Yllätyssynnytyksiin liittyvä kysymys - jos potkut eivät tunnu, niin eikö raskausmaha kuitenkin hytky ja heilu sikiön liikkuessa?

Eiköhän se syy löydy korvien välistä, miksi ei huomaa?

En kyllä kehtais iltalehtiin mennä huutelemaan, että yllätyssynnytys tuli ja mitään en oo huomannut.

No mulla ei vatsa hytkynyt ja maha oli joka kerta (4 raskautta) tosi pieni, vauvat kasvoivat jotenkin tosi "syvällä" eli ei niinku toisilla että tuntee raajat helposti läpi jne.. Tiesin kyllä olevani raskaana, mut monet ulkopuoliset ei tietänyt :D Voisin varmaan olla aika pitkäänkin huomaamatta raskaana, jos ehkäisy vaikka pettäisi kosla myöskään selkeitä alkuraskauden oireita mulla ei ole koskaan ollut :)

Hmm, noh minä olen hoikka ja raskausvatsat ovat olleet isoja (3kpl) ja kertaakaan ei ole ulospäin näkynyt mitään. Mulla on ilmeisesti ollut aika paljon lapsivettä, sikiö kääntynyt aikaisessa vaiheessa ylösalaisin potkutellen tuolla kylkiluiden suojassa ja muutenkin ollut tilaa rauhassa potkia kun olen pitkä. Muutenkin potkut ovat tuntuneet tosi vaimeilta loppuun asti vaikka vauvat ovat terveitä olleet ja ultrassa nähty kovasti myllänneen.

Minulla on kolme lasta. Vain esikoisen liikkeet ja potkut olen tuntenut.

Täysin mahdollista olla tietämättä raskaana. Sattuu myös ihan perheenäideillekin, ettei tiedetä, kun oireita ja tuntemuksia ei ole. Eivät kaikki yllätysraskaudet satu teininuorille.

Mulla on edessä istukka ja jonkin verran ylimääräistä vatsassa. Raskauden alussa olin 164/69 ja nyt rv 35 painan 76kg. Potkut näkyvät ulospäin hyvin selvästi. Tunnen vauvan pepun, selän, jalat(kantapäät) tunnustelemalla vatsaa. Ja välillä vauva oikeen työntää näitä joten sen näkee päällepäin. Välillä vauva tosiaan muuttaa asentoaan, sen näkee vatsan hytkymisenä/liikkumisena. Ja toki sen myös tuntee ihan selvästi. Samoin hikan tuntee ja raskauden lopussa sen myös näkee. Lähes kaikille tulee harjoitussupistuksia ja rinnoista maitoa pieniä määriä. Joten jos raskautta ei huomaa edes loppuvaiheessa ei varmastikaan oman kropan tuntemus ole ihan huippuluokkaa. Tai sitten ei vaan kiinnosta mitä omassa vartalossa tapahtuu.

Ei minulla ainakaan maha ikinä hytkynyt. Mahakin alkoi näkyä vasta viikolta 30, mutta olisi voinut mennä lihomisen piikkin. Viikolla tuli ainoa varovainen raskauskysely. Muutenkin oireet olivat niin olemattomia, että jos ei tavallisesti erittäin säännölliset kuukautiset olisi jääneet pois, en olisi huomannut mitään ennen kuin ihan loppuraskaudesta.

Mielelläänhän sitä ajattelee, että nää yllärisynnytykset ovat päävikaisten tai päihdeongelmaisten juttuja. Näin mäkin ennen, mutta kun osui "omalle" kohdalle.

Kaverille kävi tuo klassinen, että lähti kesken työpäivän järkyttävien vatsakipujen takia lääkäriin ja synnytti pienen pojan.

Hän oli ilmavaivojen takia käynyt lääkärissä ja löytyi laktoosi-intoleranssikin. Vaivoja kuitenkin oli satunnaisesti, että hän pystyi elämään asian kanssa vaikka maidotonta linjaa sitten vetikin.

Mekin tapailtiin viikottain pari kolme kertaa, ei vaan näkynyt mitään. Ei kukaan ollut huomannut. Vaikka eräs toinen kaveri vitsillä kerran heitti, että ihan kuin olisit raskaana, kun niin hehkut. :)

Voin jotenkin ehkä ymmärtää sen, ettei raskautta huomaa, ihmismieli osaa sulkea sen pois.

