Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksiköhän olen aina ollut niin ei-tykätty, ei-toivottu ja yhdentekevä kaikille ympärilläni oleville / olleille ihmisille?
23.05.2017 |
Nopeasti vähän historiastani; sylivauvana isäni päätti ettei halua minua elämäänsä eli totaalihylkäys. Äiti yritti olla äiti, mutta jollain lailla häpeä au-lapsesta kuitenkin vaikutti kaikkeen. Isäpuoli suorastaan inhosi minua (tuli elämääni ollessani 3v), puhumattakaan hänen suvustaan. Olin häpeäpilkku. Kouluaikojen kaverit olivat kavereita silloin kun se heille parhaiten sopi, mutta minulle oli aina helppo tehdä ohareita ym. loukkaavia asioita. Jonkun verran kiusattiin. Myöhemmin teininä (kasvoin yllättäen kauniiksi) maineeni mustattiin ja loattiin. Olin aika hylkiö kotikaupungissani.
Tänä päivänä sama jatkuu, vaikka olen aikuinen nainen, hyvä koulutus, hyvä työpaikka, perhe (avioliitossa ja 2 lasta). Kohtaan jatkuvasti torjutuksi tulemista, hylkäämisiä, non-verbaalista viestiä siitä miten ei-toivottu olen. Minulle voi sanoa mitä tahansa, monet tuntuvat ajattelevan näin. Kohtaan esimerkiksi paljon sellaista, että ystävät puhuvat niistä PARHAISTA ystävistään minulle eli alleviivaavat etten minä ainakaan sellainen ole. Koen sen hyvin loukkaavana.
Olen hyväkäytöksinen, nöyrä, kuulemma hauskaa seuraa ja mukaudun helposti. En ole vaatimassa koko ajan jotain itselleni. Miksi törmään aina uudelleen ja uudelleen tähän samaan kuvioon - älä vaan kuvittele itsestäsi yhtään mitään! Minut on töötätty maan rakoon niin monen monituista kertaa, että en jaksa edes enää laskea. Vaikka menisin ihan uutena ja avoimin mielin täysin vieraaseen porukkaan, törmään hyvin pian samaan ilmiöön kuin aina, joten vian täytyy olla minussa.
Ainoat ihmiset maailmassa, jotka minua arvostavat ja rakastavat ovat minun lapset ja mies. Heitä varten elän.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Sekoitatkohan nyt henkilöitä, en ole ap!
Mihinkähän tämä kommentti liittyy? Kukaan ei kuvittele sinun olevan ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä viesti on neutraali. Siinä kuitenkin todetaan, että on epäsopivaa kysyä käytännön neuvoja, miten omaa arvoa voi nostaa. Viestissä kehotetaan mieluummin hakeutumaan terapiaan, kuin kysyä täällä. Tästä sanoin, että mielestäni se on dissaamista, ehkä se on väärä sana valinta.
En itse ymmärrä, miksi asiaa ei sovi kysyä. En näe kysymyksen olevan epäsopiva. Täällä voi kysellä vertaistukea saman kokeneilta ja käydä terapiassa, eihän ne tosiaan pois sulje?
En ole ap, kysyn mielenkiinnosta, lähinnä ammattiauttajana esiintyviltä, mitä kokemuksia hänellä on aiheesta, sekä niiltä, jotka asian kanssa on painineet ja sen selittäneet, omia kokemuksia aiheesta.
Jos kysymykseni loukkaa tai tuntuu hassulta tälle palstalle sinun mielestäsi, sen voi jättää omaan arvoonsa, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viesti on neutraali. Siinä kuitenkin todetaan, että on epäsopivaa kysyä käytännön neuvoja, miten omaa arvoa voi nostaa. Viestissä kehotetaan mieluummin hakeutumaan terapiaan, kuin kysyä täällä. Tästä sanoin, että mielestäni se on dissaamista, ehkä se on väärä sana valinta.
