Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen alle 30 v nainen joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. En tiedä pystynkö koskaan siihen. Minua on kiusattu ja kiusaaminen ollut paljon ulkonäön arvostelua sekä myös seksuaalisiin asioihin painottuvaa pilkkaa. Toisen läheisyys pelottaa ja en pysty luottamaan. Jos mietin asiaa niin en kuitenkaan kovin paljon edes osaa kaivata seksiä toisen kanssa. Läheisyyttä sitäkin enemmän. Toki sekin asia pitäisi opetella, että osaisi päästää toisen lähelle. Samalla tuon ekan seksikokemuksen saaminen on itselleni jotenkin ihan hirveän vaikea saavuttaa. Tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Niin vaikealta, että moni varmaan nauraisi jo minua. Pitäisi tuntea toinen hyvin ennen kuin uskaltaisin. Sitten taas jos mokaisin kaiken niin en välttämättä enää kehtaisi nähdä sitä ihmistä. Näin voisi mennä pitkäaikainen tuttavuus hukkaan. Sitten taas joku tuntematon jännittäisi minua vielä enemmän. Toisaalta häntä en edes tapaisi enää. Kuitenkin tämä tuntuu niin vaikealta, että minusta ei taida olla siihen. Siihen ei auta puheet, että kyllä nainen aina seksiä saa jos vika on itsessäni ja samalla toisaalta ensimmäisen kerran merkitys olisi niin iso, että se voisi vaikuttaa siihen tuleeko toista koskaan.

Jokin aika sitten oli lehdessä eräs maksullisia palveluita tarjoava mies. Moni oli sitä mieltä täälläkin, että ällöttävää touhua. Itse taas mietin asiaa paljon. Jotenkin se, että toimii maksullisena antaa minusta tietyn vastuun hänelle, että se kaikki menisi hyvin ja hän ei ainakaan voisi pilkata minua. Samoin uskon, että hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Näin ei ainakaan puhuisi minusta muille, vaikka käynti menisi jotenkin pieleen ja miten sattuu jos ajattelee minua. Toisaalta itseäkin silti häiritsee ajatus siitä kuinka monia ihmisiä hän on tavannut. En voi sitä kieltää. Ymmärrän silti ihmisiä jotka voivat niitä palveluita käyttää. En tiedä silti jos tuollaisen palvelun ottaisin niin tulisiko edes sen myötä asiasta yhtään mitään. Sekin voisi päättyä miten vaan. Uskon, että jo siinä vaiheessa kun pitäisi riisuutua niin olisi jo vaikeaa. Uskon ettei moni sitä ymmärrä, mutta ehkä itse voisin jopa maksaa seksistä. Tämä siinä mielessä kun en ns tiedä seksistä mitään ja olen ihan kokematon. Jos en löytäisi samassa tilanteessa olevaa ja kärsivällistä ihmistä niin minusta olisi ikävää olla niin kokematon ja vaatia toiselta niin hidasta tutustumista. Toisaalta jos mietin tätä hetkeä niin minusta ei taida olla siihen koskaan.

Usko pois, et ole ainoa! Puhun nyt vain naisista, kun en miesten jutuista niin paljon tiedä, mutta naisilla/tytöillä on usein niin ikäviä kokemuksia, ettei tee yhtään mieli tai ole uskallusta aloittaa. Se voi olla sitä mitä mainitsit: kiusaamista ja ulkonäön ja ihmisarvon lyttäämistä naisena, niin että on ihan varma, ettei kukaan voi haluta tai pitää sinusta. Usko pois, kyllä voi. Tai sitten voi olla pahoja seksuaalisen ahdistelun tai väkivallan kokemuksia, jotka tekevät kaikesta seksiin liittyvästä pelottavaa ja vastenmielistä. Moni reagoi yliseksualisoituneella käytöksellä eli sitten mennään kenen tahansa kanssa ja tehdään mitä he haluavat sen sijaan että tutustuttaisiin omiin haluihin ja rajoihin, ja sitten niitä ongelmia vasta tuleekin. Niin että onnittele itseäsi ihan ensiksi siitä, ettet ole langennut tähän vaan olet suojellut itseäsi.