Mutta se mikä näissä jutuissa ärsyttää, että lähes jokainen yllätyssynnyttäjä tai toimittaja tulkitsee jotkut raskauden aikaiset verenvuodot kuukautisiksi. Ne eivät ole kuukautiset. Raskauden aikana ei tule kuukautisia, koska ei tule ovulaatiotakaan. Aina sama juttu "kuukautiset tulivat normaalisti raskauden aikana". Jos joku ovuloisi joka kuukausi raskautensa aikana, niin se olisi IHME.

Kuukautiset tarkoittaa vuotoa, joka tulee noin kaksi viikkoa ovulaation jälkeen. Muut vuodot ovat sitten muita vuotoja, niille on joku muu syy. Raskauden aikana kohdunkaula ja -suu on herkempi eli se voi vuotaa, joillakin on hematooma kohdussa, joka vuotaa raskauden aikana, mutta koskaan milloinkaan se ei ole kuukautisvuotoa.

Että ei sitten vatsa kasva, vauva ei liiku, ei ole pahoinvointia, närästystä, ei paina loppuajasta virtsarakkoa, rinnat ei muutu pikku hiljaa isommiksi ja raskaammiksi, ei oo harjoitussupistuksia ynnä muuta. Ja piereminen ei oo raskausiore.

En usko. Uskon, että odottava kyllä tietää raskaudestaan, mutta sulkee asian pois jotenkin. Kun ei haluaisi olla raskaana ja kuvittelee, että mitä mieli ei tiedä ei ole sit olemassakaan.

Tyhjää täällä joku selittää, että ei hänenkään raskaudesta ulkopuoliset tienneet. Kun itse kuitenkin tiesi.

Vierailija kirjoitti:

Että ei sitten vatsa kasva, vauva ei liiku, ei ole pahoinvointia, närästystä, ei paina loppuajasta virtsarakkoa, rinnat ei muutu pikku hiljaa isommiksi ja raskaammiksi, ei oo harjoitussupistuksia ynnä muuta. Ja piereminen ei oo raskausiore.

En usko. Uskon, että odottava kyllä tietää raskaudestaan, mutta sulkee asian pois jotenkin. Kun ei haluaisi olla raskaana ja kuvittelee, että mitä mieli ei tiedä ei ole sit olemassakaan.

Tyhjää täällä joku selittää, että ei hänenkään raskaudesta ulkopuoliset tienneet. Kun itse kuitenkin tiesi.

Olen ihan samaa mieltä ja aina ajatellut, että ihminen vain sulkee mielestään raskauden. Ihan varmasti hän sen tietää. Ei minunkaan raskauksia ulkopuoliset huomanneet, mutta ei se mitenkään jäänyt itselle epäselväksi. Viidennessä raskaudessa potkutkin olivat vaimeita, kun istukka oli edessä.

Vauvat ovat mahassa(kin) erilaisia, mulla yksi vauva pyöri ja venytteli niin, että itkin lattialla kivusta. Toinen taas ei juurikaan liikkunut, olisi hyvin mennyt ilmavaivojen piikkiin koko homma. Siis jos se vauvamaha ei olisi röllöttänyt tuossa edessä kuin rantapallo heti vkosta12 eteenpäin..

Vierailija kirjoitti:

Mulla on edessä istukka ja jonkin verran ylimääräistä vatsassa. Raskauden alussa olin 164/69 ja nyt rv 35 painan 76kg. Potkut näkyvät ulospäin hyvin selvästi. Tunnen vauvan pepun, selän, jalat(kantapäät) tunnustelemalla vatsaa. Ja välillä vauva oikeen työntää näitä joten sen näkee päällepäin. Välillä vauva tosiaan muuttaa asentoaan, sen näkee vatsan hytkymisenä/liikkumisena. Ja toki sen myös tuntee ihan selvästi. Samoin hikan tuntee ja raskauden lopussa sen myös näkee. Lähes kaikille tulee harjoitussupistuksia ja rinnoista maitoa pieniä määriä. Joten jos raskautta ei huomaa edes loppuvaiheessa ei varmastikaan oman kropan tuntemus ole ihan huippuluokkaa. Tai sitten ei vaan kiinnosta mitä omassa vartalossa tapahtuu.

