Miksi jotkut laittaa täysin epäurheilullisia lapsia joukkueisiin?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena välillä hieman pulska kasvupyrähdysten välissä. Siksi hämmästyttikin, kun valmentaja sanoi, että minulla on eniten lahjoja sisarusparvesta. Jo aika varhain. Niinhän siinä sitten kävikin. Paljon treeniä päälle.

Jos valmentajasi olisi sanonut sinulle, että olet lahjattomin sisarusparvestasi... niin mitenköhän olisi käynyt. Aikuiset voivat kannustaa tai latistaa.

Lopputulos olisi aika sama. Kertoi vanhemmilleni ja he kertoivat tuon vasta vuosia myöhemmin.

Eikä noista nulikoista, jotka hankkivat vain jäähyjä, eivät maaleja. Viittaan eiliseen otteluun.

Ap.n tulee viedä lapsensa joukkueeseen johon noita huonoja ei oteta. Yksityinen seura harjoittelee seuran omalla kentällä ja seuralla on oma palkattu valmentaja. Seura ei saa yhteiskunnan tukea. Englannissa on lukuisia vaihtoehtoja useissa lajeissa. Jalkapallossa eniten. Suomessa seurat vinkuvat julkista rahaa. Tästä syystä kaikkien on pelattava. Ap.n tulee tehdä valinta Suomi tai Englanti?

"Urheilulliset" vanhemmat haluavat elää lapsuutensa uudestaan lastensa kautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi kolahtaa mut useampaankin henkilöön! Lapseni on 12v ja minä urheilen omaksi ilokseni säännöllisesti. Minulla on vakityö ja useampi oma lapsi joten kaikki ei pyöri tämän ympärillä.Mutta minusta suurin osa lapsista on aivan uskomattoman huonokuntoisia. Ihan perusasiat hukassa. Ja silti iloisesti maksetaan 100e/kk ku on niin kiva kertoa työkavereille että lapsi liikkuu! Ap

Meinaatko, että näiden lapsien pitäisi odottaa kotona, että sen kunto kasvaa ja vasta sitten alkaa liikkua vai?

Haloo! Just toi! Kotona lapsen kanssa tulee juosta, pyöräillä, uida. Antaa lapsen kiipeillä, pelata naapurin lasten kanssa jne jne. Jos tämän lisäksi lapsi haluu kehittää itseään, hänet voi ilmoittaa joukkueeseen. Ei niin että seuraurheilu hoitaa lapsen liikkumistarpeen kokonaan!

Usein tällästen paskojen lasten vanhemmat osallistuu vielä joukkueen toimintaa hallinnollisesti, jolloin niistä ei pääse millään eroon!

Suuri osa tälläkään palstalla ei selvästi ymmärrä, että urheiluseura ei ole mikään lasten iltapäiväkerho, johon lapsi laitetaan, jotta saadaan itselle omaa aikaa. Sinne tulee laittaa vain ne lapset, jotka haluavat oikeasti kehittyä lajissa ja joilla on kilpailuviettiä. Liikkua voi kyllä ilman seurojakin vaikka millä mitalla. On myös lasten liikuntakerhoja, joissa liikkuminen on rennompaa. 

Nyt olet urheiluseuroista ulkona kuin lumiukko.

Otapa selvää selvää urheiluseurojen historiasta - perustajista, säännöistä ja tavoitteesta.

Urheiluseurat tähtäävät joukkueiden menestykseen. Ei ne ole mitään iltapäiväkerhoja tai ainakaan niiden ei tulisi sellaisia olla jos halutaan kehittyä. Ikävä kyllä vanhemmat tunkevat epäkelpoja lapsiaan sinne kaikkien vaivaksi, eikä näitä lapsia yleensä edes itseä kiinnosta koko touhu. Roikkuvat mukana vain siksi, että heidän kaverinsakin ovat siellä. 

Olen ollut urheiluseuroissa junnusta asti ja olen ollut valmentajana ja muussa seuratoiminnassa mukana kymmenen vuotta. 

Minä harrastin lapsena kilpaiuintia, en menestynyt. Ihan kilpeilevien ryhmässä olin, kyllä se harrastus oli silti tärkeä ja tiedä miten paljon se on elämääni vaikuttanut. Huippu-urheilija en ole, mutta liikkumisesta nautin silti, uimisestakin yhä edelleen.