Kannustan seksuaaliterapeutille. Uskon että hän sanoo osaksi samoja asioita kuin minäkin ja vielä paljon parempia juttuja, jotka auttavat sinua.

Kannustan myös etsimään seksiseuraa juuri sinun ehdoillasi. Maksettu mies voi hyvinkin olla ratkaisu. Hänhän tekee sen, mitä pyydät, ei enempää, koska se olisi raiskaus. Ja hän on taatusti tavannut naisia, joiden rinnalla sinun ei tarvitse hävetä. Ammattilainen on taatusti tavannut myös niitä, jotka ovat katuneet ja pyytäneet lopettamaan heti alussa, joten sitäkään ei tarvitse hävetä. Ensimmäisen seksikerran ei edes tarvitse olla penetraatiota peniksellä, voit tutustua tuntemuksiin sormilla, suulla, leluilla, mikä nyt tuntuu turvallisemmalta ja vähemmän intiimiltä, niin että et jännitä tai häpeä. Sinun ei tarvitse osata mitään, ammattilainen kyllä osaa, ja jos löytyy kumppani muuta kautta, hän voi pitää monenlaisista jutuista ja olla vain innostunut siitä, kun saa tutustua sinun seksuaalisuuteesi. Sinun tarvitsee tietää rajasi, eli mitä sinulle ei saa tehdä. Siinäkin mielessä se terapeutti voi olla hyvä idea. Ja mieti, mitä tahtoisit, jos unohtaisit kokonaan, mitä häpeät tai pelkäät. Muistan miten rumaksi ja lihavaksi ja vastenmieliseksi tunsin itseni nuorena enkä olisi ikinä kehdannut näyttää itseäni kellekään. Nyt tiedän, että näin itseni väärässä valossa, koska olin jatkuvan henkisen väkivallan kohde ja näitä muita palveli se, että tunsin itseni vastenmieliseksi enkä hakenut poikakaveria. Ehkä sinäkin näet itsesi väärin ja terapeutin, ammattilaisen tai sopivan kumppanin palaute tekisi sinulle hyvää, vaikka et sitten vieläkään harrastaisi sitä penetraatiota vaan jotain muuta. Seksi on monimuotoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen alle 30 v nainen joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. En tiedä pystynkö koskaan siihen. Minua on kiusattu ja kiusaaminen ollut paljon ulkonäön arvostelua sekä myös seksuaalisiin asioihin painottuvaa pilkkaa. Toisen läheisyys pelottaa ja en pysty luottamaan. Jos mietin asiaa niin en kuitenkaan kovin paljon edes osaa kaivata seksiä toisen kanssa. Läheisyyttä sitäkin enemmän. Toki sekin asia pitäisi opetella, että osaisi päästää toisen lähelle. Samalla tuon ekan seksikokemuksen saaminen on itselleni jotenkin ihan hirveän vaikea saavuttaa. Tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Niin vaikealta, että moni varmaan nauraisi jo minua. Pitäisi tuntea toinen hyvin ennen kuin uskaltaisin. Sitten taas jos mokaisin kaiken niin en välttämättä enää kehtaisi nähdä sitä ihmistä. Näin voisi mennä pitkäaikainen tuttavuus hukkaan. Sitten taas joku tuntematon jännittäisi minua vielä enemmän. Toisaalta häntä en edes tapaisi enää. Kuitenkin tämä tuntuu niin vaikealta, että minusta ei taida olla siihen. Siihen ei auta puheet, että kyllä nainen aina seksiä saa jos vika on itsessäni ja samalla toisaalta ensimmäisen kerran merkitys olisi niin iso, että se voisi vaikuttaa siihen tuleeko toista koskaan.