En itse ymmärrä, miksi asiaa ei sovi kysyä. En näe kysymyksen olevan epäsopiva. Täällä voi kysellä vertaistukea saman kokeneilta ja käydä terapiassa, eihän ne tosiaan pois sulje?
En ole ap, kysyn mielenkiinnosta, lähinnä ammattiauttajana esiintyviltä, mitä kokemuksia hänellä on aiheesta, sekä niiltä, jotka asian kanssa on painineet ja sen selittäneet, omia kokemuksia aiheesta.
Jos kysymykseni loukkaa tai tuntuu hassulta tälle palstalle sinun mielestäsi, sen voi jättää omaan arvoonsa, eikö?
Siinä ei sanuttu sanallakaan ettei saa tai sovi kysyä. Todettiin vain, että parempaa apua saat ammattiauttajalta. Sen jälkeen kerrottiin miten voisit hakea omia vahvuuksiasi ja niiden kautta vahvistaa itsetuntoasi.
Onko kukaan epäillyt sinulla jotain nepsy ongelmia? Aspergin kirjoa tms? Tulkitset lukemaasi erikpisesti.
Olen itse päässyt käymään terapiassa, missä minulle on todettu etten oikein ymmärrä tunteitani, ja että tunneyhteys asioihin puuttuu. En siis pysty olemaan intuitiivinen ja lämmin, koska se tunnemoottori puuttuu! Samoin en osaa puolustaa itseäni jämäkästi, koska tunteen ohjaus (= olipa tuo ilkeästi sanottu, hyi, älähdänpäs takaisin!) puuttuu. Tunneyhteyden puuttumisen huomaa noissa hankalissa tilanteissa, jolloin lamaannun tai alan suorittaa mekaanisesti sopivaa toimintamallia. En pysty olemaan vilpittömän aito ja lämmin, koska onnellisuuskin on minulta hukassa :(
Päädyn varmaan siksi aina paitsioon ihmissuhteissani. Olen pinnallinen, kylmä botti, hädin tuskin ihminen itsekään. Minusta löytyy vain se pinnallinen vuorovaikutuksen taso, eli työkavereita ym hyvänpäiväntuttuja kyllä löytyy. Mutta olen hukannut itse itsestäni sen maaperän, minne ystävyys juurtuu :(
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viesti on neutraaili. Siinä kuitenkin todetaan, että on epäsopivaa kysyä käytännön neuvoja, miten omaa arvoa voi nostaa. Viestissä kehotetaan mieluummin hakeutumaan terapiaan, kuin kysyä täällä. Tästä sanoin, että mielestäni se on dissaamista, ehkä se on väärä sana valinta.
En itse ymmärrä, miksi asiaa ei sovi kysyä. En näe kysymyksen olevan epäsopiva. Täällä voi kysellä vertaistukea saman kokeneilta ja käydä terapiassa, eihän ne tosiaan pois sulje?
En ole ap, kysyn mielenkiinnosta, lähinnä ammattiauttajana esiintyviltä, mitä kokemuksia hänellä on aiheesta, sekä niiltä, jotka asian kanssa on painineet ja sen selittäneet, omia kokemuksia aiheesta.
Jos kysymykseni loukkaa tai tuntuu hassulta tälle palstalle sinun mielestäsi, sen voi jättää omaan arvoonsa, eikö?