Taaai sitten vaan kaikilla ei tunnu samanlaiselta... Jos sinä tunnet liikkeet hyvin ja sinulla näkyy liikkeet ulospäin, ei se tarkoita että kaikilla pitäisi tuntua samalla tavalla. Jos kerta kaikkiaan ei TUNNU, niin ei sillä ole mitään tekemistä kropan tuntemisen tai kiinnostamisen kanssa.

Täällä ollaan viikolla 32 ja kyllä tunnen jo liikkeet hyvin, venyttelyt ja punkeamiset, mutta ei näy mitään liikkeitä ulospäin. Edellisissä raskauksissa saattoi ihan loppuvaiheessa näkyä hieman jotain. Joten ihan yksilöllistä sekin.

Eri raskauksissani olen huomannut, että kyllä se edessä oleva istukka voi vaimentaa aika tavalla verrattuna siihen, kun se on takana. Parin etuistukkaraskauden jälkeen oli takaistukkaraskaus ihan uudenlaista: ai tältäkö liikkeet voivatkin tuntua!

Maha minulla kyllä on nyt niin iso ettei raskautta voi olla huomaamatta. Mutta tunnen myös erään tosi pienikokoisen ja hoikan ihmisen, jonka raskauksia ei näe päälle kuin aivan loppuvaiheessa. En vieläkään käsitä, mihin vauva mahtuu hänessä piiloutumaan, mutta näin vain on.

Mistä on tieto, että lähes kaikilla tulee harjoitussupistuksia ja maitoa? Harjoitussupistuksia ei välttämättä huomaa, nehän kuuluvatkin olla kivuttomia ja ei sitä kiristystä välttämättä huomaa. Itsekin usein huomaan vasta vatsaa koskiessa, että siinähän on supistus menossa.

En ole kuullut, että maidon valuminen tosi yleistä olisi. Ja jos onkin, niin aina on kuitenkin niitä, joilla näin ei käy.

Kun ihmisiä on maailmassa miljardeja, niin aina mahtuu sekaan joku jolle sattuu useampi epätodennäköinen tapaus. On siis ihan mahdollista, että yllätyssynnytyksiä sattuu, vaikkei äiti olisikaan ihan tollo, kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.

Vierailija kirjoitti:

Että ei sitten vatsa kasva, vauva ei liiku, ei ole pahoinvointia, närästystä, ei paina loppuajasta virtsarakkoa, rinnat ei muutu pikku hiljaa isommiksi ja raskaammiksi, ei oo harjoitussupistuksia ynnä muuta. Ja piereminen ei oo raskausiore.

Kyllä. Juuri näin. Kaikilla ei vatsa kasva paljoakaan. Kaikilla ei ole pahoinvointia. Kaikilla ei ole närästystä. Kaikilla ei rinnat muutu. Kaikilla ei ole tuntuvia harjoitussupistuksia. Jne... Joillakin ei koko raskaus tuota juuri mitään muutoksia oloon, vaikka tietäisikin siitä.

Kaikilla varmaan tuntuu vauvan liikkeitä, mutta joillain tuntuu niin vaimeina, että niitä voi luulla joksiksin muuksikin. Samoin jos pitää käydä pissalla pari kertaa useammin vuorokaudessa, ei sitäkään välttämättä tule ajatelleeksi.

Ja jos nämä sattuvat samalle ihmiselle, siinä sitä sitten ollaan. Ei se mahdotonta ole. Ymmärrettävästi se on tosi harvinaista, mutta aina välillä harvinainenkin tapahtuu.

Psykiatrituttuni on näitä sitten debriifannutkin ja sanoi, että eivät ole kansankielellä täyspäisiä. 

Jokainen terve nainen tuntee olevansa raskaana jostain, merkkejä on niin moninaisia. Terveen sikiön liikkeet ovat hyvin voimakkaat, miltei joskus tuolilta meinaa pudota. Psyyke on mahtava voima, kun se jotain haluaa kieltää. 

Useinhan nämä ovat syrjäytyneitä päihdeäitejä ja vauva ei voi kohdussa hyvin. Mitä huonovointisempi vauva sitä vähemmän liikkeitä. Muutenkin ainehuuruissa on ehkä vaikea huomata kropan muutoksia. Ihan jokaisella kasvaa vatsa, oli sitten lihava tai laiha. 

Terve vauva liikkuu niin, että rytisee.  

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrituttuni on näitä sitten debriifannutkin ja sanoi, että eivät ole kansankielellä täyspäisiä. 

