Nainen ei voi tykätä lapsipuolistaan jos on miehen kanssa omia lapsia.

Naiset huolehtivat aina lapsista, vaikka olisivat kenen -

miehet eivät välitä omistaankaan.

Todella vihamielisiä ja vaarallisia ovat aina isäpuolet.

Maailma on täynnä tosipohjaisia kauhutarinoita lapsia kaapaavista sedistä ja hyväksikäyttävistä/ jopa tappavista isäpuolista.

Silti ihmisten hampaissa on aina ne äitipuolet, ja kansallissaduissakin parjataan aina lapsia kaappaavia naispuolisia noitia.

Miesten lapsivihamielisyys on siis jonkinlainen tabu?

Aikamoista yleistystä. Kyllä minä rakastan lapsipuoliani. En tietenkään täysin samalla tavalla kuin omiani, mutta silti todella paljon ja tärkeitä ovat.

Miten tuo eroaa miesten hormoneista ja tunteista? Ei ne miehenkään resurssit rajattomat ole.

Voiskohan siihen keksiä jonkun lääkkeen joka muuttaisi hormoonien toimintaa.

Ei ole totta

Joku hormoonihullu tänään ilmeisesti tehtailee avauksia.

Itselläni hormoneilla ei ollut mitään vaikutusta siihen, etten koskaan halunnut äitipuoleksi toisen miehen lapsille. Kyllä se oli ihan järkipäätös.

Ainakin omalla kohdallani osui oikeaan. Minulla on yksi lapsi, mutten voisi kuvitellakaan asuvani vieraan lapsen kanssa saman katon alla. En vaikka mies olisi kuinka ihana. Vieraat lapset ovat aika kamalia.

Kyllä se noin on. Miehellä oli kaksi pienehköä lasta kun tavattiin. Ihan mukavia lapsia, ja ihan viihdyin heidän kanssaan. Mutta kun yhteinen lapsemme syntyi, niin nuo miehen kaksi lasta alkoi ärsyttää minua enemmän kuin kehtaan varmaan itsellenikään tunnustaa. En jaksaisi millään heitä kodissamme enää. Ei se heidän vika ole, enkä näytä sitä heille.

Naisen ei kuulu hävetä tätä asiaa.

Itse en tykkää mieheni lapsista yhtään, tosin en ole sitä näyttänyt. Nyt tulossa yhteinen lapsi ja haluaisin miehen edellisen suhteen kakarat ja exän pois kuvioista..

Allekirjoitan, että jostain syystä näin se menee. Miehelläni kaksi lasta ja ennen yhteisiä pidin heistä todella paljon ja olin "kuin äiti" ja nautin siitä. Nyt pidän ja välitän kyllä edelleen, mutta en yhtään haluaisi heitä tänne pidemmäksi aikaa. Valitettavasti asuvat täällä... niin toivoisin, että äitinsä voisi heidät ottaa edes vuoroviikoin.

En suostuosi saman katon alle vieraiden lasten kanssa.

Tunnistan ilmiön. Ennen omia lapsia ihan vilpittömästi nautin miehen lapsen kanssa tekemisestä. Vaan nyt, kun on pieni vauva, haluaisin lähinnä vaan hänestä eroon ja ahdistun, kun hän on täällä. Toivon, että tämä tunnemyrsky vähän hellittää, eihän elämästä oikein näin mitään tule.

Mikähän mussa sitten on vialla kun rakastan miehen lapsia ihan samalla tavalla kuin yhteisiä ja olen heidän virallinen huoltajansa, vaikka en biologisesti heidän äitinsä ole niin äiti kuitenkin. En mikään puolikas.

Miehen 13v tytär sanoikin äitienpäivänä ettei synnyttäminen tee äitiä vaan se että olen ollut aina läsnä. <3

Kakkonen äitipuolena. Muistutin hänen petoksestaan ja perheen rikkomisesta. Kaikki oli minun vika ja pahoinpitely oli arkipäiväistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkää mieheni lapsista yhtään, tosin en ole sitä näyttänyt. Nyt tulossa yhteinen lapsi ja haluaisin miehen edellisen suhteen kakarat ja exän pois kuvioista..

Toivotko myös, että sitten kun lapsesi isällä on uusi nainen, se nainen tahtoo heivata sinun "kakarasi" pois heidän elämästään?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mussa sitten on vialla kun rakastan miehen lapsia ihan samalla tavalla kuin yhteisiä ja olen heidän virallinen huoltajansa, vaikka en biologisesti heidän äitinsä ole niin äiti kuitenkin. En mikään puolikas.

Miehen 13v tytär sanoikin äitienpäivänä ettei synnyttäminen tee äitiä vaan se että olen ollut aina läsnä. <3

Ei mitään. Olet äiti jonka sydämessä riittää rakkautta kaikille. Olet mahtava. Toivoin että kaikki äitipuolet olisivat sinun kaltaisia.

Kyllä tuohon pitäisi löytyä jokin vasta-aine/lääke, jos naisen käytös ja toimintamalli perustuu hormoonihöyryyn. Enpä ole aikaisemmin lukenut noin älyvapaata aloitusta.

Entä oikein hormoonit määräävät käytösmallin?

Kyllä se ihan luonnolliselta kuulostaa evoluution näkökulmasta, että nainen suojelee jälkeläisiään, ja ei-omat lapset voi kokea "viholliseksi". Se että asia ei ole sosiaalisesti hyväksyttävä, ei poista biologisia vaistoja, jotka joillakin ovat vahvempia kuin toisilla. Asian kanssa pitää sitten opetella elämään, eikä antaa vaistojen viedä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mussa sitten on vialla kun rakastan miehen lapsia ihan samalla tavalla kuin yhteisiä ja olen heidän virallinen huoltajansa, vaikka en biologisesti heidän äitinsä ole niin äiti kuitenkin. En mikään puolikas.

Miehen 13v tytär sanoikin äitienpäivänä ettei synnyttäminen tee äitiä vaan se että olen ollut aina läsnä. <3

No varmasti se, että olet oikeasti huoltaja, ja sinulla oletettavasti on sananvaltaa kasvatukseen jne tekee suhteesta biologisen kaltaisen. Jolloin kiintymyskin pääsee muodostumaan aidosti.