Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Juon alkoholia joka päivä, mutta olen töissä menestyvä ja viihtyvä perheenäiti (=ajattelevat että olen urheileva terveysintoilija)

Lapseni olen kasvattanut mielestäni hyvin, mutta käytös niillä kaikilla aivan perseestä (=ajattelevat, että lapset ovat hyvin käyttäytyviä ja kunnollisia, jolta se ehkä näyttääkin)

Vihaan kaikkia ihmisiä (=kuvittelevat, että olen sosiaalinen ja ystävällinen, ja kaikki haluavat nähdä minua ihan liikaakin)

Siinä ne ydintotuudet.

Minut raiskatiin teini-ikäisenä, olen käynyt läpi vaikean masennuksen ja sairastan edelleen syömishäiriötä. Ulospäin olen mukamas iloinen, tehokas ja sosiaalinen.

Olen henkisesti erittäin rikki narsistisen tai epävakaan entisen seuralaisen/ystävän jäljiltä. Hymyn takana on oikeasti lähinnä savuava ihmisraunio, joka makaa kotona sipsien ja suklaan keskellä netissä hengaillen ja päiväunia ottaen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen henkisesti erittäin rikki narsistisen tai epävakaan entisen seuralaisen/ystävän jäljiltä. Hymyn takana on oikeasti lähinnä savuava ihmisraunio, joka makaa kotona sipsien ja suklaan keskellä netissä hengaillen ja päiväunia ottaen. 

Lisäys: älkää vahingossakaan jääkö auttamaan ihmistä, jolla on mielenterveydellisiä ongelmia. Auttakaa akuutin tilanteen yli, mutta juoskaa ennen kuin se kostautuu itsellenne. Mielenterveydellisiä ongelmia omaava ihminen ei pysty olemaan hyvä, kiltti ja kunnollinen ihanneihminen toisille, koska hän on täysin keskittynyt olemaan oman napansa ympärillä ja sitäkin ehkä negatiivisesti. Ollakseen tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä tarvitsee panssarikuoren ja aimo kasan tunne- ja tilanneälyä sekä hyvää itsetuntoa.  

Kun käyn lenkillä, kiipeilen puissa ja halailen niitä. Siitä tulee vaan niin hyvä olo, ei tälle käytökselle ole muutakaan selitystä.

Olen korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä. Mietin välillä mitä kollegani tai kaverini sanoisivat tästä harrastuksestani.

Minun on vaikeaa osata toimia ihmisten kanssa. Pelkään kokoajan mokaavani jotenkin. Sen lisäksi en ole elänyt sellaista elämää kuin muut normi nuoret. Olen kyhjöttänyt kotona kun muut ovat oikeasti eläneet ja en tarkoita tällä nyt pelkästään  mitään ryyppäämistä vaan ihan tavallista shoppailua, konserteissa käyntiä, matkustelua jne. En ole elänyt sellaista huoletonta "norminuoren" elämää. Sen takia olenkin ihan hukassa uusissa tilanteissa, kun ei ole tuollaista "harjoitusta" ollut näistä tavallisistakaan asioista. Tämä asia on todellinen häpeä ja pelottaa, että joku huomaa tämän. Syy tähän on ollut se, että nuoruus meni yksin ja kiusattuna, joten oli helppoa jäädä kotiin. Nyt kun sitä haluaisi päästä ovesta ulos niin on vaikeaa. Tämä kaikki silti varmaan kyllä näkyy ulospäinkin eli varmaan joku huomaa. Muuten olen sellainen tavis nuori eli varmaan kukaan ei päällepäin uskoisi mitä minäkin olen jo joutunut käymään läpi.

Päällepäin ei uskoisi, että asuntoni eteisen laminaattilattia narisee.

Olen rasisti. Kukaan ei pystyisi uskomaan tätä. Tunnen paljon maahanmuuttajia, olen työskennellytkin heidän kanssaan ja aina saanut kuulla olevani todella avarakatseinen, empatiakykyinen ihminen. Tietäisittepä vain; vihaan mamuja, mutta olen hyvä teeskentelemään. Jäin työttömäksi, stressi on hävinnyt,kun ei tarvitse vetää roolia joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on hauskoja, kun ihmiset eivät tajua olevansa stereotyyppisiä ja muka muut eivät huomaisi. Itseään on helpompi huijata kuin muita.

Ainoastaan kaikki nynnyn näköiset ikinä harrastavat itämaisia taistelulajeja. Ei nyt krav magaa tai karateakaan, mut judo, kungfu tai taiji. Sinä syömishäiriöinen, näen miten suhtaudut ruokaan, tai en näe sinun koskaan syövän. Sinä kiltti ja kohtelias, et ole välitön vaan vedät roolia. Sinä pitsakka ilopilleri, näen miten skannaat ihmiset päästä varpaisiin ilkeä ilme silmissä. Kiltit tytöt ovat usein justiinamaisia kotona, kun eivät muiden kanssa uskalla ja jostain se vallantunne on saatava. Näen miten tiukasti tuijotat miestäsi kun luulet ettei kukaan huomaa, seinän läpi kuuluu tiukka naputus. Sinä ylipainoinen joka syöt pari salaatinlehteä lounaalla, tiedän että mässäilet kotona. Ja jos joku rankan elämän jälkeen tehnyt parannuksen, se silti usein näkyy tiettynä "kuluneisuutena", joten ei kukaan teitä pulmusina pidä.