Jokin aika sitten oli lehdessä eräs maksullisia palveluita tarjoava mies. Moni oli sitä mieltä täälläkin, että ällöttävää touhua. Itse taas mietin asiaa paljon. Jotenkin se, että toimii maksullisena antaa minusta tietyn vastuun hänelle, että se kaikki menisi hyvin ja hän ei ainakaan voisi pilkata minua. Samoin uskon, että hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Näin ei ainakaan puhuisi minusta muille, vaikka käynti menisi jotenkin pieleen ja miten sattuu jos ajattelee minua. Toisaalta itseäkin silti häiritsee ajatus siitä kuinka monia ihmisiä hän on tavannut. En voi sitä kieltää. Ymmärrän silti ihmisiä jotka voivat niitä palveluita käyttää. En tiedä silti jos tuollaisen palvelun ottaisin niin tulisiko edes sen myötä asiasta yhtään mitään. Sekin voisi päättyä miten vaan. Uskon, että jo siinä vaiheessa kun pitäisi riisuutua niin olisi jo vaikeaa. Uskon ettei moni sitä ymmärrä, mutta ehkä itse voisin jopa maksaa seksistä. Tämä siinä mielessä kun en ns tiedä seksistä mitään ja olen ihan kokematon. Jos en löytäisi samassa tilanteessa olevaa ja kärsivällistä ihmistä niin minusta olisi ikävää olla niin kokematon ja vaatia toiselta niin hidasta tutustumista. Toisaalta jos mietin tätä hetkeä niin minusta ei taida olla siihen koskaan.

Suosittelen kyllä jotakin ammattilaista, niin ei olisi niin paljon paineita miesten suhteen. Itse kävin seksuaaliterapeutilla, kun eka kertani ei millään onnistunut (olin joutunut lapsuudessani pelkäämään isääni ja se haittasi alitajuisesti, enkä pystynyt rentoutumaan). Mieheni oli hyvin kärsivällinen eikä hermostunut, mutta halusin itse nopeuttaa asiaa ja siksi menin seksuaaliterapeutille. Kaksi tai kolme käyntiä riitti. Ns. seksin ammattilainenkin voisi ehkä olla hyvä. Heidän kanssaan voi sopia, mitä teette ja sinä päätät etenemisen, vaikka se olisi vain halailua tms. Pystyisit ehkä saamaan suosituksia joltakin alan ihmiseltä, esim. Tiialta (googleta Aistien Talo), hän on myös seksuaaliterapeutti.

No hyvä, että moni näyttää ymmärtävän viestiäni. Kirjoitin tuon ekan pitkän. Ajattelin, että moni ihmettelee. Itse luin vaan vähän aikaa sitten jostain Adam tai Alex tms nimimerkillä toimivasta ja sen jälkeen aloin miettiä asiaa tarkemmin. Toki miehiä alalla on varmaan aika vähän. Joku terapeutti voisi tietysti myös auttaa, mutta toisaalta en kaipaa ns sääliä ja mitään sellaista asian takertumistakaan. Tulisi paine taas yrittää liikaa. Hyvä juttu sinulle, että miehesi oli valmis etenemään hitaammin ja sait hänen kanssaan edetä. Itsellä ei ainakaan nyt ole ketään läheisiä muutenkaan joten luotettavan kumppanin löytyminen ja näiden seksiasioiden kanssa eteneminen on hyvin vaikeaa. Se pistää miettimään kaikkea. Hinta näytti olevan muistaakseni tuolla yhdellä mistä luin 200 euroa kahdelta tunnilta. No, tämä nyt vaan on ajatuksen tasolla ja en täältä kaukaa pystyisi ns palveluiden piiriin edes helposti lähtemään 😅

Itselleni eronneena ja muutama vuosi Tinderissä seikkailleena on tullut vastaan useita kaltaisiasi tapauksia. Joko niin että ei koskaan olla harrastettu seksiä tai sitten joskus on ollut erittäin huono kokemus. Mutta myöskin eronneita joilla oli surkeaa seksiä suhteessa ja olleet muutaman vuoden "kuivilla".

