Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut laittaa täysin epäurheilullisia lapsia joukkueisiin?!
21.05.2017 |
Aivan järkyttävää katsoa kun koko joukkue kärsii näistä tolleroista kentällä! Miksei voi mennä jonnekin yksilölajeihin jolloin saa kärsiä ihan itsekseen huonosta fysiikasta ja reaktiokyvyistä..
tämä on seurausta kukkahattutätien voimasta, kaikki pelaa jne...!
Kommentit (149)
Yhtä hölynpölyä kuin että silmienväri vaikuttaisi reaktionopeuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi kolahtaa mut useampaankin henkilöön! Lapseni on 12v ja minä urheilen omaksi ilokseni säännöllisesti. Minulla on vakityö ja useampi oma lapsi joten kaikki ei pyöri tämän ympärillä.Mutta minusta suurin osa lapsista on aivan uskomattoman huonokuntoisia. Ihan perusasiat hukassa. Ja silti iloisesti maksetaan 100e/kk ku on niin kiva kertoa työkavereille että lapsi liikkuu! Ap
Meinaatko, että näiden lapsien pitäisi odottaa kotona, että sen kunto kasvaa ja vasta sitten alkaa liikkua vai?
Haloo! Just toi! Kotona lapsen kanssa tulee juosta, pyöräillä, uida. Antaa lapsen kiipeillä, pelata naapurin lasten kanssa jne jne. Jos tämän lisäksi lapsi haluu kehittää itseään, hänet voi ilmoittaa joukkueeseen. Ei niin että seuraurheilu hoitaa lapsen liikkumistarpeen kokonaan!
Usein tällästen paskojen lasten vanhemmat osallistuu vielä joukkueen toimintaa hallinnollisesti, jolloin niistä ei pääse millään eroon!
Paskojen lasten?!? Sä et taida käydä ihan täysillä...Millainen aikuinen ihminen haukkuu lapsia paskoiksi?
Maradona ja Messi olivat lapsena kömpelöitä...
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hölynpölyä kuin että silmienväri vaikuttaisi reaktionopeuteen.
Se on niin että mitään epäurheilullisuutta yksinään ei ole vaan jokainen voi kehittää itseään niin pitkälle kuin vaan kyvyt ja into antavat myöden ja tulee monipuolisesti tarjontaa, jotta jokainen löytää sieltä sen oman suosikki lajinsa. Minä lähtisin siitä, että suomessa tukeminen ja kannustaminen ovat melkolailla vielä lapsenkengissä suomessa. Jos epäurheiliamaisuus -ajatus pohjalta lähdettäisiin asiaa pohtimaan niin ei meillä ole mitään mahdollisuuksia esimerkiksi 100 metrin juoksussa.
Vierailija kirjoitti:
Maradona ja Messi olivat lapsena kömpelöitä...
Juu ja sun vanhemmat oli fiksuja mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi kolahtaa mut useampaankin henkilöön! Lapseni on 12v ja minä urheilen omaksi ilokseni säännöllisesti. Minulla on vakityö ja useampi oma lapsi joten kaikki ei pyöri tämän ympärillä.Mutta minusta suurin osa lapsista on aivan uskomattoman huonokuntoisia. Ihan perusasiat hukassa. Ja silti iloisesti maksetaan 100e/kk ku on niin kiva kertoa työkavereille että lapsi liikkuu! Ap
Meinaatko, että näiden lapsien pitäisi odottaa kotona, että sen kunto kasvaa ja vasta sitten alkaa liikkua vai?
Haloo! Just toi! Kotona lapsen kanssa tulee juosta, pyöräillä, uida. Antaa lapsen kiipeillä, pelata naapurin lasten kanssa jne jne. Jos tämän lisäksi lapsi haluu kehittää itseään, hänet voi ilmoittaa joukkueeseen. Ei niin että seuraurheilu hoitaa lapsen liikkumistarpeen kokonaan!
