Lue keskustelun säännöt.
Helvetin helvetti :(
20.05.2017 |
En pääse yli erosta!!!!! En ollut onnellinen suhteessa alun jälkeen. Mikään ei muuttunut, koska eksä osasi syytellä minua mutta ei koskaan katsonut peiliin... Minulle kylläkin tykkäsi hokea sitä sanontaa. Olin jumissa. Kaikki toimi parhaimmillaan hyvin, mutta niitä hetkiä alkoi olemaan niin vähän, niin vähän... yhteistä aikaakin alkoi olemaan naurettavan vähän. Eksän työt olivat jatkuva oravanpyörä. Kaikki aika meni töihin tai töiden aiheuttama väsymyksen valittamiseen. Jossain vaiheessa eksä lopetti minun luonani käymisen, mutta pyyteli minua panemaan luokseen. Ihan siis suoraan panemaan. Eksä, joka on niin kaukana naistenmiehestä kuin voi vain olla. Minä aloin tuntemaan itseni pelkäksi pilluksi omalle poikaystävälleni ja haluni kuolivat täysin.
Eksä oli aina sinnikäs suhteeni, mitä arvostin jo silloin. Kuitenkin aloin pelkäämään että sinnikkyys oli vain... luonteenpiirre tai jotain. Eikä sittenkään minusta johtuvaa. En tiedä totuutta.
Eksästä alkoi suhteen aikana ilmaantumaan pikku hiljaa asioita, joita en arvosta miehessä. Hän vaikutti niin kiltiltä ja siveelliseltä aluksi, mutta tietokoneeltaan löysin sitten jotain kuvia, joita siveellinen ihminen ei säilytä kansioissaan. Pikku hiljaa alkoi putkahtelemaan kehuja eri naisista, olivat he sitten julkkiksia tai eksiä. Tosin itselläni oli paha tapa puhua eksistäni ehkä liikaakin, joten uskon tuon olleen osittain kostoa. En todellakaan ollut kiinni menneisyydessä, vaan se oli vain tyhmä tapani.
Erosimme sitten, vaikka hetken aikaa näytti että taistelemme ja tappelemme loppuelämämme ajan yhdessä. Eksä alkoi ignooraamaan minut oikeastaan heti eron jälkeen. Olen yrittänyt saada häneen puheyhteyden hyvällä ja aiemmin vihan kuohuissani pahallakin. Odotin, että vaikka aloite eroon tuli minulta, olisi itseään kypsäksi kehunut mies tullut hoitamaan sen loppuun kasvotusten. Niin ei koskaan käynyt.
Eksällä on ollut ties mitä kaikenlaisia tempauksia, joista huomaa hänen tunteensa... en ala niitä erittelemään tähän. Kuitenkin selvää on, että eksä esittää minulle olevansa täysin OK, vaikka samaan aikaan teot puhuvat aivan muuta.
Olen ihan hissukseni tutustunut muihin miehiin, mutta he aiheuttavat lähinnä itkupuuskia. En ole todellakaan yrittänyt väkisin mennä eteenpäin ja unohtaa, mutta silti en vain pysty lopettamaan vertailua. Uudet miehet eivät tunnu henkisesti miltään. He ovat vieraita ja outoja. Olen tottunut ihan erilaiseen. Eksään.
En vain pysty lopettamaan ikävöimistä, vaikka tiedän millaista elämä eksän kanssa on. Asioilla oli jo aikaa muuttua. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Toisaalta tämä saattaa olla herätys eksällekin. Usein vasta menetettyään jotakin huomaa sen arvon.
En tiedä voisiko mitään enää korjata. Voisinko antaa anteeksi asioita ja unohtaa. Jotenkin en jaksa uskoa että eksällä on oikeasti ketään uutta, vaikka sellaistakin väitti eräässä viestissään. Jos hän olisi oikeasti tehnyt jonkun kanssa jotain, en tiedä voisinko enää rakastaa ja haluta koskea.
En ymmärrä miksi eksä ignooraa minut totaalisesti. Jos olen mukamas niin yhdentekevä, niin luulisi hänen voivan puhua minulle edes. Tuollainen totaalinen ignooraus vaikuttaa vain siltä, etten ole todellakaan yhdentekevä.
En tiedä miksi kiusaan itseäni miettimällä sitä paskaa :( En vain pääse yli. Miksi eksä ei uskaltanut erota minusta kasvotusten?? Minä tein alotteen, mutta eikö normaali ihminen olisi tullut eroamaan kasvotusten? Miksi se oli niin vaikeaa?