Kuka täällä mielestäsi esiintyy ammattiauttajana? Itse en ole ainoatakaan viestiä niin tulkinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse päässyt käymään terapiassa, missä minulle on todettu etten oikein ymmärrä tunteitani, ja että tunneyhteys asioihin puuttuu. En siis pysty olemaan intuitiivinen ja lämmin, koska se tunnemoottori puuttuu! Samoin en osaa puolustaa itseäni jämäkästi, koska tunteen ohjaus (= olipa tuo ilkeästi sanottu, hyi, älähdänpäs takaisin!) puuttuu. Tunneyhteyden puuttumisen huomaa noissa hankalissa tilanteissa, jolloin lamaannun tai alan suorittaa mekaanisesti sopivaa toimintamallia. En pysty olemaan vilpittömän aito ja lämmin, koska onnellisuuskin on minulta hukassa :(
Päädyn varmaan siksi aina paitsioon ihmissuhteissani. Olen pinnallinen, kylmä botti, hädin tuskin ihminen itsekään. Minusta löytyy vain se pinnallinen vuorovaikutuksen taso, eli työkavereita ym hyvänpäiväntuttuja kyllä löytyy. Mutta olen hukannut itse itsestäni sen maaperän, minne ystävyys juurtuu :(
Olet hakenut apua. Hienoa. Toivottavasti löydät yhteytesi tunteisiisi. Tsemppiä sinulle!
Uskon että Ap että nämä kiusaajat ovat sinulle kateellisia! Ja siksi ottavat sinut silmätikuksi. Näin kävi myös minulle ja koin koulukiusaamista. Tällöin kasvatin paksun nahan ja kun tuli aika mennä lukioon, menin naappurikuntaan. Ongelma ratkesi tällöin tällä. Myös työelämässä olen törmännyt tähän samaan ilmioon. Muka-mukavat ihmiset rupeavat piilovittuilemaan päin naamaa ja jättävät porukasta ulos. Ei auta kuin löytää se oma porukka töistä (esim eri osastolta mikäli firma on tarpeeksi iso). Jos omaa porukkaa ei löydy niin sitten kuvittelee itse olevansa Teflonia, johon mikään piilovittuilu ei tartu ja vaan jatkaa oman uransa luontia. Ikinä ei saa näyttää että piilovittuilu/päin naamaan vittuilu harmittaa sinua (vaikka toki näin tekeekin). Ihmiset ovat kateellisia ihan käsittämättömistä asioista (onnellinen parisuhde, terveys, hoikkuus, pitkät hiukset, lapset, puoliso, hieno auto, sukulaiset, jne you name it).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen henkisen puolen ammattilainen. Kun itse arvostaa itseään, muutkin arvostavat. Jos on lapsena tai nuorena kokenut väheksyntää, ilman aktiivista paneutumista asiaan tilanne voi jäädä pysyväksi. Sen takia ap. On hyvä harjoitella ajattelua, että sinä et ole huono, vaan sinua on kohdeltu huonosti. Se ei ole sinun vikasi. Olet arvokas ihminen ja kerro se tarvittaessa jollekkin ystävällesi. Älä anna väheksyä itseäsi, vaan käyttäydy hyvin ja kohteliaasti kaikkia kohtaan.
Tämä on hyvä neuvo. Ap kertoo kuintenkin, että ainoat ketä hänellä tällähetkellä on, on oma mies ja lapset. Sitä omaa arvostusta voi oppia suhteessa muihin, kun saa arvostavaa kohtelua ja palautetta. Useiden arvostavien kokemuksien myötä voi alkaa luottaa omaan arvoonsa. Jos näin ei ole, koska vetää vääriä tyyppejä puoleensa, tilanne on sitten eri.
Se, että ei anna muiden väheksyä itseään on avain. Mutta miten sitä oppii ns kynnysmatosta ’ystävällisen jämäkäksi oman arvon puolustajaksi’?
Oman kokemuksen mukaan, olin itse huonosti kohdeltu pitkään eräässä paikassa, kunnes en enää jaksanut ja suutuin. Se oli ihan hyvä ja terve reaktio tilanteeseen. Kuitenkin, toivon oppivani kertomaan asiani jatkossa jämäkän ystävällisesti ilman ylimenevää suuttumista.
Harva kuitenkaan oppii näin vaikeita juttuja, ilman jonkinlaista ”hermon menetystä” tai totaalista väsymistä siihen omaan toistuvaan reagointi tapaan. Ihminen vastustaa luonnostaan muutosta viimeiseen asti. Vaikka saman aikaisesti sitä nimenomaa kaipaa ja haluaa.