Usein tällästen paskojen lasten vanhemmat osallistuu vielä joukkueen toimintaa hallinnollisesti, jolloin niistä ei pääse millään eroon!
Suuri osa tälläkään palstalla ei selvästi ymmärrä, että urheiluseura ei ole mikään lasten iltapäiväkerho, johon lapsi laitetaan, jotta saadaan itselle omaa aikaa. Sinne tulee laittaa vain ne lapset, jotka haluavat oikeasti kehittyä lajissa ja joilla on kilpailuviettiä. Liikkua voi kyllä ilman seurojakin vaikka millä mitalla. On myös lasten liikuntakerhoja, joissa liikkuminen on rennompaa.
Suomessa pitäisi tukea lahjakkaita! Nykyään ammattilaisetkin ovat usein vailla rahallistaym tukea. Sitten vasta kun tulee nimekkäitä voittoja, hyväksytään urheilija ja keskitytään uran tukemiseen. Mutta vaatii helvetillisen päättäväisyyden että jaksaauskoa itseensä tuolla muiden "urheilijoiden" seassa. Kestää se että jonkun Joni-Petteri saa munia koko pelin ja rukoilla, että se joskus älyää vaihtaa lajia. TAI sitten joutuu itse vaihtamaan/lopettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa vaikka kuinka paljon kiekkokouluja, jalkapallokouluja, kursseja ym ym juuri kokeiluun ja höntsäilyyn. Jos ilmoittaudut joukkueeseen, silloin kilpaillaan ja silloin on tietty taso-odotus!
Hyödyntäkää oman kunnan edulliset lajikokeilut, nauttikaa liikunnasta. Jättäkää pelit/kilpailut niille jotka siellä osaavat jotain tehdä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hölynpölyä kuin että silmienväri vaikuttaisi reaktionopeuteen.
Se on niin että mitään epäurheilullisuutta yksinään ei ole vaan jokainen voi kehittää itseään niin pitkälle kuin vaan kyvyt ja into antavat myöden ja tulee monipuolisesti tarjontaa, jotta jokainen löytää sieltä sen oman suosikki lajinsa. Minä lähtisin siitä, että suomessa tukeminen ja kannustaminen ovat melkolailla vielä lapsenkengissä suomessa. Jos epäurheiliamaisuus -ajatus pohjalta lähdettäisiin asiaa pohtimaan niin ei meillä ole mitään mahdollisuuksia esimerkiksi 100 metrin juoksussa.
Ja tietysti se että mitä pidemmälle mennään, nin yhä enemmän kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta se että maailmassa aletaan tyrmäämään ihmisiä niin, että vain prosentti miljardista on menestyvää, niin se ei palvele ihmiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan joukkueesta, mutta jos joukkueen kustannukset maksetaan yhteiskunnan varoin ja valmennus tapahtuu talkoo porukalla, liikunnan ilo ja riemu kuuluu kaikille siihen osallistujalle. Ja tavoitteena ei suinkaan ole paremmuus tai suoritukset, vaan tarjota liikuntaa lapsille ja nuorille.
Joukkueet, jossa kilpaillaan paremmuudesta ja kilpaillaan, ovat sitten erikseen.
Miksi et laita lastasi tälläiseen joukkueeseen jos hän on lahjakas ja hänellä on näyttöä suorituksista. Yleensä jo valmentajat tekevät valinnan ja suosittelevat, jos näytät puhuvat sen puolesta.
