Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuossa kandeissa kidutetaan tuota pikkulasta???!!!!
Lapsiparka
23.05.2017 |
Ja lääkäri vielä väitti ettei tuon ikäinen muista mitään. Takuulla muistaa ja kunnon traumat voi jäädä.
En kyllä omalle olis antanut ilman nukutusta tehä tuommosta. Sit vielä kuvaaja siinä, voi hohhoijjaa!
Kommentit (31)
Lapset kyllä helposti huutavat hirveästi sellaisessa tilanteessa, jossa väkisin pidetään kiinni, vaikkei niin sattuisikaan. En tosin väitä, ettei lapsi tuossa tilanteessa olisi kipua tuntenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten 2 v voi olla jo mätähammas? Ihanko on annettu sokerimehuja ja karkkeja sun muuta roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kyllä helposti huutavat hirveästi sellaisessa tilanteessa, jossa väkisin pidetään kiinni, vaikkei niin sattuisikaan. En tosin väitä, ettei lapsi tuossa tilanteessa olisi kipua tuntenut.
Tietenkin! Etkö sä huutais jos pidettäisiin väkisin kiinni? Tilanteessa missä et ymmärrä mitä tapahtuu ja sun kehoon selvästi kajotaan?
Minusta lapsen väkisin kiinnipito ei lähtökohtaisesti ole sen hyväksyttävämpää kuin aikuisenkaan, etenkään jos tilanne pitkittyy ja vaihtoehtoja on. Joskus on pakko tai esim. jos toimenpide on hyvin nopea (tyyliin rokotus). Mutta toi oli jo kidutusta, etenkin suu on jokaiselle aika herkkä paikka.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten tuollaista vielä ihan iloisesti näytetään telkkarissa, että kattokaa, tällaista tämä. Kertoo juuri siitä, miten kidutusta pidetään vielä ihan luonnollisena osana suomalaista terveydenhuoltoa.
En edes halua katsoa, koska haluan saada unta enkä mitään post-traumaattista reaktiota. Kuulun näihin traumatisoituneisiin itse ja kyllä kuulkaa, vaikka ei tietoisesti muistaisi, niin alitajunta ja keho muistaa. Joka muuta väittää puhuu silkkaa paskaa. Ette uskoisikaan miten paljon "sairaalaraiskaukset" ovat mun elämääni haitanneet ja haittaavat edelleen.
Jatkan vielä kertomalla tällaisen yhden kuriositeetin, ja tämä ei toki ole niitä pahimpia seurauksia lähelläkään mutta kertoo jotakin siitä, miten syvälle nuo traumat jäävät -sitä syvemmälle juuri kun on niin nuori ettei tietoinen mieli pysty asiaa käsittämään! Nimittäin mä saan hirveän ahdistuskohtauksen ja suistun aivan tolaltani, kun missään vähänkään laitosmaisessa ympäristössä kuulen lapsen itkua. Tulee niin paha olo, että kuvottaa oikein. Tulee tärinä, itkuisuus, kuvotus, ahdistus,... ja siitä kestää hetki toipua.
Kerran, kun näin sairaala-ohjelmassa kun naista katetroitiin puolipakolla, suistuin käytännössä masennukseen siitä. Ja voitteko kuvitella sitä taustalla aina jylläävää pelkoa siitä, että joutuisin operoitavaksi. Syövässäkään ei pelota kuolema vaan sairaala. Lapsuus meni päivittäisessä ahdistuksessa ja sairaalan miettimisessä. Ja tosiaan näiden kokemieni operointien aikana olen ollut 1-3 vee, eli asian ei kai minuun kuuluisi mitenkään vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten tuollaista vielä ihan iloisesti näytetään telkkarissa, että kattokaa, tällaista tämä. Kertoo juuri siitä, miten kidutusta pidetään vielä ihan luonnollisena osana suomalaista terveydenhuoltoa.
En edes halua katsoa, koska haluan saada unta enkä mitään post-traumaattista reaktiota. Kuulun näihin traumatisoituneisiin itse ja kyllä kuulkaa, vaikka ei tietoisesti muistaisi, niin alitajunta ja keho muistaa. Joka muuta väittää puhuu silkkaa paskaa. Ette uskoisikaan miten paljon "sairaalaraiskaukset" ovat mun elämääni haitanneet ja haittaavat edelleen.
Jatkan vielä kertomalla tällaisen yhden kuriositeetin, ja tämä ei toki ole niitä pahimpia seurauksia lähelläkään mutta kertoo jotakin siitä, miten syvälle nuo traumat jäävät -sitä syvemmälle juuri kun on niin nuori ettei tietoinen mieli pysty asiaa käsittämään! Nimittäin mä saan hirveän ahdistuskohtauksen ja suistun aivan tolaltani, kun missään vähänkään laitosmaisessa ympäristössä kuulen lapsen itkua. Tulee niin paha olo, että kuvottaa oikein. Tulee tärinä, itkuisuus, kuvotus, ahdistus,... ja siitä kestää hetki toipua.