Olispa ollut ikävää jos joku aikuinen olis tullut sanomaan että ihan paska olen, ei minusta mitään tule, aivanniinkuin kisamenestestys ei sitä olisi kertonut jo muutenkin.

Liikunnanilo on niin kovin helppoa latistaa, en pidä yhtään joidenkin tavasta vähätellä toisten liikkumisia ja samalla leuhkia omalla urheilullisuudellaan. Onneksi tunnen huippukuntoisia ihmisiä ja tiedän etteivät kaikki ole niin leuhkoja, vaan osaavat kannustaa niitä vähemmän "huippujakin" liikkumaan ja ovat iloisia toisten saavutuksista, vaikka ne tuntuisikin vähäisemmiltä kuin omat saavutukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi kolahtaa mut useampaankin henkilöön! Lapseni on 12v ja minä urheilen omaksi ilokseni säännöllisesti. Minulla on vakityö ja useampi oma lapsi joten kaikki ei pyöri tämän ympärillä.Mutta minusta suurin osa lapsista on aivan uskomattoman huonokuntoisia. Ihan perusasiat hukassa. Ja silti iloisesti maksetaan 100e/kk ku on niin kiva kertoa työkavereille että lapsi liikkuu! Ap

Meinaatko, että näiden lapsien pitäisi odottaa kotona, että sen kunto kasvaa ja vasta sitten alkaa liikkua vai?

Haloo! Just toi! Kotona lapsen kanssa tulee juosta, pyöräillä, uida. Antaa lapsen kiipeillä, pelata naapurin lasten kanssa jne jne. Jos tämän lisäksi lapsi haluu kehittää itseään, hänet voi ilmoittaa joukkueeseen. Ei niin että seuraurheilu hoitaa lapsen liikkumistarpeen kokonaan!

Usein tällästen paskojen lasten vanhemmat osallistuu vielä joukkueen toimintaa hallinnollisesti, jolloin niistä ei pääse millään eroon!

Suuri osa tälläkään palstalla ei selvästi ymmärrä, että urheiluseura ei ole mikään lasten iltapäiväkerho, johon lapsi laitetaan, jotta saadaan itselle omaa aikaa. Sinne tulee laittaa vain ne lapset, jotka haluavat oikeasti kehittyä lajissa ja joilla on kilpailuviettiä. Liikkua voi kyllä ilman seurojakin vaikka millä mitalla. On myös lasten liikuntakerhoja, joissa liikkuminen on rennompaa. 

Nyt olet urheiluseuroista ulkona kuin lumiukko.

Otapa selvää selvää urheiluseurojen historiasta - perustajista, säännöistä ja tavoitteesta.

Urheiluseurat tähtäävät joukkueiden menestykseen. Ei ne ole mitään iltapäiväkerhoja tai ainakaan niiden ei tulisi sellaisia olla jos halutaan kehittyä. Ikävä kyllä vanhemmat tunkevat epäkelpoja lapsiaan sinne kaikkien vaivaksi, eikä näitä lapsia yleensä edes itseä kiinnosta koko touhu. Roikkuvat mukana vain siksi, että heidän kaverinsakin ovat siellä. 

Olen ollut urheiluseuroissa junnusta asti ja olen ollut valmentajana ja muussa seuratoiminnassa mukana kymmenen vuotta. 

Jos oikeasti olet alan hommissa, päivitä pikaisesti tietoutesi. Oikeasti parasta junioritoimintaa tulevan kilpailumenestyksen näkökulmasta on se, että saadaan lapset laajalla rintamalla liikkumaan, Islannin malliin. Samoin liikkuvuuden lajien välillä pitäisi olla tuntuvasti nykyistä helpompaa. Pienessä maassa on järjetöntä metsästää ihmelapsia ja vielä järjettömämpää polttaa näitä loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa olla vilttiketjua erikseen. Hidastaa oikeasti lahjakkaiden kehitystä, kun kaikkien pitää päästä mukaan. Koskee mitä tahansa lajia. Tuli nuorempana koettua. Otti jo lapsena päähän ne tampiot, joiden vanhemmat halusivat uskoa kehitykseen, mihin ei ollut potentiaalia. Kyllä sen valmentajilta kuuli ja lapsikin näki itse.