Olen ilomielin auttanut näitä naisia näyttämällä mitä hyvä seksi voi parhaimmillaan olla. Kärsivällisesti ja naisen ehdoilla.

Eli reippaasti vaan Tinderiin. Ei tarvitse laittaa kasvokuvaa. Sitten juttelee pitkään ja varmistaa että yhteinen sävel löytyy. Ei kannata tuollaisen asian takia kantaa surua vaan tekee asialle jotakin. Hyväkäytöksisiä ja taitavia miehiä kyllä löytyy.

Olen huumeriippuvainen, mutta sitä ei minusta todellakaan näe päällepäin. Edes toiset nistit eivät tunnista, minua on luultu aika usein päihdepalveluissa henkilökunnaksi asiakkaan sijaan.

Totuuksia, joita minusta ei uskoisi päällepäin...?

Olen puhelias, hauska jutunkertoja ja taiteellinen. Mutta minua pidetään yleisesti ottaen tuppisuuna, joka ei osaa mitään, eikä puhu koskaan mitään.

Kun sitten joskus avaan suuni, se vaikuttaa hämmästyttävän muut. Ihan kuin olisin tehnyt jonkun hämmästyttävän taikatempun heidän edessään. 😲

Kun joskus olen kertonut osaavani soittaa ja kirjoittaa proosaa, minulle on naurettu. Luullaan, että esitän jotain boheemin roolia. 🧐

Kun joskus olen jotain hauskaa sanonut, se on herättänyt epämääräisiä reaktioita. Suhtaudutaan kuin olisin tullut hulluksi. 🤡

Syyhän on siis minussa, koska osaan olla oma itseni lähinnä perheenjäsenten ja muiden sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa koen oloni turvalliseksi. Jos en koe niin, silloin kirjaimellisesti vain olen muiden seurassa, antamatta mitään ulospäin itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Sitä mistä kaikesta olenkaan valehdellut elämäni aikana niin siviilissä kuin töissäkin.

En siis valehtele satuttaakseni muita tai saavuttaakseni sillä itselleni jotain etua, vaan ihan vaan siksi että häpeän sitä mitä olen oikeasti tai sitä mitä minulla ei ole.

Kiva.. elin parisuhteessa tällaisen ihmisen kanssa yli 10 v ja saimme lapsiakin. Itse olen umpirehellinen, en voinut edes kuvitella, että joku aikuinen keksii sellaisia tarinoita ja valehtelee ihan kaikesta. Kun periaatteessa peruselämä oli kunnossa ja asiat hyvin.

Onneksi erottiin, sääliksi käy lapset.. yritän antaa heille parastani, vaikken täydellinen ole.

Itse en salaile tai esitä juurikaan, ajan vanhalla autolla, mutta pukeudun hyvin ja pärjään ok, toki luksuselämää en elä omalla palkalla enkä sitä nyt huutele, mutta en myöskään esitä muuta, onneks exä esittää sitä jonkun muun kanssa.

Opin olemaan vielä rehellisempi itselleni, en koe masentuneisuudeksi omia hetkiäni tai yksinäisyyttä vaan olen oppinut nauttimaan omista oloista, ilman raskasta seuraa - Ja nyt tajuan, että en haluakaan mollata täällä itseäni, että miten en jaksa pitää kotia tip top tai juon omalla ajalla viiniä enkä siivoa ja kutsu kavereita.

Kukin taistellaan elämää tavallamme, mielenkiintoinen ketju lukea. voimia haluaisin monelle toivottaa, olla vapaammin oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes sairaalloisen lihava. Hämmästelen ihmisten ruokailutottumuksia ja mitä he lapsille syöttävät. Pizzaa ja herkkuja töissä, söisin ihan muuta jos saisin valita palaveritarjoilut. Lapsilla ei karkkipäivää, ostan perusruoka-aineita ja kokkailen noin puolet kasvista. Jos lapset menevät kylään, kauhistelen kun siellä on taas sokeripitoiset herkut. Itse laitan pitkälti lämmintä ruokaa tarjolle vieraille. Leipänä enimmäkseen 100% ruis ja kauraleipää.