Ainakin itsellä on se kokemus, että vaikka miten haluaisin oppia näitä asioita siististi, on se usein aika roiskeista, yrityksen ja erehdyksen kautta menemistä, vaikken ketään tahallisesti halua loukata. Viha/ suuttuminen on luonnollinen reaktio rajan rikkomiseen, se pitäisi osata vaan valjastaa ilmeisesti juurikin jämäkkyydeksi käytöksessä.
Kysy. Jos joku aiheettomasti yrittää alistaa, opettele kysymään. Esimerkiksi Miksi sinä sanot noin, vaikka tiedät, että se ei tunnu minusta hyvältä. Tai Mitä vikaa minussa mielestäsi on, kun puhut minulle noin. Selvennä vähän. Ei tarvitse monta kertaa kysyä, kun asiaan tulee korjaus ja kysyjän itsetunto vähän kohenee.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse päässyt käymään terapiassa, missä minulle on todettu etten oikein ymmärrä tunteitani, ja että tunneyhteys asioihin puuttuu. En siis pysty olemaan intuitiivinen ja lämmin, koska se tunnemoottori puuttuu! Samoin en osaa puolustaa itseäni jämäkästi, koska tunteen ohjaus (= olipa tuo ilkeästi sanottu, hyi, älähdänpäs takaisin!) puuttuu. Tunneyhteyden puuttumisen huomaa noissa hankalissa tilanteissa, jolloin lamaannun tai alan suorittaa mekaanisesti sopivaa toimintamallia. En pysty olemaan vilpittömän aito ja lämmin, koska onnellisuuskin on minulta hukassa :(
Päädyn varmaan siksi aina paitsioon ihmissuhteissani. Olen pinnallinen, kylmä botti, hädin tuskin ihminen itsekään. Minusta löytyy vain se pinnallinen vuorovaikutuksen taso, eli työkavereita ym hyvänpäiväntuttuja kyllä löytyy. Mutta olen hukannut itse itsestäni sen maaperän, minne ystävyys juurtuu :(
Tosi ikävä kuulla, että sinulla on tuollainen vaikeus. Tiedän kokemuksesta, mistä puhut. Voin kuitenkin tarjota rohkaisun sanan, sillä olen itse ollut samanlainen, mutta onnistunut murtautumaan siitä kuoresta, jonka oli ympärilleni kasvanut. Toki se vaati ja vaatii edelleen työskentelyä ja tarkkailua, ja tulokset näkyvät hitaasti.
Näkisin kuitenkin, että olet jo pitkällä, kun tiedostat tuon ongelman. Hyvä! Siitä voi alkaa sinun matkasi kohti täydempää, tyydyttävämpää elämää suhteessa itseesi ja toisiin.
Osaisinpa antaa jotain käytännön neuvoja. Se on vaikeaa, mutta ehkä alan kirjallisuus voisi auttaa sinua, kuten se on auttanut minuakin. Etsi vaikka googlen kautta aiheeseen liittyviä teoksia, se on nykyään helppoa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liika kiltteys ja alistuvuus saa muissa aikaan sadismia jossain ollut tutkimustakin aiheesta psykologiaa?.kilttinä ihmisenä ite koin ikäviä, sitten muokkasin käytöstäni, aloin vaatia itseäni kohtaan hyvää käytöstä muilta. se auttoi hieman tilannetta. vaadi muilta hyvää käytöstä,älä ota vastaan ilkeetä käytöstä.
Alue: Aihe vapaa
Sinänsä mielenkiintoista ,miten tulkitset edellisen viestin dissaavan si.un viestiäsi? Miksi? Koska vastaus oli eri kuin ajattelit? Huomaatko mitään tästä reaktiostasi sinänsä neutraaliin viestiin?