakuudet???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras av-palstan talousneuvo on se, että lainan lyhennys vastaa säästämistä.

Ja miksei, onhan lainan lyhentäminen ihan sananmukaisesti "kuin laittaisi rahaa pankkiin". Tosin ne rahat menevät pankille eikä itselle, mikä saattaa kaiken sen kiireen keskellä jäädä  ymmärtämättä.

Itseasiassa lainan lyhentäminen vastaa säästämistä, koska maksaessaan lainaa asiakas kasvattaa omaisuuttaan eli säästää. Lainanmaksussa hyöty ei mene pankille vaan itselle, koska lainaa on otettu jonkin asian hankkimiseen itselle, ei pankille. Siten lainan maksaminen  on säästämistä jälkikäteen.

Riippuu täysin lainarahan käytöstä. Useimmat käyttävät lainan asuntoon tms omaisuuteen, mutta jos se käytetään kulutukseen, niin se ei ole säästämistä. Mutta toisaalta voihan sen ajatella niinkin, että toiset säästävät esim lomamatkaan etukäteen ja toiset maksavat matkan jälkikäteen. Eli ihan samaa rahaa samalla tavalla, mutta ajankohta vain on eri. Ja korko tietysti.

Eli jos kerään tililleni rahaa ja käytän sen sitten kulutukseen (vaikka matkoihin, autoon tai uuteen polkupyörään) niin en olekaan säästänyt,koska raha meni jotenkin väärään kohteeseen?

Eikös säästäminen tarkoita sitä, että omaisuus karttuu. Esim uusi auto on mahdollisimman huono sijoituskohde, koska sen arvo tippuu heti yli 10% kun ajat sen kotiin autokaupasta. Lomamatka on kuluttamista, rahat meni kokonaan. Asunnon ostaminen on sijoittamista, josta voi saada tuottoa vuokratuloilla tai arvonnousulla jossakin vaiheessa.

Säästäminen on säästämistä riippumatta siitä, mikä on rahojen käyttökohde. Sijoittaminen taas ei ole säästämistä vaan sijoittamista, siinä on tavala tai toisella mukana pääoman menettämisen riski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitus asiakirjassa. Sen jälkeen on turha kiukutella. Kyllä noinkin suuren lainan ottaneen olisi luullut palkanneen oman asianajajan tsekkaamaan paperit jos itse ei pysty. Todellakinko vielä aikuiset ihmiset allekirjoittavat asiakirjoja lukematta mitä allekirjoittavat:/

Harvalla on varaa maksaa puhtaana kteen kymmeniä tuhansia asiantuntijoille jotka tarkastavat paperin. Asianajaja ei tajua pankkiasioista mitään. Mutta kyllä 500 euroa tunnissa ottaa.

Asianajajakaan ei ole sinun ystävä vaan hänenkin ainoa tarkoitus on kusettaa sinua niin paljon kuin vain ikinä pystyy. Eli nyhtää sinulta mahdollisimman paljon rahaa.

Eiköhän tässä tapauksessa olisi maatalousneuvoja tai yritysneuvoja voinut ihan ilmaiseksi neuvoa yrittäjää... Kun olisi tajunnut apua kysyä. Olen ihan samaa mieltä, että jos on näin huoleton heppu, niin ei kannata miljoonasijoituksia tehdä yritykseen.

Yritysneuvojat eivät anna ilmaiseksi mitään tuollaisia neuvoja ja maatalouspuolella neuvonta kohdistuu tuotantoon, ei pankkiasiointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankit eivät koskaan ole asiakkaan puolella. Kysyin alustavasti lainaa pankista, esitin vakuudet. Pankista todettiin, että omaisuuden vakuusarvo on 65% sen verotusarvosta. Tähän asti ihan OK. Mutta sitten ilmoittivat, että koska omistan asuntoja (velattomia), he haluavat myös ne vakuudeksi. Siten 500 000 euron lainan vakuudet olisivat olleet verotusarvoltaan 1.4 milj. euroa, myyntihinnaltaan huomattavasti enemmän.Eli jos olisin ollut tyhmä ja hyväksynyt pankin ehdotuksen, olisi pankki voinut kuukauden kuluttua todeta, että laina menee maksuun samantien ja jos minulla ei olisi heti ollut lainasummaa palautettavaksi, pankki olisi voinut myydä omaisuuteni pilkkahinnalla.