Kerran, kun näin sairaala-ohjelmassa kun naista katetroitiin puolipakolla, suistuin käytännössä masennukseen siitä. Ja voitteko kuvitella sitä taustalla aina jylläävää pelkoa siitä, että joutuisin operoitavaksi. Syövässäkään ei pelota kuolema vaan sairaala. Lapsuus meni päivittäisessä ahdistuksessa ja sairaalan miettimisessä. Ja tosiaan näiden kokemieni operointien aikana olen ollut 1-3 vee, eli asian ei kai minuun kuuluisi mitenkään vaikuttaa.
oletko lukenut omat sairauskertomuksesi tuolta ajalta?
En tiedä mikä siinä on mutta lapsia harvoin kohdellaan kovin kunnioittavasti sairaalassa. Itse olin n . 12-13 -vuotias kun lääkäri täysin varottamatta veti paitani ylös ja jouduin istumaan rinnat paljaina kandijoukon ja muiden potilaiden katsellessa. Herkässä murrosiän vaiheessa olevalle tytölle se oli varsin kamala kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten tuollaista vielä ihan iloisesti näytetään telkkarissa, että kattokaa, tällaista tämä. Kertoo juuri siitä, miten kidutusta pidetään vielä ihan luonnollisena osana suomalaista terveydenhuoltoa.
En edes halua katsoa, koska haluan saada unta enkä mitään post-traumaattista reaktiota. Kuulun näihin traumatisoituneisiin itse ja kyllä kuulkaa, vaikka ei tietoisesti muistaisi, niin alitajunta ja keho muistaa. Joka muuta väittää puhuu silkkaa paskaa. Ette uskoisikaan miten paljon "sairaalaraiskaukset" ovat mun elämääni haitanneet ja haittaavat edelleen.
Jatkan vielä kertomalla tällaisen yhden kuriositeetin, ja tämä ei toki ole niitä pahimpia seurauksia lähelläkään mutta kertoo jotakin siitä, miten syvälle nuo traumat jäävät -sitä syvemmälle juuri kun on niin nuori ettei tietoinen mieli pysty asiaa käsittämään! Nimittäin mä saan hirveän ahdistuskohtauksen ja suistun aivan tolaltani, kun missään vähänkään laitosmaisessa ympäristössä kuulen lapsen itkua. Tulee niin paha olo, että kuvottaa oikein. Tulee tärinä, itkuisuus, kuvotus, ahdistus,... ja siitä kestää hetki toipua.
Kerran, kun näin sairaala-ohjelmassa kun naista katetroitiin puolipakolla, suistuin käytännössä masennukseen siitä. Ja voitteko kuvitella sitä taustalla aina jylläävää pelkoa siitä, että joutuisin operoitavaksi. Syövässäkään ei pelota kuolema vaan sairaala. Lapsuus meni päivittäisessä ahdistuksessa ja sairaalan miettimisessä. Ja tosiaan näiden kokemieni operointien aikana olen ollut 1-3 vee, eli asian ei kai minuun kuuluisi mitenkään vaikuttaa.
oletko lukenut omat sairauskertomuksesi tuolta ajalta?
Hyvä kysymys, oon monesti miettinyt että pitäisikö ne tilata jostain. En ole jotenkin kyennyt.
Lastenlääkäri kirjoitti:
Tuon ikäisellä lapsella ei ole vielä kehittynyt kyky tuntea pelkoa tai kipua eli mitä pahaa siinä muka tapahtui? Sitä paitsi tuskin kukaan muistaa aikaa ennen kuin oli noin 5-6 vuotias.
Olipas hauska trolli. Melkein naurattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tuosta katsoa videon jostakin? Googlella en ainakaan löytänyt ja tahtoisin tietää paremmin, mistä puhutaan.
Ihan ohis, mutta tulipa mieleen. Meillä jouduttiin tikkaamaan 2-vuotiaan käsi. Lääkäri jotain sähläsi ja joutui useampaan kertaan poistamaan tikit ja laittamaan uudestaan. Puudutteet ei vissiin kunnolla toimineet, kun niitä haavasta pursuikin ulos laittaessa. Melkein tunnin lapsi huusi tuskissaan ja hädissään tuon operaation aikana.
Ja jäi muuten traumat, edelleen 4-vuotiaana menee ihan paniikkiin jos haavasta tulee verta. Kivusta ei juurikaan itke, mutta haavoista huutaa aivan hädissään eikä niitä pysty puhdistamaankaan kun pistää paniikissa vastaan niin kovasti.