Ettei vaan aika kultaisi muistoja. Tuskin sä mikään huippu olet ollut vaan ihan samalla tasolla muiden taaperoiden kanssa. Se että äiti on kehunut sua urheilutähdeksi ei vielä tee susta sellaista..😉 Muutenkin vähän surkeeta jos aikuisena tarvitsee muistella noin suurella katkeruudella lasten leikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, itse en kyllä ajattele urheilullisuutta mitenkään synnynnäisenä ominaisuutena eli ei voi mennä sanomaan, että tuo lapsi on urheilullinen ja tuo ei. Urheilemiseen kasvetaan harjoittelun myötä. Ei kenestäkään huippu-urheilijastakaan olisi tullut huippua, elleivät he olisi sinnikkäästi harrastaneet lajiaan pienestä pitäen.

Jaa-a. On selvä että ilman harjoittelua ei tule huippua, mutta tosiasioiden kieltämistä, ettei synnynnäisillä ominaisuuksilla olisi merkitystä. Tosin ne voi tuhlata jos asenne on se että haluaa vain olla paras muttei jaksa harjoitella.

Katsokaapas huippu-urheilijoita, ja yleensä saman lajin ihmisillä on hyvin samantapainen ruumiinrakenne (jalkapallo ehkä poikkeus), lajista riippuen pitkä/lyhyt, lihaksikas/kevytrakenteinen jne. Lisäksi on olemassa sellainen muuttuja kuin motorinen lahjakkuus, joka ei niinkään päälle näy ellei näe henkilöä tekemässä jotain sitä vaativaa. Ihan ekalla harjoitustunnilla porukka voi näyttää aika samalta, mutta motorisesti lahjakas oppii paljon nopeammin vaikeita liikkeitä. Voi siis olla että ennen kuin on ollenkaan harrastanut, luulee itseään "kömpelöksi", mutta aika nopeasti se lahjakkuus alkaa ilmetä. Ja ensimmäisen kerran tasokkaampaan ryhmään joutuessaan monet ovat varmasti huonoimmasta päästä, mutta pointti onkin se että heidän katsotaan omaavan potentiaalia kehittyä. Toisaalta lahjakas, jolla on lisäksi oikea asenne, alkaa hyvin pian myös harjoitella ahkerammin, koska pitää siitä ja se on palkitsevaa.

Kasvupyrähdykset jne ovat asia erikseen, mutta jos vuosien harrastuksen myötä kukaan valmentaja ei kehu lahjakkaaksi vaikka vanhemmat kuinka itse olisivat tätä mieltä, niin tuskin mitään erityistä lahjakkuutta lapsella on. Arkikokemus on myös osoittanut että ihmisillä on tapana automaattisesti luulla että kyvykkyys eri asioissa korreloi, akateemisesti koulutetut mutta urheilukokemusta omaamattomat vanhemmat luulevat että koska lapsi on fiksu niin onhan hän varmasti urheilussakin hyvä, jos viitsii kokeilla. Valitettavasti älykkyyden ja urheilulahjakkuuden välillä ei hirveästi näy olevan korrelaatiota. Ja mitä sen on väliä. jokainen tehköön asioita, joista kokee eniten saavansa.

Harrasteryhmiä on hyvä olla ja myös sitten kunnianhimoisempia kilparyhmiä (suomen oloissa useimmissa lajeissa ei ole niin paljon massaa että niihinkään voitaisiin valita vain oikeasti tulevia huippuja kuten jossain Kiinassa), mikä tässä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi kolahtaa mut useampaankin henkilöön! Lapseni on 12v ja minä urheilen omaksi ilokseni säännöllisesti. Minulla on vakityö ja useampi oma lapsi joten kaikki ei pyöri tämän ympärillä.Mutta minusta suurin osa lapsista on aivan uskomattoman huonokuntoisia. Ihan perusasiat hukassa. Ja silti iloisesti maksetaan 100e/kk ku on niin kiva kertoa työkavereille että lapsi liikkuu! Ap

Meinaatko, että näiden lapsien pitäisi odottaa kotona, että sen kunto kasvaa ja vasta sitten alkaa liikkua vai?