MIksi laina menisi maksuun saman tien ja mitä kuvittelet pankin hyötyvän siitä, että he myyvät omaisuutesi, kun saavat siitä kuitenkin vain 500 000 euroa itselleen? Jos myyntihinta on enemmän ja omaisuutesi on helppo myydä, sinullehan se loppu jää. Miksi he myisivät omaisuutesi pilkkahintaan, jos saisivat helpolla enemmänkin? Vain sinua kiusatakseen?

Mikä ihmeen loppu? Tuossakin jutussa pankki myi alihintaan maatilan, joten mikä ihmeen loppu jäi velanottajalle?

No se loppu, jonka sinä saat myydessäsi omaisuuden. Juurihan tuossa sanottiin, että omaisuuden arvo on 1,4 euroa ja laina 500 000 euroa. Aloituksen jutussa tilanne oli päinvastainen. Lainaa oli 4 miljoonaa, mutta tilan arvo ei lähellekään sitä. Joku oli tarjonnut yli miljoonan.

Tuon tilan arvo oli suurempi, jo pelkästään navetan sisällä olevat laitteet olivat arvokkaammat kuin tilasta maksettu summa.

Lisäksi jos omaisuuteni on lainan vakuutena, ei minulla ole oikeutta myydä sitä ilman pankin lupaa.Kai sinä tälläisen pikkuseikan tiedät?

Niin, tässä jutussa olikin jotain hämärää enkä alun perin tajunnut, miten pankki on antanut tuollaisen lainan ja nyt sitten myy pilkkahintaan. Neljää miljoonaahan tuosta tilasta ei kukaan maksaisi. Luulen, että tässä on nyt pankki lähtenyt leikkimään noilla johdannaisilla ja kun siinä onkin käynyt köpelösti, pitää vain äkkiä saada kaikki mahdollinen realisoitua. Täsmälleen sama kuin kävi Yhdysvalloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras av-palstan talousneuvo on se, että lainan lyhennys vastaa säästämistä.
Ja miksei, onhan lainan lyhentäminen ihan sananmukaisesti "kuin laittaisi rahaa pankkiin". Tosin ne rahat menevät pankille eikä itselle, mikä saattaa kaiken sen kiireen keskellä jäädä  ymmärtämättä.

Itseasiassa lainan lyhentäminen vastaa säästämistä, koska maksaessaan lainaa asiakas kasvattaa omaisuuttaan eli säästää. Lainanmaksussa hyöty ei mene pankille vaan itselle, koska lainaa on otettu jonkin asian hankkimiseen itselle, ei pankille. Siten lainan maksaminen  on säästämistä jälkikäteen.

Riippuu täysin lainarahan käytöstä. Useimmat käyttävät lainan asuntoon tms omaisuuteen, mutta jos se käytetään kulutukseen, niin se ei ole säästämistä. Mutta toisaalta voihan sen ajatella niinkin, että toiset säästävät esim lomamatkaan etukäteen ja toiset maksavat matkan jälkikäteen. Eli ihan samaa rahaa samalla tavalla, mutta ajankohta vain on eri. Ja korko tietysti.

Eli jos kerään tililleni rahaa ja käytän sen sitten kulutukseen (vaikka matkoihin, autoon tai uuteen polkupyörään) niin en olekaan säästänyt,koska raha meni jotenkin väärään kohteeseen?

Eikös säästäminen tarkoita sitä, että omaisuus karttuu. Esim uusi auto on mahdollisimman huono sijoituskohde, koska sen arvo tippuu heti yli 10% kun ajat sen kotiin autokaupasta. Lomamatka on kuluttamista, rahat meni kokonaan. Asunnon ostaminen on sijoittamista, josta voi saada tuottoa vuokratuloilla tai arvonnousulla jossakin vaiheessa.

Säästäminen on säästämistä riippumatta siitä, mikä on rahojen käyttökohde. Sijoittaminen taas ei ole säästämistä vaan sijoittamista, siinä on tavala tai toisella mukana pääoman menettämisen riski.

Niin niin, mutta jos maksat kulutustasi lainalla, sinulla ei ole mitään säästettyjä rahoja, ainoastaan velan maksua. Jos käytät rahan matkaan, sinä olet kuitenkin saanut sitä rahaa säästöön. Säästäminen edellyttää, että jotain jää. Ennen lomamatkaa sinulle jää rahaa, jonka sitten myöhemmin käytät lomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras av-palstan talousneuvo on se, että lainan lyhennys vastaa säästämistä.

