Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut laittaa täysin epäurheilullisia lapsia joukkueisiin?!
21.05.2017 |
Aivan järkyttävää katsoa kun koko joukkue kärsii näistä tolleroista kentällä! Miksei voi mennä jonnekin yksilölajeihin jolloin saa kärsiä ihan itsekseen huonosta fysiikasta ja reaktiokyvyistä..
tämä on seurausta kukkahattutätien voimasta, kaikki pelaa jne...!
Kommentit (149)
Isoin ongelma on näiden vilkkaiden lasten vanhemmat, jotka pitävät seuraa lastenhoitopaikkana. Ne valmentajat on ihan taviksia ja tekevät hommaa omalla ajallaan palkatta. Silloin pitäisi vanhempien oikeasti tajuta, ettei sillä valmentajalla riitä taitoja tai resursseja saada hoommaa toimimaan. TÄLLÖIN kaikkien pelaaminen kärsii kun aika menee kolmen komentamiseen. Asia korjaantuisi sillä, että vanhemmat jäisivät varmistamaan lapsensa pärjäämisen ja ellei hommasta tule mitään ohjauksen jälkeen, niin himaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin ap ja muut samanlaiset lopettavat kritisoimisensa? Nytkin oli lätkän kisoissa arvostelija-armeijan mukaan niin huono joukkue, niin huono joukkue, että olisi pitänyt jättää kotiin. Noloa, kun sinne päästettiin huuonoja pelaajia sotkemaan hyvien palaajien peli. Sotkeneet koko ikänsä joukkueissa.
145 jatkaa
Tiedätkö muuten, että ne 'syntymälahjakkaat' useimmiten lopettavat siinä vaiheessa kun lajissa pärjääminen rupeaa vaatimaan myös työtä - tämä on iso ongelma valmentajille ja siinä menee paljon lahjakkuutta hukkaan, puhumattakaan siitä tappiosta minkä tuo lajin lopettava nuori kokee, kun ei opi tekemää työtä tavoitteidensa eteen. Tässä vaiheessa monasti ne hieman vähemmän syntymälahjakkaat porskuttavat ohi, koska ovat jo oppineet sen määrätietoisen työn tekemisen tavoitteidensa eteen - ja tämä myös auttaa heitä pärjäämään muilla elämän osa-alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 15-vuotias tyttö, ja tässä on syy miksi en liiku. Mua ei tippaakaan kiinnosta mitkään hikilenkit yksin jossain kaupungin pururadalla, vaan haluaisin pelata pesäpalloa/jalkapalloa/jääkiekkoa vuodenajasta riippuen ihan vaan sellaisessta kaikki pelaa -porukassa, mutta meidän lähellä on vain kilpajoukkueita jääkiekkoon, jalkapalloon ja koripalloon. Niissä sitten vedetään verenmaku suussa ja siellä on juuri näitä "tuo punkero pilaa meidän jadeliina-lucan mahdollisuudet menestyä ja nousta maailman huipulle!!" -vanhempia. Kuntoni on huono ja mahaakin on jonkun verran, ja siksi juuri haluaisin liikkua. Mutta haluaisin tehdä sitä niin että kaveriporukassa kaikilla olisi hauskaa, ei siten, että juoksen metsässä ja olen pyörtymisen partaalla ja oksentelen koko ajan.
Kerää omien kavereiden/koulukavereiden/facebookkavereiden kanssa omia peliporukoita! Niinhän aikuisetkin tekee! Ei mennä ilmoittautumaan sm-liigaan koska siellä ne muutkin mun ikäiset on!
Kaikilla ei ole kaveriporukkaa kerättäväksi. Jotkut eivät edes halua liikkua niin ei oikein onnistu kuule.
Vierailija kirjoitti:
145 jatkaa
Tiedätkö muuten, että ne 'syntymälahjakkaat' useimmiten lopettavat siinä vaiheessa kun lajissa pärjääminen rupeaa vaatimaan myös työtä - tämä on iso ongelma valmentajille ja siinä menee paljon lahjakkuutta hukkaan, puhumattakaan siitä tappiosta minkä tuo lajin lopettava nuori kokee, kun ei opi tekemää työtä tavoitteidensa eteen. Tässä vaiheessa monasti ne hieman vähemmän syntymälahjakkaat porskuttavat ohi, koska ovat jo oppineet sen määrätietoisen työn tekemisen tavoitteidensa eteen - ja tämä myös auttaa heitä pärjäämään muilla elämän osa-alueilla.
Itse olen muuten huomannut saman. Ihmiset jotka ovat todella hyviä asiassa x eivät kirveelläkään suostu tekemään asioita missä ovat todella huonoja. Sensijaan yrittävät saada muut heidänmukaan tekemään asioita mitä eivät osaa kun henkilö tietää itse kuitenkin voittavansa. Sitten kun häviäjä tahtoo voittajan osallistumaan asiaan missä häviäjä voi voittaa ja tämä voittaja hävitä ei suostutakkaan.
Kuten eräässä sarjassa oleva hahmo sanoi nykyaikaiseen tilanteesen muokattuna:
" On kahdenlaisia ihmisiä. Ne jotka ovat syntyneet lahjakkaina, eikä tarvitse työskennellä sen eteen ja ne joiden täytyy harjoitella joka ikinen päivä saavuttaakseen unelmansa/tavoitteensa. "
Jälkimmäinen joutuu siis tekemään paljon enemmän työtä tavoitteen eteen kuin ensimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
145 jatkaa
Tiedätkö muuten, että ne 'syntymälahjakkaat' useimmiten lopettavat siinä vaiheessa kun lajissa pärjääminen rupeaa vaatimaan myös työtä - tämä on iso ongelma valmentajille ja siinä menee paljon lahjakkuutta hukkaan, puhumattakaan siitä tappiosta minkä tuo lajin lopettava nuori kokee, kun ei opi tekemää työtä tavoitteidensa eteen. Tässä vaiheessa monasti ne hieman vähemmän syntymälahjakkaat porskuttavat ohi, koska ovat jo oppineet sen määrätietoisen työn tekemisen tavoitteidensa eteen - ja tämä myös auttaa heitä pärjäämään muilla elämän osa-alueilla.
