Mietin jo eroa miehen käytöksen takia, perheessä 1.5v lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde sopivana ajankohtana jonnekin reissuun niin, että mies jää yksin hoitamaan lasta ja kotia useammin päivän putkeen. Älä tee mitään ruokia tms valmiiksi vaan anna miehen hoitaa. Mielellään niin, että kaikki vastteet ovat likaisia ja hänen on pakko tarttua toimeen ja siivota myös jne . Hän ei oikeasti ymmärrä, millaista elämä kotona on.

NO ymmärtääkö Ap mitä miehen elämä on? PItkiä päiviä töissä, päälle raskaita pihatöitä. Omakotitalossa on paljon tekemistä keväisin, varsin kun uutta laittaa. Olisko ensimmäinen oppi molemmin puolin keskustelutaito riitelyn sijaan: ei sano mitään kun kiukuttaa, mutta puhuu asioista kun on rauhallinen. Ja mieshän on huolissaan,  sanoit itsekin passivoituneesi, olet vain väsyneenä kotona. Entä jos menisit töihin ja lapsi tarhaan, olisi ehkä parempi molemmille?

Minustakin tässä on järjen puhetta. Ap, kumpi sinusta kuulostaa pienemmältä pahalta: että lapsi menisi nyt hoitoon ja olisi vanhemmistaan erossa työpäivän niin kuin kohta muutenkin tapahtuu? Vai että eroatte ja hänellä ei ole tuota perhettä ja kotia enää ikinä?

Sitähän minäkin.

Jos tuosta eroajatukset tuli mieleen, olen onnellinen että et ole minun vaimoni! Luulen, että noita "eron" syitä sinulla tulee riittämään.

Olet väsynyt. Nuku, nuku ja nuku. Sitten käyt salilla, mutta max. kerran viikossa jonkun aikaa. Laita oma jaksaminen edelle nyt kun vielä voit. Istuta mies pöydän äären ja rauhallisesti selitä, että nyt et jaksa. Älä riitele, nuo on pikkujuttuja. Äläkä ainakaan vuoteen lausu ero-sanaa. Sillä erolla ei uhkailla jos haluaa onnellisen liiton.

Oletko ap käynyt verikokeissa, ehkä väsy onkin anemiaa, joka on helppo hoitaa. Ihan sinne terveyskeskukseen voi mennä, hoitajakin saa määrätä peruskokeita.

Olen tarkka kodin siisteydestä. Touhuan kokoajan, iltaisin joudunkin jatkamaan kotihommia kun lapsi nukkuu. Sitten rauhoitun sohvalle. Yleensä uni vie voiton melko nopeasti. Miehenikin kyllä joskus jää töllön ääreen valvomaan,tai painuu pihahommiin. Nyt vain on enemmän hommia, kun mies rupesi kaatelemaan pihalta puita.

Mielestäni en ole passiivinen, siksi suututtaa. Ennenkuin muutettiin ok-taloon, hoidin lähes yksin myös miehen lomalla ja viik.loppuisin vauvaa, mies ei suostunut kakka-vaippoja vaihtamaan koska on niin "herkkä".

Tietenkään en halua lapsen perhettä rikkoa. Ehkä tämä tune menee ohi . Näitä on ollut nyt näitä fiiliksiä melko usein.

Ap

Ja ymmärrän kyllä mitä miehen elämä on. Arvostan miehen panosta kotona. En ole valittanut siitä että minä hoidan huushollin ja lapsen. Mieheni tuli minua moittimaan passiivisuudesta , joka mielestäni oli kohtuutonta. Mielestäni molempien pitää arvostaa toistemme panosta kodin hoidossa. Sanoin tämän miehelle

Ap

Kuten moni jo vastasikin niin erittäin tyypilliseltä pikkulapsi vaiheelta kuulostaa.

Mulla itsellä oli vaan enemmän niitä lapsia ja yksi ihan tosissaan raskaskin vauva valvomisineen jne. Mies ei koskaan auttanut yöheräilyissä tms koska hänhän kävi töissä. Väsähdin ihan totaalisesti ja ajauduin unettomuuskierteeseen jne jne.

Sitten erottiin. No, saan vaan kuulla vittuilua siitä miten olen maannut kotona monta vuotta ja vain hän on ahkeroinut töissä.

Ei se työssä käyvä osapuoli vaan voi mitenkään ymmärtää, että se kotona "makaaminen" voi olla mm. henkisesti paljon raskaampaa. Voinhan itse verrata, koska minulla on kokemusta molemmista.

