Helvetin helvetti :(

En pääse yli erosta!!!!! En ollut onnellinen suhteessa alun jälkeen. Mikään ei muuttunut, koska eksä osasi syytellä minua mutta ei koskaan katsonut peiliin... Minulle kylläkin tykkäsi hokea sitä sanontaa. Olin jumissa. Kaikki toimi parhaimmillaan hyvin, mutta niitä hetkiä alkoi olemaan niin vähän, niin vähän... yhteistä aikaakin alkoi olemaan naurettavan vähän. Eksän työt olivat jatkuva oravanpyörä. Kaikki aika meni töihin tai töiden aiheuttama väsymyksen valittamiseen. Jossain vaiheessa eksä lopetti minun luonani käymisen, mutta pyyteli minua panemaan luokseen. Ihan siis suoraan panemaan. Eksä, joka on niin kaukana naistenmiehestä kuin voi vain olla. Minä aloin tuntemaan itseni pelkäksi pilluksi omalle poikaystävälleni ja haluni kuolivat täysin.

Eksä oli aina sinnikäs suhteeni, mitä arvostin jo silloin. Kuitenkin aloin pelkäämään että sinnikkyys oli vain... luonteenpiirre tai jotain. Eikä sittenkään minusta johtuvaa. En tiedä totuutta.

Eksästä alkoi suhteen aikana ilmaantumaan pikku hiljaa asioita, joita en arvosta miehessä. Hän vaikutti niin kiltiltä ja siveelliseltä aluksi, mutta tietokoneeltaan löysin sitten jotain kuvia, joita siveellinen ihminen ei säilytä kansioissaan. Pikku hiljaa alkoi putkahtelemaan kehuja eri naisista, olivat he sitten julkkiksia tai eksiä. Tosin itselläni oli paha tapa puhua eksistäni ehkä liikaakin, joten uskon tuon olleen osittain kostoa. En todellakaan ollut kiinni menneisyydessä, vaan se oli vain tyhmä tapani.

Erosimme sitten, vaikka hetken aikaa näytti että taistelemme ja tappelemme loppuelämämme ajan yhdessä. Eksä alkoi ignooraamaan minut oikeastaan heti eron jälkeen. Olen yrittänyt saada häneen puheyhteyden hyvällä ja aiemmin vihan kuohuissani pahallakin. Odotin, että vaikka aloite eroon tuli minulta, olisi itseään kypsäksi kehunut mies tullut hoitamaan sen loppuun kasvotusten. Niin ei koskaan käynyt.

Eksällä on ollut ties mitä kaikenlaisia tempauksia, joista huomaa hänen tunteensa... en ala niitä erittelemään tähän. Kuitenkin selvää on, että eksä esittää minulle olevansa täysin OK, vaikka samaan aikaan teot puhuvat aivan muuta.

Olen ihan hissukseni tutustunut muihin miehiin, mutta he aiheuttavat lähinnä itkupuuskia. En ole todellakaan yrittänyt väkisin mennä eteenpäin ja unohtaa, mutta silti en vain pysty lopettamaan vertailua. Uudet miehet eivät tunnu henkisesti miltään. He ovat vieraita ja outoja. Olen tottunut ihan erilaiseen. Eksään.

En vain pysty lopettamaan ikävöimistä, vaikka tiedän millaista elämä eksän kanssa on. Asioilla oli jo aikaa muuttua. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Toisaalta tämä saattaa olla herätys eksällekin. Usein vasta menetettyään jotakin huomaa sen arvon.

En tiedä voisiko mitään enää korjata. Voisinko antaa anteeksi asioita ja unohtaa. Jotenkin en jaksa uskoa että eksällä on oikeasti ketään uutta, vaikka sellaistakin väitti eräässä viestissään. Jos hän olisi oikeasti tehnyt jonkun kanssa jotain, en tiedä voisinko enää rakastaa ja haluta koskea.

En ymmärrä miksi eksä ignooraa minut totaalisesti. Jos olen mukamas niin yhdentekevä, niin luulisi hänen voivan puhua minulle edes. Tuollainen totaalinen ignooraus vaikuttaa vain siltä, etten ole todellakaan yhdentekevä.

En tiedä miksi kiusaan itseäni miettimällä sitä paskaa :( En vain pääse yli. Miksi eksä ei uskaltanut erota minusta kasvotusten?? Minä tein alotteen, mutta eikö normaali ihminen olisi tullut eroamaan kasvotusten? Miksi se oli niin vaikeaa?

Loputtomasti kysymyksiä. Pää hajoaa.