Itse olen 15-vuotias tyttö, ja tässä on syy miksi en liiku. Mua ei tippaakaan kiinnosta mitkään hikilenkit yksin jossain kaupungin pururadalla, vaan haluaisin pelata pesäpalloa/jalkapalloa/jääkiekkoa vuodenajasta riippuen ihan vaan sellaisessta kaikki pelaa -porukassa, mutta meidän lähellä on vain kilpajoukkueita jääkiekkoon, jalkapalloon ja koripalloon. Niissä sitten vedetään verenmaku suussa ja siellä on juuri näitä "tuo punkero pilaa meidän jadeliina-lucan mahdollisuudet menestyä ja nousta maailman huipulle!!" -vanhempia. Kuntoni on huono ja mahaakin on jonkun verran, ja siksi juuri haluaisin liikkua. Mutta haluaisin tehdä sitä niin että kaveriporukassa kaikilla olisi hauskaa, ei siten, että juoksen metsässä ja olen pyörtymisen partaalla ja oksentelen koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kammoan näitä lapsestani tulee isona jalkapallosankari vanhempia 😂
Tuppukylän jalkapallojoukkue saatiin pilattua jakamalla vuosia yhdessä pelannut joukkue divisioona- ja harrastusjoukkueeseen, yhteiset harjoitukset neljä kertaa viikossa ja pelit viikonloppuisin. Harva 10 v. jaksaa tuota määrää, etenkin jos olisi halunnut harrastaa muutakin. Lisäksi porukan henki meni, kun osa pahoitti mielensä tuosta jaosta. Meillä taas tuli mitta täyteen tuosta harjoitusmäärästä ja naputuksesta, jos harjoitukdiin ei osallistuta. Ongelmat tulivat vastaan siinä vaiheessa kun vanhempien määrää valmennuksessa lisättiin ja joukkueenjohtajaksi tuli yhden pelisankarin äiti.
Suomessa lapsia peluutetaan ihan pilalle.
Tuo harrastus- ja divarijoukkueeseen jakaminen on ihan toimiva tapa kylläkin ja käytössä useimmissa seuroissa. Itse pelasin futista välillä 11-13v ja teimme juuri noin. Kävimme kyllä samoissa treeneissä, ennen tärkeitä pelejä meidät saatettiin jakaa toiseen ryhmään mutta muuten treenasimme kyllä keskenään. Kyllä tuo on hyvä ratkaisu siihen, että toiset haluavat pelata ihan huvin vuoksi sellaista harrastelufutista ja toiset kilpailullisemmin, niin kenenkään kehitys ei hidastu.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 15-vuotias tyttö, ja tässä on syy miksi en liiku. Mua ei tippaakaan kiinnosta mitkään hikilenkit yksin jossain kaupungin pururadalla, vaan haluaisin pelata pesäpalloa/jalkapalloa/jääkiekkoa vuodenajasta riippuen ihan vaan sellaisessta kaikki pelaa -porukassa, mutta meidän lähellä on vain kilpajoukkueita jääkiekkoon, jalkapalloon ja koripalloon. Niissä sitten vedetään verenmaku suussa ja siellä on juuri näitä "tuo punkero pilaa meidän jadeliina-lucan mahdollisuudet menestyä ja nousta maailman huipulle!!" -vanhempia. Kuntoni on huono ja mahaakin on jonkun verran, ja siksi juuri haluaisin liikkua. Mutta haluaisin tehdä sitä niin että kaveriporukassa kaikilla olisi hauskaa, ei siten, että juoksen metsässä ja olen pyörtymisen partaalla ja oksentelen koko ajan.
Kerää omien kavereiden/koulukavereiden/facebookkavereiden kanssa omia peliporukoita! Niinhän aikuisetkin tekee! Ei mennä ilmoittautumaan sm-liigaan koska siellä ne muutkin mun ikäiset on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hölynpölyä kuin että silmienväri vaikuttaisi reaktionopeuteen.
Se on niin että mitään epäurheilullisuutta yksinään ei ole vaan jokainen voi kehittää itseään niin pitkälle kuin vaan kyvyt ja into antavat myöden ja tulee monipuolisesti tarjontaa, jotta jokainen löytää sieltä sen oman suosikki lajinsa. Minä lähtisin siitä, että suomessa tukeminen ja kannustaminen ovat melkolailla vielä lapsenkengissä suomessa. Jos epäurheiliamaisuus -ajatus pohjalta lähdettäisiin asiaa pohtimaan niin ei meillä ole mitään mahdollisuuksia esimerkiksi 100 metrin juoksussa.