En siis ole nipo, mutta olen tarkka ja katson ruokien sokeri/rasva/suolamäärät ja moni tuote jää hyllyyn noiden takia. Jos en katsoisi, niin painaisin varmaan 200kg.

En tiedä miten sanoisin sen nätisti, että älä laita herkkuja tarjolle kun tulemme kylään. Ihan voileivät ovat ok. Ja ei sokerisia juomia, vesi/kaurajuoma käy.

Tätä on päällepäin mahdotonta tietää, koska olen lihava.

Avaisitko vähän, miten onnistut olemaan lähes sairaalloisen lihava, jos olet noin terveystietoinen ja tarkka syömisistäsi?

Syömällä liikaa ja liikkumalla liian vähän.

Vaikka se ei ollutkaan tämän jutun pointti, vaan totuus, mitä ihmiset eivät uskoisi minusta päältäpäin.

Olen kiltti, hiljainen ja hyvin käyttäytyvä nyhverö, jota kaikki käyttävät kynnysmattonaan. Näytän siltä, että alistun kaikkeen huonoon kohteluun mukisematta. Minua kyykytetään ja käytetään hyväksi monilla tavoilla.

Todellisuudessa yritän kostaa minulle tehdyt vääryydet salaa. En välttämättä heti, koska kosto maistuu parhaalta kylmänä. Olen onnistunut pilaamaan joidenkin minua kaltoin kohdelleen maineen ja tuhonnut useiden omaisuutta. Yhdelle sain järjestettyä potkut ja hänellä on ollut suuria vaikeuksia työllistyä uudelleen.

Mitä minusta ei uskoisi tutut ja muut :

Olen avosuhteessa ja olen jo puolitoista vuotta nähnyt ja pannut eksääni

Kaikki luulee että olen tosi reipas yrittäjä joka tekee kovasti töitä, oikeasti avokkini hoitaa lähes kaiken ja itse makaan kotona sohvalla ja käyn salilla

Vihaan kummipoikaani, tai oikeestaan hänen äitiään eli "kaveriani" yli kaiken. Ollaan nykyään ku yö ja päivä .

Rakastan oikeasti ja aidosti vain yhtä lemmikki kissaa ,en ihmisiä

Olen päällepäin avoin ja puhelias huumoriveikko... asiakaspalvelija ammatti. Oikeasti olen suomen Arin ja ujoin ihminen! Esim. En milloinkaan kehtaa lähteä ravintolaan syömään tai yleisötilaisuuksiin. Korkeintaan sukujuhlat ja niissäkin meen jonnekin mistä kukaan ei huomaa. En matkaile kuin kotimaassa. Kohteet hiljaisia, paljolti ihmisvapaita. Pelkään lentokoneita ja ulkomaita. Olen suhteessa ja lapsetkin löytyy. Sitä ihmettelenkin että puolison löysin! Otti koville aikoinaan, kun se todella ujolle miehelle ei ole helppoa.

Elämäni on siis melkoinen kulissi. En kuitenkaan halua olla erakkona. Tykkään työstäni ja haluan tehdä sitä. Mutta en käsitä sitä, että työni ulkopuolella minusta löytyy se ihan mitätön ja aran arka toinenpuoli.

Sitä kuinka loppu olen miehen sekoilujen vuoksi. En osaa näyttää ulospäin tai halua rasittaa ihmisiä kun kaikilla omatkin huolet.

Myös sitä, että en koe että mulla olis yhtään läheistä ystävää, vaikka näennäisesti saatan näyttää sosiaaliselta.

Vierailija kirjoitti:

Että mietin itsemur haa päivittäin. Olen ulospäin iloinen ja aina hyvällä tuulella. Kotona itken itseni uneen jotta jaksan taas yhteiskunnan asettamia velvoitteita kuten elämistä.

