Lue keskustelun säännöt.
Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
Kommentit (2821)
Olen kuulemma ulospäin todella iloinen ja sosiaalinen ihminen, joka keksii kaikkeen aina sanottavaa. Oikeasti jännitän aina sosiaalisia tilanteita ja varsinkin uusia ihmisiä. En itsekään tiedä, miten tämä ei ulospäin näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä yleensä ihmisistä ja vietän mieluummin aikaa omassa seurassa (paitsi seksistä tykkään), minulla on paljon aggressiivisuutta sisällä ja yleensä pystyn sen hillitsemään, mutta pelkään käytöstäni kun olen humalassa.
Kuitenkin työhaastatteluun tai uuteen tilanteeseen mennessä osaan näytellä todella avointa, ystävällistä ja sosiaalista tyyppiä. Saan paljon kehuja päälleliimatusta kuorestani.
Mulla on paniikkihäiriö ja en selviäisi elämästä ilman lääkkeitä
Ihmiset pitävät mua sosiaalisena ja vahvana
Olen iso ja vahva mies, 195 / 120 kg. Kaipaan naisen kosketusta todella paljon. Tyttöystäväni kuoli kolarissa 12 v sitten enkä ole tuntenut sen jälkeen mitään.
Töissä luullaan että olen todellinen pelimies mutta makaan vain kotona töiden jälkeen. Ikää alkaa jo olemaan (35v) ja pelkään etten löydä ketään. Olen yrittänyt yhden illan juttuja mutta olen täysin kuollut sisältä.
joo, mennäänkö kirkkoon vai kaljalle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joo, mennäänkö kirkkoon vai kaljalle :D[/quote
tuu vaan mun luokse:D Huomenna saunavuoro 17:30-19. Käydään vaikka kävelyllä ennen sitä.
ei taida ehtiä ku kolmelta pääsen töistä :/ mulla on oma sauna, saa saunavuoron pitää millon vaan, tuu sä tänne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen iso ja vahva mies, 195 / 120 kg. Kaipaan naisen kosketusta todella paljon. Tyttöystäväni kuoli kolarissa 12 v sitten enkä ole tuntenut sen jälkeen mitään.
Töissä luullaan että olen todellinen pelimies mutta makaan vain kotona töiden jälkeen. Ikää alkaa jo olemaan (35v) ja pelkään etten löydä ketään. Olen yrittänyt yhden illan juttuja mutta olen täysin kuollut sisältä.
Hei sinä. Hakeudu terapiaan. Saat sitä kautta käsiteltyä patoutuneen surusi ja pystyt jatkamaan elämääsi. Tsemppiä kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset nyt yleensä pitävät itseään hyvin erikoisena ja erilaisena, lumihiutaleita kaikki tyynni. Minua ei kiinnosta ihmisten mielipiteet, joten "näyttelen". Olen olevinani empaattinen ja kiva, kyselen ja ihastelen. Ihmiset yleensä tykkää kun heitä vähän kehuu ja erityisesti jos ihastelee heidän "erikoisuuksiaan". Oikeesti, no joo :) En inhoa ihmisiä, olenhan itsekin sellainen, mutta en jaksa sellaista hirveää kuohuntaa ja draamaa mitä monen elämä on tyyliin Pirkko-Jessica sanoi niin ja mitä se kateellinen luulee ja sitten Petteri-Nico sanoi silleen ja luulen et se tarkoittaa jne jne. Joo. Ei. Kiinnosta.
En ole mielestäni psykopaatti tai mitenkään erikoinen. Minusta on erityisen mukavaa jos saan jollekin aikaan hyvän mielen tai ilahdutan jotakuta. Oon ajatellut, että se on mun elämäntehtävä.
Tosin tää palsta usein pilaa mun hyvät aikeet :D
Aivan kuin olisin kirjoittanut tämän!
Osaan olla tosi kiva,lempeä,ymmärtävä tilanteissa,mutta oikeasti suurin osa ihmisten keskustelusta on niin turhaa ettei se kiinnosta tai anna mulle mitään. Itse olen kyllä aika huono puhumaan näitä smalltalkeja tai yleisiäkuulumisia. Niiden puhuminen on niin joutavaa. Nautin syvällisistä ja filosofisista ja kriittisistä ja periaatteellisista keskusteluista. Toivon että ihmiset myös puhuisivat todellisista tunteistaan eikä jotain diipadaapaa arjesta vaan sitä miltä elämä tuntuu..
Vierailija kirjoitti:
Leivon ihan sikaherkullisia kakkuja ja syön ne itse. Olen mies.
Olet ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin olla mies, vaikka olen nainen. Sama ajatus ollut tosi kauan. Päällepäin tavallinen nuori nainen eli en edes näytä mieheltä edes hiusten ja vaatteiden takia tai edes pyri pukeutumaan niin. Elämäni on jo nyt niin vaikeaa, ettei tämä totuus ainakaan helpottaisi asioita.