Haloo! Just toi! Kotona lapsen kanssa tulee juosta, pyöräillä, uida. Antaa lapsen kiipeillä, pelata naapurin lasten kanssa jne jne. Jos tämän lisäksi lapsi haluu kehittää itseään, hänet voi ilmoittaa joukkueeseen. Ei niin että seuraurheilu hoitaa lapsen liikkumistarpeen kokonaan!

Usein tällästen paskojen lasten vanhemmat osallistuu vielä joukkueen toimintaa hallinnollisesti, jolloin niistä ei pääse millään eroon!

Suuri osa tälläkään palstalla ei selvästi ymmärrä, että urheiluseura ei ole mikään lasten iltapäiväkerho, johon lapsi laitetaan, jotta saadaan itselle omaa aikaa. Sinne tulee laittaa vain ne lapset, jotka haluavat oikeasti kehittyä lajissa ja joilla on kilpailuviettiä. Liikkua voi kyllä ilman seurojakin vaikka millä mitalla. On myös lasten liikuntakerhoja, joissa liikkuminen on rennompaa. 

Nyt olet urheiluseuroista ulkona kuin lumiukko.

Otapa selvää selvää urheiluseurojen historiasta - perustajista, säännöistä ja tavoitteesta.

Urheiluseurat tähtäävät joukkueiden menestykseen. Ei ne ole mitään iltapäiväkerhoja tai ainakaan niiden ei tulisi sellaisia olla jos halutaan kehittyä. Ikävä kyllä vanhemmat tunkevat epäkelpoja lapsiaan sinne kaikkien vaivaksi, eikä näitä lapsia yleensä edes itseä kiinnosta koko touhu. Roikkuvat mukana vain siksi, että heidän kaverinsakin ovat siellä. 

Olen ollut urheiluseuroissa junnusta asti ja olen ollut valmentajana ja muussa seuratoiminnassa mukana kymmenen vuotta. 

Taidat silti olla vähän katkera kun et kaikesta pinnistämisestä huolimatta loista urheilutaivaan kirkkaimpana tähtenä. Menikö vuodet hukkaan kun meriitit on suurelle yleisölle tuntemattomia..😉 Nyt pitää sitten puuttua lasten leikkeihin kun muuhun ei taito riitä.

Juuri sinun kaltaisesi ap, vanhemman takia oman tyttäreni rakas joukkuelajiharrastus päättyi. Erotuksena ap:n tilanteeseen meillä tästä vanhemmasta tuli eräänä päivänä valmentaja, joka istutti 9 vuotiasta lasta vaihtopenkillä siten, että peliaikaa saattoi yhdessä pelissä tulla enintään 10 min. Eihän siinä enää taidot ja itseluottamus kehittyneet.

Sydäntä kirveli ja kirvelee edelleen. Löysimme onneksi toisen lajin ja sen parista uudet ystävät.

se, että lapsi voi oikeasti menestyä urheilussa, vaatii perheeltä sitoutumista. Sitoutumisella en suinkaan tarkoita sitä, että päällepäsmäröidään jossain perähikiän palloklubissa ja kiukutellaan kun joukkueessa pelaa "paskoja läskilapsia", vaan sitä, että jaksetaan kuskata sitä lasta isompiin kaupunkeihin, joissa pystytään jakamaan junnujoukkueet oikeasti tason mukaan tai jopa valita asuinpaikka harjoitusmahdollisuuksien mukaan. Jos haluaa että lapsi oikeasti menestyy ja pääsee kilpailemaan, vaatii se koko perheeltä oikeasti todella paljon.

Eli ap:n ihan oma vika, että lapsiparka nyt joutuu pelaamaan tasoaan huonommassa joukkueessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä harrastin lapsena kilpaiuintia, en menestynyt. Ihan kilpeilevien ryhmässä olin, kyllä se harrastus oli silti tärkeä ja tiedä miten paljon se on elämääni vaikuttanut. Huippu-urheilija en ole, mutta liikkumisesta nautin silti, uimisestakin yhä edelleen.

Olispa ollut ikävää jos joku aikuinen olis tullut sanomaan että ihan paska olen, ei minusta mitään tule, aivanniinkuin kisamenestestys ei sitä olisi kertonut jo muutenkin.