En tiedä miten auttaisi mutta sen tiedän, että jos karmeista kivuista ei kärsi, niin elämä on aina elämisen arvoista! Pari tuntemaan on lähtenyt oman käden kautta. Mutta tuskin ovat sen paremmassa paikassa koska luulen, ettei mitään taivasta ole olemassa. Ei maailmassa tämmöistä pahuutta tapahtuisi, jos korkein määräisi. Ei ainakaan sovi sellainen minun ajatuksiini. Eläkäämme siis se aika reippaasti mitä aikaa meille on kullekin suotu. Se on asenteessa miten elää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes sairaalloisen lihava. Hämmästelen ihmisten ruokailutottumuksia ja mitä he lapsille syöttävät. Pizzaa ja herkkuja töissä, söisin ihan muuta jos saisin valita palaveritarjoilut. Lapsilla ei karkkipäivää, ostan perusruoka-aineita ja kokkailen noin puolet kasvista. Jos lapset menevät kylään, kauhistelen kun siellä on taas sokeripitoiset herkut. Itse laitan pitkälti lämmintä ruokaa tarjolle vieraille. Leipänä enimmäkseen 100% ruis ja kauraleipää.

En siis ole nipo, mutta olen tarkka ja katson ruokien sokeri/rasva/suolamäärät ja moni tuote jää hyllyyn noiden takia. Jos en katsoisi, niin painaisin varmaan 200kg.

En tiedä miten sanoisin sen nätisti, että älä laita herkkuja tarjolle kun tulemme kylään. Ihan voileivät ovat ok. Ja ei sokerisia juomia, vesi/kaurajuoma käy.

Tätä on päällepäin mahdotonta tietää, koska olen lihava.

Pitää tähän kirjoittaa, että itse en syö herkkuja kuin harvoin. Yleensä jos mennään jonkun luo kylään niin moni tykkää syödä vähän epäterveellisemmin ja minusta se on ok. Olisi vähän typerää jos jonkun pitäisi minun takiani jättää vaikka makea leivonnainen yms tarjoamatta. Tärkeintä on, että arjessa on ruokatavat kunnossa. Näin mietin.

En halua syöttää lapsilleni mitä tahansa höttöä, ja haluaisin heidän syövän nälkäänsä suolaista mieluummin. Lisäksi he tulevat yliaktiivisiksi ja alkavat riehumaan kylässä. Itse voi olla vaikka syömättä kylässä. Mutta on se kiva yllätys, jos onkin jotain terveellistä hyvää tarjolla.

Sama lähes sairaalloisen lihava

Näytän hoikalta ja urheilulliselta. Tosiasiassa kuntoni on tosi huono, kremppaa löytyy ja liikunta jää lähinnä hitaaseen paarustamiseen koiran kanssa.

olen käynyt armeijan sen rankemman, olen nainen

Olen päälle kolmekymppinen nainen, johtavassa asemassa töissä, 3 lasta, mies, iso talo hyvällä paikalla idyllisessä taajamassa. Ulkopuolisin silmin olemme täydellinen perhe ja kaikki hyvin. Työssäni olen tunnollinen, ystävällinen, iloinen ja teen työtä sydämelläni..

Todellisuus: olemme eronneet 1,5 v sitten, koska petin ja tämä suhde toisen miehen kanssa on jatkunut. Edes lapset eivät tiedä erosta, toki varmaan aavistavat jotain. Viime syksynä tein abortin (toisen miehen lapsi). Siitä lähtien olen vihannut itseäni ja elämääni. Juon tai poltan p.lveä päivittäin, jotta en tuntisi mitään, edes hetken verran. En nauti enää työstäni ja vaihtaisin työpaikkaa heti kun se olisi mahdollista. Itken joka päivä, koska en näe ulospääsyä tästä tilanteesta.. en edes tiedä mitä haluan. Mietin itsemurhaa joka päivä, se tuntuu tällä hetkellä ainoalta ulos pääsyltä..

Kukaan ei koskaan arvaisi tällaista minusta.