Eli mun mielestä tuo ei vielä eron syy, mutta puhua kannattaa asioita läpi. Tarvitset muutakin elämää + lepoa. Edellisillä olikin muita hyviä neuvoja.

Kun mies kysyi mikis vaian istut siinä kännykkä kädessä aina etkä mene ulos, miksi olet passiivinen jne, sanoin ensin ihan rauhallisesti että olen ollut ulkona monta tuntia tänään ja viime yönä en nukkunut kuin muutaman tunnin ja olen väsynyt. Edellinen yö oli huonoin ikinä. Mies väitti vastaan että etpäs ulkoile yn väitti vastaan. Mistä tietää paljonko ukoilen lspsen kanssa päivisin kun itse on töissä? Eilen oltiin koko porukka pihalla hommissa kunnes mies kysyi koska ruoka ja minä painuin kokaamaan.

Lapsi tarhaan ja äiti töihin, loppuu se turha vatvominen vauvapalstalla.

Ensimmäisenä tuli mieleen, että taidat olla aika yksinäinen. Oletko yhtään tekemisissä muiden aikuisten kuin miehesi kanssa? Mistä saat virikkeitä? Henkinen virkeys vaikuttaa fyysiseen virkeyteen ja päinvastoin. (Tähän väliin sanon, että tiedän kyllä kokemuksesta miten paljon kotona lasten kanssa oleminen väsyttää, sitä en vähättele ollenkaan.)

Ymmärrän miehesi kommenttia ja sitäkin, että tunsit piston omassatunnossasi ja siksi loukkaannuit. Mieshän ei arkena näe sinusta juurikaan muita puolia kuin sen sohvaperunan. Kun olet käynyt 3krt/ vko salilla oletan, että lapsi on ollut kotona isän kanssa. Sinulla on siis kolme "vapaailtaa" viikossa. Käytä ne! Mene vaikka kävelylle; on ihan eri asia kävellä yksin omien ajatustensa kanssa kevätillassa kuin "riehua" pihalla. Palaa kotiin kirjaston kautta. 

Olet väsynyt ja lepäät. Laita mies viikonlopuksi hoitamaan lapsi täysin. Miehet jotka hoitavat lasta oikeasti pidempiä aikoja ymmärtävät kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Olen päälle 30 vuotias. Varmaan sitten lapsellinen. Tuntuu kohtuuttuomalta se mieheni valitus kun olen koko päivän touhunnut kotona. Keittiön saa siivota monta kertaa päivässä. Viikonloppuisin se on aiNa ollut minä joka herää lapsen kanssa ja laitan aaMupalaa,teen pesut ym. Pari kertaa mies on nyt antanut minun nukkua viik.loppu aamuna kun asiasta olen sanonut. Mies kyllä tekee paljon hommia , en ole muuta väittänytkään. Tuntuu että minun panostani ei arvosteta.

Ei minusta ole ok että toinen tulee "nimittelemään" passiiviseksi ja että kävisit joskus edes lenkillä. Kuulostaa kuin olisin joku patalaiska emäntä jota kyllästyttää katsella

Ap

Et lapsellinen, mutta kuin on kotona kaiken aikaa, niin maailma jotenkin kutistuu pois ympäriltä sinne 4. seinän sisälle. Ja olet väsynyt. Perspektiivi vähän katoaa. En nyt kutsu tätä mökkihöperyydeksi, mutta vähän samantyylistä. Suhteellisuudentaju katoaa. Maailma pienenee asunnoksi ja lapseksi.

Oikeasti: toi oli normaali riita. Anna anteeksi. Kerro, että olet väsynyt ja teet päivän töitä kodissa ja lapsen kanssa jo. Ansaitset lepohetken myös.

MUTTA oikeasti ulostaudu sieltä talosta ja tontilta! Mene kuntosalille. Mene (myös lapsen kanssa) pois talosta ja tontilta - ulos kauemmas, ulos tapahtumiin, sosiaalisiin tapahtumiin ym. Ota yhteys ulkopuoliseen  maailmaan takaisin - sinulta on nyt vähän perspektiivi hukkunut sinne 4. seinän sisälle.

Kaikki miehet on samanlaisia. Usko pois. Kaikkilla naisilla sama ongelma. Miehet on empatia kyvyttömiä paska kasoja aina välillä. Jos oisin rikas yms. En varmaan olis enää oman ukon kanssa ja jos oisin ollut viisas ja rikas en koskaan olis hommannut ns. Oikeeta miestä tai mennyt naimisiin vaan ihan yh äitinä hoitanut hommat. Ainoo mihin miehiä tarvii on lapsen teko ja vanhemmiten ne on siinäkin huonoja. Paska elämä. Totut siihen ajan kanssa. Käy lottoomassa ja lue hömppä kirjoja ja elä haave maailmassa. Miehen puheet voi laittaa yhestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Olet väsynyt ja lepäät. Laita mies viikonlopuksi hoitamaan lapsi täysin. Miehet jotka hoitavat lasta oikeasti pidempiä aikoja ymmärtävät kyllä.