Ja tietysti se että mitä pidemmälle mennään, nin yhä enemmän kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta se että maailmassa aletaan tyrmäämään ihmisiä niin, että vain prosentti miljardista on menestyvää, niin se ei palvele ihmiskuntaa.
Geologinen totuus on varmastikin yksi turvallisuustekijä monessakin suhteessa, toisaalta se on taas vaara. Kenenkään ei tulisi liikaa säännöstellä vaan tulisi olla kohtuus, monipuolisuus, kansalaisten sana, järkevyys yleisesti ottaen ja kilpailu.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa vaikka kuinka paljon kiekkokouluja, jalkapallokouluja, kursseja ym ym juuri kokeiluun ja höntsäilyyn. Jos ilmoittaudut joukkueeseen, silloin kilpaillaan ja silloin on tietty taso-odotus!
Hyödyntäkää oman kunnan edulliset lajikokeilut, nauttikaa liikunnasta. Jättäkää pelit/kilpailut niille jotka siellä osaavat jotain tehdä!
Ap
Sehän riippuu täysin urheiluseurasta, mitkä on sen tavoitteet ja säännöt, sekä rahoitus. Ja onko seuran tavoitteena tehdä tähtipelaajia vai tarjota nuorille liikunnan iloa. Herää vain kysymys, miksi et perusta omaa urheiluseuraa?
Teen itse vapaaehtoistyötä urheiluseurassa ja se on aikanaan kyläläisten perustama ja muutama varakkaampi vastaa rahoituksesta eli säännöt merkkaavat todella paljon.
Meidänkin harrasteseurasta on tullut kansainvälisiä tähtiä.
Vierailija kirjoitti:
Koska missään ei enää ole näille kyseisille lapsille paikkaa, missä pelata omin päin näitä lajeja. Ennen oli joka joutomaalla palloilevia lapsia, mutta nyt ne kaikki on jossain joukkueissa yrittämässä uusiksi Litmasiksi ja Selänteiksi (lajista siis riippuen). Jos lapsi haluaa pelata palloa tai kiekkoa, se on laitettava joukkueeseen, sillä lasten kesken ei enää ole sellaista kaverillista pelaamista omin nokkineen.
Olen asunut 20 vuotta tässä missä nyt asun. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuossa viereisellä pallokentällä on käynyt huomattava muutos käyttäjäkunnassa. Alkuvuosina siinä palloili kaikki kylän lapset keskenään; pienet, isot, taitavat, taitamattomat. Joku toi pallon ja sitten vaan alettiin potkiskelemaan, iloa riitti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Nyt siinä on vaan näitä joukkuita. Vanhemmat tuovat lapset paikalle autolla, kaikilla on viimeisen päälle vermeet ja joukkuepaidat. On valmentaja. Vanhemmat käyvät salaa tupakalla läheisessä metsässä ja jättävät tumpit siihen polulle. Tunnin välein uusi porukka. Suurimman osan päivästä kenttä on tyhjänä ja illalla töiden jälkeen alkaa tämä suunnitelmallinen harjoittelu ja pelaaminen.
Tuo on kyllä ihan asuinalueesta riippuvaista. Meillä (parjatun) lähiöiden lapset pelaa kyllä hyvin aktiivisesti. Aina on kentällä eri ikäisiä ja kokoisia lapsi porukoita, tyttöjä ja poikia pelaamassa. Oma poikanikin pelaa (seura harjoittelun) lisäksi aina koulun jälkeen futista keiden kanssa vaan, ketkä nyt siellä kentällä sillä hetkellä sattuu olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hölynpölyä kuin että silmienväri vaikuttaisi reaktionopeuteen.
Se on niin että mitään epäurheilullisuutta yksinään ei ole vaan jokainen voi kehittää itseään niin pitkälle kuin vaan kyvyt ja into antavat myöden ja tulee monipuolisesti tarjontaa, jotta jokainen löytää sieltä sen oman suosikki lajinsa. Minä lähtisin siitä, että suomessa tukeminen ja kannustaminen ovat melkolailla vielä lapsenkengissä suomessa. Jos epäurheiliamaisuus -ajatus pohjalta lähdettäisiin asiaa pohtimaan niin ei meillä ole mitään mahdollisuuksia esimerkiksi 100 metrin juoksussa.