Jokainen terve nainen tuntee olevansa raskaana jostain, merkkejä on niin moninaisia. Terveen sikiön liikkeet ovat hyvin voimakkaat, miltei joskus tuolilta meinaa pudota. Psyyke on mahtava voima, kun se jotain haluaa kieltää. 

Mielenkiintoista.

Sain ensin 2 lasta IVF-alkuisesti, koska en tullut raskaaksi ns. perinteisellä menetelmällä. Kolmatta toivottiin kovasti ja oli jo päätetty vielä kerran yrittää, kun ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa ultrassa näkyikin lähes 35. raskausviikolla oleva vauva. Mitää oireita ei ollut aikaisemmin ja lapsi oli niin "syvällä", että potkuja ei tuntunut. Lihavakaan en ollut (170 cm/53 kg), joten lapsi ei jäänyt läskien alle. Terve lapsi sieltä tuli 2 vko myöhemmin, erittäin toivottu, joten nähtävästi en sitten ollut terve nainen  sinun mittapuullasi.

Vierailija kirjoitti:

Mielelläänhän sitä ajattelee, että nää yllärisynnytykset ovat päävikaisten tai päihdeongelmaisten juttuja. Näin mäkin ennen, mutta kun osui "omalle" kohdalle.

Kaverille kävi tuo klassinen, että lähti kesken työpäivän järkyttävien vatsakipujen takia lääkäriin ja synnytti pienen pojan.

Hän oli ilmavaivojen takia käynyt lääkärissä ja löytyi laktoosi-intoleranssikin. Vaivoja kuitenkin oli satunnaisesti, että hän pystyi elämään asian kanssa vaikka maidotonta linjaa sitten vetikin.

Mekin tapailtiin viikottain pari kolme kertaa, ei vaan näkynyt mitään. Ei kukaan ollut huomannut. Vaikka eräs toinen kaveri vitsillä kerran heitti, että ihan kuin olisit raskaana, kun niin hehkut. :)

Miksei olisi päävikainen? On monia tapoja olla sitä. 

Suolistovaivojen oloiset tuntemukset kuten laktoosi-intoleranssista johtuvat kivut ja ilmavaivat eivät mitenkään muistuta raskauden tuntemuksia. 

Jos vauva on taaksepäin suuntautuneessa kohdussa suolien takana, eivät vauvan liikkeet juuri pääse tuntumaan. Silloin vauva ei myöskään mahdu liikkumaan mitenkään kummoisesti.

Normaalistihan suolisto nousee ylös kohdun päälle ja vauva on heti ihoalaiskudosten alla.

Minä kävin vatsavaivojen kanssa lääkärissä vielä raskausviikolla 28 eikä edes lääkäri tajunnut, että olen raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrituttuni on näitä sitten debriifannutkin ja sanoi, että eivät ole kansankielellä täyspäisiä. 

Jokainen terve nainen tuntee olevansa raskaana jostain, merkkejä on niin moninaisia. Terveen sikiön liikkeet ovat hyvin voimakkaat, miltei joskus tuolilta meinaa pudota. Psyyke on mahtava voima, kun se jotain haluaa kieltää. 

Mielenkiintoista.

Sain ensin 2 lasta IVF-alkuisesti, koska en tullut raskaaksi ns. perinteisellä menetelmällä. Kolmatta toivottiin kovasti ja oli jo päätetty vielä kerran yrittää, kun ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa ultrassa näkyikin lähes 35. raskausviikolla oleva vauva. Mitää oireita ei ollut aikaisemmin ja lapsi oli niin "syvällä", että potkuja ei tuntunut. Lihavakaan en ollut (170 cm/53 kg), joten lapsi ei jäänyt läskien alle. Terve lapsi sieltä tuli 2 vko myöhemmin, erittäin toivottu, joten nähtävästi en sitten ollut terve nainen  sinun mittapuullasi.

Ja yhtään ei vyötärönymärys lähtenyt huolestuttavasti paisumaan?

Mutta saahan näitä tarinoita sepittää tai sitten ei ole päässä kaikki kohdillaan ja et tosiaan kahdenkaan raskauden jälkeen tunnistanut olevasi raskaana. 

Ehkä luonto olisikin hoitanut tämän siten, ettet saa lapsia. Äideiltä vaaditaan herkkyytä vauvan suhteen ja se alkaa jo raskausaikana.