Ja miksei, onhan lainan lyhentäminen ihan sananmukaisesti "kuin laittaisi rahaa pankkiin". Tosin ne rahat menevät pankille eikä itselle, mikä saattaa kaiken sen kiireen keskellä jäädä  ymmärtämättä.

Itseasiassa lainan lyhentäminen vastaa säästämistä, koska maksaessaan lainaa asiakas kasvattaa omaisuuttaan eli säästää. Lainanmaksussa hyöty ei mene pankille vaan itselle, koska lainaa on otettu jonkin asian hankkimiseen itselle, ei pankille. Siten lainan maksaminen  on säästämistä jälkikäteen.

Riippuu täysin lainarahan käytöstä. Useimmat käyttävät lainan asuntoon tms omaisuuteen, mutta jos se käytetään kulutukseen, niin se ei ole säästämistä. Mutta toisaalta voihan sen ajatella niinkin, että toiset säästävät esim lomamatkaan etukäteen ja toiset maksavat matkan jälkikäteen. Eli ihan samaa rahaa samalla tavalla, mutta ajankohta vain on eri. Ja korko tietysti.

Eli jos kerään tililleni rahaa ja käytän sen sitten kulutukseen (vaikka matkoihin, autoon tai uuteen polkupyörään) niin en olekaan säästänyt,koska raha meni jotenkin väärään kohteeseen?

Eikös säästäminen tarkoita sitä, että omaisuus karttuu. Esim uusi auto on mahdollisimman huono sijoituskohde, koska sen arvo tippuu heti yli 10% kun ajat sen kotiin autokaupasta. Lomamatka on kuluttamista, rahat meni kokonaan. Asunnon ostaminen on sijoittamista, josta voi saada tuottoa vuokratuloilla tai arvonnousulla jossakin vaiheessa.

Säästäminen on säästämistä riippumatta siitä, mikä on rahojen käyttökohde. Sijoittaminen taas ei ole säästämistä vaan sijoittamista, siinä on tavala tai toisella mukana pääoman menettämisen riski.

Tällä hetkellä kun korot on miinuksella ja inflaatiota kuitenkin on,  säästämisessä ilman sijoittamista häviät kokoajan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras av-palstan talousneuvo on se, että lainan lyhennys vastaa säästämistä.
Ja miksei, onhan lainan lyhentäminen ihan sananmukaisesti "kuin laittaisi rahaa pankkiin". Tosin ne rahat menevät pankille eikä itselle, mikä saattaa kaiken sen kiireen keskellä jäädä  ymmärtämättä.

Itseasiassa lainan lyhentäminen vastaa säästämistä, koska maksaessaan lainaa asiakas kasvattaa omaisuuttaan eli säästää. Lainanmaksussa hyöty ei mene pankille vaan itselle, koska lainaa on otettu jonkin asian hankkimiseen itselle, ei pankille. Siten lainan maksaminen  on säästämistä jälkikäteen.

Riippuu täysin lainarahan käytöstä. Useimmat käyttävät lainan asuntoon tms omaisuuteen, mutta jos se käytetään kulutukseen, niin se ei ole säästämistä. Mutta toisaalta voihan sen ajatella niinkin, että toiset säästävät esim lomamatkaan etukäteen ja toiset maksavat matkan jälkikäteen. Eli ihan samaa rahaa samalla tavalla, mutta ajankohta vain on eri. Ja korko tietysti.

Eli jos kerään tililleni rahaa ja käytän sen sitten kulutukseen (vaikka matkoihin, autoon tai uuteen polkupyörään) niin en olekaan säästänyt,koska raha meni jotenkin väärään kohteeseen?

Eikös säästäminen tarkoita sitä, että omaisuus karttuu. Esim uusi auto on mahdollisimman huono sijoituskohde, koska sen arvo tippuu heti yli 10% kun ajat sen kotiin autokaupasta. Lomamatka on kuluttamista, rahat meni kokonaan. Asunnon ostaminen on sijoittamista, josta voi saada tuottoa vuokratuloilla tai arvonnousulla jossakin vaiheessa.

Säästäminen on säästämistä riippumatta siitä, mikä on rahojen käyttökohde. Sijoittaminen taas ei ole säästämistä vaan sijoittamista, siinä on tavala tai toisella mukana pääoman menettämisen riski.

Itse asiassa sijoittamisessa ei ole riski pääoman menettämisestä vaan arvon alenemisessa. Omaisuuttasi ei kukaan vie, mutta ne saattavat menettää arvonsa. Sama pätee rahaankin. Tosin riski on paljon pienempi, mutta kuitenkin olemassa.