Olen eronnut 2 kertaa ja minulla on tällä hetkellä noin 3000€ velkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syyllistynyt huomattavan suureen rikokseen ja rikosrekisterini on tosi "nätti". Päällepäin minua luullaan vähän kehitysvammaiseksi ulkonäköni puolesta ja sen puoleen aika tyhmäksi. Tosiassa oikeudessa olen kuullut olevani huomattavan älykäs kyseisen rikoksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikeaa osata toimia ihmisten kanssa. Pelkään kokoajan mokaavani jotenkin. Sen lisäksi en ole elänyt sellaista elämää kuin muut normi nuoret. Olen kyhjöttänyt kotona kun muut ovat oikeasti eläneet ja en tarkoita tällä nyt pelkästään mitään ryyppäämistä vaan ihan tavallista shoppailua, konserteissa käyntiä, matkustelua jne. En ole elänyt sellaista huoletonta "norminuoren" elämää. Sen takia olenkin ihan hukassa uusissa tilanteissa, kun ei ole tuollaista "harjoitusta" ollut näistä tavallisistakaan asioista. Tämä asia on todellinen häpeä ja pelottaa, että joku huomaa tämän. Syy tähän on ollut se, että nuoruus meni yksin ja kiusattuna, joten oli helppoa jäädä kotiin. Nyt kun sitä haluaisi päästä ovesta ulos niin on vaikeaa. Tämä kaikki silti varmaan kyllä näkyy ulospäinkin eli varmaan joku huomaa. Muuten olen sellainen tavis nuori eli varmaan kukaan ei päällepäin uskoisi mitä minäkin olen jo joutunut käymään läpi.
Mulla on ihan sama. Jos menisin baariin, en tietäisi mitä siellä tilata ja tehdä. En pidä yhtään ihmisten joukossa olemisesta. Enkä koskaan tiedä mitä sanoa ja puhua ihmisille.
Olen köyhä. Olen normaalipainoinen juuri ja juuri, vaatekaappi iso, johtuen paljon lahjoituksista. Olen aina huolitellun näköinen.
Koti olisi kuin sisustuslehdestä, jos saataisin päivitys tehtyä, mutta siisteys ja tavaran vähyys tekee hyvää. Tavarat myyty rahan toivossa.
En voi osallistua työpaikalla keräyksiin ja esim vähän aika sitten työkaverini sanoi onpa jännä kun töissä syöt puuroa mutta käytät merkkilaukkua. Laukku on yli 15 v vanha, mutta pidän siitä hyvää huolta. Niin vanhasta laukusta saisin korkeintaan 50 e ja uutta laukkua en sillä hinnalla saa.
Olen miellyttäväkäytöksinen, hyvä kuuntelija ja siksi joidenkin mielestä hyvä ystävä. Korvani ovat siis täynnä heidän parisuhdekriisejään ja tekemisiään. Oikeasti ne eivät kiinnosta minua pätkääkään, olen hyvä kuuntelija siksi etten kuuntele vaan äännähdän vain jotain sopivaa kun ihmiset vetävät henkeä jaksaakseen taas paasata.
Ulkoinen olemukseni ja käytökseni saavat ihmiset pitämään minusta mutta heillä ei ole aavistustakaan että minä en erityisemmin pidä heistä, mieluimmin vietän aikaani eläinten ja nörttimäisten harrastusten parissa.
Onko tähän ketjuun valikoitunut kaikki masentuneet ja ihmisvihaajat, vai onko elämä oikeesti tämmöstä? En tunnista itseäni.
Vierailija kirjoitti:
- Vihaan ihmisiä.
Lähinnä lajina siis, en jokaista yksittäistä ihmistä. Tästä syystä en ymmärrä esim. ihmisten elinajan pitkittämistä lääkkein ja konein. Hyväksyn abortin ja eutanasian. Mielestäni eläimet saavat vaistojensa varassa tappaa ihmisen, ilman että eläin itse joutuu lahdatuksi.
Syy miksi tätä ei moni uskoisi on se, että olen niin empaattinen. En hyväksy kidutusta enkä joukkomurhia, sotia tai muutakaan joka aiheuttaa kenellekään kärsimystä.
- Katson pornoa. Usein.
- En saa yksin helposti asioitani hoidettua, koska pelkään uusia ja outoja tilanteita, jotka ovat monille arkipäivää. Esim. tavalliset pankkiasioinnit, lääkärikäynnit, puhelinsoitot, ravintolat, jne.. Kädet alkaa täristä, vatsaa vääntää, pyörryttää, menen aivan lukkoon. Pahimpia on juurikin puhelut ja apteekkiasioinnit.
Jos joku on mukana, pystyn olemaan rennompi ja esittää itsevarmaa.
Tyypillinen vihervasemmistolainen. Suuri osa ihmisistä ovat nykyään tällaisia.
Asun Lauttasaaressa! Tavataanko?:D