Joo, ja lähde vähintään 5. tunniksi pois koko talosta ja tontilta (illman lasta ja miestä). Käy vaikka naapurikunnassa tekemässä jotain (elokuvat, taidenäyttely, uimassa, kylpylässä lekottelemassa porealtaassa).

Tehkääpä niin, että viikonloppuisin toinen teistä saa nukkua lauantaina, toinen sunnuntaina. Se on vain reilua.

Palaa töihin takaisin, eikä niitä pihahommiakaan voi kovin mahdottomasti olla jos ei ole hehtaarien tonttia ja siinä tukkimetsä päällä.

Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tosiaankin ikäistään seuraa ja sinä sitä työpaikan tuomaa omaa tekemistä. Sitten voit palkat siivoojan ja puutarhurin pihalle, joten hommat hoituvat kuin itsestään. 

Suosittelen.

Yritä opetella pois liiasta siisteysvaatimuksesta, opettele sietämään pientä epäjärjestystä pikkulapsiaikana.

Kolme kertaa kuntosalilla kuulostaa aika paljolta- onko sekin sinulle stressiä aiheuttavaa pakkopullaa?

Kotosallakin voi kuntoilla lapsen kanssa. Delegoi miehellekin ruuanlaittoa ainakin viikonloppuisin,hyvä

on hänenkin oppia ruokataloutta pyörittämään.Ja opettele puhumaan hänelle arvostavasti, huomioiden

hänen hyvät puolensa! Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.. 

Älä noin pienestä eroa mieti! Sinun on syytä kasvaa aikuiseksi.

Onko veriarvosi kohdallaan? Monipuolinen ruokakin auttaa. Lapsen kanssakin voi pientä pihahommaa tehdä päivällä. Ihmetellä ötököitä ym. Koetko olevasi kiinni?

Yritä löytää ilon aiheita pienistä asioista.

Miehesi toimii vastuuntuntoisesti hoitamalla pihaa, käy töissä jne.

Sinä keskityt omaan laiskaan oloosi. Lievä masennus on ja se poistuu yrittämällä muutosta ajattelussakin. Ryhdistäydy ja huomaa hyvä mies. Moitteet vie parisuhteen vinoon. Kehukaa toisianne hyvistä asioista. Avioliitossa on kunnioitettava toisiaan. Siitä se lähtee nousuun.

Erossa olet yksin kaikesta vastuussa. Aviossa voidaan tukea toisiaan.

Anteeksi pyytäminen puhdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun mies kysyi mikis vaian istut siinä kännykkä kädessä aina etkä mene ulos, miksi olet passiivinen jne, sanoin ensin ihan rauhallisesti että olen ollut ulkona monta tuntia tänään ja viime yönä en nukkunut kuin muutaman tunnin ja olen väsynyt. Edellinen yö oli huonoin ikinä. Mies väitti vastaan että etpäs ulkoile yn väitti vastaan. Mistä tietää paljonko ukoilen lspsen kanssa päivisin kun itse on töissä? Eilen oltiin koko porukka pihalla hommissa kunnes mies kysyi koska ruoka ja minä painuin kokaamaan.

Tuohon tilanteeseen kannattaa etukäteen varautua mikrotettavilla annoksilla. Joko edellisenä päivänä tuplamäärä jotain vuokaa, tai sitten einekset.

Iltamyöhään siivousta ja kolme kertaa viikossa salille pikkulapsen hoidon ohella, on niin suorituskeskeinen elämäntapa, että vedät itsesi piippuun viimeistään kun palaat töihin. Minulla oli työkaveri jolle kävi juuri näin. Silti hän oli sama ihminen, joka valitti ettei ehdi olla lasten kanssa, kun kuurasi koko talon kerran viikossa, laittoi kaiken ruuan alusta asti luomusta ja lähiruuasta, ja silitti koko perheen sukat ja pikkuhousutkin.

Hellitä siivouksesta, hellitä ruuanlaitosta, priorisoi lapsen kanssa oleminen ja parisuhde.

Jos mies kokee että yhdessä pihalla puuhailu on hänelle tärkeää, älä sitten tee sitä päivän aikana kaikkea, vaan mieluummin ruokaa valmiiksi, muut kotityöt valmiiksi, niin että voitte olla perheenä kun hän on kotona.