Loputtomasti kysymyksiä. Pää hajoaa.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen on aivan normaalia että on eksynyt ja hämmentynyt olo .
Varsinkin jos yhdessäolo on ollut hyvin tiivistä, niin ihminen käy mielessään läpi parisuhdetta (ja se on hyvä asia) ja tuntee surua luopumisesta.
Ihmiselle ottaa aikansa sopeutua uuteen tilanteeseen ja suuntautua uuteen tulevaisuuteen.
Hyvä on muistuttaa itseään synkkinä hetkinä siitä, että uudenlainen ja hieno tulevaisuus kaikkine herkkuineen on täysin mahdollista löytää kunhan on taas takaisin satulassa ja lopettaa asioiden hautomisen sekä itsensä kiusaamisen ja karauttaa tulevaan.
3: En vain näe mitään tulevaisuutta :( Eksä osasi olla todella paskamainenkin minulle ja olin päivästä toiseen huonolla tuulella ja masentunut. Silti mietin ja jossittelen. On vaikeaa nähdä ihanan ihmisen muutos tuollaiseksi "kylmäksi", tai no lähinnä kylmää esittäväksi. MIKSI EI VOI vain puhua? Eihän se tunnu missään, kun tunteitakaan ei ole (olevinaan).
Tässä tuntuu nyt olevan ongelma se, kun mies ignooraa Ap:n eron jälkeen. Mitä vit***a? Ei eron jälkee tarvitse eikä pidä olla enää missään tekemisissä ja yhteyksissä? Kun ei ole lapsiakaan. Ja jos ja kun eropäätös on jo tehty, niin miksi jauhaa tai märehtiä syitä? Eteenpäin elämässä, niin kuin ex-tuntuu jo tehneenkin. Varmaan tuo ex-tosin ihmettelee, jos hänet jätettiin ja nyt kuitenkin ollaan yhtenään pitämässä ja vaatimassa yhteydenpitoa. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
3: En vain näe mitään tulevaisuutta :( Eksä osasi olla todella paskamainenkin minulle ja olin päivästä toiseen huonolla tuulella ja masentunut. Silti mietin ja jossittelen. On vaikeaa nähdä ihanan ihmisen muutos tuollaiseksi "kylmäksi", tai no lähinnä kylmää esittäväksi. MIKSI EI VOI vain puhua? Eihän se tunnu missään, kun tunteitakaan ei ole (olevinaan).
Miksi pitäisi puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suhteen aikanakin eksä osasi ignoorata minut. Olen kertonut eron jälkeen suoraan mitkä asiat minua kiinnostavat, ne ainoastaan olen halunnut tietää ja sen jälkeen unohtaa paskan eksän lopullisesti. Eksäkö on mennyt eteenpäin? No jos katkerat temput vaikuttavat eteenpäin menemiseltä niin sitten.
Ero voi olla myös jätetylle suuri järkytys ja rampauttaa tunne-elämää pitkäksi aikaa.
Varsinkin jos jää runsaasti kysymyksiä vaille vastauksia.
Ihmisen mielei on sellainen että se kaipaa selityksiä ja vastauksia.
Kuitenkin on viisasta hyväksyä ettei kaikille asioille yksinkertaisesti ole olemassa selkeitä vastauksia.
Asioita vain tapahtuu.
Parisuhde saattaa jonain päivänä vain päättyä ja yhtä lailla alkaa ihmisten välillä.
Monet ovat sellaisia että kun eivät halua jatkaa parisuhdetta enää, niin ei heitä paljoa kiinnosta puhua, jutella ja selitellä sen ex-kumppaninsa kanssa . He kokevat hyvin raskaana ja vastenmielisenä kuunnella vaikka jätetyn itkua ja syyllistämistä ja loputonta selitysten vaatimista tyyliin miksi miksi miksi... He ahdistuvat siis asioiden analysoinnista.