Kasa Nova kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen alle 30 v nainen joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. En tiedä pystynkö koskaan siihen. Minua on kiusattu ja kiusaaminen ollut paljon ulkonäön arvostelua sekä myös seksuaalisiin asioihin painottuvaa pilkkaa. Toisen läheisyys pelottaa ja en pysty luottamaan. Jos mietin asiaa niin en kuitenkaan kovin paljon edes osaa kaivata seksiä toisen kanssa. Läheisyyttä sitäkin enemmän. Toki sekin asia pitäisi opetella, että osaisi päästää toisen lähelle. Samalla tuon ekan seksikokemuksen saaminen on itselleni jotenkin ihan hirveän vaikea saavuttaa. Tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Niin vaikealta, että moni varmaan nauraisi jo minua. Pitäisi tuntea toinen hyvin ennen kuin uskaltaisin. Sitten taas jos mokaisin kaiken niin en välttämättä enää kehtaisi nähdä sitä ihmistä. Näin voisi mennä pitkäaikainen tuttavuus hukkaan. Sitten taas joku tuntematon jännittäisi minua vielä enemmän. Toisaalta häntä en edes tapaisi enää. Kuitenkin tämä tuntuu niin vaikealta, että minusta ei taida olla siihen. Siihen ei auta puheet, että kyllä nainen aina seksiä saa jos vika on itsessäni ja samalla toisaalta ensimmäisen kerran merkitys olisi niin iso, että se voisi vaikuttaa siihen tuleeko toista koskaan.

Jokin aika sitten oli lehdessä eräs maksullisia palveluita tarjoava mies. Moni oli sitä mieltä täälläkin, että ällöttävää touhua. Itse taas mietin asiaa paljon. Jotenkin se, että toimii maksullisena antaa minusta tietyn vastuun hänelle, että se kaikki menisi hyvin ja hän ei ainakaan voisi pilkata minua. Samoin uskon, että hänellä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus asiakkaistaan. Näin ei ainakaan puhuisi minusta muille, vaikka käynti menisi jotenkin pieleen ja miten sattuu jos ajattelee minua. Toisaalta itseäkin silti häiritsee ajatus siitä kuinka monia ihmisiä hän on tavannut. En voi sitä kieltää. Ymmärrän silti ihmisiä jotka voivat niitä palveluita käyttää. En tiedä silti jos tuollaisen palvelun ottaisin niin tulisiko edes sen myötä asiasta yhtään mitään. Sekin voisi päättyä miten vaan. Uskon, että jo siinä vaiheessa kun pitäisi riisuutua niin olisi jo vaikeaa. Uskon ettei moni sitä ymmärrä, mutta ehkä itse voisin jopa maksaa seksistä. Tämä siinä mielessä kun en ns tiedä seksistä mitään ja olen ihan kokematon. Jos en löytäisi samassa tilanteessa olevaa ja kärsivällistä ihmistä niin minusta olisi ikävää olla niin kokematon ja vaatia toiselta niin hidasta tutustumista. Toisaalta jos mietin tätä hetkeä niin minusta ei taida olla siihen koskaan.

Suosittelen kyllä jotakin ammattilaista, niin ei olisi niin paljon paineita miesten suhteen. Itse kävin seksuaaliterapeutilla, kun eka kertani ei millään onnistunut (olin joutunut lapsuudessani pelkäämään isääni ja se haittasi alitajuisesti, enkä pystynyt rentoutumaan). Mieheni oli hyvin kärsivällinen eikä hermostunut, mutta halusin itse nopeuttaa asiaa ja siksi menin seksuaaliterapeutille. Kaksi tai kolme käyntiä riitti. Ns. seksin ammattilainenkin voisi ehkä olla hyvä. Heidän kanssaan voi sopia, mitä teette ja sinä päätät etenemisen, vaikka se olisi vain halailua tms. Pystyisit ehkä saamaan suosituksia joltakin alan ihmiseltä, esim. Tiialta (googleta Aistien Talo), hän on myös seksuaaliterapeutti.