Liikunnanilo on niin kovin helppoa latistaa, en pidä yhtään joidenkin tavasta vähätellä toisten liikkumisia ja samalla leuhkia omalla urheilullisuudellaan. Onneksi tunnen huippukuntoisia ihmisiä ja tiedän etteivät kaikki ole niin leuhkoja, vaan osaavat kannustaa niitä vähemmän "huippujakin" liikkumaan ja ovat iloisia toisten saavutuksista, vaikka ne tuntuisikin vähäisemmiltä kuin omat saavutukset.

Tässä puhuttiinkin joukkuelajeista!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi kolahtaa mut useampaankin henkilöön! Lapseni on 12v ja minä urheilen omaksi ilokseni säännöllisesti. Minulla on vakityö ja useampi oma lapsi joten kaikki ei pyöri tämän ympärillä.Mutta minusta suurin osa lapsista on aivan uskomattoman huonokuntoisia. Ihan perusasiat hukassa. Ja silti iloisesti maksetaan 100e/kk ku on niin kiva kertoa työkavereille että lapsi liikkuu! Ap

Meinaatko, että näiden lapsien pitäisi odottaa kotona, että sen kunto kasvaa ja vasta sitten alkaa liikkua vai?

Haloo! Just toi! Kotona lapsen kanssa tulee juosta, pyöräillä, uida. Antaa lapsen kiipeillä, pelata naapurin lasten kanssa jne jne. Jos tämän lisäksi lapsi haluu kehittää itseään, hänet voi ilmoittaa joukkueeseen. Ei niin että seuraurheilu hoitaa lapsen liikkumistarpeen kokonaan!

Usein tällästen paskojen lasten vanhemmat osallistuu vielä joukkueen toimintaa hallinnollisesti, jolloin niistä ei pääse millään eroon!

Suuri osa tälläkään palstalla ei selvästi ymmärrä, että urheiluseura ei ole mikään lasten iltapäiväkerho, johon lapsi laitetaan, jotta saadaan itselle omaa aikaa. Sinne tulee laittaa vain ne lapset, jotka haluavat oikeasti kehittyä lajissa ja joilla on kilpailuviettiä. Liikkua voi kyllä ilman seurojakin vaikka millä mitalla. On myös lasten liikuntakerhoja, joissa liikkuminen on rennompaa. 

Nyt olet urheiluseuroista ulkona kuin lumiukko.

Otapa selvää selvää urheiluseurojen historiasta - perustajista, säännöistä ja tavoitteesta.

Urheiluseurat tähtäävät joukkueiden menestykseen. Ei ne ole mitään iltapäiväkerhoja tai ainakaan niiden ei tulisi sellaisia olla jos halutaan kehittyä. Ikävä kyllä vanhemmat tunkevat epäkelpoja lapsiaan sinne kaikkien vaivaksi, eikä näitä lapsia yleensä edes itseä kiinnosta koko touhu. Roikkuvat mukana vain siksi, että heidän kaverinsakin ovat siellä. 

Olen ollut urheiluseuroissa junnusta asti ja olen ollut valmentajana ja muussa seuratoiminnassa mukana kymmenen vuotta. 

Suomessa on paljon kaupunkeja ja paljon urheiluseuroja, monet kovin pieniä. Olet tainnut pyöriä ihan eri kuvioissa kuin suurin osa tällä ketjuun kirjoittaneista.

Täällä seurat yrittävät saada lapset liikkumaan ja innostumaan liikunnasta harrastuksena. Välillä joukkoon löytää oman uransa hukannut eläkeurheilija pilaamaan ilmapiiriä 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä harrastin lapsena kilpaiuintia, en menestynyt. Ihan kilpeilevien ryhmässä olin, kyllä se harrastus oli silti tärkeä ja tiedä miten paljon se on elämääni vaikuttanut. Huippu-urheilija en ole, mutta liikkumisesta nautin silti, uimisestakin yhä edelleen.

Olispa ollut ikävää jos joku aikuinen olis tullut sanomaan että ihan paska olen, ei minusta mitään tule, aivanniinkuin kisamenestestys ei sitä olisi kertonut jo muutenkin.