Ihmisen aikuisuuteen ja kypsyyteen kuuluu hyväksyä että meitä on moneen junaan ja asioita tapahtuu ja ottaa opiksi ja viisastua kokemuksistaan, sekä hyvistä että pahoista. Se on elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen suuresti miksi haluat olla häneen yhteydessä? Hän ei sitä halua eikä sinunkaan kannattaisi oman mielenrauhasi takia. Mene eteenpäin! Tapaile uusia ihmisiä, näe ystäviä ja tee jotain ihan muuta, kuin märehdit jotain entistä tuhoon tuomittua suhdetta! Ja kyllä totaalinen ignooraaminen tarkoittaa sitä, ettei halua olla kanssasi missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tuntuu nyt olevan ongelma se, kun mies ignooraa Ap:n eron jälkeen. Mitä vit***a? Ei eron jälkee tarvitse eikä pidä olla enää missään tekemisissä ja yhteyksissä? Kun ei ole lapsiakaan. Ja jos ja kun eropäätös on jo tehty, niin miksi jauhaa tai märehtiä syitä? Eteenpäin elämässä, niin kuin ex-tuntuu jo tehneenkin. Varmaan tuo ex-tosin ihmettelee, jos hänet jätettiin ja nyt kuitenkin ollaan yhtenään pitämässä ja vaatimassa yhteydenpitoa. Miksi?
Eksä ei hyväksy tulleensa jätetyksi. Hän on monta kertaa väittänyt kivenkovaan jättäneensä minut, vaikka tietää hyvin totuuden. Minä en enää jaksanut sitä loputonta ilkeyttä ja paskaa, siksi jätin. Odotin kyllä että aikuinen ihminen tulee puhumaan asiat selväksi kasvotusten ja sen jälkeen häipyy elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti miksi haluat olla häneen yhteydessä? Hän ei sitä halua eikä sinunkaan kannattaisi oman mielenrauhasi takia. Mene eteenpäin! Tapaile uusia ihmisiä, näe ystäviä ja tee jotain ihan muuta, kuin märehdit jotain entistä tuhoon tuomittua suhdetta! Ja kyllä totaalinen ignooraaminen tarkoittaa sitä, ettei halua olla kanssasi missään tekemisissä.
Kuitenkin hän haluaa tuhota maineeni ja teki jo temppujaankin sen toteuttaakseen. Ei siitä sen enempää. Kovin erikoista käytöstä ihmiseltö jota "ei kiinnosta".
Vierailija kirjoitti:
3: En vain näe mitään tulevaisuutta :(
Ihan normaali tunne.
Se nimittäin ottaa oman aikansa, riippuen ihmisestä ja minkä luonteinen hän on.
Ihan rauhassa vain palaudut ja mietiskelet mennyttä.
Mitään kiirettä ei ole.
Ja tulee vielä päivä jolloin et edes muista että uhrasit niin paljon fundeeraamista (kauniina kesäpäivänä) jonkun hiipparin ja lusupöksyn takia .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuus on tänään. Eroa ei koskaan unohda ja joskus asiat voi jäädä kummittelemaan mieleen pitkäksikin aikaa. Olen ollut apn kanssa samanlaisessa tilanteessa ja menin vaan töihin kuin sumussa ja päivistä tuli kuukausia ja vuosia. Kun näin eksän sattumalta vuosi totaalisen yhteydenpidon lopettamisen jälkeen vatsaa väänsi ja ahdisti mutta tajusin että oman itsensä arvostaminen ja kehittäminen ei ole koskaan haaskattua aikaa.
Mitä jos kuitenkin kuulumme yhteen? Jos meidän pitäisi vain puhua asioista ja haluta olla ihania toisillemme? Sitä mietin päivästä toiseen, vaikka tiedän millainen eksä on. Ei se kaikki vain lähde pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeiselle surulle pitää antaa aikaa. Ei ne tunteet ja ikävä hetkessä haihdu, mutta pikkuhiljaa helpottaa 😊
Ja vasta kun olet käsitellyt tämän asian itseksesi tai vaikka ystävän kanssa, olet valmis uuteen suhteeseen ja tämä voi viedä aikaa kuukausia, joskus jopa vuosia
Exä sitä ja exä tätä.
Mieti asiat omalta kannaltasi.
Laita "paperille" omalta kannaltasi suhteen hyvät ja huonot puolet.
Älä mieti exän kannalta, vaan omalta.
Mieti, mitä haluat seuraavalta suhteelta.
Käsittele suhteen suru ja pettymys omalta kannaltasi.
Ehkä surun käsittely kestää viikkoja, ehkä kuukausia.
Ja ethän oikeasti halua olla epätyydyttävässä suhteessa pidempään, ethän?
Kun aika on oikea, siirry eteenpäin omassa elämässä!