Ja tietysti se että mitä pidemmälle mennään, nin yhä enemmän kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta se että maailmassa aletaan tyrmäämään ihmisiä niin, että vain prosentti miljardista on menestyvää, niin se ei palvele ihmiskuntaa.
Geologinen totuus on varmastikin yksi turvallisuustekijä monessakin suhteessa, toisaalta se on taas vaara. Kenenkään ei tulisi liikaa säännöstellä vaan tulisi olla kohtuus, monipuolisuus, kansalaisten sana, järkevyys yleisesti ottaen ja kilpailu.
Ja elisestikin että asioita tehdään yhdessä hyvässä hengessä vaikka kyse onkin kilpailusta. Ei anneta tilanteiden eskaloitua ja murheiden patoutua. Kontrolli on mm sitä että ymmärretään, opitaan ja kehitytään koko aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa vaikka kuinka paljon kiekkokouluja, jalkapallokouluja, kursseja ym ym juuri kokeiluun ja höntsäilyyn. Jos ilmoittaudut joukkueeseen, silloin kilpaillaan ja silloin on tietty taso-odotus!
Hyödyntäkää oman kunnan edulliset lajikokeilut, nauttikaa liikunnasta. Jättäkää pelit/kilpailut niille jotka siellä osaavat jotain tehdä!
ApSehän riippuu täysin urheiluseurasta, mitkä on sen tavoitteet ja säännöt, sekä rahoitus. Ja onko seuran tavoitteena tehdä tähtipelaajia vai tarjota nuorille liikunnan iloa. Herää vain kysymys, miksi et perusta omaa urheiluseuraa?
Teen itse vapaaehtoistyötä urheiluseurassa ja se on aikanaan kyläläisten perustama ja muutama varakkaampi vastaa rahoituksesta eli säännöt merkkaavat todella paljon.
Meidänkin harrasteseurasta on tullut kansainvälisiä tähtiä.
No ehkä en perusta!
Vaikea on ihmisten hyväksyä tätä tosiasiaa. 5 sivua puolusteltu omia lapsia että saisivat kulkea kalliissa harrastuksissa ihan vaan että olis kivaa! Kivaa se on moni muukin asia, mutta niihin ei kytkeydy turnauksia, sarjapelejä, sponsoreita, seuraa ym ym
Hei ap, mikset muuta Espanjaan huippulapsesi kanssa, johonkin Barcan nuorisoakatemiaan? Vai onko omakin lapsesi loppujen lopuksi aika paska eikä joka tapauksessa tule koskaan futiksesta elämään, vaikka kuinka haluaisit? Niin kauan kuin liikuntatilat on veronmaksajien maksamia ja seurat pyörii niiden huonomminkin lasten vanhempien maksamilla maksuilla ja talkootyöllä, pidä suuta soukemmalla. Jos haluat lapsellesi tehovalmennusta huippuseurassa, muuta maahan, jossa sitä saa. Suomi on joka lajissa pikkumaa ja kaikki seurat pyörii tavisten varassa.
Tiesitkö, että esim. Sami Hyypiä on ollut lapsena yksi niistä porukan surkimuksista ja aina taitavampien ja nopeammin jaloissa. Mutta kertoi itse, että juuri siksi hän kehittyi, koska aina piti pärjätä parempien porukassa ja kehittää itseään. Vasta joskus 15 v. iässä alkoi lahjakkuus ja taidot näkyä.
Niinhän niitä joukkueita onkin eritasoisia. Sä et sitten luuloistasi huolimatta ilmeisesti kelvannut huippujoukkueeseen, vaan pelasit oman tasoistesi kanssa. Tais olla luulot taitoja kovemmat...😉