Liikunnanilo on niin kovin helppoa latistaa, en pidä yhtään joidenkin tavasta vähätellä toisten liikkumisia ja samalla leuhkia omalla urheilullisuudellaan. Onneksi tunnen huippukuntoisia ihmisiä ja tiedän etteivät kaikki ole niin leuhkoja, vaan osaavat kannustaa niitä vähemmän "huippujakin" liikkumaan ja ovat iloisia toisten saavutuksista, vaikka ne tuntuisikin vähäisemmiltä kuin omat saavutukset.

Tässä puhuttiinkin joukkuelajeista!!

Oletko koskaan kuullut esim. viestiuintijoukkueista?

Vierailija kirjoitti:

"Urheilulliset" vanhemmat haluavat elää lapsuutensa uudestaan lastensa kautta

Ei muuten aina. Meillä vanehmmat saivat ne kirkkaammat mitallit.

Aiheeseen liipaten juuri uutisissa kerrottiin, että paremman osaamistason alueen kouluissa arvostellaan tiukemmin. Vaikuttaa ratkaisevasti siihen, pääseekö oppilas huippulukioon vai ei. Sitten jos on puolikielisiä mamuja, niin löperömmin annetaan parempia arvosanoja kuin kantiksille. Ei moni niistä pärjäisi lainkaan samalla tavalla esim. englanninkielisen tenttimateriaalin parissa. Too late then.

Suomalaiset urheilijat pärjäävät hyvin junioritasolla, mutta eivät enää aikuisten sarjoissa. Syy on se, että yhteen lajiin ja lajinomaiseen harjoitteluun keskitytään liian aikaisin. Monipuolinen harjoittelu tuo hedelmää.

ap:n kaltaisten ihmisten takia aloin vihaamaan joukkuelajeja, koska ne eivät olleet joukkuelajeja vaan parhaat kilpailivat keskenään ja muut jäi jalkoihin. Ei minkäänlaista tiimityöskentelyä. Parhaita kehuttiin minkä kerettiin ja huonoimipia piiskattiin vain lisää. Valitettavasti tämä ei pääty vain lapsuuteen vaan jotkut aikuisetkin ovat jääneet tuollaiselle lapsen tasolle. Sitä vain miettii miksi tällaiset ihmiset ovat sitten valinneet tiimilajeja?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki saa yrittää olla urheilullisia. En toivo lapsestani ammattilaista missään nimessä. Mutta kuka hyväksyisi esim kuvaamataidon harrastuksiin 3v lapsen joka kävisi sottaamassa muiden jo valmiin työn. Samalta tuntuu omasta lapsestani joukkueessa. Teet kaikkesi, parhaasi ja sitten pari taulapöötä vesittää koko pelin. No ehkä tämä kasvattaa sitä luonnetta kaikilla. Mutta ihmettelen myös vanhempien sokeutta siellä kentän laidalla! Eikö he näe että lapsi ei osaa, ei voi saada onnistumisia kun aina tilanteet päättyy siihen että hän mokaa. Ja oppimista ei voi tulla jos lapsi ei osaa edes juosta!!! Kyllä kotona pitäisi opettaa se perusurheilullisuus ja sitten siirtyä lajeihin! Meillä on liikuttu aina eri tavoin ja sen näkee lapsesta jo siinä vaiheessa kun aloittaa lajiharrastuksen.

Minusta tuo on laiskojen vanhempien tala ulkoistaa liikuntakasvatus! Ja se tapahtuu muiden kustannuksella.

Ap

Itse osaan piirtää kohtalaisen hyvin. Koulussa ollut piirustustaito 9. Silti se ei tarkoita, etteikö voisi tehdä parityötä ja piirtää yhteistuumin hienon taulun vähemmän taidokkaiden kanssa. Tiimityö on sitä, että osataan soveltaa kaikkien taitoja yhteen hiileen ja annetaan se oma aika kehittyä, kaikkien näyttää se oma taitonsa mitä pystyy tekemään.  Valitettavasti vain joillakin on iskostunut päähän että kaikkien pitäisi olla heti samalla viivalla ja osata kaiken. Itse tykkään tiimityöskennellä jos tiimissä oikeasti pelataan yhteenhiileen. Se voi olla jopa todella hauskaa, mutta ryhmässä missä vaan jokanen sooloaa omiaan osaavien kanssa eikä auteta osaamattomia on todella ankeaa. Mieluummin teen työni yksin ja hyvin kun ryhmässä ja huonosti.