Ei se nyt tietenkaan ihan yksi yhteen mene niin etta lahjakkaat ovat aina laiskoja. en muista terminologiaa, mutta on olemassa erilaista motivaatiota, osa motivoituu itse tekemisesta, osa vain muihin vertailuista, ja ne laiskat kuuluu juuri tuohon jalkimmaiseen ryhmaan. Kun ovat oman pikkukalalammikkonsa kingeja niin mitaan ei viitsita tehda. Urheilu ei suinkaan ole ainoa asia, jossa tallaisia on.
Siksi ei varmaan ole hyva etta lahjakkaitakaan vain kehutaan lahjakkudestaan vaan heidan pitaa saada myos kritiikkia ja patistusta, seka joutua myos haviamaan. Ja heita pitaisi kehua silloin kun tekevat tyota, ei vain ominaisuuksistaan.
Muuten, lasten urheilu ei todellakaan ole ainoa osa-alue, jossa tallaista ilmenee. Eras ihmistyyppi on liikunnallisesti/kielellisesti/milla tahansa tavalla peruskyvykas "alkeiskurssin stara" joka aloittaa montaa harrastusta (aikuisena) ja leveilee aina silla miten alkeiskurssilla oli parempi kuin muut ja naureskelee pontoille, mutta vaativampaan tasoryhmaan siirtyminen ei koskaan onnistu, koska stara lannistuu heti kun onkin vaan tavis eika kukaan katso haneen ylospain, ja lopettaa harrastuksen ilmoittaen kuitenkin etta olisi voinut olla tosi huippu "jos olisi viitsinyt".
Vierailija kirjoitti:
145 jatkaa
Tiedätkö muuten, että ne 'syntymälahjakkaat' useimmiten lopettavat siinä vaiheessa kun lajissa pärjääminen rupeaa vaatimaan myös työtä - tämä on iso ongelma valmentajille ja siinä menee paljon lahjakkuutta hukkaan, puhumattakaan siitä tappiosta minkä tuo lajin lopettava nuori kokee, kun ei opi tekemää työtä tavoitteidensa eteen. Tässä vaiheessa monasti ne hieman vähemmän syntymälahjakkaat porskuttavat ohi, koska ovat jo oppineet sen määrätietoisen työn tekemisen tavoitteidensa eteen - ja tämä myös auttaa heitä pärjäämään muilla elämän osa-alueilla.
Meillä syntymälahjakkailla tulee myös eteen valinta, käytätkö kroppaasi tiettyyn pisteeseen asti elinkeinona, vai älliä löytyessä luetko pysyvämmän ammatin itsellesi. Elämä on valintoja. Itse valitsin luvut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siitä päästäänkin siihen syyhyn, miksi "epäurheilulliset" lapset laitetaan lahjakkaampien ja kehittyneempien lasten kanssa samoihin joukkueisiin: monessakaan paikassa ei ole muuta mahdollisuutta harrastaa näitä joukkuelajeja. Miten moni vanhempi huokaisisikaan helpotuksesta, jos saisi laittaa lapsensa harrastamaan ja kokeilemaan jalkapalloa ilman raskasta peleissä hyppyyttämistä kaukana, ja ilman mokkapalojen leivontaa ja muuta hössötystä joukkueen tukemiseksi. Ja varsinkin ilman vanhempia, jotka vielä pahoittavat mielensä siitä, että joku lahjattomampi muka vie heidän lapseltaan pois jotain sillä, että kehtaa tulla mukaan. Surullista. Jokaisella on mahdollisuus kehittyä ja kehittää taitojaan, eikä siinä toisen "lahjattomuus" ole esteenä.
On niillä taidekursseillakin monenlaista piirtelijää. Jonkun toisen osaamattomuus ei estä toista kehittymistä.
Hei, täällä 'kömpelön rillipäisen punkeron' äiti. Meidän poika oli tosiaan alakoulussa kuvailemasi näköinen. Hän oli myös tosi innostunut pelaamaan kaikkea mahdollista ja harrasti niin futista (nappulaliigassa) kuin salibandyä ja jääkiekkoa ja uintia, mm. Miksi? Koska hän piti niistä lajeista ja nautti siitä kun sai tehdä kavereitten kanssa vapaa-ajalla asioita. Futis loppui kun Nappulaliiga loppui - ns. Seurajoukkuetoimita ei häntä enää houkuttanut, eikä hän ehkä olisi 'mahtunutkaan' paikallisiin seurojen joukkueisiin. Uinti jäi myös ja vähitellen myös salibandy (olisi jatkanut mutta jääkiekosta oli tällä välin tullut liian rakas ja aikaavievää laji) - "punkero rillipää" poika pelasi paikallisen seuran ikäluokan edustusjoukkueessa B-nuorten loppuun ja sen jälkeen on jatkanut pienempien poikien valmennuksessa ja erotuomarina. - Eikö tämä ole urheiluharrastuksen tarkoitus? - ja kieltäydyn uskomasta sitä, että hänen harrastamaisensa olisi nyt jotenkin tuhonnut saman joukkueen "Litmasen tai Puljujärven" peliuran kehityksen.