Mutta jokainen saa olla sellainen kuin haluaa, näissä ei ole mitään vikaa. Huvittaa vain kun ei monesti tajuta että ollaan oppikirjaesimerkkejä ilmiöistä tarkkaavaiselle ihmiselle.

Kirjoitat hauskasti, mutta tähän pakko sanoa että itseni kohdalla kyllä ihmiset kuvittelevat mun olevan aivan päinvastainen kuin oikeasti olen. Mä oon yks niistä jotka on tähän ketjuun kirjottanut olevansa muiden mielestä kiltti ja ujo, mutta oikeasti oon hirveä kusipää. Tai sitt voi olla että mulla on helvetin huono itsetunto ja vain kuvittelen olevani kamala ihminen??

Siis kun joskushan ujoja erehdytään luulemaan ylpeiksi yms, mutta mua on aina sanottu (suoraan ja selän takana) ujoksi hiljaiseksi pikkutytöksi, jos ulkonäöstä sanotaan niin oon kiltin ja söpön näköinen. Kouluun/töihin pukeudun jopa lapsellisesti, en oikeastaan tiedä miksi. Joskus naurattaa katsoa itseäni kun näytän ihan 12-vuotiaalta. Jos en osaa heti tehdä jotain tehtävää/toimenpidettä, aina mua tullaan auttamaan ja neuvomaan kädestä pitäen.

Vaikka oikeasti haluaisin olla yksin ja en todellakaan tarvitse apua, kyll mä saan asiat hoidettua. Oon hiljanen koska useimmiten ympärillä olevien seura ei kiinnosta, en sen takia etten uskaltais aukasta suutani. Puheliaimmat ihmiset kyselee multa hirveästi kysymyksiä, ilmeisesti koska kuvittelevat ett en uskalla vaan kertoa mitään itsestäni. En oo ikinä kiitollinen kenellekään. Kaikki ärsyttää mua ja vihaan niitä, en vaan ilmase sitä mitenkään.

Voihan se olla niin kuin jo äsken kirjoitin että en ole huono ihminen, vaan kärsin jostain mt-sairaudesta ja rupeaisin tykkäämään muista jos saisin kunnon lääkityksen. En sano tätä sarkastisesti. Mutta kun olen kuitenkin tyytyväinen elämääni, innostun uusista asioista ja en vaan koe olevani millään tavalla sairas, niin en ihan usko olevani mt-ongelmainen (esim masentunut).

Olen menestynyt urallani, mutta iltaisin otan itseltäni tajun pois rauhoittavilla.

Ei kukaan toista oikeasti tunne. Se on sääli.

Olen töissä varastolla. Olen myös mensan jäsen. Elämäni on täysin hukattu, minulla on ollut masennus noin 20 vuotta enkä tunne oikein mitään. Ikää on jo 35v enkä ole periaatteessa tehnyt mitään.

Olen käyttänyt maria viihdekäytössä 15vuotiaana. Edelleen tekee mieli koittaa, jos mahdollisuus tulisi.

Parisuhteessa olen rahan ja seksin takia, pystyn tässä tilanteessa matkustamaan enemmän ja käyttämään tulojani omiin kirurgisiin toimenpiteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuulemma todella rauhallinen ja tyyni katse :D. Oikeasti kärsin voimakkaista ahdistuksista ja välillä jopa itsetuhoisuudesta. :/

Pakko kommentoida tähän, että tunnen ainakin yhden tällaisen ihmisen. Pidin myöskin hänen katsettaan miellyttävänä, ystävällisenä ja rauhallisena, mutta kun ongelmat ja oireet tulivat tutuiksi, olen alkanut tulkita hänen katsettaankin toisella tavalla. Usein se näyttää jotenkin lasittuneelta ja etäiseltä. Olen huomannut myös, että hän hymyilee tai nauraa hyvin harvoin, vaikka ilme voikin olla mukava. Moni ei silti arvaisi ikinä tästä ihmisestä, millainen hän on oikeasti, vaan voisi epäillä minun jopa valehtelevan. 

Jännitän usein tolkuttoman paljon sosiaalisia tilanteita, vaikka saan jatkuvasti kuulla olevani rento ja hyvä keskustelija. Kai se ei sitten näy ulospäin.

Ihmiset nyt yleensä pitävät itseään hyvin erikoisena ja erilaisena, lumihiutaleita kaikki tyynni. Minua ei kiinnosta ihmisten mielipiteet, joten "näyttelen". Olen olevinani empaattinen ja kiva, kyselen ja ihastelen. Ihmiset yleensä tykkää kun heitä vähän kehuu ja erityisesti jos ihastelee heidän "erikoisuuksiaan". Oikeesti, no joo :) En inhoa ihmisiä, olenhan itsekin sellainen, mutta en jaksa sellaista hirveää kuohuntaa ja draamaa mitä monen elämä on tyyliin Pirkko-Jessica sanoi niin ja mitä se kateellinen luulee ja sitten Petteri-Nico sanoi silleen ja luulen et se tarkoittaa jne jne. Joo. Ei. Kiinnosta.

En ole mielestäni psykopaatti tai mitenkään erikoinen. Minusta on erityisen mukavaa jos saan jollekin aikaan hyvän mielen tai ilahdutan jotakuta. Oon ajatellut, että se on mun elämäntehtävä.

Tosin tää palsta usein pilaa mun hyvät aikeet :D

Olen narsistin uhrina ulosotossa ja kärsin ahdistuneisuushäiriöistä, mutta olen töissä kuten muutkin.

Olen 37-vuotias.

Olen ilkeä, pahantahtoinen ja vahingoniloinen ihminen

missäs sä asut :) ite oulusta :)