No hyvä, että moni näyttää ymmärtävän viestiäni. Kirjoitin tuon ekan pitkän. Ajattelin, että moni ihmettelee. Itse luin vaan vähän aikaa sitten jostain Adam tai Alex tms nimimerkillä toimivasta ja sen jälkeen aloin miettiä asiaa tarkemmin. Toki miehiä alalla on varmaan aika vähän. Joku terapeutti voisi tietysti myös auttaa, mutta toisaalta en kaipaa ns sääliä ja mitään sellaista asian takertumistakaan. Tulisi paine taas yrittää liikaa. Hyvä juttu sinulle, että miehesi oli valmis etenemään hitaammin ja sait hänen kanssaan edetä. Itsellä ei ainakaan nyt ole ketään läheisiä muutenkaan joten luotettavan kumppanin löytyminen ja näiden seksiasioiden kanssa eteneminen on hyvin vaikeaa. Se pistää miettimään kaikkea. Hinta näytti olevan muistaakseni tuolla yhdellä mistä luin 200 euroa kahdelta tunnilta. No, tämä nyt vaan on ajatuksen tasolla ja en täältä kaukaa pystyisi ns palveluiden piiriin edes helposti lähtemään 😅

Itselleni eronneena ja muutama vuosi Tinderissä seikkailleena on tullut vastaan useita kaltaisiasi tapauksia. Joko niin että ei koskaan olla harrastettu seksiä tai sitten joskus on ollut erittäin huono kokemus. Mutta myöskin eronneita joilla oli surkeaa seksiä suhteessa ja olleet muutaman vuoden "kuivilla".

Olen ilomielin auttanut näitä naisia näyttämällä mitä hyvä seksi voi parhaimmillaan olla. Kärsivällisesti ja naisen ehdoilla.

Eli reippaasti vaan Tinderiin. Ei tarvitse laittaa kasvokuvaa. Sitten juttelee pitkään ja varmistaa että yhteinen sävel löytyy. Ei kannata tuollaisen asian takia kantaa surua vaan tekee asialle jotakin. Hyväkäytöksisiä ja taitavia miehiä kyllä löytyy.

Uskon sen kyllä. Silti minusta ei ole nyt mihinkään Tinderiin. En pystyisi menemään sinne edes seurustelu mielessä ainakaan vielä.

 Vaikka kukinkin keväällä keltaisena perhos-ja mehiläiskasvin tapaan  ja vaikka viihdynkin lehdoissa ja lehtoniityillä kuin Narsissi niin silti olen vain ruususykeröinen Primula veris.

Joudun psyykkaamaan itseni töihin, joka ikinen vuoro. Asiakkaat kiittävät ja se saa aina jaksamaan vuoron loppuun, mutta olen oikeasti aika loppuunpalanut. Sain sentään työterveyteen varattua ajan! Työkaverit ja perhe eivät varmasti uskoisi, miten vaikealta tuntuu lähteä töihin ja laittaa sosiaalinen naamio päähän. Poissaoloja töistä ei ole laisinkaan eikä varmasti esimieskään uskoisi, että taistelen burn outia vastaan.

Elin 10 vuotta kaksoiselämää sivupersoonalla.

Bentsoihin ja unilääkkeisiin liittyvästä riippuvuudesta kukaan ei tiedä eikä sitä minusta näe päällepäin. Post-traumaattiset kokemukset lapsuudessa ja parisuhteessa ja niiden näkyminen tämän päivän arjessa masentuneisuutena ja itsetuhoisuutena ei näy muille. Minulla on maski minkä pistän naamalle kun menen joka päivä töihin esihenkilötehtäviin ja suoriudun loistavasti. Saan aina palautetta kuinka positiivinen ja huumorintajuinen tsemppari olen työyhteisöllemme ja pidän työpaikan ilmapiirin hyvällä tasolla. Kun saavun iltapäivällä kotiini ja suljen oven takanani, kukaan ei tiedä millaiseen synkkään maailmaan uppoan joka ilta.