Olen miettinyt, että ehkä minun kannattaa vain vetäytyä ja antaa ajan kulua hieman. Kuitenkin tunnen eksän ja tiedän mitä vaistoni sanoo häneen liittyen. Uskon kuulevani hänestä vielä. Hän on nyt vihainen, pettynyt ja katkera, mutta kyllä me molemmat tiedämme välillämme vallitsevan yhteyden (vaikkemme edes pitäisi yhteyttä). Toisaalta tällainen epävarmuus repii. Haluaisi vain tietyt vastaukset ja sen jälkeen ymmärtäisin, että se ihminen ei ole minulle hyvä. Vai ymmärtäisinkö? Toivon mukaan ainakin.
Kuten kerroin, olen yrittänyt vähän tutustua muihin miehiin, mutta tällä hetkellä en ole tippaakaan kiinnostunut deittailusta. Pilaisin jutut vain suremalla eksän perään. Ei eksä ole suremisen arvoinen!! Hänellä ei ollut tippaakaan ymmärrystä minua kohtaan missään asiassa. Hän yritti määrätä lähestulkoon kaikissa asioissa. Miksi kaipaan sellaista ihmistä? Sen kun tietäisin. Muutenkin järjellä ajateltuna tiedän, että hän ei vastaa ihannemiestäni sisäisestikään. Halusin muuttaa häntä joissain asioissa. Myönnän sen.
Eli järjellä ajateltuna TAJUAN kristallinkirkkaasti kaiken. Se ei silti muuta tunteitani koko homman suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Exä sitä ja exä tätä.
Mieti asiat omalta kannaltasi.
Laita "paperille" omalta kannaltasi suhteen hyvät ja huonot puolet.
Älä mieti exän kannalta, vaan omalta.
Mieti, mitä haluat seuraavalta suhteelta.
Käsittele suhteen suru ja pettymys omalta kannaltasi.Ehkä surun käsittely kestää viikkoja, ehkä kuukausia.
Ja ethän oikeasti halua olla epätyydyttävässä suhteessa pidempään, ethän?Kun aika on oikea, siirry eteenpäin omassa elämässä!
Kirjoitin suhteen aikana itselleni plusmiinus-listan poikaystävän puolista. Lisäsin kaikkein pienimmätkin asiat, mutta itselleni merkittävät. Niin hyvät kuin huonotkin pienet asiat. Listat olivat melko 50/50, mutta aina jos keksin uuden hyvän puolen, keksin samantien uuden huononkin puolen. En nyt muista tarkalleen kumpi lista voitti, mutta mitään merkittävää eroavaisuutta niiden välillä ei ollut.
Tuntuu vain niin turhalta miettiä yksin. Haluaisi käydä ulkona miesten kanssa, nyt kun kesäkin tuli yhtäkkiä. Mutta kun EI KIINNOSTA. En voi esittää että kiinnostaisi. Päätyisin vain jauhamaan eksästä, tiedän sen. Ihan turha vaiva.
Mitä väliä sillä on mitä se exä nykyään tekee tai on tekemättä? Asia ei varsinaisesti kuulu sinulle. Unohda koko tyyppi ja polje elämässä eteenpäin. Hukkaat vain omaa aikaasi märehtimällä asiaa. Et voi vaikuttaa exäsi käytökseen, joten asian puiminen on aivan yhdentekevää.
peruukki kirjoitti:
Mitä väliä sillä on mitä se exä nykyään tekee tai on tekemättä? Asia ei varsinaisesti kuulu sinulle. Unohda koko tyyppi ja polje elämässä eteenpäin. Hukkaat vain omaa aikaasi märehtimällä asiaa. Et voi vaikuttaa exäsi käytökseen, joten asian puiminen on aivan yhdentekevää.
En voi en, mutta en voinut suhteen aikanakaan. Tyyppi ei ota mitään vastuuta mistään, eikä ottanut. Mielestäni on maailman pienin vaiva vastata kun kysytään. Sen jälkeen saa mennä menojaan. Jos ajattelen että joku eksistäni kysyisi minulta tekemisistäni suhteemme aikana, en näe syytä miksi en voisi kertoa. Etenkin jos ero on tuore. Minkä ihmeen takia en voisi vain kertoa? Miten se tuhlaisi kallisarvoista elämääni? Sen jälkeen voisin ilmoittaa neutraalisti, että en näe syytä olla enempää yhteyksissä, jos näin kokisin. Mielestäni tuollainen sulkeutuminen on vain outoa. Miksi on niin vaikeaa kohdata minut? Niinpä niin...
Up